Imetys tuntuu mahdottomalta

No johan on lihava trollaus?

Kerrot, että lapsi "ei rauhoitu rinnalle syömään" - syömään mitä? (Rintamaitoa, jota ei edellisillekään lapsille ollut? Kun maitoa ei tule, taustalla on jokin isompi vika, oli syy tiedossa tai ei.)

Älä hyvä ihminen KIUSAA lasta (ja ehkä itseäsikin) "rinta-sählingillä".

Lasta ahdistaa, kun rinta on vaikka väkisin tyrkyllä mutta ei käytettävissä. Ahdistus voi periaatteessa olla jopa paniikkia. Kohtelun jatkaminen traumatisoi lasta entisestään, joten sinun on punnittava tahtosi realistisuus sitä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään pahaa ei ole myöskään siinä, että haluaa imettää.

Viikko on ihmisen elämässä ja imetystaipaleessakin tosi lyhyt aika. Itse koin imetyksen aivan järjettömän paljon helpommaksi kuin pulloruokinta (imetyksen onnistuessa ruokaa on aina heti valmiina tarjolla sopiva määrä).

Kaikkien ei tarvi imettää, mutta kyllä ne, jotka haluaa imettää, saa sen kanssa tuskastella ja pyytää apuja. Vaikka olisivat jo viikon stressanneet. Mutta siitä ajatuksesta saa myös luopua ja siirtyä pulloruokintaan.

Sen vielä sanon imetyksestä, että siinä on kaikenlaisia vaiheita ja siihen kuuluu monenlaista tuskastelua myös silloin, kun se onnistuu.

Ei tietenkään ole mitään pahaa siinä, että haluaa imettää! Voin kuitenkin taata, että kaikki pulloruokintaa suosittelevat haluavat vain sanoa, että jos imetys ei onnistu, niin ei se tarkoita, että olisi aivan paska äiti joka pilaa lapsensa korvikkeilla! Varmasti me kaikki lapsemme korvikkeella ruokkineet olemme tehneet kaikkemme, että imetys onnistuisi, vaikka sitäkin AINA kovasti yritetään kyseenalaistaa. Jos ei imetys onnistu niin sitten ei onnistu, hyvä siitä lapsesta korvikkeellakin tulee!!

Mä olen kirjoittanut tähän ketjuun kaksi viestiä imetyksestä ja molemmissa sanonut, että imetys ei ole pakko.

Yhdenkään pulloruokintaan promonneen en muista sanoneen imetyksestä muuta, kuin että jos ei onnistu, niin ei onnistu.

Ja niinhän se on, että kaikki ei syystä tai toisesta imetä, ja se on ihan ok. Mut ei ole kovin rakentavaa sanoa ihmiselle, joka pyytää apua imetystilanteessaan, että lopeta imetys (mikä oli se viesti, mihin jatkumona kirjoitin tuon viestin).

Pulloruokinnasta sanon tässä yhteydessä sen, että mun arvostus pulloruokkjoita kohtaan kasvoi suuresti, kun jouduin pidättäytymään imetyksestä pari päivää magneettikuvauksen varjoaineen takia. Oli meinaan vaikeaa ja äärimmäisen epäkätevää arpoa, onko lapsella nälkä vai lämmitänkö pullon turhaan paljonko maitoa pitäisi lämmittää jne. jne. Ja se pullotiskin määrä. 😵 Kun sit lopulta sain jatkaa imetystä ja otin vauvan syliin rinnalle, sekin oli niin turhautunut, että käytännössä repi vaatteet mun päältä. Mutta siis, sitkeitä sissejä ovat pulloruokkijatkin.

Koska mitäpä muuta siihen voisi sanoa? Jos on jo KAIKKENSA tehnyt, ja imetys ei onnistu, niin sitten ei onnistu. Ja kyllä vain yleinen vallalla oleva ajatus on, että jos ei kykene imettämään itse, on laiska ja paska äiti, joka tyhmyyttään lapsen jättää imettämättä. Tietenkin jos itse on pystynyt imettämään, ei voi ymmärtää sitä syyllisyyttä ja syyllistämistä, mitä imettämään kykenemätön on saanut kokea. Ja olen siis itse täysin rintaruokinnan kannalla, ja olisin itse halunnut imettää, mutta kun ei onnistunut niin ei onnistunut.

