Onko totta, että entisaikaan rattaita käytettiin vain pikkutaaperoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jätetty pois rattaat kun lapset ovat täyttäneet 3-vuotta. Joku oma ikämittarini tuo 3 vee oli, en olisi enää kehdannut sen jälkeen lapsiani rattaissa työntää.

3 vuotta. Ei 3-vuotta.

En ymmärrä näitä ihmisiä jotka käyttävät hirveesti aikaansa korjatakseen kirjoitusvirheitä? Kuka jaksaa?

Erikoinen kysymys mutta joillain oli totta. Mun veljeni viihtyi vaunuissa 5 vuotiaanakin.Se oli hauskaa aikaa mikä ei enää palaa. Ennen oli kivaa.

Kaks ja kolmivuotiaiden kanssa talvella otin vain pulkan mukaan, kun lähdimme bussilla kyläreissuun. Illansuussa tulimme kotiinpäin. Pakkanen nousi nopesti yli kahdenkymmenen, eikä vaihtobussia kuulunut. Molemmat alkoivat olla ihan uuvuksissa ja oli työlästä pitää heitä pystyssä ja liikkeessä. Lopulta bussi tuli ja molemmat nukahtivat. Oli todella haastavaa kantaa toppapukuista samalla kun piti vetää pulkalla toista, että päästään pysäkiltä mahdollisimman nopesti kotiin. Siinä vaiheessa pakkasta oli jo 27c. Päätin, etten ikinä lähdet mihinkään rattaita niin kauan, kuin ovat yhtään niiden tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jätetty pois rattaat kun lapset ovat täyttäneet 3-vuotta. Joku oma ikämittarini tuo 3 vee oli, en olisi enää kehdannut sen jälkeen lapsiani rattaissa työntää.

Mites teillä päiväkotimatkat, ihanko yksin käveli 3v päiväkotiin? Nykyään päiväkoti voi olla 4km päässä tai 7km.

Ihme lapsia nykyään, kun 3v tekevät pitempiä kävelylenkkejä, kuin moni aikuinen.

Kesällä meni omalla potkupyörällä kunnes oppi ajamaan ihan tavallista pyörää. Aika simppeliä! Talvisin kävelimme ja menimme pulkalla, noin 1 km hoitopaikkaan ja siitä noin 3 km työpaikalleni. Ei ongelmia siinäkään!

Ja pahaa en kommentillani aiemmin tarkoittanut, se oli vain minun oma mielipide siihen aikaan kun lapset olivat pieniä että raja vedettiin kolmeen vuoteen. Hyvin pärjäsimme ilman rattaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos ihan puhutaan "ennen vanhaan" ajasta, niin itse olen syntynyt 1958 ja ei ole koskaan ollut rattaita, silloin käveltiin kauppaan äidin kädestä pitäen.

Ja kauppa oli kävelymatkan päässä, tiet ja kadut oli aurattu ja äitisi oli kotirouva.

Mainitsemasi asiat eivät poista tosiasiaa, että rattaita ei 1960-luvulla todellakaan ollut.

Kenelläkään, joku suurperhe työnteli lapsiaan jopa lavettikärryillä.

Heität huumoria siis.

Tässä fakta: olen syntynyt 60-luvun alussa ja minusta on valokuvia, joissa istun lastenrattaissa, äiti ja isä seisovat tai kävelevät vieressä. Joten lastenrattaita käytettiin 60-luvulla ainakin kaupungeissa.

On nämä huvittavia, nämä nuoret, jotka luulevat että 60-luvulla asuttiin vielä luolissa ja koristeltiin hiukset jäniksen koipiluulla 🤭

Joo, istumarattaita oli tietysti jo ainakin 1930-luvulta, josta on valokuviakin todisteena. Sitten 1950-luvulta valmistajat olivat kotimaisia. Oli Upo-vaunut ja Heteka-rattaat.

Mun lapsuudessa 1960-luvulla keksittiin sitten sateenvarjorattaat, jotka sai näppärästi kokoon tarvittaessa. Liikennevälineissä ei pystynyt kuljettamaan lapsia rattaissa, vaan rattaat piti kasata. (Ei ollut vielä matalalattiabusseja).

