Onko totta, että entisaikaan rattaita käytettiin vain pikkutaaperoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaanko nykypäivänä niin mukavuuden haluisia ettei jaksata eikä haluta totuttaa pienempää mukulaa siihen että rattaiden sijasta voi myös kävellä. Tottakai lapsi oppii siihen mihin vanhempi opettaa. Ja oikeesti näitä kuulee liian usein, että kun lapsi ei millään suostuisi kävelemään edes sitä pientä matkaa vaikka lähikauppaan. No miksihän ei..

Nykyään ollaan niin mukavuudenhaluisia, että lasta kuskataan joka paikkaan kuten päiväkotiin ja kauppaan autolla ja paheksutaan äitejä, jotka reippaasti työntävät taaperoitaan rattailla. Edes lähikauppaan juuri kukaan ei mene kävellen vaan autolla.

Ne jotka kulkevat painavat ostoskassit rattailla ovat näiden autoilijoiden mielestä laiskoja.

Mutta tässähän ei puhuttu autoilusta vaan kävelystä.

Luetun ymmärtäminen. Ne, jotka kuljettavat lasta autolla eivät kävele. Miksi et paheksu heitä?

Miksi rattailla päiväkotiin lapsen tuovaa paheksutaan kun samaan aikaan kukaan ei paheksu niitä vanhempia, jotka tuovat lasta vastaavia matkoja autolla?

Ne rattaissa lasta työstävät ainakin opettavat lapselle, että joka paikkaan ei tartte mennä autolla ja kohtuullisia matkoja voi tehdä kävellen.

Ihan takuulla lapsi tottuu sellaisessa perheessä pitämään arkiliikuntaa normaalimpana kuin perheissä, joissa lapsi työnnetään auton takapenkille joka kerta kun kuljetaan yli 300 metrin matka.

Miten kuvittelet että se lapsi muka ymmärtäisi se että kohtuullisia matkoja voi tehdä kävellen jos se istuu vaan rattaiden kyydissä passattavana? James, vie minut hoploppiin!

Näkee vanhempiensa kävelevän eikä kaasuttavan joka paikkaan autolla. Haluaisin nähdä, kuinka jeesustelijat jotka kuskaavat lapsen kilometrin päähän päiväkotiin koska on "kiire" laittaisivat taaperon joka aamu kävelemään vastaavan tai pidemmän matkan koska muuten on "laiska".

Kummassako perheessä lapsi alkaa nopeammin kävellä pitkiä matkoja, perheessä jossa ylipäätään kävellään vai siinä perheessä, jossa ei kävellä minnekään?

Oppii vaan sen että vanhemmat ovat palvelijoita ja istuvat lukioon saakka niissä rattaissaan.

Verrattuna siihen, että samainen matka ajetaan autolla jos matka on lapselle liian pitkä käveltäväksi? Ihme logiikkaa, että vaihtoehdot on rattaat tai kävely. Enemmänkin rattaat tai auto.

Kuskaan kolmevuotiastani rattaissa päiväkotiin joka aamu. Matka-aika hölkkäillen ja busseja katsellen 10 minuuttia (noin 3km).

Jos kotiin ei ole kiire, annan lapsen kävellä kotiin. Matka-aika vähintään 45 minuuttia, koska hirveästi katsottavaa ja mietittävää.

En kuuna päivänä vielä luopuisi vaunuista. Ensinnäkin emme ikinä ehtisi kävellen päiväkotiin, joten ajaisimme autolla ja kaikki bussit jäisi bongaamatta ja yhteinen hetki viettämättä. Toiseksi, ei se ole lapsellekaan kivaa kävellä, jos vanhempi koko ajan hoputtaa, parempi antaa kävellä vain silloin kun siihen on aikaa, jolloin lapsi oikeasti pitää siitä. Viikonloppuisin käymme usein pitkillä kävelyillä yhdessä, joten kyllä se lapsi oppii kävelemään pitkiä matkoja ilman, että jokainen reissu pitää hoitaa niin. Kyllä aikuisetkin välillä käyttävät julkisia/autoa/taksia/pyörää, eivätkä he silti muutu laiskoiksi pullamössöihmisiksi jotka vaativat kuskaamista kaikkialle.

