Kuinka moni rukoilee päivittäin, että jumala ottaisi jo täältä kärsimästä?

Vierailija kirjoitti:

En nyt rukoile, mutta toivon. Ei vaan jaksa. Olen ollut valmis lähtöön jo 12 vuotiaasta alkaen. En ole uskossa, joten en usko taivaaseen tai hel vettiin. Kaikki vain loppusisi. Kipujakin on. Nivelet prakaa ja väsyttää. Olen 45 joten aika pitkään pitäisi vielä jaksaa oravanpyörää. Muuten, eikö aiemmin, siis joskus 100 v sitten, ollut ihan ok jos uskovainen toivoi pääsevänsä jo taivaan kotiin. Että ihan normaalia oli, että terveet aikuiset/nuoretkin haikailivat taivaan valtakuntaan? Voisiko joku uskontoa tunteva valaista asiaa, oliko näin?

Siis onhan tästä paljon lauluissakin. *Minä tahtoisin isä jo kotiin, isä minua väsyttää* On ihan normaalia tuntea kuolemankaipuuta ja toivoa kuolemaa armon ilmauksena.

En rukoile kuolemaa, vaan sitä, että asiat muuttuisivat paremmaksi, niin omassa elämässä kuin maailmassa. En tiedä, kuuleeko kukaan, koska en ole uskossa vaikka tykkäänkin rukoilla.

Haa - en ole siis ainoa! Minulla on vuosikymmeniä kestänyt vaikea-asteinen masennus, ja tämä ehdoton ja ainoa rukousaiheeni! Todellakin haluan jo pois! Joku tuolla hienosti kirjoitti unohduksesta ja tiedottomuudesta, ihan juuri täysin kiteytetty myös minun toiveekseni.

Vierailija kirjoitti:

Rukoilen joka päivä että pääsisin taivaseen panemaan niitä kireitä neitsyitä mitä siellä on kuulemma tarjolla.

Hyvää kannattaa odottaa. Muista säästää voimiasi taivaalliseen autuuteen asti, ettet sitten väsähdä alkuunsa.