Okei, eli jos jonkun uuden äidin imetys tuntuu mahdottomalta ja hän kysyy apua kuinka onnistuisi imetyksessä, niin vinkkien ja kokemusten (joita tässäkin ketjussa on monta hyvää) sijaan kannattaa vaan sanoa, että ei kannata edes yrittää. Tämä selvä.

Yst. terv. Imetyksen tämän ketjun vinkeillä käyntiin saanut.

Ja tämä täysin mitenkään arvottamatta imetystä ja pulloruokintaa. Kukin tehköön niin kuin itse haluaa.

Joo, juuri tuotahan minä tarkoitin! Minustakin imetys tuntui mahdottomalta, enkä saanut imetystä käyntiin, vaikka kävin läpi kaikki jo annetut vinkit, läjän vielä sen päälle, ostin kalliit pumput, imetystyynyt, rintakumit ynnä muut, tunnollisesti yritin imettää ja pumpata, kävin läpi tehostetun imetysvalmennuksen ja olin tämän takia vauvan kanssa lähes viikon sairaalassa, sekä siihen päälle vielä erilliset imetysvalmennukset poliklinikalla. Olin stressaamisesta uupunut ja aivan poikki, ja kyllä vain olisi ollut ihanaa, että joku olisi jo aiemmin sanonut, että aina se imetys ei vaan onnistu, turha siihen on kaikkia voimavarojaan kuluttaa. Lopulta eräs ihana hoitaja sitten minulle sanoi, että minä olen nyt tehnyt imetyksen eteen kaikkeni, jos se ei onnistu niin turha itseään enää soimata. (Soimasin tosin silti, vieroitusvalmisteeseen siirryttäessä alkoi helpottaa.)

Mulla ei noussut maito, ei sitten niin yhtään. Vauva syntyi hieman ennenaikaisena ja vietti viikon sairaalassa. Sylissä ja iholla ei voinut ensimmäisen viikon aikana pitää, koska sai valohoitoa vuorokauden ympäri kolmella lampulla. Pumppasin sairaalan pumpulla, mutta sieltä tuli parhaimmillaan jotain 12 milliä per rinta. Tämä oli siis mun ennätys. Kotona jatkoin pumppaamista, mutta pumppu oli varmaan heiveröisempi, ja maidon tulo ehtyi parissa päivässä.

Podin syyllisyyttä, koska vauva ei saanut rintamaitoa. Podin syyllisyyttä, koska pulloruokinta oli oikeastaan tosi helppoa ja antoi mulle siimaa, mitä muilla äideillä ei ehkä ole. Vauva on nyt 7 kuukautta, enkä enää pode mitään.

Yritä niin kauan kuin susta tuntuu hyvältä. Kun ei enää tunnu, tee ratkaisu, joka sopii parhaiten sulle ja teidän perheelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään pahaa ei ole myöskään siinä, että haluaa imettää.

Viikko on ihmisen elämässä ja imetystaipaleessakin tosi lyhyt aika. Itse koin imetyksen aivan järjettömän paljon helpommaksi kuin pulloruokinta (imetyksen onnistuessa ruokaa on aina heti valmiina tarjolla sopiva määrä).

Kaikkien ei tarvi imettää, mutta kyllä ne, jotka haluaa imettää, saa sen kanssa tuskastella ja pyytää apuja. Vaikka olisivat jo viikon stressanneet. Mutta siitä ajatuksesta saa myös luopua ja siirtyä pulloruokintaan.

Sen vielä sanon imetyksestä, että siinä on kaikenlaisia vaiheita ja siihen kuuluu monenlaista tuskastelua myös silloin, kun se onnistuu.