Vierailija kirjoitti:

Kerran mentiin ilman rattaita lähi-alepasn laosen ollessa 2,5. Latoessani ostoksia ripeästi kassiin lapsi kääntyi hiljaa ja juoksi automaattiovista kadulle.

Tuollaisia tilanteita ajatellen lapsella kannattaisi olla valjaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran mentiin ilman rattaita lähi-alepasn laosen ollessa 2,5. Latoessani ostoksia ripeästi kassiin lapsi kääntyi hiljaa ja juoksi automaattiovista kadulle.

Tuollaisia tilanteita ajatellen lapsella kannattaisi olla valjaat.

Miten se äiti sitten muka pakkaa jos pitää kiinni lapsesta? Ja ei, vaikka se lapsi olisi kiinni vyössä siitä valjaasta, se on hemmetin hankalaa, jos se lapsi roikkuu kiinni äidissään.

Ja ne valjaat on vaaralliset liukkailla, on raskasta kantaa niitä perheen ruokaostoksia, eikä aivopierusi toimi useamman lapsen kanssa ollenkaan.

Olisi kiinnostava tietää miten pitkiä matkoja nämä rattaattomat kävelevät lastensa kanssa esim päiväkotiin? Moni on ainakin omien kommenttiensa perusteella saanut lapsensa 80-luvulla. Oliko päiväkodit silloin lähempänä kuin nyt? Vai mentiinkö edes muualle kuin lähipuistoon?

Vertailuna meidän tilanne. Asumme Aurinkolahdessa, saimme päiväkotipaikan Ruoholahdesta. Metrolla suhaa sinne onneks helposti. En kuitenkaan missään nimessä laittaisi neljävuotiasta kävelemään esim metron rullaportaita aamuruuhkassa, tai vaihtoehtoisesti kantaisin häntä siellä ympäriinsä. En myöskään kehtaisi tunkea niihin ällöttäviin hisseihin "vapaana" menevän lapsen kanssa, koska en todellakaan halua, että hän edes istahtaisi sinne kusiselle lattialle. Rattailla hissiin voi sentään juuri ja juuri mennä, ja matka taittuu helposti ja nopeasti. Jos luopuisin rattaista, olisi ainut toinen vaihtoehto auto aamuruuhkassa, jolloin joutuisimme lähtemään kotoa huomattavasti aikaisemmin. Ihan no-brainer, että vaunut on meille ainoa vaihtoehto.

Ja kyllä, minulla on kuukausilippu, joten en edes käytä ilmaisia matkoja, joten ne paheksuvat tuijotukset voitte lopettaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran mentiin ilman rattaita lähi-alepasn laosen ollessa 2,5. Latoessani ostoksia ripeästi kassiin lapsi kääntyi hiljaa ja juoksi automaattiovista kadulle.

Tuollaisia tilanteita ajatellen lapsella kannattaisi olla valjaat.

Ei tarvii kun on rattaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran mentiin ilman rattaita lähi-alepasn laosen ollessa 2,5. Latoessani ostoksia ripeästi kassiin lapsi kääntyi hiljaa ja juoksi automaattiovista kadulle.

Tuollaisia tilanteita ajatellen lapsella kannattaisi olla valjaat.

Koska lapsen kytkeminen narun päähän kuin koiran on jotenkin parempi vaihtoehto kuin rattaat?

Vierailija kirjoitti:

Kuskaan kolmevuotiastani rattaissa päiväkotiin joka aamu. Matka-aika hölkkäillen ja busseja katsellen 10 minuuttia (noin 3km).

Jos kotiin ei ole kiire, annan lapsen kävellä kotiin. Matka-aika vähintään 45 minuuttia, koska hirveästi katsottavaa ja mietittävää.

