Nainen, kuinka suhtautuisit, jos miehesi vaatisi isyystestin vaikka lapsi olisikin miehen?

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton nainen ja sitä mieltä että isyystestin tulisi olla pakollinen. Jokaisen miehen oikeus.

Ja joka naisen velvollisuus?

Olen sitä mieltä, että ainoa hyvä, mikä tuosta pakollisesta isyystestistä olisi , olisi se, että joka lapselle löytyisi oikea isä ja kaikki luuserit joutuisivat maksamaan lapsensa elatuksen.

Muuten testi on turha ja pariskunta voi keskenään päättää ja HUOM! ennen raskaaksi tulemista, että lapsi sitten testataan, kenen se on. Kun lapsi on syntynyt, on todella rumaa alkaa vaatimaan testiä, jos asiaa en ole alun perin sovittu. 

Jos nainen tuon epäluottamuslauseen hyväksyy ja alkaa mielelle lasta tekemään, niin hyvä on, mutta jos ei niin sekin täytyy miehen hyväksyä. 

Ei voi olla niin, että kaikkia naisia epäillään jos muutama prosentti elättää ei biologista lastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saan sitten miehen juoksut selville? Mitä todisteita hän esittää omasta puolestaan?

Luota mieheen. Niinhän te naiset tässä ketjussa olette vaatimassa miehiäkin luottamaan erolla uhkaamalla. Luota, nainen.

Jos toinen väittää että olen pettänyt häntä, ei hän ole luottamukseni arvoinen. Hän on, joka ei sellaisia syytöksiä perusteetta esitä.

Alapeukuttajilta pakko kysyä että teistäkö olisi ok että teitä epäiltäisiin pettämisestä täysin perusteetta ja epäreilusti? Kukoistaisiko rakkautenne tällaisessa suhteessa? Itse olisitte reiluja ja rehellisiä ja toinen syyttää pahimmasta mahdollisesta. Miten sellaisen kanssa voisi enää olla?

Tuleeko sulle ihan yllätyksenä että kaikki muut ihmiset ei ole samanlaisia hermoheikkoja hysteerikkoja kuten sinä joka ottaa kaikki asiat tunteella ja henkilökohtaisena loukkauksena?

Asiaan voi suhtautua täysin rationaalisesti ja puhtaasti järjellä ilman sen suurempaa vouhkaamista. Ja varsinkin kun testin jälkeen millekään vouhkaamiselle ei ole syytä lainkaan eikä asiaan tarvitse palata enää ikinä vaan kumpikin tietää olevansa 100% varmuudella lapsen biologinen vanhempi. Ei edes silloin kun sukset menee ristiin ja aletaan sopia huoltajuudesta ym.

Taitaa nämä pelkästä ajatuksestakin loukkaantujat olla just niitä joille ei ihan itsellekään ole varmaa kuka sen lapsen isä on kun ehdokkaita on enemmän kuin yksi. Ja ainakin siihen pitää jatkossakin olla optio, että n*ssia voi vaikka naapuria ilman ehkäisyä jos siltä tuntuu.

Ja sekin on ihan fine. Kunhan vaan sitten vaan on parisuhteessa sellaisen miehen kanssa jolle se myös on ok, että omana lapsenaan kasvattama onkin mahdollisesti jonkun muun biologista jälkikasvua eikä sillä ole mitään väliä.

Näistä asioista pitää puhua jo ennen kun lyödään hynttyitä yhteen ja yhteisten (tai osin/leikisti yhteisten) lasten hankkimista aletaan suunnitella. 

Sepä se, kun yksikään mies tässä ketjussa ei ole sanonut, että asiasta pitää puhua tapailun alkuvaiheessa.

Mieskö sinun mielestäsi määrittelee ne asiat mistä tapailuvaiheessa/parisuhteessa puhutaan, mutta sitten se miehen valitsema ajankohta ei kuitenkaan sovi? Ja jos mies ei ota asiaa puheeksi silloin kun se sinulle olisi sopinut niin asiasta ei pidä puhuakaan ikinä? Silti sä et itse saa suutasi auki sinä ainoana hetkenä kun asiasta keskusteleminen sinulle sopii.

Miksi ihmeessä tämä pitäisi nimenmaan just miehen edes ottaa puheeksi? Vai onko tässä sama juttu kuin avioehdossa, että nainen ei sitä (yleensä) ota puheeksi saati sitten ehdota, ja kun mies sen tekee niin mies onkin sika joka kuvittelee naista onnenonkijaksi..

Monet nykynaiset tuntuu elävän edelleen osin jossain menneessä ajassa ja harlekiinihömpässä sekä haluavan nyppiä kummastakin ne itselle mieluisat rusinat pullasta.

Avioehdot ja isyystestit on nykyaikaa koska enää ei parisuhteetkaan ole kuten ennen.

No miehethän sitä testiä tuntuvat haluavan, joten teidän kai se silloin on otettava puheeksi jos sitä haluatte? Ei minulla ole tarvetta millekään testille.

No älä sitten syytä siitä miestä kun mies ottaa asian puheeksi itselleen sopivalla aikataululla.

Itse kyllä halusin tietää tuon(kin) asian miehestäni ihan siinä missä kannan moneen muuhunkin asiaan. Ei nimittäin ole ollut pienintäkään kiinnostusta haaskata aikaa mieheen, jonka kanssa ei tällaisissa asioissa jaeta yhteistä näkemystä ihan kautta linjan eikä sitä ole saatavissa edes neuvottelemalla.