Ei tietenkään ole mitään pahaa siinä, että haluaa imettää! Voin kuitenkin taata, että kaikki pulloruokintaa suosittelevat haluavat vain sanoa, että jos imetys ei onnistu, niin ei se tarkoita, että olisi aivan paska äiti joka pilaa lapsensa korvikkeilla! Varmasti me kaikki lapsemme korvikkeella ruokkineet olemme tehneet kaikkemme, että imetys onnistuisi, vaikka sitäkin AINA kovasti yritetään kyseenalaistaa. Jos ei imetys onnistu niin sitten ei onnistu, hyvä siitä lapsesta korvikkeellakin tulee!!

Mä olen kirjoittanut tähän ketjuun kaksi viestiä imetyksestä ja molemmissa sanonut, että imetys ei ole pakko.

Yhdenkään pulloruokintaan promonneen en muista sanoneen imetyksestä muuta, kuin että jos ei onnistu, niin ei onnistu.

Ja niinhän se on, että kaikki ei syystä tai toisesta imetä, ja se on ihan ok. Mut ei ole kovin rakentavaa sanoa ihmiselle, joka pyytää apua imetystilanteessaan, että lopeta imetys (mikä oli se viesti, mihin jatkumona kirjoitin tuon viestin).

Pulloruokinnasta sanon tässä yhteydessä sen, että mun arvostus pulloruokkjoita kohtaan kasvoi suuresti, kun jouduin pidättäytymään imetyksestä pari päivää magneettikuvauksen varjoaineen takia. Oli meinaan vaikeaa ja äärimmäisen epäkätevää arpoa, onko lapsella nälkä vai lämmitänkö pullon turhaan paljonko maitoa pitäisi lämmittää jne. jne. Ja se pullotiskin määrä. 😵 Kun sit lopulta sain jatkaa imetystä ja otin vauvan syliin rinnalle, sekin oli niin turhautunut, että käytännössä repi vaatteet mun päältä. Mutta siis, sitkeitä sissejä ovat pulloruokkijatkin.

Koska mitäpä muuta siihen voisi sanoa? Jos on jo KAIKKENSA tehnyt, ja imetys ei onnistu, niin sitten ei onnistu. Ja kyllä vain yleinen vallalla oleva ajatus on, että jos ei kykene imettämään itse, on laiska ja paska äiti, joka tyhmyyttään lapsen jättää imettämättä. Tietenkin jos itse on pystynyt imettämään, ei voi ymmärtää sitä syyllisyyttä ja syyllistämistä, mitä imettämään kykenemätön on saanut kokea. Ja olen siis itse täysin rintaruokinnan kannalla, ja olisin itse halunnut imettää, mutta kun ei onnistunut niin ei onnistunut.

Okei, eli jos jonkun uuden äidin imetys tuntuu mahdottomalta ja hän kysyy apua kuinka onnistuisi imetyksessä, niin vinkkien ja kokemusten (joita tässäkin ketjussa on monta hyvää) sijaan kannattaa vaan sanoa, että ei kannata edes yrittää. Tämä selvä.

Yst. terv. Imetyksen tämän ketjun vinkeillä käyntiin saanut.

Ja tämä täysin mitenkään arvottamatta imetystä ja pulloruokintaa. Kukin tehköön niin kuin itse haluaa.

Joo, juuri tuotahan minä tarkoitin! Minustakin imetys tuntui mahdottomalta, enkä saanut imetystä käyntiin, vaikka kävin läpi kaikki jo annetut vinkit, läjän vielä sen päälle, ostin kalliit pumput, imetystyynyt, rintakumit ynnä muut, tunnollisesti yritin imettää ja pumpata, kävin läpi tehostetun imetysvalmennuksen ja olin tämän takia vauvan kanssa lähes viikon sairaalassa, sekä siihen päälle vielä erilliset imetysvalmennukset poliklinikalla. Olin stressaamisesta uupunut ja aivan poikki, ja kyllä vain olisi ollut ihanaa, että joku olisi jo aiemmin sanonut, että aina se imetys ei vaan onnistu, turha siihen on kaikkia voimavarojaan kuluttaa. Lopulta eräs ihana hoitaja sitten minulle sanoi, että minä olen nyt tehnyt imetyksen eteen kaikkeni, jos se ei onnistu niin turha itseään enää soimata. (Soimasin tosin silti, vieroitusvalmisteeseen siirryttäessä alkoi helpottaa.)