En kuuna päivänä vielä luopuisi vaunuista. Ensinnäkin emme ikinä ehtisi kävellen päiväkotiin, joten ajaisimme autolla ja kaikki bussit jäisi bongaamatta ja yhteinen hetki viettämättä. Toiseksi, ei se ole lapsellekaan kivaa kävellä, jos vanhempi koko ajan hoputtaa, parempi antaa kävellä vain silloin kun siihen on aikaa, jolloin lapsi oikeasti pitää siitä. Viikonloppuisin käymme usein pitkillä kävelyillä yhdessä, joten kyllä se lapsi oppii kävelemään pitkiä matkoja ilman, että jokainen reissu pitää hoitaa niin. Kyllä aikuisetkin välillä käyttävät julkisia/autoa/taksia/pyörää, eivätkä he silti muutu laiskoiksi pullamössöihmisiksi jotka vaativat kuskaamista kaikkialle.

Juokset tosi lujaa, 18km/h, normi immeinen juoksee vain 6km tunnissa!

Minut on sellainen leikki-ikäisen kokoinen koira nykäissyt nurin talviliukkaalla. Ei siihen tarvittu muuta kuin yksi äkkinäinen liike oravan perään.

Murtui ranne ja selkä kipeytyi.

Koko tämä valjasjankkaus on ihan naurettavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran mentiin ilman rattaita lähi-alepasn laosen ollessa 2,5. Latoessani ostoksia ripeästi kassiin lapsi kääntyi hiljaa ja juoksi automaattiovista kadulle.

Tuollaisia tilanteita ajatellen lapsella kannattaisi olla valjaat.

Miten se äiti sitten muka pakkaa jos pitää kiinni lapsesta? Ja ei, vaikka se lapsi olisi kiinni vyössä siitä valjaasta, se on hemmetin hankalaa, jos se lapsi roikkuu kiinni äidissään.

Ja ne valjaat on vaaralliset liukkailla, on raskasta kantaa niitä perheen ruokaostoksia, eikä aivopierusi toimi useamman lapsen kanssa ollenkaan.

Mistä oikein keksit näitä juttuja? Sitä valjaiden lenkkiä voi pitää vaikka käsivarteensa pujotettuna. Eivätkä valjaat liity mitenkään liukkauteen tai ruokakassien kantamisen raskauteen.

Olin meidän kuopuksen kanssa tilanteessa, jossa kuopus oli vietävä bussilla päiväkotiin. Luovuin rattaista kun lapsi oli vasta kaksivuotias, sillä rattaiden kanssa bussiin mahtuminen oli kiinni tuurista. Minun taas oli pakko päästä bussilla viemään lapsi ja sitten itse kouluun/työharjoitteluun. 

Kun päiväkoti kaiken lisäksi vielä painotti liikkumista, kävi niin että en käyttänyt rattaita enää vapaa-ajallakaan muutoin kuin oikein pitkillä reissuilla jolloin puistoiltiin, käytiin kirjastossa, kaupassa yms. 

Toisaalta taas kun kaksi meidän vanhempaa lasta olivat päiväkoti-iässä, meillä oli tasan yksi auto ja miehen työt alkoi kello 8 tasan. Vein lapsia kävellen (lähi)päiväkotiin satoi tai paistoi, tuli kissoja taivaalta tai oli paljon pakkasta. Ne kommentit, mitä kuulin autoilevilta vanhemmilta alkoi jossain kohtaa suoraan sanottuna vituttaa, ja aloin ajatella että minä sentään reippailen ja näen vaivaa lasteni eteen kun toiset pääsee helpolla ja siltikin vielä nälvii. Kiukku autoilevia kohtaan hälveni kyllä ajan kanssa, mutta edelleen arvostan enemmän ihmisiä jotka liikkuvat lastensa kanssa jalan, rattailla tai pyörällä. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostava tietää miten pitkiä matkoja nämä rattaattomat kävelevät lastensa kanssa esim päiväkotiin? Moni on ainakin omien kommenttiensa perusteella saanut lapsensa 80-luvulla. Oliko päiväkodit silloin lähempänä kuin nyt? Vai mentiinkö edes muualle kuin lähipuistoon?

