Kaipuu ysärille
Kaipaako kukaan muu ysärille? Oon viime aikoina muistellut nuoruutta ja ysärin menoa. Se oli elämää se! Nyt keski-ikäisenä elämä on vaan töitä, laskuja ja arkea.
Kommentit (26)
En mä oikeastaan kaipaa ysäriltä muuta kuin sitä omaa silloista mielentilaa
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan nollarille.
Tarkoittanet tuutausaria?
Välillä joo. Somen jälkeen kaikki on mennyt vaan alamäkeä.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei murehdittu wokea ja muuta vihervassaripaskaa... Ehkä ihmiskunnan vapainta aikaa...
Joo ihan perseestä kun esimerkiksi homoja ei saa enää syrjiä 😭
Kyllä!! Elämä oli silloin elämisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei murehdittu wokea ja muuta vihervassaripaskaa... Ehkä ihmiskunnan vapainta aikaa...
Joo ihan perseestä kun esimerkiksi homoja ei saa enää syrjiä 😭
Kyllä niitä saa ja pitääkin syrjiä edelleen.
Ysäri oli ihmisen parasta aikaa. Parasta musiikkia, parhaat leffat, ihmiset ei olleet näin vihaisiä ja triggeröityneitä. Kaikki oli 100 kertaa parempaa silloin 🥰
En todellakaan kaipaa. Reputetut ylppärit, armeija, opiskelut, työttömyyttä, köyhyyttä, näköalattomuutta jne. Suomessa oli lama, yli puolimiljoonaa työtöntä ja valtio valkaantui. Itsemurhia tehtiin enemmän kuin koskaan.
Kaikki on nykyisin niin paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ysäri oli ihmisen parasta aikaa. Parasta musiikkia, parhaat leffat, ihmiset ei olleet näin vihaisiä ja triggeröityneitä. Kaikki oli 100 kertaa parempaa silloin 🥰
Just näin!!! Osattiin pitää hauskaa!
Minäkin kaipaan. Oltiin nuorena ihan kahjoja, kiltisti kuitenkin. Kukaan ei kuvannut eikä tapahtumia katseltu koko koulun kanssa jälkikäteen. Ihanaa kun ei ollut somea ja oli vähemmän valinnanvaraa tavaroista.
Nuoruus, musiikki, unelmat...
Nimim. En tiedä vieläkään mitään tarkoittaa woke kun en ole vaivautunut ottamaan selvää
Lama, suurtyöttömyys, konkurssit, kahden asunnon loukut...no en todellakaan kaipaa. Ne, jotka kaipaavat, taitavat olla olleet silloin lapsia tai ainakin hyväosaisia, joita lama ei koskettanut.
Vierailija kirjoitti:
Lama, suurtyöttömyys, konkurssit, kahden asunnon loukut...no en todellakaan kaipaa. Ne, jotka kaipaavat, taitavat olla olleet silloin lapsia tai ainakin hyväosaisia, joita lama ei koskettanut.
Toki nuo oli siellä taustalla ja aikuisten mielessä, mutta itse nuoruuden huumassa sitä keskittyi elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan. Oltiin nuorena ihan kahjoja, kiltisti kuitenkin. Kukaan ei kuvannut eikä tapahtumia katseltu koko koulun kanssa jälkikäteen. Ihanaa kun ei ollut somea ja oli vähemmän valinnanvaraa tavaroista.
Ja tavarat ja vaatteet oli vielä laadukkaita ja kestäviä, ei nykyistä kertakäyttöhöttöä.
Kaipaan ysäriä varmaan siksi, että kasvoin sen aikana lapsesta teiniksi. Ei tarvinnut huolehtia mistään. Paljon kaikenlaisia ihania muistoja. Nuori tässä vieläkin ollaan, mutta välillä kyllä alkaa ahdistaa maailman muuttuminen. Mitään ahdasmielistä en kaipaa eikä meidän kaveripiirissä koskaan syrjitty ketään. Sillä tavalla tuntuu vieraalta ajatella, että syrjimistä oli, vaikka olihan maailma ja Suomi todella takapajuinen.
Vierailija kirjoitti:
Lama, suurtyöttömyys, konkurssit, kahden asunnon loukut...no en todellakaan kaipaa. Ne, jotka kaipaavat, taitavat olla olleet silloin lapsia tai ainakin hyväosaisia, joita lama ei koskettanut.
Olin juuri valmistunut ja töitä oli senkun valitsi mihin halusi mennä. Lama ei koskettanut millään tavalla minua tai ketään tuntemaani, eikä oltu hyväosaisia, kaukana siitä.
Onko nuorisotalot vielä voimissaan? Nuokulla käynti oli viikon yksi kohokohdista ja disko. Nykyään taitavat lapset vaan selata puhelimia.
Ehdottomasti jotenkin 2000-luku muutti kaiken. Hyvä mennä eteenpäin, mutta 90-luvussa oli omat juttunsa. Ehkä vähän naurettavaa, mutta kaipaan sitä ettei kaupat olleet jokaisena juhlapyhänä aamusta iltaan auki.
Spice Girls, nappiverkkarit, tamagotchit... KYLLÄ!