Sekin on totta että jos lapsi pystyi kävelemään ja oli n. 2-3-vuotias, niin rattaita ei enää käytetty ennen vanhaan. Tärkeää oli että lapsi oppi kävelemään pitkiä matkoja, eikä se että vanhemmilla oli helppoa. Toki pieniä lapsia myös kannettiin, jos väsyivät, ja käytössä oli tietysti lapsilla polkupyörät, potkukelkat, pulkat, sukset, sun muut. Mulla oli alle 5-vuotiaana oma pieni potkukelkka, jossa oli trendikäs oranssi istuin.

Se on lapselle lahja, että oppii liikkumaan omilla jaloillaan.

Ennen oli valjaat joissa kävelykykyisiä talutettiin jos ei ollut turvallista antaa vapaasti haahuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jätetty pois rattaat kun lapset ovat täyttäneet 3-vuotta. Joku oma ikämittarini tuo 3 vee oli, en olisi enää kehdannut sen jälkeen lapsiani rattaissa työntää.

3 vuotta. Ei 3-vuotta.

En ymmärrä näitä ihmisiä jotka käyttävät hirveesti aikaansa korjatakseen kirjoitusvirheitä? Kuka jaksaa?

Olisit kiitollinen! En minäkään ikinä kehtaisi tehdä noin karkeita kielivirheitä.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos ihan puhutaan "ennen vanhaan" ajasta, niin itse olen syntynyt 1958 ja ei ole koskaan ollut rattaita, silloin käveltiin kauppaan äidin kädestä pitäen.

Ja kauppa oli kävelymatkan päässä, tiet ja kadut oli aurattu ja äitisi oli kotirouva.

Mainitsemasi asiat eivät poista tosiasiaa, että rattaita ei 1960-luvulla todellakaan ollut.

Kenelläkään, joku suurperhe työnteli lapsiaan jopa lavettikärryillä.

Heität huumoria siis.

Tässä fakta: olen syntynyt 60-luvun alussa ja minusta on valokuvia, joissa istun lastenrattaissa, äiti ja isä seisovat tai kävelevät vieressä. Joten lastenrattaita käytettiin 60-luvulla ainakin kaupungeissa.

On nämä huvittavia, nämä nuoret, jotka luulevat että 60-luvulla asuttiin vielä luolissa ja koristeltiin hiukset jäniksen koipiluulla 🤭

Joo, istumarattaita oli tietysti jo ainakin 1930-luvulta, josta on valokuviakin todisteena. Sitten 1950-luvulta valmistajat olivat kotimaisia. Oli Upo-vaunut ja Heteka-rattaat.

Mun lapsuudessa 1960-luvulla keksittiin sitten sateenvarjorattaat, jotka sai näppärästi kokoon tarvittaessa. Liikennevälineissä ei pystynyt kuljettamaan lapsia rattaissa, vaan rattaat piti kasata. (Ei ollut vielä matalalattiabusseja).

Sekin on totta että jos lapsi pystyi kävelemään ja oli n. 2-3-vuotias, niin rattaita ei enää käytetty ennen vanhaan. Tärkeää oli että lapsi oppi kävelemään pitkiä matkoja, eikä se että vanhemmilla oli helppoa. Toki pieniä lapsia myös kannettiin, jos väsyivät, ja käytössä oli tietysti lapsilla polkupyörät, potkukelkat, pulkat, sukset, sun muut. Mulla oli alle 5-vuotiaana oma pieni potkukelkka, jossa oli trendikäs oranssi istuin.

Se on lapselle lahja, että oppii liikkumaan omilla jaloillaan.

Olen 60-luvun lapsi ja silloin lapset sai näkyä, ei kuulua. Aivan kaikki tehtiin vanhempien mukavuus etusijalla. Liikkuminen oli hankalaa, joten lapsia ei vaan viety minnekään. Mistään virikkeistä tai läsnäolosta ei ollut kuultukaan! Lapset pyöri siinä missä pyöri, säilyivät hengissä jos hyvin kävi.

Oma lapsuus oli maalla, missä rattaita ei käytetty paljon, mutta kylläpä sellaiset oli meilläkin (synnyimme sisareni kanssa 1974 ja 1977.

