Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, että entisaikaan rattaita käytettiin vain pikkutaaperoilla?
Anoppi väittää, että hänen nuoruudessaan jo 2-vuotias oli yleensä "liian vanha" rattaisiin.
Kommentit (882)
Ei 50-luvulla kävelemään oppinut enää kehdannut olla vauva ja vaunuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kun lipuntarkastaja mäkätti että mun lapsi on liian vanha rattaisiin, mitä se sille kuuluu minkä ikäiseksi kuskaan lasta rattaissa, kuulemma 7vuotiaalle pitäisi olla lastenlippu ja mulla aikuisten lippu. Silloin jouduin maksaa kertaliput tai muuten olisin lentänyt ulos seuraavalla pysäkillä. Olen kuullut et tarkistavat myös lastenvaunuja onko siellä lapsi. Onko noilla oikeutta?
Toivottavasti on oikeus tarkistaa. Rattaissa oleva lapsihan on se oikeus liputtomuuteen, joten täytyyhän se voida todeta jos on esim.harso kopan edessä. Tuohon täytyisi tehdä joku systeemi ettei kouluikäiset lapset rattaissa oikeuta ilmaiseen matkaan tai, kuten jo väläytelty, poistaa käytäntö kun sille ei ole enää edes tarvetta. Tarvehan oli se ettei vaunut jää yksinään siksi aikaa kun aikuinen kävi maksamassa/leimaamassa matkansa.
Ymmärrän hyvin sen, että ilmaismatkojen syynä on ollut turvallisuus. Mutta mikä teitä niissä niin rasittaa? Jos niitä koululaisia ihan ylettömästi rattaissa kuljetettais, ilmaisten matkojen takia, näkis niitä usein kaikki me, jotka julkisilla kuljemme. Eli, mikä heissä noin kirpoo??
HSL busseissa pitää ostaa lastenlippu, jos lapsi on sen ikäinen (7v.) että lippu tarvitaan. Siinä ei ole mitään väliä istuuko se koululainen rattaissa, eikä hänen rattaidensa työntäjä myöskään saa ilmaista matkaa. Sen sijaan alle 7v lapsi pääsee ilmaiseksi aina, vain seurana mahdollisesti oleva aikuinen ostaa itselleen lipun.
Meillä lapset halusivat kävellä, pyöräillä ja skuutata jo alle 3v, joten rattaat jäi pois ellei ollut tarkoitus nukkua tien päällä päiväunet. Huomaan kyllä että kun meillä ei ole autoa, niin lapset ovat tottuneet kulkemaan pidempiä matkoja itse.
Joskus kauppakeskuksissa huomaa, että älypuhelin on tässäkin kohtaa passivoinut lapsia: rattaat otetaan isoillekin, jotta niistä saa viihdekeskuksen missä lapsi istuu puhelimelta videoita toljottaen kun vanhemmat shoppailevat tai syövät ravintolassa.
Kyllä niitä rattaita on ollut. Olen syntynyt v -58 Minulla on kuva itsestäni rattaissa istumassa. Olin siinä vajaa 2v. Itsellä ei ole mitään muistikuvaa tästä. Emme olleet rikkaita, vanhemmat duunareita Hgissä. En muista mitään rattaita myöhemminkään. Todennäköistä että ovat olleet lainassa serkkujen perheeltä, heillä oli monta lasta.
Meillä erittäin toimelias 2-vuotias ei enää rattaisiin suostunut menemään. Niinpä sitten käveli.
Tosi nuorena sun lapsi lopetti päiväunet. Mulla eka lapsi nukku vielä neljävuotiaanakin päiväunet rattaissa jos oltiin muualla kun kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaat ovat lopulta aika turhat. Aika vähän tulee niitä päiviä kun taaperoa pitää siirrellä paikasta toiseen lyhyttä kantomatkaa kauemmas.
Niin varmaan kun joka paikkaan kuljetaan autolla. Silloin lapsen tarttee vain kantaa turvaistuimeen. Rattaille ei tule käyttöä, kun äiti ja isä ei osaa kävellä kuin parkkipaikalle ja takaisin. Eikö olekin reipas elämäntapa?
Ei se lapsi pääse mukaan joka paikkaan. Kaupassa on mukana satunnaisesti pari kertaa kuussa. Ulkoilussa etäisyydet kotoa kasvavat sitä mukaa kun jaksaa kävellä. En ymmärrä vieläkään mihin niitä rattaita oikein tarvitaan.
Jos elintila rajoittuu koti - leikkikenttä - tarha max 300m säteellä ei varmaan tarvitsekaan rattaita. Toiset vie lapsiaan uimaan parin kilometrin päähän, isompaan ruokakauppaan, metsään, pellolle, traktoreita, dinosauruksia, robotteja ja mummoja katsomaan. Ehkäpä se on vanhempien luonteesta enemmän kiinni. Oma muksu usein nukahtaa paluumatkalla, jos käydään pidemmällä. Silloin on myös mahdollista itse käydä vaikka vaatekaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti. Eihän kävelevää lasta missään rattaissa työnnetä.
