Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, että entisaikaan rattaita käytettiin vain pikkutaaperoilla?
Anoppi väittää, että hänen nuoruudessaan jo 2-vuotias oli yleensä "liian vanha" rattaisiin.
Kommentit (882)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sateenvarjorattaat oli joskus pidemmillä reissuilla mukana
Nykyään on vaan sateenkaarirattaat kun vanhempien pitää näyttää olevansa niin wokea, niin wokea että!
Mitä on Sateenkaarirattaat?
Poikkeaako ne ihan normi rattaista jotenkin vai mistä tulee nimi sateenkaari- ?
Oon -92syntynyt enkä tiedä tälläisistä. Joten kertokaa pliis joku
Tais olla vaan jonkun sanailua. Ollakseen vitsikäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poijalla oli rattaat n 4 vuotiaaksi asti. Itse asiassa ne varastettiin taloyhtiön kellarista kun hän oli tuon ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sateenvarjorattaat oli joskus pidemmillä reissuilla mukana
Nykyään on vaan sateenkaarirattaat kun vanhempien pitää näyttää olevansa niin wokea, niin wokea että!
Mitä on Sateenkaarirattaat?
Poikkeaako ne ihan normi rattaista jotenkin vai mistä tulee nimi sateenkaari- ?
Oon -92syntynyt enkä tiedä tälläisistä. Joten kertokaa pliis jokuTais olla vaan jonkun sanailua. Ollakseen vitsikäs.
Vitsikäs? 80-90 luvulla oli yleisiä sateenvarjorattaat, meni pieneen tilaan. Nimitys vissiin siitä kun työntökahvat oli kuten sateenvarjoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä rattaiden tuomitsijat ovat lapsensa kaikkialle autolla vievistä? Rattaita työntävä vanhempi antaa hyvän mallin lapsilleen arjen hyötyliikunnasta, mutta kaikkialle autoilevat sen lisäksi, että tervejalkaista lasta autossa kuskaavat, antavat myös roolimallin olemattomasta arkiliikunnasta.
Ei meillä oli lapset istuneet rattaissa enää pari vuotiaina, oli ne pidemmillä matkoilla mukana, mutta itse kävelivät tai oikeastaan juoksivat. Kesällä kulkivat pyörällä.
No olis ollut kyl tosi vaarallista, jos olisin antanut mut yks ja kaks vuotiaiden juosta kaupungin kaduilla. Helsinki, jos ei nyt ihan suurkaupunki, niin riittävän vaarallinen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sateenvarjorattaat oli joskus pidemmillä reissuilla mukana
Nykyään on vaan sateenkaarirattaat kun vanhempien pitää näyttää olevansa niin wokea, niin wokea että!
Mitä on Sateenkaarirattaat?
Poikkeaako ne ihan normi rattaista jotenkin vai mistä tulee nimi sateenkaari- ?
Oon -92syntynyt enkä tiedä tälläisistä. Joten kertokaa pliis jokuTais olla vaan jonkun sanailua. Ollakseen vitsikäs.
Vitsikäs? 80-90 luvulla oli yleisiä sateenvarjorattaat, meni pieneen tilaan. Nimitys vissiin siitä kun työntökahvat oli kuten sateenvarjoissa.
Nyt oli kyse sateenkaarirattaista. Ei kai sellaisia edes ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oltiin myös paljon pyörän takana tarakalla tai istuimessa kyydissä. Ainakin näin muistelisin, kun ei joka talossa ollut kahta autoa todellakaan. Kuinkahan iso osa tästä rattaattomuudesta johtui siitä, että vanhemman pyörä oli se korvaava kulkupeli.
Yllättävän paljon ainakin Helsingissä näkyy julkisissa näitä " taaperoita" rattaissa, joiden jalat raahavat maata. Johtuneeko ilmaisista matkoista äityliineille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon ainakin Helsingissä näkyy julkisissa näitä " taaperoita" rattaissa, joiden jalat raahavat maata. Johtuneeko ilmaisista matkoista äityliineille?
