Kuinka moni rukoilee päivittäin, että jumala ottaisi jo täältä kärsimästä?
Kommentit (24)
Rukoilen joka päivä että pääsisin taivaseen panemaan niitä kireitä neitsyitä mitä siellä on kuulemma tarjolla.
Mitä hittoa ovat rukoilu tai jumala?
Vierailija kirjoitti:
Rukoilen joka päivä että pääsisin taivaseen panemaan niitä kireitä neitsyitä mitä siellä on kuulemma tarjolla.
Jaa. Minä toivon tyhjyyttä, täydellistä pimeyttä ja unohdusta ilman tietoisuutta. Siinä on minun taivaani.
Monilla se kärsimys vasta alkaa kuoltua.
MInäpä olen niin hyvä ihminen, että rukoilen sitä Putinille.
Olisin valmis jättämään tämän elämän. Tarpeeksi elänyt ja nähnyt.
m51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rukoilen joka päivä että pääsisin taivaseen panemaan niitä kireitä neitsyitä mitä siellä on kuulemma tarjolla.
Jaa. Minä toivon tyhjyyttä, täydellistä pimeyttä ja unohdusta ilman tietoisuutta. Siinä on minun taivaani.
Tämä. Tämä todellakin. Loppui perkele KAIKKI.
Ehkä ei kannata. Ainakin yhden tutkimuksen mukaan pisimpään elää ihmiset jotka haluaa kuolla.
Miksi rukoilet? Oletettavasti sulla on kädet joilla voit hoitaa homman itse.
Olen rukoillut että pääsisin pois.
Liikaa kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi rukoilet? Oletettavasti sulla on kädet joilla voit hoitaa homman itse.
Helppo heitellä tollasia. Harvemmasta sitä on toteuttamaan. On kuitenkin tiedossa, että jokaisen kohdalle kuoleman armahdus tulee. Mitä nopeammin, sen parempi.
Toisinaan. Nyt ei ole jaksanut edes rukoilla, kunhan huokailen. Tässä vuodessa ei ole ollut oikein muuta hyvää kuin kesäloma ja se että puolisolla on viimein töitä.
En enää osaa rukoilla, mutta toivon kyllä. Olen toivonut vuosia. Olen tosin joskus tullut ajatelleeksi, että ehkä toivominen on tässäkin toimimaton lähestymistapa. Pitäisi uskoa tai päättää, manifestoida...?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa ovat rukoilu tai jumala?
Se selviää sinulle kun sinulta otetaan koepala.
Pannaan arvaten: vaikka viiskymmentä rukoilee... jne.
Vierailija kirjoitti:
En enää osaa rukoilla, mutta toivon kyllä. Olen toivonut vuosia. Olen tosin joskus tullut ajatelleeksi, että ehkä toivominen on tässäkin toimimaton lähestymistapa. Pitäisi uskoa tai päättää, manifestoida...?
Mietin samaa - millä helvetillä tämän saisi toimimaan.
En nyt rukoile, mutta toivon. Ei vaan jaksa. Olen ollut valmis lähtöön jo 12 vuotiaasta alkaen. En ole uskossa, joten en usko taivaaseen tai hel vettiin. Kaikki vain loppusisi. Kipujakin on. Nivelet prakaa ja väsyttää. Olen 45 joten aika pitkään pitäisi vielä jaksaa oravanpyörää. Muuten, eikö aiemmin, siis joskus 100 v sitten, ollut ihan ok jos uskovainen toivoi pääsevänsä jo taivaan kotiin. Että ihan normaalia oli, että terveet aikuiset/nuoretkin haikailivat taivaan valtakuntaan? Voisiko joku uskontoa tunteva valaista asiaa, oliko näin?
Minä. Sairastan, enkä jaksaisi enää hetkeäkään. Ei ole todellakaan _ainoatakaan_ asiaa jonka vuoksi haluaisin jäädä.