Asioista aikanaan ja omatoimisesti puhumalla saa myös kätevästi hätistettyä matkoihinsa ne miehet joiden kanssa parisuhdetta ei olisi kannattanutkaan ajatella. Samoin ne, jotka kuvitteli että lapsista, isyystesteistä, avioehdoista ym juttelu tarkoittaa sitä, että nämä kaikki tapahtuu heti ja viimeistään seuraavien tulevien viikkojen aikana ja mies otti jalat alleen, koska pelkkä asioiden ajattelu ahdistaa ja voitaisko vaikka jo vihdoin panna..

Ilmeisesti naiset pelkää puhumista, ainakin oikeista asioista, ihan yhtälailla kuin miehetkin, vaikka sehän on ainoa tapa tutustua toiseen. Sitten sitä ollaankin puhumattomuuttaan tilanteessa, että aletaan lapsentekoon kun biologinen kello raksuttaa ja on oltu yhdessäkin jo vaikka kuinka kauan, vaikka todellisuudessa se kumppani on ihan kuin vieras ihminen ajatuksiltaan monessa asiassa.

Sitten tulee näitä ylläreitä, että lapsenkasvatuksessakin ollaan ihan eri linjoilla kun mistään ei puhuttu aikanaan vaan oletettiin että kyllä se siitä ja hyvä tästä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saan sitten miehen juoksut selville? Mitä todisteita hän esittää omasta puolestaan?

Luota mieheen. Niinhän te naiset tässä ketjussa olette vaatimassa miehiäkin luottamaan erolla uhkaamalla. Luota, nainen.

Jos toinen väittää että olen pettänyt häntä, ei hän ole luottamukseni arvoinen. Hän on, joka ei sellaisia syytöksiä perusteetta esitä.

Alapeukuttajilta pakko kysyä että teistäkö olisi ok että teitä epäiltäisiin pettämisestä täysin perusteetta ja epäreilusti? Kukoistaisiko rakkautenne tällaisessa suhteessa? Itse olisitte reiluja ja rehellisiä ja toinen syyttää pahimmasta mahdollisesta. Miten sellaisen kanssa voisi enää olla?

Tuleeko sulle ihan yllätyksenä että kaikki muut ihmiset ei ole samanlaisia hermoheikkoja hysteerikkoja kuten sinä joka ottaa kaikki asiat tunteella ja henkilökohtaisena loukkauksena?

Asiaan voi suhtautua täysin rationaalisesti ja puhtaasti järjellä ilman sen suurempaa vouhkaamista. Ja varsinkin kun testin jälkeen millekään vouhkaamiselle ei ole syytä lainkaan eikä asiaan tarvitse palata enää ikinä vaan kumpikin tietää olevansa 100% varmuudella lapsen biologinen vanhempi. Ei edes silloin kun sukset menee ristiin ja aletaan sopia huoltajuudesta ym.

Taitaa nämä pelkästä ajatuksestakin loukkaantujat olla just niitä joille ei ihan itsellekään ole varmaa kuka sen lapsen isä on kun ehdokkaita on enemmän kuin yksi. Ja ainakin siihen pitää jatkossakin olla optio, että n*ssia voi vaikka naapuria ilman ehkäisyä jos siltä tuntuu.

Ja sekin on ihan fine. Kunhan vaan sitten vaan on parisuhteessa sellaisen miehen kanssa jolle se myös on ok, että omana lapsenaan kasvattama onkin mahdollisesti jonkun muun biologista jälkikasvua eikä sillä ole mitään väliä.

Näistä asioista pitää puhua jo ennen kun lyödään hynttyitä yhteen ja yhteisten (tai osin/leikisti yhteisten) lasten hankkimista aletaan suunnitella. 

Sepä se, kun yksikään mies tässä ketjussa ei ole sanonut, että asiasta pitää puhua tapailun alkuvaiheessa.

Mieskö sinun mielestäsi määrittelee ne asiat mistä tapailuvaiheessa/parisuhteessa puhutaan, mutta sitten se miehen valitsema ajankohta ei kuitenkaan sovi? Ja jos mies ei ota asiaa puheeksi silloin kun se sinulle olisi sopinut niin asiasta ei pidä puhuakaan ikinä? Silti sä et itse saa suutasi auki sinä ainoana hetkenä kun asiasta keskusteleminen sinulle sopii.

Miksi ihmeessä tämä pitäisi nimenmaan just miehen edes ottaa puheeksi? Vai onko tässä sama juttu kuin avioehdossa, että nainen ei sitä (yleensä) ota puheeksi saati sitten ehdota, ja kun mies sen tekee niin mies onkin sika joka kuvittelee naista onnenonkijaksi..

Monet nykynaiset tuntuu elävän edelleen osin jossain menneessä ajassa ja harlekiinihömpässä sekä haluavan nyppiä kummastakin ne itselle mieluisat rusinat pullasta.

Avioehdot ja isyystestit on nykyaikaa koska enää ei parisuhteetkaan ole kuten ennen.

No miehethän sitä testiä tuntuvat haluavan, joten teidän kai se silloin on otettava puheeksi jos sitä haluatte? Ei minulla ole tarvetta millekään testille.

No älä sitten syytä siitä miestä kun mies ottaa asian puheeksi itselleen sopivalla aikataululla.

Itse kyllä halusin tietää tuon(kin) asian miehestäni ihan siinä missä kannan moneen muuhunkin asiaan. Ei nimittäin ole ollut pienintäkään kiinnostusta haaskata aikaa mieheen, jonka kanssa ei tällaisissa asioissa jaeta yhteistä näkemystä ihan kautta linjan eikä sitä ole saatavissa edes neuvottelemalla.