Mies on kotoisin tästä kaupungista ja anoppia kuunnellessa voi todeta, että kata ovat muuttuneet. Miehen päiväkotk, koulu ja lukio ovat olleet näköetäisyydellä kodista. Kodin lähellä 400 m sisällä on oli kolme lähikauppaa.

Meillä päiväkoti, koulu ja kaupat on 3;3 km päässä ja ihan kaupungin suosituimmalla omakotialieella asutaan. Onneksi hypermarkettien aika näyttää olevan ohi ja lähikauppa ehkä luvassa.

Appi ihmettelee että miten lähdetään töihin niin aikaisin ja miten työmatkat vie niin kauan palaa ja miksi ihmeessä ei käydä kotona ruokatunnilla syömässä. Keskustan työpaikoissa ei työnantajillamme ole yhtään työpaikkaa. Jos haluat päästä harvalla ilmaiselle paikalle, niin pitää lähteä aikaisin kotoa. Jos menet töihin kahdeksaksi, niin parkkipaikan etsimiseen voi mennä 20-30 min (tästä syystä ruokatunti venyisi kotona käydessä yli 1;5 tuntiin). Bussipysäkille on matkaa 950 m, kovin nopeasti ei sinnekään kävele. Appivanhemmat elää vielä siinä ajassa kun kaupunkielskusta oli väljästi rakennettu ja ilmaisia parkkipaikkoja joka paikassa. Riitti että töihin lähti vartti aikaisemmin kun ehti pudottaa lapsen päiväkotiin ja hurauttaa vielä parkkiin työpaikan viereen.

Joten kyllä ajat vaan ovat muuttuneet ja arkea pitää järjestellä ihan eri tavalla kuin silloin ennen vanhaan. Tarvii autoa, bussia,rattaita ja muutenkin etukäteen suunnittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan kummajainen koska lapseni on neljävuotias ja päiväkotimatkat (vajaa kilometri) kuljetaan rattailla. Teen etätöitä ja aamulla on kiire aloittaa työpäivä ja iltapäivällä lapsi saattaa olla leikeistä niin väsynyt ettei jaksa kävellä ja pahimmillaan joutuu kantamaan kotiin hakiessa. Kauppa on päiväkodin vieressä ja rattaiden alla kulkee kätevästi painavat ostokset. Selkäni ei kestä yhtään ylimääräistä kantamista. Potkupyörällä kuljettiin jossain vaiheessa mutta vauhti alkoi olla sellainen että pelotti että lapsi jää auton alle. Toimistopäivinä vien ja haen  autolla kuten normaalit ihmiset. Kauppakeskuksiin en raahaa kärryjä mukaan tai ulkoilulenkeille joissa kävely jää alle kilometrin mittaiseksi. Lapsi kävelee hyvin mukana mutta kiire ei saa olla. 

Itselleni on ihan sama mitä muut tuosta ajattelee, koen rattaat omaa elämääni helpottavaksi tekijäksi joten niin kauan käytetään kuin lapsi rattaisiin suostuu menemään. Miksi tekisin elämästäni vaikeampaa? Tosin eipä meilläkään rattaita juurikaan enää käytettäisi jos tekisin vain toimistopäiviä, ehkä jossain Korkeasaaren retkellä tms. jossa kävelyä tulee reilusti. 

Itsekin vein lapsen tuon ikäisenä päiväkotiin rattailla, matka oli ehkä vähän pitempi, tyyliin kilometri. Olisi ollut lapsen kiusaamista laittaa vaikka kylminä ja pimeinä talviaamuina kävelemään väsyneenä, sama sateella, jne. Ja tosiaan matkaan olisi mennyt kolminkertainen aika mikä olisi tarkoittanut vielä aikaisemmin heräämistä.

Mun tuon ikäinen kulkee saman matkan potkupyörällä (tai polkupyörällä) niin että pidän olkapäästä kiinni ne kohdat joissa voi olla autoja ja työnnän esim. ylämäessä tai jos ei muuten meinaa jaksaa. Mutta meillä on kyllä tosi turvallinen ja helppo reitti. Uskoisin että potkupyöräilee talvenkin, pahimmilla lumikeleillä vaan pulkka käyttöön.