Haluan lähettää sulle empatiaa. Ja olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että määräänsä pidemmälle imetyksen kanssa ei kannata taistella ja onneksi nykyään ei edes tarvi, kun on olemassa turvallisia korvikkeita.

Mutta mulla on myös sellainen olo, että sulla meni vähän ohi, mitä minä tarkoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään pahaa ei ole myöskään siinä, että haluaa imettää.

Viikko on ihmisen elämässä ja imetystaipaleessakin tosi lyhyt aika. Itse koin imetyksen aivan järjettömän paljon helpommaksi kuin pulloruokinta (imetyksen onnistuessa ruokaa on aina heti valmiina tarjolla sopiva määrä).

Kaikkien ei tarvi imettää, mutta kyllä ne, jotka haluaa imettää, saa sen kanssa tuskastella ja pyytää apuja. Vaikka olisivat jo viikon stressanneet. Mutta siitä ajatuksesta saa myös luopua ja siirtyä pulloruokintaan.

Sen vielä sanon imetyksestä, että siinä on kaikenlaisia vaiheita ja siihen kuuluu monenlaista tuskastelua myös silloin, kun se onnistuu.

Ei tietenkään ole mitään pahaa siinä, että haluaa imettää! Voin kuitenkin taata, että kaikki pulloruokintaa suosittelevat haluavat vain sanoa, että jos imetys ei onnistu, niin ei se tarkoita, että olisi aivan paska äiti joka pilaa lapsensa korvikkeilla! Varmasti me kaikki lapsemme korvikkeella ruokkineet olemme tehneet kaikkemme, että imetys onnistuisi, vaikka sitäkin AINA kovasti yritetään kyseenalaistaa. Jos ei imetys onnistu niin sitten ei onnistu, hyvä siitä lapsesta korvikkeellakin tulee!!

Mä olen kirjoittanut tähän ketjuun kaksi viestiä imetyksestä ja molemmissa sanonut, että imetys ei ole pakko.

Yhdenkään pulloruokintaan promonneen en muista sanoneen imetyksestä muuta, kuin että jos ei onnistu, niin ei onnistu.

Ja niinhän se on, että kaikki ei syystä tai toisesta imetä, ja se on ihan ok. Mut ei ole kovin rakentavaa sanoa ihmiselle, joka pyytää apua imetystilanteessaan, että lopeta imetys (mikä oli se viesti, mihin jatkumona kirjoitin tuon viestin).

Pulloruokinnasta sanon tässä yhteydessä sen, että mun arvostus pulloruokkjoita kohtaan kasvoi suuresti, kun jouduin pidättäytymään imetyksestä pari päivää magneettikuvauksen varjoaineen takia. Oli meinaan vaikeaa ja äärimmäisen epäkätevää arpoa, onko lapsella nälkä vai lämmitänkö pullon turhaan paljonko maitoa pitäisi lämmittää jne. jne. Ja se pullotiskin määrä. 😵 Kun sit lopulta sain jatkaa imetystä ja otin vauvan syliin rinnalle, sekin oli niin turhautunut, että käytännössä repi vaatteet mun päältä. Mutta siis, sitkeitä sissejä ovat pulloruokkijatkin.

Koska mitäpä muuta siihen voisi sanoa? Jos on jo KAIKKENSA tehnyt, ja imetys ei onnistu, niin sitten ei onnistu. Ja kyllä vain yleinen vallalla oleva ajatus on, että jos ei kykene imettämään itse, on laiska ja paska äiti, joka tyhmyyttään lapsen jättää imettämättä. Tietenkin jos itse on pystynyt imettämään, ei voi ymmärtää sitä syyllisyyttä ja syyllistämistä, mitä imettämään kykenemätön on saanut kokea. Ja olen siis itse täysin rintaruokinnan kannalla, ja olisin itse halunnut imettää, mutta kun ei onnistunut niin ei onnistunut.