Asioista aikanaan ja omatoimisesti puhumalla saa myös kätevästi hätistettyä matkoihinsa ne miehet joiden kanssa parisuhdetta ei olisi kannattanutkaan ajatella. Samoin ne, jotka kuvitteli että lapsista, isyystesteistä, avioehdoista ym juttelu tarkoittaa sitä, että nämä kaikki tapahtuu heti ja viimeistään seuraavien tulevien viikkojen aikana ja mies otti jalat alleen, koska pelkkä asioiden ajattelu ahdistaa ja voitaisko vaikka jo vihdoin panna..

Ilmeisesti naiset pelkää puhumista, ainakin oikeista asioista, ihan yhtälailla kuin miehetkin, vaikka sehän on ainoa tapa tutustua toiseen. Sitten sitä ollaankin puhumattomuuttaan tilanteessa, että aletaan lapsentekoon kun biologinen kello raksuttaa ja on oltu yhdessäkin jo vaikka kuinka kauan, vaikka todellisuudessa se kumppani on ihan kuin vieras ihminen ajatuksiltaan monessa asiassa.

Sitten tulee näitä ylläreitä, että lapsenkasvatuksessakin ollaan ihan eri linjoilla kun mistään ei puhuttu aikanaan vaan oletettiin että kyllä se siitä ja hyvä tästä tulee.

Eri

Henk.koht. mulla ei kyllä isyystesteistä puhuminen käynyt edes mielessä kun alettiin miehen kanssa seurustelemaan saati sitten kun päätettiin tehdä lapsi yhdessä.

Mulla ei oo pettäminen käyny koskaan edes mielessä ja luotan myös mieheen tässä asiassa.

Toki jos on taipumusta pettämiseen niin onhan se hyvä heti kättelyssä kertoa niin ei tule yllätyksiä.

Avioehdon mies halusi ja se on ihan jees, nyt tiedän, ettei mies ole valmis tekemään ihan kaikkea suhteemme eteen ja ero on mahdollinen, eikä hän luota siihen, että eron hetkellä pystyttäisiin asioista sopimaan.

Toivottavasti tätä ei tarvitse koskaan kokeilla todellisuudessa. Vielä ainakin suhteemme on hyvä, tosin olemme olleet yhdessä vasta kymmenkunta vuotta.

Ovatko kaikki naiset selvittäneet miehestä ihan kaikki asiat ennen seurustelun aloittamista, ettei miehestä paljastu tulevaisuudessa yllätyksiä? Avioehdosta ja isyystestistä pitää siis kysyä, samoin haluaako mies missä vaiheessa naimisiin ja lapsia. Miten asumismuoto, asunnon koko, uuden koulutuksen hankkiminen, viisikymppisenä moottoripyöräilyyn hurahtaminen, joulunviettotavat, alkoholinkäyttö keski-ikäisenä ja mitä muita parisuhteeseen vaikuttavia asioita nyt onkaan. Pakko myöntää, noita en alkuun hoksannut kysyä eikä mies niitä kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saan sitten miehen juoksut selville? Mitä todisteita hän esittää omasta puolestaan?

Luota mieheen. Niinhän te naiset tässä ketjussa olette vaatimassa miehiäkin luottamaan erolla uhkaamalla. Luota, nainen.

Jos toinen väittää että olen pettänyt häntä, ei hän ole luottamukseni arvoinen. Hän on, joka ei sellaisia syytöksiä perusteetta esitä.

Alapeukuttajilta pakko kysyä että teistäkö olisi ok että teitä epäiltäisiin pettämisestä täysin perusteetta ja epäreilusti? Kukoistaisiko rakkautenne tällaisessa suhteessa? Itse olisitte reiluja ja rehellisiä ja toinen syyttää pahimmasta mahdollisesta. Miten sellaisen kanssa voisi enää olla?

Tuleeko sulle ihan yllätyksenä että kaikki muut ihmiset ei ole samanlaisia hermoheikkoja hysteerikkoja kuten sinä joka ottaa kaikki asiat tunteella ja henkilökohtaisena loukkauksena?

Asiaan voi suhtautua täysin rationaalisesti ja puhtaasti järjellä ilman sen suurempaa vouhkaamista. Ja varsinkin kun testin jälkeen millekään vouhkaamiselle ei ole syytä lainkaan eikä asiaan tarvitse palata enää ikinä vaan kumpikin tietää olevansa 100% varmuudella lapsen biologinen vanhempi. Ei edes silloin kun sukset menee ristiin ja aletaan sopia huoltajuudesta ym.

Taitaa nämä pelkästä ajatuksestakin loukkaantujat olla just niitä joille ei ihan itsellekään ole varmaa kuka sen lapsen isä on kun ehdokkaita on enemmän kuin yksi. Ja ainakin siihen pitää jatkossakin olla optio, että n*ssia voi vaikka naapuria ilman ehkäisyä jos siltä tuntuu.

Ja sekin on ihan fine. Kunhan vaan sitten vaan on parisuhteessa sellaisen miehen kanssa jolle se myös on ok, että omana lapsenaan kasvattama onkin mahdollisesti jonkun muun biologista jälkikasvua eikä sillä ole mitään väliä.

Näistä asioista pitää puhua jo ennen kun lyödään hynttyitä yhteen ja yhteisten (tai osin/leikisti yhteisten) lasten hankkimista aletaan suunnitella. 

Sepä se, kun yksikään mies tässä ketjussa ei ole sanonut, että asiasta pitää puhua tapailun alkuvaiheessa.

Mieskö sinun mielestäsi määrittelee ne asiat mistä tapailuvaiheessa/parisuhteessa puhutaan, mutta sitten se miehen valitsema ajankohta ei kuitenkaan sovi? Ja jos mies ei ota asiaa puheeksi silloin kun se sinulle olisi sopinut niin asiasta ei pidä puhuakaan ikinä? Silti sä et itse saa suutasi auki sinä ainoana hetkenä kun asiasta keskusteleminen sinulle sopii.

