Kaipuu ysärille

Kaipaan sitä aikaa kun ei ollut somea ja ihmiset eivät olleet naamat kiinni puhelimessa.

Kai siitä ysäristä kaipaa eurodancea, kunnon tamppausta.

Minä kaipaan 1980-luvulle lapsuuteeni. Silloin asiat olivat minusta monella tapaa paremmin kuin nykyään ainakin lapselle. Ainakin siinä mielessä, että lapsille sai ja pitikin pitää kuria ja tehdä selväksi, että mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Ainakin minulle se toi turvallisuuden tunnetta ja tunteen, että vanhemmat välittävät minusta kun he asettivat minulle rajat. Että eivät antaneet tehdä ihan mitä tahansa tyhmää keksin. Nykyään tuntuu, että lapsia ei saisi komentaa tai pitää heille kuria ollenkaan. Silloin myös ei ollut sellaista kuin nykyään että oltaisiin oltu koko ajan naama kiinni älypuhelimessa, vaan oltiin oikeasti tekemisissä ihmisten kanssa eikä vain jonkun somen kautta. Lapsetkin leikkivät oikeasti eivätkä vain räplänneet kännykkää heti niin pienestä kun se vain käsissä pysyi. Silloin myös sai rauhassa olla tyttö tai poika ilman että olisi hössötetty sitä, että sukupuolta ei saa olettaa tai kuten nyt on, että ei saa sanoa tyttö eikä poika sanoja ollenkaan. Silloin pojat olivat poikia ja tytöt tyttöjä ja jos poika sanoi olevansa tyttö tai tyttö poika niin sille vain naurettiin eikä lasta oltu heti kiikuttamassa sukupuolenkorjaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sitä aikaa kun ei ollut somea ja ihmiset eivät olleet naamat kiinni puhelimessa.

Apple pilasi ihmisten elämät peruuttamattomasti, mutta ihmiset eivät ole valmiita hyväksymään totuutta

Vierailija kirjoitti:

Onko nuorisotalot vielä voimissaan? Nuokulla käynti oli viikon yksi kohokohdista ja disko. Nykyään taitavat lapset vaan selata puhelimia.

2005 syntyneellä lapsellani ei ole koko yläasteella järjestetty diskoa. Surullista ettei illan viimeisiä hitaita voi tanssia ihastuksen kanssa jonka oli rohjennut juuri ja juuri pyytää tanssimaan

Ysäri oli vuosikymmen, jolloin mun elämäni meni ympäri useaan kertaan. Kirjoitin ylioppilaaksi, pääsin yliopistoon ja muutin maalta Hkiin, totuttelin opiskeluun ja kaveripiiri meni uusiksi, bailasin yöelämässä, tapasin elämäni rakkauden, sain ekan lapsen. Oli mahtavaa aikaa - hieman haikeana tämän sanon, mutta kuitenkin :)