Vertailuna meidän tilanne. Asumme Aurinkolahdessa, saimme päiväkotipaikan Ruoholahdesta. Metrolla suhaa sinne onneks helposti. En kuitenkaan missään nimessä laittaisi neljävuotiasta kävelemään esim metron rullaportaita aamuruuhkassa, tai vaihtoehtoisesti kantaisin häntä siellä ympäriinsä. En myöskään kehtaisi tunkea niihin ällöttäviin hisseihin "vapaana" menevän lapsen kanssa, koska en todellakaan halua, että hän edes istahtaisi sinne kusiselle lattialle. Rattailla hissiin voi sentään juuri ja juuri mennä, ja matka taittuu helposti ja nopeasti. Jos luopuisin rattaista, olisi ainut toinen vaihtoehto auto aamuruuhkassa, jolloin joutuisimme lähtemään kotoa huomattavasti aikaisemmin. Ihan no-brainer, että vaunut on meille ainoa vaihtoehto.

Ja kyllä, minulla on kuukausilippu, joten en edes käytä ilmaisia matkoja, joten ne paheksuvat tuijotukset voitte lopettaa :D

Omalla kohdalla vv 82-04 pk:t sijaitsivat 2-3km säteellä. Ihan kävellen mentiin, siitä sitten jatkettiin vielä 500m-1km bussille että pääsin töihin. Mies lähti autolla niin aikasin ettei pk ollut auki. Rattaissa max 2,5v saakka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran mentiin ilman rattaita lähi-alepasn laosen ollessa 2,5. Latoessani ostoksia ripeästi kassiin lapsi kääntyi hiljaa ja juoksi automaattiovista kadulle.

Tuollaisia tilanteita ajatellen lapsella kannattaisi olla valjaat.

Miten se äiti sitten muka pakkaa jos pitää kiinni lapsesta? Ja ei, vaikka se lapsi olisi kiinni vyössä siitä valjaasta, se on hemmetin hankalaa, jos se lapsi roikkuu kiinni äidissään.

Ja ne valjaat on vaaralliset liukkailla, on raskasta kantaa niitä perheen ruokaostoksia, eikä aivopierusi toimi useamman lapsen kanssa ollenkaan.

Mistä oikein keksit näitä juttuja? Sitä valjaiden lenkkiä voi pitää vaikka käsivarteensa pujotettuna. Eivätkä valjaat liity mitenkään liukkauteen tai ruokakassien kantamisen raskauteen.

Niin ja? Silti se on hemmetin hankalaa, kun toinen käsi on sidottuna siihen lapseen, kassan luona on ahdasta jne.

Valjaat liittyvät todella paljon siihen, että jos ei ole rattaita, ostokset pitää kantaa.

Ja siinä kun lapsi kerran tekee äkkiliikkeen, olette kaikki nurin.

Liikun päivittäin kahden koiran kanssa (joilla on valjaat) ja tiedän tasan tarkkaan millaista se valjaiden kanssa kulkeminen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuskaan kolmevuotiastani rattaissa päiväkotiin joka aamu. Matka-aika hölkkäillen ja busseja katsellen 10 minuuttia (noin 3km).

Jos kotiin ei ole kiire, annan lapsen kävellä kotiin. Matka-aika vähintään 45 minuuttia, koska hirveästi katsottavaa ja mietittävää.

En kuuna päivänä vielä luopuisi vaunuista. Ensinnäkin emme ikinä ehtisi kävellen päiväkotiin, joten ajaisimme autolla ja kaikki bussit jäisi bongaamatta ja yhteinen hetki viettämättä. Toiseksi, ei se ole lapsellekaan kivaa kävellä, jos vanhempi koko ajan hoputtaa, parempi antaa kävellä vain silloin kun siihen on aikaa, jolloin lapsi oikeasti pitää siitä. Viikonloppuisin käymme usein pitkillä kävelyillä yhdessä, joten kyllä se lapsi oppii kävelemään pitkiä matkoja ilman, että jokainen reissu pitää hoitaa niin. Kyllä aikuisetkin välillä käyttävät julkisia/autoa/taksia/pyörää, eivätkä he silti muutu laiskoiksi pullamössöihmisiksi jotka vaativat kuskaamista kaikkialle.

Juokset tosi lujaa, 18km/h, normi immeinen juoksee vain 6km tunnissa!

Eri, mutta kyllä oma reipas kävely meidän päiväkotiin (2km) kestää 10 min enkä hölkkäile...