Miksi ihmeessä tämä pitäisi nimenmaan just miehen edes ottaa puheeksi? Vai onko tässä sama juttu kuin avioehdossa, että nainen ei sitä (yleensä) ota puheeksi saati sitten ehdota, ja kun mies sen tekee niin mies onkin sika joka kuvittelee naista onnenonkijaksi..

Monet nykynaiset tuntuu elävän edelleen osin jossain menneessä ajassa ja harlekiinihömpässä sekä haluavan nyppiä kummastakin ne itselle mieluisat rusinat pullasta.

Avioehdot ja isyystestit on nykyaikaa koska enää ei parisuhteetkaan ole kuten ennen.

No miehethän sitä testiä tuntuvat haluavan, joten teidän kai se silloin on otettava puheeksi jos sitä haluatte? Ei minulla ole tarvetta millekään testille.

No älä sitten syytä siitä miestä kun mies ottaa asian puheeksi itselleen sopivalla aikataululla.

Itse kyllä halusin tietää tuon(kin) asian miehestäni ihan siinä missä kannan moneen muuhunkin asiaan. Ei nimittäin ole ollut pienintäkään kiinnostusta haaskata aikaa mieheen, jonka kanssa ei tällaisissa asioissa jaeta yhteistä näkemystä ihan kautta linjan eikä sitä ole saatavissa edes neuvottelemalla.

Asioista aikanaan ja omatoimisesti puhumalla saa myös kätevästi hätistettyä matkoihinsa ne miehet joiden kanssa parisuhdetta ei olisi kannattanutkaan ajatella. Samoin ne, jotka kuvitteli että lapsista, isyystesteistä, avioehdoista ym juttelu tarkoittaa sitä, että nämä kaikki tapahtuu heti ja viimeistään seuraavien tulevien viikkojen aikana ja mies otti jalat alleen, koska pelkkä asioiden ajattelu ahdistaa ja voitaisko vaikka jo vihdoin panna..

Ilmeisesti naiset pelkää puhumista, ainakin oikeista asioista, ihan yhtälailla kuin miehetkin, vaikka sehän on ainoa tapa tutustua toiseen. Sitten sitä ollaankin puhumattomuuttaan tilanteessa, että aletaan lapsentekoon kun biologinen kello raksuttaa ja on oltu yhdessäkin jo vaikka kuinka kauan, vaikka todellisuudessa se kumppani on ihan kuin vieras ihminen ajatuksiltaan monessa asiassa.

Sitten tulee näitä ylläreitä, että lapsenkasvatuksessakin ollaan ihan eri linjoilla kun mistään ei puhuttu aikanaan vaan oletettiin että kyllä se siitä ja hyvä tästä tulee.

Eri

Henk.koht. mulla ei kyllä isyystesteistä puhuminen käynyt edes mielessä kun alettiin miehen kanssa seurustelemaan saati sitten kun päätettiin tehdä lapsi yhdessä.

Mulla ei oo pettäminen käyny koskaan edes mielessä ja luotan myös mieheen tässä asiassa.

Toki jos on taipumusta pettämiseen niin onhan se hyvä heti kättelyssä kertoa niin ei tule yllätyksiä.

Avioehdon mies halusi ja se on ihan jees, nyt tiedän, ettei mies ole valmis tekemään ihan kaikkea suhteemme eteen ja ero on mahdollinen, eikä hän luota siihen, että eron hetkellä pystyttäisiin asioista sopimaan.

Toivottavasti tätä ei tarvitse koskaan kokeilla todellisuudessa. Vielä ainakin suhteemme on hyvä, tosin olemme olleet yhdessä vasta kymmenkunta vuotta.

Tuo avioehto on kyllä jännä juttu. Ex sen vaati ennen naimisiin menoa, kun molemmat oltiin vielä tyhjätaskuopiskelijoita, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan.

Kuinka katkera hän siitä sitten eron tullen olikaan, kun minä olin ollut meistä se suurituloisempi, saanut perinnön ja sijoituksenikin olivat tuottaneet ihan mukavasti. Olisi saanut erossa aika kivan omaisuuden mukaansa ilman itse vaatimaansa avioehtoa, nyt lähti mukaan vai tuulen huuhtoma prse ja kasa vanhentunutta hifi-kamaa. No, aina ei voi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykynaisiin voi harvoin luottaa... mutta niinkuin joku täällä totesi, niin testin voi tehdä myös äidin tietämättä. Siinä tarvitaan näyte isästä ja lapsesta.

Samassa lauseessa puhut luottamuksesta ja salaa otetusta testistä?

Vierailija kirjoitti:

Ovatko kaikki naiset selvittäneet miehestä ihan kaikki asiat ennen seurustelun aloittamista, ettei miehestä paljastu tulevaisuudessa yllätyksiä? Avioehdosta ja isyystestistä pitää siis kysyä, samoin haluaako mies missä vaiheessa naimisiin ja lapsia. Miten asumismuoto, asunnon koko, uuden koulutuksen hankkiminen, viisikymppisenä moottoripyöräilyyn hurahtaminen, joulunviettotavat, alkoholinkäyttö keski-ikäisenä ja mitä muita parisuhteeseen vaikuttavia asioita nyt onkaan. Pakko myöntää, noita en alkuun hoksannut kysyä eikä mies niitä kertonut.

En kyllä huomannut kysyä kuin asioista jotka itselleni on tärkeitä. Naimisiinmeno, lapset, asumispaikka- ja muoto. Noi oli mulle ne kynnyskysymykset ennen kuin alettiin vakavasti seurustelemaan. Oletan, että mies ois ottanu puheeksi ne hänen kynnyskysymykset jos ne ois ollu eri kuin mulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saan sitten miehen juoksut selville? Mitä todisteita hän esittää omasta puolestaan?