Olen liikkunut Helsingin julkisilla yli 40 vuotta enkä ole koskaan nähnyt tuollaisia😂😂😂
Asuimme Helsingin keskustassa kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä. Meillä oli rattaat isoilla pyörillä, nuorempi istui ja esikoinen seisoi takana, kummassakin kahvassa roikkuivat kauppakassit ja lasten reput ja minun työlaukkuni. Tämä oli ainoa keino päästö kotiin kaupan ja päiväkodin kautta hengissä. Varsinkin talven liukkailla pimeässä. Kummatkin ovat nyt reippaasti yli 30 kymppisiä ja urheilullisia aikuisia. Rattaat tekivät elämisestä hiukan helpompaa eikä milläänlailla vaikuttaneet lasten liikunnallisuuteen. Liikuntaa harrastettiin turvallisessa ympäristössä. Joskus tosin käytettiin pulkkaa matkan tekoon kun mentiin laskemaan mäkeä Sinebrykoffin puistoon, siis tietenkin talvella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -77, ja minulla on kaksi vuotta nuorempi pikkuveli. Siinä vaiheessa kun pikkuveli syntyi, eli 2-vuotta juuri täyttäneenä, aloin kävellä aika paljon arkimatkoja, jos niitä oli tarpeen tehdä arkisin, kun isä oli töissä ja äiti kotona. Mutta meillä oli joka paikkaan melko lyhyt matka, esim. kauppaan alle kilometri, kirjastoon jokunen sata metriä... eikä juuri muualla käyty.
Aika usein äiti myös jätti minut kodin vieressä olevaan "puistoon", eli leikkipaikalle, jossa oli puistotäti ja ohjattua toimintaa pikkulapsille, kun hän itse meni vauvan kanssa käymään ruokakaupassa (vauva luonnollisesti nukkui vaunuissa kaupan ulkopuolella, kuten muidenkin vauvat). Kun pikkuveli siirtyi vaunuista rattaisiin, aloin kulkea polkupyörällä, talvisin äiti saattoi vetää minua pulkassa. Asuimme paikassa, jossa oli hyvät kävely-yhteydet ja vähän autoja, niin se oli pienellekin turvallista, plus minä olin aika rauhallinen lapsi. Kaikkialle pidemmälle (mummolaan, vaatekaupoille, ulos syömään) mentiin autolla.
Muutenkin kyllä lapset olivat pienestä pitäen tottuneita menemään itse ja pärjäämään yksin paljon nuorempana kuin nykyään. Itse muistan ulkoilleeni yksin taloyhtiön pihalla jo hyvin pienenä, ja juosseeni aika kaukanakin kotoa omin luvin. Se oli silloin ihan normaalia.
Ainoan kerran, kun muistan istuneeni vähän isompana (ehkä 3- tai vajaa 4-vuotiaana) rattaissa, oli kun lähdimme käymään Korkeasaaressa. Pitkä reissu, paljon kävelemistä, joten olin kai väsähtänyt. Oli se muutenkin vähän hassu näky, kun oli ikäisekseni pitkä ja varsin pullea lapsi, ja rattaat oli tehty pienempikokoisille.
Rattaita tehdään nykyään jo 20 kiloisille, suurin osa on mitoitettu 15 kiloisille. Kun kerran rattaat ovat kehittyneet, miksi ihmisten asenteet laahaavat perässä, ja miksi esim. ajokortittoman vanhemman on sopimatonta kyyditä lasta rattaissa jos tämä kerran niihin hyvin vielä mahtuu. Rattaissa istuminen kauppareissun aikana ei ole ok, autossa istuminen kauppamatkalla kuitenkin on. Aika oudolta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Niin sanottuun entisaikaan ei myöskään lapsiperheet liikkuneet niin paljon kuin nykyään. Ei edes minun lapsuudessani 1980-luvulla tarvittu rattaita juurikaan, sillä pääasiassa oltiin kotona ja omassa pihassa. Nyt minun 1- ja 3-vuotiaat lapseni kyllä istuvat rattaissa, kun viedään päiväkotiin ja kauppaan ja harrastuksiin. Ei päivä toimisi, jos 3-vuotias (tai kävelevä 1-vuotias) kulkisi kaikki ne matkat omin jaloin.