Okei, eli jos jonkun uuden äidin imetys tuntuu mahdottomalta ja hän kysyy apua kuinka onnistuisi imetyksessä, niin vinkkien ja kokemusten (joita tässäkin ketjussa on monta hyvää) sijaan kannattaa vaan sanoa, että ei kannata edes yrittää. Tämä selvä.

Yst. terv. Imetyksen tämän ketjun vinkeillä käyntiin saanut.

Ja tämä täysin mitenkään arvottamatta imetystä ja pulloruokintaa. Kukin tehköön niin kuin itse haluaa.

Joo, juuri tuotahan minä tarkoitin! Minustakin imetys tuntui mahdottomalta, enkä saanut imetystä käyntiin, vaikka kävin läpi kaikki jo annetut vinkit, läjän vielä sen päälle, ostin kalliit pumput, imetystyynyt, rintakumit ynnä muut, tunnollisesti yritin imettää ja pumpata, kävin läpi tehostetun imetysvalmennuksen ja olin tämän takia vauvan kanssa lähes viikon sairaalassa, sekä siihen päälle vielä erilliset imetysvalmennukset poliklinikalla. Olin stressaamisesta uupunut ja aivan poikki, ja kyllä vain olisi ollut ihanaa, että joku olisi jo aiemmin sanonut, että aina se imetys ei vaan onnistu, turha siihen on kaikkia voimavarojaan kuluttaa. Lopulta eräs ihana hoitaja sitten minulle sanoi, että minä olen nyt tehnyt imetyksen eteen kaikkeni, jos se ei onnistu niin turha itseään enää soimata. (Soimasin tosin silti, vieroitusvalmisteeseen siirryttäessä alkoi helpottaa.)

Haluan lähettää sulle empatiaa. Ja olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että määräänsä pidemmälle imetyksen kanssa ei kannata taistella ja onneksi nykyään ei edes tarvi, kun on olemassa turvallisia korvikkeita.

Mutta mulla on myös sellainen olo, että sulla meni vähän ohi, mitä minä tarkoitin.

Minustakin tuntuu, että sinultakin meni vähän ohi, kun ainoastaan kommentoin aluksi tuohon, kohtaan ettei siinä ole myöskään mitään pahaa, että haluaa imettää. Että kukaan ei todellakaan pahuuttaan sitä pulloruokintaa "suosittele", ja jos tilanne menee siihen, että pulloruokintaan joutuu päätymään, niin se ei ole mikään merkki siitä, että on nyt täysin epäonnistunut äitinä. Että ap:n tai kenenkään muunkaan ei pidä yhtään lisästressiä siitä itselleen ottaa, jos joutuukin korvikkeella vauvansa ruokkimaan.

Täällä on jo paljon hyviä vinkkejä.

Itselläni auttoi mammatee/ imetystee. Se lisää maidontuloa ja herumista.

Oksitosiini eli läheisyys/rakkaushormoni parantaa maidon tuloa.

Jättäisin pumppauksen pois ja makoilisin ja rentoutuisin paljon, niin että vauva saa olla rinnalla. Kokeile ottaa mahdollisimman rennosti ja niin että sinulla olisi levollinen ja hyvä olo kun imetät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään pahaa ei ole myöskään siinä, että haluaa imettää.

Viikko on ihmisen elämässä ja imetystaipaleessakin tosi lyhyt aika. Itse koin imetyksen aivan järjettömän paljon helpommaksi kuin pulloruokinta (imetyksen onnistuessa ruokaa on aina heti valmiina tarjolla sopiva määrä).

Kaikkien ei tarvi imettää, mutta kyllä ne, jotka haluaa imettää, saa sen kanssa tuskastella ja pyytää apuja. Vaikka olisivat jo viikon stressanneet. Mutta siitä ajatuksesta saa myös luopua ja siirtyä pulloruokintaan.