Luota mieheen. Niinhän te naiset tässä ketjussa olette vaatimassa miehiäkin luottamaan erolla uhkaamalla. Luota, nainen.

Jos toinen väittää että olen pettänyt häntä, ei hän ole luottamukseni arvoinen. Hän on, joka ei sellaisia syytöksiä perusteetta esitä.

Alapeukuttajilta pakko kysyä että teistäkö olisi ok että teitä epäiltäisiin pettämisestä täysin perusteetta ja epäreilusti? Kukoistaisiko rakkautenne tällaisessa suhteessa? Itse olisitte reiluja ja rehellisiä ja toinen syyttää pahimmasta mahdollisesta. Miten sellaisen kanssa voisi enää olla?

Tuleeko sulle ihan yllätyksenä että kaikki muut ihmiset ei ole samanlaisia hermoheikkoja hysteerikkoja kuten sinä joka ottaa kaikki asiat tunteella ja henkilökohtaisena loukkauksena?

Asiaan voi suhtautua täysin rationaalisesti ja puhtaasti järjellä ilman sen suurempaa vouhkaamista. Ja varsinkin kun testin jälkeen millekään vouhkaamiselle ei ole syytä lainkaan eikä asiaan tarvitse palata enää ikinä vaan kumpikin tietää olevansa 100% varmuudella lapsen biologinen vanhempi. Ei edes silloin kun sukset menee ristiin ja aletaan sopia huoltajuudesta ym.

Taitaa nämä pelkästä ajatuksestakin loukkaantujat olla just niitä joille ei ihan itsellekään ole varmaa kuka sen lapsen isä on kun ehdokkaita on enemmän kuin yksi. Ja ainakin siihen pitää jatkossakin olla optio, että n*ssia voi vaikka naapuria ilman ehkäisyä jos siltä tuntuu.

Ja sekin on ihan fine. Kunhan vaan sitten vaan on parisuhteessa sellaisen miehen kanssa jolle se myös on ok, että omana lapsenaan kasvattama onkin mahdollisesti jonkun muun biologista jälkikasvua eikä sillä ole mitään väliä.

Näistä asioista pitää puhua jo ennen kun lyödään hynttyitä yhteen ja yhteisten (tai osin/leikisti yhteisten) lasten hankkimista aletaan suunnitella. 

Sepä se, kun yksikään mies tässä ketjussa ei ole sanonut, että asiasta pitää puhua tapailun alkuvaiheessa.

Mieskö sinun mielestäsi määrittelee ne asiat mistä tapailuvaiheessa/parisuhteessa puhutaan, mutta sitten se miehen valitsema ajankohta ei kuitenkaan sovi? Ja jos mies ei ota asiaa puheeksi silloin kun se sinulle olisi sopinut niin asiasta ei pidä puhuakaan ikinä? Silti sä et itse saa suutasi auki sinä ainoana hetkenä kun asiasta keskusteleminen sinulle sopii.

Miksi ihmeessä tämä pitäisi nimenmaan just miehen edes ottaa puheeksi? Vai onko tässä sama juttu kuin avioehdossa, että nainen ei sitä (yleensä) ota puheeksi saati sitten ehdota, ja kun mies sen tekee niin mies onkin sika joka kuvittelee naista onnenonkijaksi..

Monet nykynaiset tuntuu elävän edelleen osin jossain menneessä ajassa ja harlekiinihömpässä sekä haluavan nyppiä kummastakin ne itselle mieluisat rusinat pullasta.

Avioehdot ja isyystestit on nykyaikaa koska enää ei parisuhteetkaan ole kuten ennen.

No miehethän sitä testiä tuntuvat haluavan, joten teidän kai se silloin on otettava puheeksi jos sitä haluatte? Ei minulla ole tarvetta millekään testille.

No älä sitten syytä siitä miestä kun mies ottaa asian puheeksi itselleen sopivalla aikataululla.

Itse kyllä halusin tietää tuon(kin) asian miehestäni ihan siinä missä kannan moneen muuhunkin asiaan. Ei nimittäin ole ollut pienintäkään kiinnostusta haaskata aikaa mieheen, jonka kanssa ei tällaisissa asioissa jaeta yhteistä näkemystä ihan kautta linjan eikä sitä ole saatavissa edes neuvottelemalla.

Asioista aikanaan ja omatoimisesti puhumalla saa myös kätevästi hätistettyä matkoihinsa ne miehet joiden kanssa parisuhdetta ei olisi kannattanutkaan ajatella. Samoin ne, jotka kuvitteli että lapsista, isyystesteistä, avioehdoista ym juttelu tarkoittaa sitä, että nämä kaikki tapahtuu heti ja viimeistään seuraavien tulevien viikkojen aikana ja mies otti jalat alleen, koska pelkkä asioiden ajattelu ahdistaa ja voitaisko vaikka jo vihdoin panna..

Ilmeisesti naiset pelkää puhumista, ainakin oikeista asioista, ihan yhtälailla kuin miehetkin, vaikka sehän on ainoa tapa tutustua toiseen. Sitten sitä ollaankin puhumattomuuttaan tilanteessa, että aletaan lapsentekoon kun biologinen kello raksuttaa ja on oltu yhdessäkin jo vaikka kuinka kauan, vaikka todellisuudessa se kumppani on ihan kuin vieras ihminen ajatuksiltaan monessa asiassa.

Sitten tulee näitä ylläreitä, että lapsenkasvatuksessakin ollaan ihan eri linjoilla kun mistään ei puhuttu aikanaan vaan oletettiin että kyllä se siitä ja hyvä tästä tulee.