Tuo nyt riippuu aika paljon ensinnäkin siitä mitä "entisajalla" tarkalleen tarkoitetaan ja tietysti paikkakunnasta myös. Päiväkoteja ei kyllä varsinkaan 70-luvulla tai edes vielä 80-luvullakaan ollut ihan joka notkossa, vaikka kunnat jo 70-luvulla velvoitettiin päivähoitoa paremmin järjestämään. Yksityiskohdista kuitenkin kinattiin vielä pitkään 80-luvullakin. Minulle ja siskolleni esim ei Espoossa 80-luvun alkupuolella mitään varsinaista päiväkotia järkevän matkan päästä löytynyt, vaan useampi perhepäivähoitaja tuli nähtyä. Etäisyydet kilometreissä. Pikkusisko meni rattaissa, minä kävelin. Äiti kokeili hommaa jonkun aikaa, silloin ei tarvinnut. Esikouluun sai sitten taksikyydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.
Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??M42, neiti nykyään 12
Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.
Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?
Saat, mutta vikaan meni. Kauppa on n. kilometrin päässä, tarha ihan vieressä. Työt alkoivat 08 aamulla, tarhaan lähdettiin kävelemään vähän seitsemän jälkeen. Talvella vedin pulkalla jokusen kerran, jos tietä ei ollut aurattu.
Kotimatkat neljän jälkeen kestivät kyllä vähän pidempään kun oli valoisaa ja ojat sun muut lätäköt piti nuohota läpi 😄
Molempien siis 😂Autolla ajeltiin (ja ajellaan edelleenkin) aikalailla vain mökille, muut liikkumiset menee fillareilla ja kävellen.
Nykyään toki tyttö menee bussilla kouluun kaupungin toiselle puolen.Miksi piti kehittää heti jotain negatiivista kommentistani? Ei kaikki ole niin suppeita kuin sinä 😘
No niin eli tarha oli ihan vieressä. Helppohan sinne on sitten viedä kävellen. Minunkin lapsi on kulkenut 3v iästä päiväkotiin jalan, potkupyörällä tai pulkalla kun matkaa oli joku 400m. Mutta jos mentiin johonkin kauemmas vaikka parin kilsan päähän niin tottakai rattaita tarvittiin (tai pyörän istuinta tai peräkärryä, nykyään kun osaa jo pyöräillä niin pidemmät matkat peräpyörässä).
Hemmetin helppoja uhmaikäsiä täällä ollu porukalla. Mulla ei ois missään tapauksessa käyny mielessäkään luopua rattaista kun lapsi oli 2-3.
Vielä nytkin joskus joudun köyttämään neljäveen rattaisiin kun muuten en vaan saisi häntä raahattua päiväkotiin kun raivonpuuskassa tuota on mahdoton kantaa.
Lisäksi mun lapset on nukkunu vielä kolmevuotiaana päiväunia, onko rattaista luopujien lapset luopuneet myös päiväunista vai onko koko perheen pitänyt aina lähteä kotiin kun nuorimmalla on päikkäriaika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oltiin myös paljon pyörän takana tarakalla tai istuimessa kyydissä. Ainakin näin muistelisin, kun ei joka talossa ollut kahta autoa todellakaan. Kuinkahan iso osa tästä rattaattomuudesta johtui siitä, että vanhemman pyörä oli se korvaava kulkupeli.
Naapuri kahdeksankytluvulla kuljetti kolmea lasta yhdellä pyörällä lähes päivittäi parin kilometrin matkan kauppaan ja takaisin. Oli miehellä auto, mutta hän ei tykännyt käydä kaupassa. Oli tosi turvallista ja helppoa se lasten kuskaaminen yhdessä ruokakassien kanssa, kesät talvet.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon ainakin Helsingissä näkyy julkisissa näitä " taaperoita" rattaissa, joiden jalat raahavat maata. Johtuneeko ilmaisista matkoista äityliineille?
Ja se on sinulta pois...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -77, ja minulla on kaksi vuotta nuorempi pikkuveli. Siinä vaiheessa kun pikkuveli syntyi, eli 2-vuotta juuri täyttäneenä, aloin kävellä aika paljon arkimatkoja, jos niitä oli tarpeen tehdä arkisin, kun isä oli töissä ja äiti kotona. Mutta meillä oli joka paikkaan melko lyhyt matka, esim. kauppaan alle kilometri, kirjastoon jokunen sata metriä... eikä juuri muualla käyty.