Sen vielä sanon imetyksestä, että siinä on kaikenlaisia vaiheita ja siihen kuuluu monenlaista tuskastelua myös silloin, kun se onnistuu.

Ei tietenkään ole mitään pahaa siinä, että haluaa imettää! Voin kuitenkin taata, että kaikki pulloruokintaa suosittelevat haluavat vain sanoa, että jos imetys ei onnistu, niin ei se tarkoita, että olisi aivan paska äiti joka pilaa lapsensa korvikkeilla! Varmasti me kaikki lapsemme korvikkeella ruokkineet olemme tehneet kaikkemme, että imetys onnistuisi, vaikka sitäkin AINA kovasti yritetään kyseenalaistaa. Jos ei imetys onnistu niin sitten ei onnistu, hyvä siitä lapsesta korvikkeellakin tulee!!

Mä olen kirjoittanut tähän ketjuun kaksi viestiä imetyksestä ja molemmissa sanonut, että imetys ei ole pakko.

Yhdenkään pulloruokintaan promonneen en muista sanoneen imetyksestä muuta, kuin että jos ei onnistu, niin ei onnistu.

Ja niinhän se on, että kaikki ei syystä tai toisesta imetä, ja se on ihan ok. Mut ei ole kovin rakentavaa sanoa ihmiselle, joka pyytää apua imetystilanteessaan, että lopeta imetys (mikä oli se viesti, mihin jatkumona kirjoitin tuon viestin).

Pulloruokinnasta sanon tässä yhteydessä sen, että mun arvostus pulloruokkjoita kohtaan kasvoi suuresti, kun jouduin pidättäytymään imetyksestä pari päivää magneettikuvauksen varjoaineen takia. Oli meinaan vaikeaa ja äärimmäisen epäkätevää arpoa, onko lapsella nälkä vai lämmitänkö pullon turhaan paljonko maitoa pitäisi lämmittää jne. jne. Ja se pullotiskin määrä. 😵 Kun sit lopulta sain jatkaa imetystä ja otin vauvan syliin rinnalle, sekin oli niin turhautunut, että käytännössä repi vaatteet mun päältä. Mutta siis, sitkeitä sissejä ovat pulloruokkijatkin.

Koska mitäpä muuta siihen voisi sanoa? Jos on jo KAIKKENSA tehnyt, ja imetys ei onnistu, niin sitten ei onnistu. Ja kyllä vain yleinen vallalla oleva ajatus on, että jos ei kykene imettämään itse, on laiska ja paska äiti, joka tyhmyyttään lapsen jättää imettämättä. Tietenkin jos itse on pystynyt imettämään, ei voi ymmärtää sitä syyllisyyttä ja syyllistämistä, mitä imettämään kykenemätön on saanut kokea. Ja olen siis itse täysin rintaruokinnan kannalla, ja olisin itse halunnut imettää, mutta kun ei onnistunut niin ei onnistunut.

Okei, eli jos jonkun uuden äidin imetys tuntuu mahdottomalta ja hän kysyy apua kuinka onnistuisi imetyksessä, niin vinkkien ja kokemusten (joita tässäkin ketjussa on monta hyvää) sijaan kannattaa vaan sanoa, että ei kannata edes yrittää. Tämä selvä.

Yst. terv. Imetyksen tämän ketjun vinkeillä käyntiin saanut.

Ja tämä täysin mitenkään arvottamatta imetystä ja pulloruokintaa. Kukin tehköön niin kuin itse haluaa.