Oliko listalla nyt ihan varmasti kaikki aiheet, joista mies ehkä joskus haluaa puhua vai oliko tässä kuulemisessa käsiteltävänä vain nämä asiat jotka itse halusit tietää? Miten jatkokäsittelyt, jos vaikka muuttaa mieltään ja entä jos ei ollut suunnitelmallisesti puhumassa muussa vaiheessa jostain aiheesta? Voiko ajatuksia jakaa muutenkin vai pelkästään näissä istunnoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on kyse miehen oikeuksista. Suomessa syntyvistä lapsista on 1-2% muiden kuin isäksi itsensä luulevien siittämiä. Jokainen suomalainen lapsi on tervetullut tähän maahan mutta kai miehellä on sentään jotain oikeuksia?

1-2 % on muiden miesten biologisia lapsia kuin isän roolissa olevien, mutta eivät ne miehet aina ole tietämättömiä siitä vaan voi olla ihan mies ok asian kanssa. Lapsettomuushoidot ovat kuitenkin aika kalliita eikä niilläkään aina tärppää. 1/10 miehestä on huomattavan huono hedelmällisyys.

Kuulin joitakin kuukausia sitten kuolinpesän asioita selvittäessä, että Isäni tapaili varattua naista nuoruudessaan, ennen minun syntymääni ja äitini tapaamista. Nainen ei ollut tullut raskaaksi avioliitossaan ja suhde isääni päättyi, kun nainen tuli raskaaksi. Oliko nainen asialla oman aviomiehen hyväksynnällä. En tiedä, mutta haluan ajatella että pelasti avioparin yhteisen elämän. Itse en aijo vielä vähään aikaan/ tai koskaan pistää omaa dna:ta mihinkään. En halua kuolinpesään uutta osakasta. Kieltämättä olisi kiva nähdä mahdollinen sisar/velipuoleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saan sitten miehen juoksut selville? Mitä todisteita hän esittää omasta puolestaan?

Luota mieheen. Niinhän te naiset tässä ketjussa olette vaatimassa miehiäkin luottamaan erolla uhkaamalla. Luota, nainen.

Jos toinen väittää että olen pettänyt häntä, ei hän ole luottamukseni arvoinen. Hän on, joka ei sellaisia syytöksiä perusteetta esitä.

Alapeukuttajilta pakko kysyä että teistäkö olisi ok että teitä epäiltäisiin pettämisestä täysin perusteetta ja epäreilusti? Kukoistaisiko rakkautenne tällaisessa suhteessa? Itse olisitte reiluja ja rehellisiä ja toinen syyttää pahimmasta mahdollisesta. Miten sellaisen kanssa voisi enää olla?

Tuleeko sulle ihan yllätyksenä että kaikki muut ihmiset ei ole samanlaisia hermoheikkoja hysteerikkoja kuten sinä joka ottaa kaikki asiat tunteella ja henkilökohtaisena loukkauksena?

Asiaan voi suhtautua täysin rationaalisesti ja puhtaasti järjellä ilman sen suurempaa vouhkaamista. Ja varsinkin kun testin jälkeen millekään vouhkaamiselle ei ole syytä lainkaan eikä asiaan tarvitse palata enää ikinä vaan kumpikin tietää olevansa 100% varmuudella lapsen biologinen vanhempi. Ei edes silloin kun sukset menee ristiin ja aletaan sopia huoltajuudesta ym.

Taitaa nämä pelkästä ajatuksestakin loukkaantujat olla just niitä joille ei ihan itsellekään ole varmaa kuka sen lapsen isä on kun ehdokkaita on enemmän kuin yksi. Ja ainakin siihen pitää jatkossakin olla optio, että n*ssia voi vaikka naapuria ilman ehkäisyä jos siltä tuntuu.

Ja sekin on ihan fine. Kunhan vaan sitten vaan on parisuhteessa sellaisen miehen kanssa jolle se myös on ok, että omana lapsenaan kasvattama onkin mahdollisesti jonkun muun biologista jälkikasvua eikä sillä ole mitään väliä.

Näistä asioista pitää puhua jo ennen kun lyödään hynttyitä yhteen ja yhteisten (tai osin/leikisti yhteisten) lasten hankkimista aletaan suunnitella. 

Sepä se, kun yksikään mies tässä ketjussa ei ole sanonut, että asiasta pitää puhua tapailun alkuvaiheessa.

Mieskö sinun mielestäsi määrittelee ne asiat mistä tapailuvaiheessa/parisuhteessa puhutaan, mutta sitten se miehen valitsema ajankohta ei kuitenkaan sovi? Ja jos mies ei ota asiaa puheeksi silloin kun se sinulle olisi sopinut niin asiasta ei pidä puhuakaan ikinä? Silti sä et itse saa suutasi auki sinä ainoana hetkenä kun asiasta keskusteleminen sinulle sopii.

Miksi ihmeessä tämä pitäisi nimenmaan just miehen edes ottaa puheeksi? Vai onko tässä sama juttu kuin avioehdossa, että nainen ei sitä (yleensä) ota puheeksi saati sitten ehdota, ja kun mies sen tekee niin mies onkin sika joka kuvittelee naista onnenonkijaksi..

Monet nykynaiset tuntuu elävän edelleen osin jossain menneessä ajassa ja harlekiinihömpässä sekä haluavan nyppiä kummastakin ne itselle mieluisat rusinat pullasta.

Avioehdot ja isyystestit on nykyaikaa koska enää ei parisuhteetkaan ole kuten ennen.

No miehethän sitä testiä tuntuvat haluavan, joten teidän kai se silloin on otettava puheeksi jos sitä haluatte? Ei minulla ole tarvetta millekään testille.