Sen lisäks, että teillä on turvallinen ja helppo reitti niin sulla on myös helppo lapsi liikkumisen suhteen. 😁

Jos mä antaisin mun neljäveen mennä pyörällä päiväkotiin tai muualle niin, niin hyvässä lykyssä näkisin lapsen seuraavan kerran kun pääsisin perille ja huonolla tuurilla sairaalassa.

Pulkka on talvella kyllä kiva, ainut tietty että on ehkä kaks lumipäivää talvella sellasta kun ei oo aurattu ja hiekotettu niin, että hiekka kirskuu pohjassa ja viiltää pohjan auki.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsuus oli maalla, missä rattaita ei käytetty paljon, mutta kylläpä sellaiset oli meilläkin (synnyimme sisareni kanssa 1974 ja 1977.

Mies on kotoisin tästä kaupungista ja anoppia kuunnellessa voi todeta, että kata ovat muuttuneet. Miehen päiväkotk, koulu ja lukio ovat olleet näköetäisyydellä kodista. Kodin lähellä 400 m sisällä on oli kolme lähikauppaa.

Meillä päiväkoti, koulu ja kaupat on 3;3 km päässä ja ihan kaupungin suosituimmalla omakotialieella asutaan. Onneksi hypermarkettien aika näyttää olevan ohi ja lähikauppa ehkä luvassa.

Appi ihmettelee että miten lähdetään töihin niin aikaisin ja miten työmatkat vie niin kauan palaa ja miksi ihmeessä ei käydä kotona ruokatunnilla syömässä. Keskustan työpaikoissa ei työnantajillamme ole yhtään PARKKIpaikkaa. Jos haluat päästä harvalla ilmaiselle paikalle, niin pitää lähteä aikaisin kotoa. Jos menet töihin kahdeksaksi, niin parkkipaikan etsimiseen voi mennä 20-30 min (tästä syystä ruokatunti venyisi kotona käydessä yli 1;5 tuntiin). Bussipysäkille on matkaa 950 m, kovin nopeasti ei sinnekään kävele. Appivanhemmat elää vielä siinä ajassa kun kaupunkielskusta oli väljästi rakennettu ja ilmaisia parkkipaikkoja joka paikassa. Riitti että töihin lähti vartti aikaisemmin kun ehti pudottaa lapsen päiväkotiin ja hurauttaa vielä parkkiin työpaikan viereen.

Joten kyllä ajat vaan ovat muuttuneet ja arkea pitää järjestellä ihan eri tavalla kuin silloin ennen vanhaan. Tarvii autoa, bussia,rattaita ja muutenkin etukäteen suunnittelua.

No, en minäkään enää ole työnnellyt rattaissa lapsia, jotka pääsevät omin jaloin. Pari vuotiaaksi ehkä ollaan lenkkeilty rattailla, sitten saanut kävellä tai ajaa pyörällä mukana, kun sen taidon oppii. Muistaakseni alle 3vuotiaana ovat kävelleet useamman kilometrin mittaisia matkoja.

Oon aina ihmetellyt vanhempia, jotka työntävät rattaissa melkein kouluikäisiä muksuja. Kyllä sen työssä lasten parissa huomaa, että toiset ei vaan jaksa pientäkään matkaa kävellä, kun ovat tottuneet palveluun. Älkää passatko lapsianne. Tosi pienikin jaksaa yllättävän pitkiä matkoja, kun tottuu siihen. Alussa se on hidasta ja työlästä, mutta kannattaa lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos ihan puhutaan "ennen vanhaan" ajasta, niin itse olen syntynyt 1958 ja ei ole koskaan ollut rattaita, silloin käveltiin kauppaan äidin kädestä pitäen.

Ja kauppa oli kävelymatkan päässä, tiet ja kadut oli aurattu ja äitisi oli kotirouva.

Mainitsemasi asiat eivät poista tosiasiaa, että rattaita ei 1960-luvulla todellakaan ollut.

Kenelläkään, joku suurperhe työnteli lapsiaan jopa lavettikärryillä.

Heität huumoria siis.

Tässä fakta: olen syntynyt 60-luvun alussa ja minusta on valokuvia, joissa istun lastenrattaissa, äiti ja isä seisovat tai kävelevät vieressä. Joten lastenrattaita käytettiin 60-luvulla ainakin kaupungeissa.