Joo, juuri tuotahan minä tarkoitin! Minustakin imetys tuntui mahdottomalta, enkä saanut imetystä käyntiin, vaikka kävin läpi kaikki jo annetut vinkit, läjän vielä sen päälle, ostin kalliit pumput, imetystyynyt, rintakumit ynnä muut, tunnollisesti yritin imettää ja pumpata, kävin läpi tehostetun imetysvalmennuksen ja olin tämän takia vauvan kanssa lähes viikon sairaalassa, sekä siihen päälle vielä erilliset imetysvalmennukset poliklinikalla. Olin stressaamisesta uupunut ja aivan poikki, ja kyllä vain olisi ollut ihanaa, että joku olisi jo aiemmin sanonut, että aina se imetys ei vaan onnistu, turha siihen on kaikkia voimavarojaan kuluttaa. Lopulta eräs ihana hoitaja sitten minulle sanoi, että minä olen nyt tehnyt imetyksen eteen kaikkeni, jos se ei onnistu niin turha itseään enää soimata. (Soimasin tosin silti, vieroitusvalmisteeseen siirryttäessä alkoi helpottaa.)

Haluan lähettää sulle empatiaa. Ja olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että määräänsä pidemmälle imetyksen kanssa ei kannata taistella ja onneksi nykyään ei edes tarvi, kun on olemassa turvallisia korvikkeita.

Mutta mulla on myös sellainen olo, että sulla meni vähän ohi, mitä minä tarkoitin.

Minustakin tuntuu, että sinultakin meni vähän ohi, kun ainoastaan kommentoin aluksi tuohon, kohtaan ettei siinä ole myöskään mitään pahaa, että haluaa imettää. Että kukaan ei todellakaan pahuuttaan sitä pulloruokintaa "suosittele", ja jos tilanne menee siihen, että pulloruokintaan joutuu päätymään, niin se ei ole mikään merkki siitä, että on nyt täysin epäonnistunut äitinä. Että ap:n tai kenenkään muunkaan ei pidä yhtään lisästressiä siitä itselleen ottaa, jos joutuukin korvikkeella vauvansa ruokkimaan.

Niin, kai se imetysvinkki on sekin, että "lopeta imettäminen."

Ymmärrän tuskasi! Ai että mä vihasin imettämisen alkuun ja meinasin jo heti alkuun lopettaa koko touhun. Lopulta päätin, että yritän kuukauden ja sit luovutan. Ja tiiätkö mitä? Ei mennyt ku viikko ja imetys sujui kuin vanha tekijä, jotenkin tuo päätös sai mut rentoutumaan ja yllättäen alkoikin sujumaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään pahaa ei ole myöskään siinä, että haluaa imettää.

Viikko on ihmisen elämässä ja imetystaipaleessakin tosi lyhyt aika. Itse koin imetyksen aivan järjettömän paljon helpommaksi kuin pulloruokinta (imetyksen onnistuessa ruokaa on aina heti valmiina tarjolla sopiva määrä).

Kaikkien ei tarvi imettää, mutta kyllä ne, jotka haluaa imettää, saa sen kanssa tuskastella ja pyytää apuja. Vaikka olisivat jo viikon stressanneet. Mutta siitä ajatuksesta saa myös luopua ja siirtyä pulloruokintaan.

Sen vielä sanon imetyksestä, että siinä on kaikenlaisia vaiheita ja siihen kuuluu monenlaista tuskastelua myös silloin, kun se onnistuu.

Ei tietenkään ole mitään pahaa siinä, että haluaa imettää! Voin kuitenkin taata, että kaikki pulloruokintaa suosittelevat haluavat vain sanoa, että jos imetys ei onnistu, niin ei se tarkoita, että olisi aivan paska äiti joka pilaa lapsensa korvikkeilla! Varmasti me kaikki lapsemme korvikkeella ruokkineet olemme tehneet kaikkemme, että imetys onnistuisi, vaikka sitäkin AINA kovasti yritetään kyseenalaistaa. Jos ei imetys onnistu niin sitten ei onnistu, hyvä siitä lapsesta korvikkeellakin tulee!!

Mä olen kirjoittanut tähän ketjuun kaksi viestiä imetyksestä ja molemmissa sanonut, että imetys ei ole pakko.

Yhdenkään pulloruokintaan promonneen en muista sanoneen imetyksestä muuta, kuin että jos ei onnistu, niin ei onnistu.