No älä sitten syytä siitä miestä kun mies ottaa asian puheeksi itselleen sopivalla aikataululla.

Itse kyllä halusin tietää tuon(kin) asian miehestäni ihan siinä missä kannan moneen muuhunkin asiaan. Ei nimittäin ole ollut pienintäkään kiinnostusta haaskata aikaa mieheen, jonka kanssa ei tällaisissa asioissa jaeta yhteistä näkemystä ihan kautta linjan eikä sitä ole saatavissa edes neuvottelemalla.

Asioista aikanaan ja omatoimisesti puhumalla saa myös kätevästi hätistettyä matkoihinsa ne miehet joiden kanssa parisuhdetta ei olisi kannattanutkaan ajatella. Samoin ne, jotka kuvitteli että lapsista, isyystesteistä, avioehdoista ym juttelu tarkoittaa sitä, että nämä kaikki tapahtuu heti ja viimeistään seuraavien tulevien viikkojen aikana ja mies otti jalat alleen, koska pelkkä asioiden ajattelu ahdistaa ja voitaisko vaikka jo vihdoin panna..

Ilmeisesti naiset pelkää puhumista, ainakin oikeista asioista, ihan yhtälailla kuin miehetkin, vaikka sehän on ainoa tapa tutustua toiseen. Sitten sitä ollaankin puhumattomuuttaan tilanteessa, että aletaan lapsentekoon kun biologinen kello raksuttaa ja on oltu yhdessäkin jo vaikka kuinka kauan, vaikka todellisuudessa se kumppani on ihan kuin vieras ihminen ajatuksiltaan monessa asiassa.

Sitten tulee näitä ylläreitä, että lapsenkasvatuksessakin ollaan ihan eri linjoilla kun mistään ei puhuttu aikanaan vaan oletettiin että kyllä se siitä ja hyvä tästä tulee.

Eri

Henk.koht. mulla ei kyllä isyystesteistä puhuminen käynyt edes mielessä kun alettiin miehen kanssa seurustelemaan saati sitten kun päätettiin tehdä lapsi yhdessä.

Mulla ei oo pettäminen käyny koskaan edes mielessä ja luotan myös mieheen tässä asiassa.

Toki jos on taipumusta pettämiseen niin onhan se hyvä heti kättelyssä kertoa niin ei tule yllätyksiä.

Avioehdon mies halusi ja se on ihan jees, nyt tiedän, ettei mies ole valmis tekemään ihan kaikkea suhteemme eteen ja ero on mahdollinen, eikä hän luota siihen, että eron hetkellä pystyttäisiin asioista sopimaan.

Toivottavasti tätä ei tarvitse koskaan kokeilla todellisuudessa. Vielä ainakin suhteemme on hyvä, tosin olemme olleet yhdessä vasta kymmenkunta vuotta.

Tuo avioehto on kyllä jännä juttu. Ex sen vaati ennen naimisiin menoa, kun molemmat oltiin vielä tyhjätaskuopiskelijoita, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan.

Kuinka katkera hän siitä sitten eron tullen olikaan, kun minä olin ollut meistä se suurituloisempi, saanut perinnön ja sijoituksenikin olivat tuottaneet ihan mukavasti. Olisi saanut erossa aika kivan omaisuuden mukaansa ilman itse vaatimaansa avioehtoa, nyt lähti mukaan vai tuulen huuhtoma prse ja kasa vanhentunutta hifi-kamaa. No, aina ei voi voittaa.

Usko pois, hän löytää paremman kumppanin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saan sitten miehen juoksut selville? Mitä todisteita hän esittää omasta puolestaan?

Luota mieheen. Niinhän te naiset tässä ketjussa olette vaatimassa miehiäkin luottamaan erolla uhkaamalla. Luota, nainen.

Jos toinen väittää että olen pettänyt häntä, ei hän ole luottamukseni arvoinen. Hän on, joka ei sellaisia syytöksiä perusteetta esitä.

Alapeukuttajilta pakko kysyä että teistäkö olisi ok että teitä epäiltäisiin pettämisestä täysin perusteetta ja epäreilusti? Kukoistaisiko rakkautenne tällaisessa suhteessa? Itse olisitte reiluja ja rehellisiä ja toinen syyttää pahimmasta mahdollisesta. Miten sellaisen kanssa voisi enää olla?

Tuleeko sulle ihan yllätyksenä että kaikki muut ihmiset ei ole samanlaisia hermoheikkoja hysteerikkoja kuten sinä joka ottaa kaikki asiat tunteella ja henkilökohtaisena loukkauksena?

Asiaan voi suhtautua täysin rationaalisesti ja puhtaasti järjellä ilman sen suurempaa vouhkaamista. Ja varsinkin kun testin jälkeen millekään vouhkaamiselle ei ole syytä lainkaan eikä asiaan tarvitse palata enää ikinä vaan kumpikin tietää olevansa 100% varmuudella lapsen biologinen vanhempi. Ei edes silloin kun sukset menee ristiin ja aletaan sopia huoltajuudesta ym.

Taitaa nämä pelkästä ajatuksestakin loukkaantujat olla just niitä joille ei ihan itsellekään ole varmaa kuka sen lapsen isä on kun ehdokkaita on enemmän kuin yksi. Ja ainakin siihen pitää jatkossakin olla optio, että n*ssia voi vaikka naapuria ilman ehkäisyä jos siltä tuntuu.

Ja sekin on ihan fine. Kunhan vaan sitten vaan on parisuhteessa sellaisen miehen kanssa jolle se myös on ok, että omana lapsenaan kasvattama onkin mahdollisesti jonkun muun biologista jälkikasvua eikä sillä ole mitään väliä.