On nämä huvittavia, nämä nuoret, jotka luulevat että 60-luvulla asuttiin vielä luolissa ja koristeltiin hiukset jäniksen koipiluulla 🤭

Joo, istumarattaita oli tietysti jo ainakin 1930-luvulta, josta on valokuviakin todisteena. Sitten 1950-luvulta valmistajat olivat kotimaisia. Oli Upo-vaunut ja Heteka-rattaat.

Mun lapsuudessa 1960-luvulla keksittiin sitten sateenvarjorattaat, jotka sai näppärästi kokoon tarvittaessa. Liikennevälineissä ei pystynyt kuljettamaan lapsia rattaissa, vaan rattaat piti kasata. (Ei ollut vielä matalalattiabusseja).

Sekin on totta että jos lapsi pystyi kävelemään ja oli n. 2-3-vuotias, niin rattaita ei enää käytetty ennen vanhaan. Tärkeää oli että lapsi oppi kävelemään pitkiä matkoja, eikä se että vanhemmilla oli helppoa. Toki pieniä lapsia myös kannettiin, jos väsyivät, ja käytössä oli tietysti lapsilla polkupyörät, potkukelkat, pulkat, sukset, sun muut. Mulla oli alle 5-vuotiaana oma pieni potkukelkka, jossa oli trendikäs oranssi istuin.

Se on lapselle lahja, että oppii liikkumaan omilla jaloillaan.

Olen 60-luvun lapsi ja silloin lapset sai näkyä, ei kuulua. Aivan kaikki tehtiin vanhempien mukavuus etusijalla. Liikkuminen oli hankalaa, joten lapsia ei vaan viety minnekään. Mistään virikkeistä tai läsnäolosta ei ollut kuultukaan! Lapset pyöri siinä missä pyöri, säilyivät hengissä jos hyvin kävi.

Tämä. Meitä oli kolme lasta, eikä me missään retkeilty, missään käyty tai mitään tehty. Harrastukset koettiin työläiksi. Kerran vuodessa päästiin Helsinkiin ja pari kertaa kesässä käytiin pyöräretkellä. Nuorin istui äidin tarakalla ja jalat jäi jatkuvasti pinnojen väliin, kun hän ei 20 vuodessa saanut aikaiseksi hankkia sitä suojaa.

Itse kävin esikoisen kanssa joka iltapäivä jossain iltapäivisin. Jos ei muuta niin ajeltiin jollakni hauskalla uudella kulkupelillä ja mentiin uuteen leikkipuistoon. Joulukuussa käytiin joka päivä tarkastamassa paikallinen jouluikkuna.

Kuopuksen tultua hankin tuplarattaat ja edelleen liikuin lasten kanssa paljon. He tottuivat käymään museoissa ja näyttelyissä ja ravintoloissa. Siinä tuplarattaassa oli hyvä ottaa päiväunet, siinä kulki ravintolakeikalla tarpeellinen oma askartelupussi. Siinä oli eväät ja joskus myös kierrätettävät muovit ja paluumatkalla viiden kilon koiran ruokapussi. Joskus niissä kulki myös meidän koiravanhus, kun hän kävi eläinlääkärillä mun ja lasten kanssa.

Mitä tarkoittaa aloituksessa mainittu entisaika?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa aloituksessa mainittu entisaika?

Varmaan sitä aikaa, kun anoppi oli maailman paras äiti, joka teki kaiken paremmin kuin ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos ihan puhutaan "ennen vanhaan" ajasta, niin itse olen syntynyt 1958 ja ei ole koskaan ollut rattaita, silloin käveltiin kauppaan äidin kädestä pitäen.

Ja kauppa oli kävelymatkan päässä, tiet ja kadut oli aurattu ja äitisi oli kotirouva.

Mainitsemasi asiat eivät poista tosiasiaa, että rattaita ei 1960-luvulla todellakaan ollut.

Kenelläkään, joku suurperhe työnteli lapsiaan jopa lavettikärryillä.

Heität huumoria siis.