Paitsi jos ei ole autoa ja matka on esim 5 km. Ei pieni lapsi jaksa kävellä montaa kilometriä. Talvella liukkaalla pyörä ei ole se turvallisin vaihtoehto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rattaat varmaan hävisivät hiljalleen kahden ikävuoden jälkeen. Auto oli kuitenkin käytössä, päiväkodille oli mäkistä tietä reilu 2km ja ei varmasti koskaan itse kävellyt. Hölmöä verrata.
2-3 vuotiaana on hyvä ikä luopua rattaista. Sitä ennenkin jo kävellään mahdollisimman pitkiä matkoja, mutta rattaat hyvä olla mukana, jos väsymys yllättää. Oma 3 vuotias kävelee helposti 3km, mutta olen huomannut, että on nykyaikana vähän poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti. Eihän kävelevää lasta missään rattaissa työnnetä.
Paitsi jos ei ole autoa ja matka on esim 5 km. Ei pieni lapsi jaksa kävellä montaa kilometriä. Talvella liukkaalla pyörä ei ole se turvallisin vaihtoehto
Paljon helpommin sitä kaatuu kävellessä kuin pyörällä mennessä jos alla on jäätikkö. Kävellen se on tolkutonta liukastelua, kun taas pyörä vaan rullaa siitä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se oo aikalailla käytäntö nykyäänkin. Tai siis kyllä 2-vuotias menee hyvin rattaissa, mutta vois alkaa pikkuhiljaa jo miettii luopumista kun kolmas ikävuosi lähestyy. Tosin riippuu matkankin pituudesta mikä tarkoitus kävellä, kai ne voi varmuuden vuoksi ottaa pidemmille matkoille mukaan vähän isommallekin taaperolle.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ennen vanhaan?
Silloinko kun kaikki lapsiperheiden palvelut oli lähellä, eikä esimerkiksi Katajanokalta tarvinnut lähteä Ruskeasantaan Vantaalle neuvolaan? Lapsille sai kaikille paikat samasta päiväkodista omalta alueelta? Oli lähikoulut eikä koululaisia tarvinnut saattaa julkisilla omaan kouluun?
Minulla on lapset 18 ja 20 ja kyllä meillä oli tuplarattaat vielä niin että esikoinen 6 vee matkoilla otti niissä tirsat. Kun he oli 4 ja 2 käytin niitä arkimatkoilla. Huomattavasti helpompaa kuin paimentaa julkisissa tuonikäisiä ja kauppakasseja.
Muuten hyvät perustelut, mutta jo 6v. rattaissa on outoa. Joku raja sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote/quote]
En ole ikinä nähnyt 5-7v. rattaissa bussissa. Tai muuallakan. Naapurin 4v. oli kyl rattaissa, mut hänellä oli kehitysvamma. Et aika marginaalista on.Et ilmeisesti ole koskaan matkustanut pääkaupungissa bussilla, metrolla, ratikalla! Tervetuloa tutustumaan!
Ehkä jossain Itiksessä, mutta itse suhaan bussilla ja metrolla Espoon perukoilta stadiin joka päivä enkä ole vielä kertaakaan 20 vuoden aikana nähnyt yhyään liian vanhaa lasta rattaissa ilmaisen bussilipun toivossa. Ihan urbaanilegendaa tämä.
Jaa, no et ole tainnut tarpeeksi suhata espoolaisissa busseissa. Akselilla Kivenlahti-Olari-Mankkaa busseja kansoittavat nimenomaan vaunut, joissa on yli 5-vuotiaita lapsia tai pelkkää ruokaa. Että kun itse yritän vauvan kanssa mahtua kyytiin niin tiukkaa tekee. Ja minkäköhän muun takia ne 6-v lapset ja ruokakassit ovat siellä vaunuissa, ilmaisen lipun perässä tietenkin. :(
Itse asiassa asun Suurpellossa ja vanhemmat Espoonlahdessa, joten etenkin juuri tuo alue on tuttua jo ihan 70-luvulta lähtien. Joten pysyn kannassani, ihmiset kauhistelee tällaista ihan turhaa. Pummilla ajelee eksponentiaalisesti enemmän ihmisiä kuin liian vanhojen lasten kanssa lastenvaunuissa (joita en itse oikeasti koskaan muista nähneeni), joten jos ihmiset keskittyisivät sen kauhisteluun ja unohtaisi sen promillen, joka kuulemma väärinkäyttää ilmaisia bussimatkoja, niin verovaroja säästyisi paljon enemmän. Mutta ei. Koska tärkeintä on, että äisit pistetään ruotuun ja kritisoidaan mahdollisimman paljon.
Olen syntynyt -61 ja meillä ei vaunuja tai rattaita ollut mutta se johtui varmaan siitä että ne olivat kalliit ja vanhemmilla ei ollut varaa niitä hankkia. Eipä se haitannut, asuttiin maalla ja äiti oli kotiäiti joten pihaa kauemmas ei tarvinnut kävellä. Toista nyt kun lasten kanssa liikutaan paljon enemmän joten rattaat hyvä olla jos lapsi ei jaksakkaan kävellä koko matkaa eikä vanhempaa ehkä huvita alkaa kantamaan esim. kolme vuotiasta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat laiskoja.