Aika usein äiti myös jätti minut kodin vieressä olevaan "puistoon", eli leikkipaikalle, jossa oli puistotäti ja ohjattua toimintaa pikkulapsille, kun hän itse meni vauvan kanssa käymään ruokakaupassa (vauva luonnollisesti nukkui vaunuissa kaupan ulkopuolella, kuten muidenkin vauvat). Kun pikkuveli siirtyi vaunuista rattaisiin, aloin kulkea polkupyörällä, talvisin äiti saattoi vetää minua pulkassa. Asuimme paikassa, jossa oli hyvät kävely-yhteydet ja vähän autoja, niin se oli pienellekin turvallista, plus minä olin aika rauhallinen lapsi. Kaikkialle pidemmälle (mummolaan, vaatekaupoille, ulos syömään) mentiin autolla.
Muutenkin kyllä lapset olivat pienestä pitäen tottuneita menemään itse ja pärjäämään yksin paljon nuorempana kuin nykyään. Itse muistan ulkoilleeni yksin taloyhtiön pihalla jo hyvin pienenä, ja juosseeni aika kaukanakin kotoa omin luvin. Se oli silloin ihan normaalia.
Ainoan kerran, kun muistan istuneeni vähän isompana (ehkä 3- tai vajaa 4-vuotiaana) rattaissa, oli kun lähdimme käymään Korkeasaaressa. Pitkä reissu, paljon kävelemistä, joten olin kai väsähtänyt. Oli se muutenkin vähän hassu näky, kun oli ikäisekseni pitkä ja varsin pullea lapsi, ja rattaat oli tehty pienempikokoisille.Rattaita tehdään nykyään jo 20 kiloisille, suurin osa on mitoitettu 15 kiloisille. Kun kerran rattaat ovat kehittyneet, miksi ihmisten asenteet laahaavat perässä, ja miksi esim. ajokortittoman vanhemman on sopimatonta kyyditä lasta rattaissa jos tämä kerran niihin hyvin vielä mahtuu. Rattaissa istuminen kauppareissun aikana ei ole ok, autossa istuminen kauppamatkalla kuitenkin on. Aika oudolta tuntuu.
Pohjimmiltaan nuo haluaisivat, että äidillä menisi kauppareissuun 45 minuutin sijaan kolme tuntia, kun pitäisi edetä väsymystä valittavan 2-vuotiaan tahdissa ja välillä kannettava kauppakassien lisäksi sitä väsynyttä lastakin. Joitain häiritsee, että äitiys ei ole pelkkää tuskaisaa raatamista. Ja tietysti jotkut sitten siaisvat tyydytystä siitä, että autottomien elämä olisi mahdollisimman vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Kai näillä 4-5 vuotiaille on myös vaipat käytössä?
Töissä kuuntelin, kun nuoremmat keskustelivat, mikä vaippa sopii nelivuotiaalle.
Aivan käsittämätön, jos lasta ei tuohon ikään ole opetettu kuivaksi.
Poikkeaa aiheesta, anteeksi, mutta samaa sarjaa.
Liittyy todennäköisemmin yökasteluun kuin siihen, ettei lasta olisi opetettu kuivaksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on 2.5 ja vien kyllä kävelylle, mutta julkisilla ilman muuta rattaissa. Ei siksi että se on ilmaista (omaan joka tapauksessa kuukausilipun töitä varten joten ihan sama), vaan siksi, että hän on liukas kuin elohopea, eikä ole vielä sisäistänyt käsitettä "me emme tervehdi metroa halaamalla". Toinen vaihtoehto olisi valjaat -on toki kiva pitää lasta kädestä ja kävellä mukavasti yhdessä, mutta ei se onnistu kun on kauppakassit. Toki hän kävelee silloin, jos joko on itselläni kädet vapaana pitää kädestä, tai ei ole mitään minkä kanssa voisi törmätä.
Sen valjaiden talutushihnan saa tarvittaessa kiinni vaikka omaan vyöhön, niin saa molemmat kädet vapaiksi lapsen kanssa liikkuessa.
Anopit on yleensäkin sellaista porukkaa joka kelpaa lähinnä biojätteisiin. Ja sitten urheilu-uutisiin....
En ota kantaa sen enempää tuohon ikäkysymyksewn, mutta meillä se ratkesi sillä, että lapsen kanssa asiasta puhuttiin. Sai hetken sitä miettiä ja sitten ilmoitti olevansa halukas kokeilee. Aluksi tietty päivävaipat ja lopulta yö myös. Yö ahinkoja ei sattunut koskaan, päivävahinko ehkä kaks kertaa. Samoin toimittiin tuttien kanssa. Meni kyl mutkattomasti. Alle kolme v. molemmat, päälle kaks.