Näistä asioista pitää puhua jo ennen kun lyödään hynttyitä yhteen ja yhteisten (tai osin/leikisti yhteisten) lasten hankkimista aletaan suunnitella. 

Sepä se, kun yksikään mies tässä ketjussa ei ole sanonut, että asiasta pitää puhua tapailun alkuvaiheessa.

Mieskö sinun mielestäsi määrittelee ne asiat mistä tapailuvaiheessa/parisuhteessa puhutaan, mutta sitten se miehen valitsema ajankohta ei kuitenkaan sovi? Ja jos mies ei ota asiaa puheeksi silloin kun se sinulle olisi sopinut niin asiasta ei pidä puhuakaan ikinä? Silti sä et itse saa suutasi auki sinä ainoana hetkenä kun asiasta keskusteleminen sinulle sopii.

Miksi ihmeessä tämä pitäisi nimenmaan just miehen edes ottaa puheeksi? Vai onko tässä sama juttu kuin avioehdossa, että nainen ei sitä (yleensä) ota puheeksi saati sitten ehdota, ja kun mies sen tekee niin mies onkin sika joka kuvittelee naista onnenonkijaksi..

Monet nykynaiset tuntuu elävän edelleen osin jossain menneessä ajassa ja harlekiinihömpässä sekä haluavan nyppiä kummastakin ne itselle mieluisat rusinat pullasta.

Avioehdot ja isyystestit on nykyaikaa koska enää ei parisuhteetkaan ole kuten ennen.

No miehethän sitä testiä tuntuvat haluavan, joten teidän kai se silloin on otettava puheeksi jos sitä haluatte? Ei minulla ole tarvetta millekään testille.

No älä sitten syytä siitä miestä kun mies ottaa asian puheeksi itselleen sopivalla aikataululla.

Itse kyllä halusin tietää tuon(kin) asian miehestäni ihan siinä missä kannan moneen muuhunkin asiaan. Ei nimittäin ole ollut pienintäkään kiinnostusta haaskata aikaa mieheen, jonka kanssa ei tällaisissa asioissa jaeta yhteistä näkemystä ihan kautta linjan eikä sitä ole saatavissa edes neuvottelemalla.

Asioista aikanaan ja omatoimisesti puhumalla saa myös kätevästi hätistettyä matkoihinsa ne miehet joiden kanssa parisuhdetta ei olisi kannattanutkaan ajatella. Samoin ne, jotka kuvitteli että lapsista, isyystesteistä, avioehdoista ym juttelu tarkoittaa sitä, että nämä kaikki tapahtuu heti ja viimeistään seuraavien tulevien viikkojen aikana ja mies otti jalat alleen, koska pelkkä asioiden ajattelu ahdistaa ja voitaisko vaikka jo vihdoin panna..

Ilmeisesti naiset pelkää puhumista, ainakin oikeista asioista, ihan yhtälailla kuin miehetkin, vaikka sehän on ainoa tapa tutustua toiseen. Sitten sitä ollaankin puhumattomuuttaan tilanteessa, että aletaan lapsentekoon kun biologinen kello raksuttaa ja on oltu yhdessäkin jo vaikka kuinka kauan, vaikka todellisuudessa se kumppani on ihan kuin vieras ihminen ajatuksiltaan monessa asiassa.

Sitten tulee näitä ylläreitä, että lapsenkasvatuksessakin ollaan ihan eri linjoilla kun mistään ei puhuttu aikanaan vaan oletettiin että kyllä se siitä ja hyvä tästä tulee.

Eri

Henk.koht. mulla ei kyllä isyystesteistä puhuminen käynyt edes mielessä kun alettiin miehen kanssa seurustelemaan saati sitten kun päätettiin tehdä lapsi yhdessä.

Mulla ei oo pettäminen käyny koskaan edes mielessä ja luotan myös mieheen tässä asiassa.

Toki jos on taipumusta pettämiseen niin onhan se hyvä heti kättelyssä kertoa niin ei tule yllätyksiä.

Avioehdon mies halusi ja se on ihan jees, nyt tiedän, ettei mies ole valmis tekemään ihan kaikkea suhteemme eteen ja ero on mahdollinen, eikä hän luota siihen, että eron hetkellä pystyttäisiin asioista sopimaan.

Toivottavasti tätä ei tarvitse koskaan kokeilla todellisuudessa. Vielä ainakin suhteemme on hyvä, tosin olemme olleet yhdessä vasta kymmenkunta vuotta.

Tuo avioehto on kyllä jännä juttu. Ex sen vaati ennen naimisiin menoa, kun molemmat oltiin vielä tyhjätaskuopiskelijoita, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan.

Kuinka katkera hän siitä sitten eron tullen olikaan, kun minä olin ollut meistä se suurituloisempi, saanut perinnön ja sijoituksenikin olivat tuottaneet ihan mukavasti. Olisi saanut erossa aika kivan omaisuuden mukaansa ilman itse vaatimaansa avioehtoa, nyt lähti mukaan vai tuulen huuhtoma prse ja kasa vanhentunutta hifi-kamaa. No, aina ei voi voittaa.

Usko pois, hän löytää paremman kumppanin kuin sinä.

Toki, on ehtinyt löytää jo montakin. Persaukisena on näemmä joka suhteesta ulos lentänyt, ja tämä viimeisin lienee nyt sitten se jokaisen palstamiehen salaisten unelmien kohde: ulkoisesti löytyy kutakuinkin kaikki tässä ketjussa listatut ominaisuudet. Sisäisistä en tiedä, ehkä hieno luonne kompensoi tatskoja, shokkivärejä, erinäisiä irto-osia ja röökiä suupielessä. :)