Kyllä. On laiskuutta haluta työntää 15 kiloista mötikkää kilometrikaupalla rattaissa.
Toista oli ennen vanhaa, kun laitettiin se paino kävelemään itse! Se oli reipasta, se! Pitääpä salillakin muistaa seuraavan kerran, että laitan painot vaan viereen kun jumppaan, kun kerran painon kantaminen/työntäminen on niin laiskaa!
Kyllähän tää liittyy ihan täysin perheen tilanteeseen.
Tuolloin entisaikoina äidit oli kaikki kotona tai jos ei ollut, lapsia hoiti kotiapulainen tai mummo siis joka päivä. Eli lapsen kanssa ei ollut olemassa matkaa päiväkotiin ja sieltä pois eikä missään liikkumisessa kovin tiukkaa aikataulua.
Rattaat tarvitaan siksi, kun on pakko ehtiä töihin ja/tai opisjelupaikkaan. Ei siihen voi käyttää tuntitolkulla aikaa, mitä esim meidän 7 km päiväkotimatka olisi kävelevän taaperon kanssa kestänyt.
Kotimatkalla taas oli vuorossa ruokakaupoa ja sellainen kiire kotiin, että lapsi kakkasi aina noin kello vartin yli viisi ja se oli kurjaa vaippojen kanssa, mutta järkyttävää sitten kun vaippoja ei ollut vai onkojonkun muun mielestä kätevää pestä ja kuivata toppahaalari joka ilta?
Ja miksi päiväkoti? No kuulkaa, mies jätti vauvavuonna. Miten olisin palannut työelämään ilman päiväkotia? Tai käyttänyt tunteja kävellen matkoihin? Autoa ei ole eikätule, sairauteni vuoksi en pysty sitä luotettavasti ajamaan.
Vuodet olivat fyysisesti hyvin raskaat minulle. Rattaissa lapsi istui nuo matkat ja etenimme ripeästi, reippain mielin. Myös jos hän oli kipeö ja piti viedä lääköriin ja jos teimme jonkun koko päivän retken niin takausintulomatkalla. Tämä n. 4-vuotiaaksi. Miten ikinä olisin vilkasta lasta paimentanut ruokakassit kädessä nuo matkat? En yhtään mitenkään.
Moni täällä ihmettelee, mutta käytännössä teillä on auto ja yleensä myös joku toinen hoitsmaan ne ruokakauppareissut. Rattaissa lapseni sai ainakin raitista ilmaa ja oli kivaakin keskustella kaikesta ympäristösdä näkemästämme. Tattaissa hän aina rauhoittui ja esim jättu kaupan hyllyt kaikissa ikävaiheissa rauhaan. Kerran mentiin ilman rattaita lähi-alepasn laosen ollessa 2,5. Latoessani ostoksia ripeästi kassiin lapsi kääntyi hiljaa ja juoksi automaattiovista kadulle.
Arvostelijoille sanon, että puhutte tilanteista, joissa joku hoitaa autolla tai kotona kaiken sen, minkä rattaat hoitavat. Joten puheenne on kärpästen surinaa korvissani, hölmöt.
Olen asunut Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla vuodesta 1976. Käytän julkisia päivittäin.
En ole KOSKAAN nähnyt rattaista lasta, joka oliis rattaisiin liian iso, en 5-7-vuotiaita, enkä ketään kulkemassa tyhjien rattaiden kanssa.
Itse olen kyllä lykkinyt 5-vuotiasta (jolla on astma ja joka piti viedä lääkäriin) ja kuskannut tyhjiä rattaita (koska hain sen samaisen lapsen kerhosta kun hän oli kolmen).
Tuli tämä keskustelu mieleen aamulla, kun vein kaksivuotiaani rattailla päiväkotiin ja viereisestä bussista tuli ulos päiväkotiryhmä. Kyllä siinä ikuisuus kesti, kun kaikki lapset taapersi bussista ulos, verrattuna siihen, että kahdet rattaan työnnettiin parissa sekunnissa ulos ja avot, neljä päiväkotilasta jo pihalla!
Toivottavasti kaikki rattaita kritisoivat bussimatkustajat muistavat, että tämä oli heidän vaatimuksensa, kun seuraavan kerran odottavat silmiä pyöritellen, kun kaksivuotias pikku-Liisa taapertaa vaivalloisesti minuuttikaupalla ulos bussista samalla kun äiti nostelee kauppakasseja ja kantoliinassa pikku-Pekkaa.
Eri
Höpöhöpö, mun lapset on jo isoja ja osaavat nyt ihan itse mennä kävellen kouluun ja liikkua bussilla ja metrolla. Käytettiin rattaita ihan surutta kun suhattiin ympäri kaupunkia ja varmaan siksi ovatkin niin tottuneita liikkumaan ilman autoa ja kuskaamista nyt isoina.