Vierailija kirjoitti:

Olin meidän kuopuksen kanssa tilanteessa, jossa kuopus oli vietävä bussilla päiväkotiin. Luovuin rattaista kun lapsi oli vasta kaksivuotias, sillä rattaiden kanssa bussiin mahtuminen oli kiinni tuurista. Minun taas oli pakko päästä bussilla viemään lapsi ja sitten itse kouluun/työharjoitteluun. 

Kun päiväkoti kaiken lisäksi vielä painotti liikkumista, kävi niin että en käyttänyt rattaita enää vapaa-ajallakaan muutoin kuin oikein pitkillä reissuilla jolloin puistoiltiin, käytiin kirjastossa, kaupassa yms. 

Toisaalta taas kun kaksi meidän vanhempaa lasta olivat päiväkoti-iässä, meillä oli tasan yksi auto ja miehen työt alkoi kello 8 tasan. Vein lapsia kävellen (lähi)päiväkotiin satoi tai paistoi, tuli kissoja taivaalta tai oli paljon pakkasta. Ne kommentit, mitä kuulin autoilevilta vanhemmilta alkoi jossain kohtaa suoraan sanottuna vituttaa, ja aloin ajatella että minä sentään reippailen ja näen vaivaa lasteni eteen kun toiset pääsee helpolla ja siltikin vielä nälvii. Kiukku autoilevia kohtaan hälveni kyllä ajan kanssa, mutta edelleen arvostan enemmän ihmisiä jotka liikkuvat lastensa kanssa jalan, rattailla tai pyörällä. 

Jäi ajatus kesken. 

Siis kuopuksen päiväkoti oli liikuntapainotteinen päiväkoti, jossa joka päivä lähdettiin isompien kanssa jonnekin pois päiväkodin alueelta. Kuopus tottui kävelemään pitkiäkin matkoja, ja muistaa edelleen lämmöllä hoitajansa ja sen, kuinka he opettelivat liikennesääntöjä ja vilkuttelivat autoilijoille. Niinpä oli helppoa jättää rattaat pois myös päiväkotimatkoilta, ja pian myös leikkipuistoreissuilta ja kaikelta muultakin. 

Rattaissa on kyllä se hyvä puoli, että ne kantaa puolesta kaikki tavaratkin. Ai että inhosin sitä aikaa kun lapsilla oli sitä sun tätä oltava mukana ja niitä nyssäköitä piti raahailla sinne sun tänne :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran mentiin ilman rattaita lähi-alepasn laosen ollessa 2,5. Latoessani ostoksia ripeästi kassiin lapsi kääntyi hiljaa ja juoksi automaattiovista kadulle.

Tuollaisia tilanteita ajatellen lapsella kannattaisi olla valjaat.

Miten se äiti sitten muka pakkaa jos pitää kiinni lapsesta? Ja ei, vaikka se lapsi olisi kiinni vyössä siitä valjaasta, se on hemmetin hankalaa, jos se lapsi roikkuu kiinni äidissään.

Ja ne valjaat on vaaralliset liukkailla, on raskasta kantaa niitä perheen ruokaostoksia, eikä aivopierusi toimi useamman lapsen kanssa ollenkaan.

Mistä oikein keksit näitä juttuja? Sitä valjaiden lenkkiä voi pitää vaikka käsivarteensa pujotettuna. Eivätkä valjaat liity mitenkään liukkauteen tai ruokakassien kantamisen raskauteen.

Niin ja? Silti se on hemmetin hankalaa, kun toinen käsi on sidottuna siihen lapseen, kassan luona on ahdasta jne.

Valjaat liittyvät todella paljon siihen, että jos ei ole rattaita, ostokset pitää kantaa.

Ja siinä kun lapsi kerran tekee äkkiliikkeen, olette kaikki nurin.

Liikun päivittäin kahden koiran kanssa (joilla on valjaat) ja tiedän tasan tarkkaan millaista se valjaiden kanssa kulkeminen on.

Jos pidät kiinni valjaiden lenkistä niin miksi se saisi sinut kaatumaan kun lapsen kädestä pitäminenkään ei saa normaalia ihmistä kaatumaan? Se valjaiden lenkki on ainakin normaalisti ihan sellainen lyhyt, noin metrin mittainen.