Tässä fakta: olen syntynyt 60-luvun alussa ja minusta on valokuvia, joissa istun lastenrattaissa, äiti ja isä seisovat tai kävelevät vieressä. Joten lastenrattaita käytettiin 60-luvulla ainakin kaupungeissa.

On nämä huvittavia, nämä nuoret, jotka luulevat että 60-luvulla asuttiin vielä luolissa ja koristeltiin hiukset jäniksen koipiluulla 🤭

Joo, istumarattaita oli tietysti jo ainakin 1930-luvulta, josta on valokuviakin todisteena. Sitten 1950-luvulta valmistajat olivat kotimaisia. Oli Upo-vaunut ja Heteka-rattaat.

Mun lapsuudessa 1960-luvulla keksittiin sitten sateenvarjorattaat, jotka sai näppärästi kokoon tarvittaessa. Liikennevälineissä ei pystynyt kuljettamaan lapsia rattaissa, vaan rattaat piti kasata. (Ei ollut vielä matalalattiabusseja).

Sekin on totta että jos lapsi pystyi kävelemään ja oli n. 2-3-vuotias, niin rattaita ei enää käytetty ennen vanhaan. Tärkeää oli että lapsi oppi kävelemään pitkiä matkoja, eikä se että vanhemmilla oli helppoa. Toki pieniä lapsia myös kannettiin, jos väsyivät, ja käytössä oli tietysti lapsilla polkupyörät, potkukelkat, pulkat, sukset, sun muut. Mulla oli alle 5-vuotiaana oma pieni potkukelkka, jossa oli trendikäs oranssi istuin.

Se on lapselle lahja, että oppii liikkumaan omilla jaloillaan.

Olen 60-luvun lapsi ja silloin lapset sai näkyä, ei kuulua. Aivan kaikki tehtiin vanhempien mukavuus etusijalla. Liikkuminen oli hankalaa, joten lapsia ei vaan viety minnekään. Mistään virikkeistä tai läsnäolosta ei ollut kuultukaan! Lapset pyöri siinä missä pyöri, säilyivät hengissä jos hyvin kävi.

Tämä. Meitä oli kolme lasta, eikä me missään retkeilty, missään käyty tai mitään tehty. Harrastukset koettiin työläiksi. Kerran vuodessa päästiin Helsinkiin ja pari kertaa kesässä käytiin pyöräretkellä. Nuorin istui äidin tarakalla ja jalat jäi jatkuvasti pinnojen väliin, kun hän ei 20 vuodessa saanut aikaiseksi hankkia sitä suojaa.

Itse kävin esikoisen kanssa joka iltapäivä jossain iltapäivisin. Jos ei muuta niin ajeltiin jollakni hauskalla uudella kulkupelillä ja mentiin uuteen leikkipuistoon. Joulukuussa käytiin joka päivä tarkastamassa paikallinen jouluikkuna.

Kuopuksen tultua hankin tuplarattaat ja edelleen liikuin lasten kanssa paljon. He tottuivat käymään museoissa ja näyttelyissä ja ravintoloissa. Siinä tuplarattaassa oli hyvä ottaa päiväunet, siinä kulki ravintolakeikalla tarpeellinen oma askartelupussi. Siinä oli eväät ja joskus myös kierrätettävät muovit ja paluumatkalla viiden kilon koiran ruokapussi. Joskus niissä kulki myös meidän koiravanhus, kun hän kävi eläinlääkärillä mun ja lasten kanssa.

Juurikin tämä. Ennen se lasten elämä oli rajautunut siihen omalla pihalla ja omassa kodissa kököttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun (vielä) rattaita työntävät saavat matkustaa ilmaiseksi julkisilla, niin liikennevälineissä näkee suunnilleen kuusivuotiaita, jotka on sullottu rattaisiin, että äiti pääsee ilmaiseksi.

Ilmaiseksi? Eiköhän suurimmalla osalla vanhempia ole käytössään kuukausikortti ja jatkaa matkaansa töihin, kun vie ensiksi lapsen päiväkotiin.

Esim. Helsingissä yhdensuuntainen päiväkotimatka voi olla yli 14km, kuinka moni aikuinen kävelisi 2 x 14km päivässä, aamuvarhain ja työpäivän jäljeen, vaikka odottavat sitä lapselta.