Jos taas rattaat ovat sidoksissa ostosten kantamiseen, niin sitten varmaan vielä koululainenkin kannattaa kuskata rattaissa, jotta ei joudu kantamaan niitä ostoksia.

Minä en näe mitään outo siinä, että neljävuotias olisi ruuhkassa mukana kävellen. On minulla ollutkin, sekä Suomessa että muualla. Lapsi ei istahda hissin pissaiselle lattialle kun sanoo, että tänne ei sitten istuta, vaatteesi muuten haisee pahalle koko päivän. Ja liukuportaissa lapsi menee edelläni, tai ihan pieni nyt mahtuu aikuisen kylkeen ja ohitse mahtuu silti menemään. 

Itse koen rattaat paljon hankalammaksi julkisissa kulkuvälineissä kuin sen, että lapsi liikkuu itse tai sitten vaikka pidän sylissä pienen heken. 

Ennen vanhaan lapsia ei kuletettu missään, ennen kuin kiertokouluun naapuritaloon kipaisivat. Sitä ennen elinpiiri käsitti kotipihan. Kaupunkilaisilla saattoi olla rattaita, joilla pilttejä käytiin esittelemässä sunnuntai kävelyllä. Nämäkin kävelyt keskimäärin alle 1 km. 60 luvulla lapsia kai riepotettiin kädestä bussiin juostessa, busseihin rattaiden kanssa ei ollut asiaa. Omat läpseni kävelivät kun jaksoivat, yli 3km matkoille otin rattaat mukaan ja usein paluumatka sujui helpommin, kun saivat lepuuttaa jalkojaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostava tietää miten pitkiä matkoja nämä rattaattomat kävelevät lastensa kanssa esim päiväkotiin? Moni on ainakin omien kommenttiensa perusteella saanut lapsensa 80-luvulla. Oliko päiväkodit silloin lähempänä kuin nyt? Vai mentiinkö edes muualle kuin lähipuistoon?

Vertailuna meidän tilanne. Asumme Aurinkolahdessa, saimme päiväkotipaikan Ruoholahdesta. Metrolla suhaa sinne onneks helposti. En kuitenkaan missään nimessä laittaisi neljävuotiasta kävelemään esim metron rullaportaita aamuruuhkassa, tai vaihtoehtoisesti kantaisin häntä siellä ympäriinsä. En myöskään kehtaisi tunkea niihin ällöttäviin hisseihin "vapaana" menevän lapsen kanssa, koska en todellakaan halua, että hän edes istahtaisi sinne kusiselle lattialle. Rattailla hissiin voi sentään juuri ja juuri mennä, ja matka taittuu helposti ja nopeasti. Jos luopuisin rattaista, olisi ainut toinen vaihtoehto auto aamuruuhkassa, jolloin joutuisimme lähtemään kotoa huomattavasti aikaisemmin. Ihan no-brainer, että vaunut on meille ainoa vaihtoehto.

Ja kyllä, minulla on kuukausilippu, joten en edes käytä ilmaisia matkoja, joten ne paheksuvat tuijotukset voitte lopettaa :D

Pidä tukeva ote lapsesta niin lapsi ei pääse istahtamaan hissin lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Minä en näe mitään outo siinä, että neljävuotias olisi ruuhkassa mukana kävellen. On minulla ollutkin, sekä Suomessa että muualla. Lapsi ei istahda hissin pissaiselle lattialle kun sanoo, että tänne ei sitten istuta, vaatteesi muuten haisee pahalle koko päivän. Ja liukuportaissa lapsi menee edelläni, tai ihan pieni nyt mahtuu aikuisen kylkeen ja ohitse mahtuu silti menemään. 

Itse koen rattaat paljon hankalammaksi julkisissa kulkuvälineissä kuin sen, että lapsi liikkuu itse tai sitten vaikka pidän sylissä pienen heken. 

Ei sinulla ole edes lasta.

Minä en ainakaan halua että sitä lasta tönitään ja tallotaan, se voi myös kaatua sinne lattialle ja ainakin minä haluan olla siisti töissä, enkä halua kurakenkien jälkiä vaatteisiini.