Myös lapset joutuvat käyttämään julkisia, koska vanhemmat käy töissä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa aloituksessa mainittu entisaika?

Olen syntynyt 1951, minulla ei ollut rattaita, kylällä ei niitä tarvittu, kun minnekään kauas ei menty tai jis nentiin vaikka mustikkaan, niin lapsen paikka oli pyörätarakalla.

Kerran vuodessa käytiin bussilla kaupungissa. Mulla on kuvia, joissa kävelen parivuotiaana lakerikengissä Joensuussa. Muistan noista vuosista, että istuin isän kanssa torin laidalla piirakoita syömässä äidin etsiessä kankaita, joista ompeli minulle ja itselleen kaikki vaatteet takeista lähtien. Kun äiti oli ostokset tehnyt, mentiin Valion baariin pirtelölle. Vuoden kohokohta!

Vierailija kirjoitti:

No, en minäkään enää ole työnnellyt rattaissa lapsia, jotka pääsevät omin jaloin. Pari vuotiaaksi ehkä ollaan lenkkeilty rattailla, sitten saanut kävellä tai ajaa pyörällä mukana, kun sen taidon oppii. Muistaakseni alle 3vuotiaana ovat kävelleet useamman kilometrin mittaisia matkoja.

Oon aina ihmetellyt vanhempia, jotka työntävät rattaissa melkein kouluikäisiä muksuja. Kyllä sen työssä lasten parissa huomaa, että toiset ei vaan jaksa pientäkään matkaa kävellä, kun ovat tottuneet palveluun. Älkää passatko lapsianne. Tosi pienikin jaksaa yllättävän pitkiä matkoja, kun tottuu siihen. Alussa se on hidasta ja työlästä, mutta kannattaa lopulta.

Varmaan siellä työssä lasten parissa oot myös huomannu, että monet kolme-kuusvuotiaat tarvitsee vielä päivälevon. Kolmevuotiaat vielä usein ihan nukkuvat päiväunetkin jopa.

Ite en ole niin lapsentahtinen, että lähtisin keskellä päivää reissusta kotiin päiväunille tai niin varakas, että voisin jonkun hotellihuoneen ottaa päivätirsoja varten.

Miten te kävitte museoissa tai tapahtumissa? Tai lääkärissä kipeenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, en minäkään enää ole työnnellyt rattaissa lapsia, jotka pääsevät omin jaloin. Pari vuotiaaksi ehkä ollaan lenkkeilty rattailla, sitten saanut kävellä tai ajaa pyörällä mukana, kun sen taidon oppii. Muistaakseni alle 3vuotiaana ovat kävelleet useamman kilometrin mittaisia matkoja.

Oon aina ihmetellyt vanhempia, jotka työntävät rattaissa melkein kouluikäisiä muksuja. Kyllä sen työssä lasten parissa huomaa, että toiset ei vaan jaksa pientäkään matkaa kävellä, kun ovat tottuneet palveluun. Älkää passatko lapsianne. Tosi pienikin jaksaa yllättävän pitkiä matkoja, kun tottuu siihen. Alussa se on hidasta ja työlästä, mutta kannattaa lopulta.

Varmaan siellä työssä lasten parissa oot myös huomannu, että monet kolme-kuusvuotiaat tarvitsee vielä päivälevon. Kolmevuotiaat vielä usein ihan nukkuvat päiväunetkin jopa.

Ite en ole niin lapsentahtinen, että lähtisin keskellä päivää reissusta kotiin päiväunille tai niin varakas, että voisin jonkun hotellihuoneen ottaa päivätirsoja varten.

Miten te kävitte museoissa tai tapahtumissa? Tai lääkärissä kipeenä?

Ja moni myös liikkuu kahden tai kolmen lapsen kanssa, joista yksi tai useampi on tosi pieni. Vauvalla on myös eri rytmi kuin leikki-ikäisellä eli niitä uniakin vedellään eri aikaan. Siksi meillä oli tuplarattaat.

Eikä ne rattaat tarkoita, etteikö lapset liikkuisi. Lapset liikkuu enemmän, kun on rattaat. Minäkin vein sen avulla lapsia mm kiipeilemään naapurikaupunginosaan. Ei olisi jalkaisin vain ollut mitään asiaa.