Ja niinhän se on, että kaikki ei syystä tai toisesta imetä, ja se on ihan ok. Mut ei ole kovin rakentavaa sanoa ihmiselle, joka pyytää apua imetystilanteessaan, että lopeta imetys (mikä oli se viesti, mihin jatkumona kirjoitin tuon viestin).

Pulloruokinnasta sanon tässä yhteydessä sen, että mun arvostus pulloruokkjoita kohtaan kasvoi suuresti, kun jouduin pidättäytymään imetyksestä pari päivää magneettikuvauksen varjoaineen takia. Oli meinaan vaikeaa ja äärimmäisen epäkätevää arpoa, onko lapsella nälkä vai lämmitänkö pullon turhaan paljonko maitoa pitäisi lämmittää jne. jne. Ja se pullotiskin määrä. 😵 Kun sit lopulta sain jatkaa imetystä ja otin vauvan syliin rinnalle, sekin oli niin turhautunut, että käytännössä repi vaatteet mun päältä. Mutta siis, sitkeitä sissejä ovat pulloruokkijatkin.

Koska mitäpä muuta siihen voisi sanoa? Jos on jo KAIKKENSA tehnyt, ja imetys ei onnistu, niin sitten ei onnistu. Ja kyllä vain yleinen vallalla oleva ajatus on, että jos ei kykene imettämään itse, on laiska ja paska äiti, joka tyhmyyttään lapsen jättää imettämättä. Tietenkin jos itse on pystynyt imettämään, ei voi ymmärtää sitä syyllisyyttä ja syyllistämistä, mitä imettämään kykenemätön on saanut kokea. Ja olen siis itse täysin rintaruokinnan kannalla, ja olisin itse halunnut imettää, mutta kun ei onnistunut niin ei onnistunut.

Okei, eli jos jonkun uuden äidin imetys tuntuu mahdottomalta ja hän kysyy apua kuinka onnistuisi imetyksessä, niin vinkkien ja kokemusten (joita tässäkin ketjussa on monta hyvää) sijaan kannattaa vaan sanoa, että ei kannata edes yrittää. Tämä selvä.

Yst. terv. Imetyksen tämän ketjun vinkeillä käyntiin saanut.

Ja tämä täysin mitenkään arvottamatta imetystä ja pulloruokintaa. Kukin tehköön niin kuin itse haluaa.

Joo, juuri tuotahan minä tarkoitin! Minustakin imetys tuntui mahdottomalta, enkä saanut imetystä käyntiin, vaikka kävin läpi kaikki jo annetut vinkit, läjän vielä sen päälle, ostin kalliit pumput, imetystyynyt, rintakumit ynnä muut, tunnollisesti yritin imettää ja pumpata, kävin läpi tehostetun imetysvalmennuksen ja olin tämän takia vauvan kanssa lähes viikon sairaalassa, sekä siihen päälle vielä erilliset imetysvalmennukset poliklinikalla. Olin stressaamisesta uupunut ja aivan poikki, ja kyllä vain olisi ollut ihanaa, että joku olisi jo aiemmin sanonut, että aina se imetys ei vaan onnistu, turha siihen on kaikkia voimavarojaan kuluttaa. Lopulta eräs ihana hoitaja sitten minulle sanoi, että minä olen nyt tehnyt imetyksen eteen kaikkeni, jos se ei onnistu niin turha itseään enää soimata. (Soimasin tosin silti, vieroitusvalmisteeseen siirryttäessä alkoi helpottaa.)

Aaa... money talks?

Kerrot tuskailleesi imetyksen kanssa viikon, kovalla työllä maitoa on tullut pieniä määriä noin kolmen päivän ajan.

Lapsi vastustaa rintaa monta kertaa päivässä. Pakottaminen saattaa johtaa siihen, että vauva "vain pitää nänniä suussa, ei ime" (suora lainaus).

Vauvan kasvot painetaan väkisin rintaa vasten, jota samalla nostetaan, jotta vauva ei tukehdu. Rinnat ovat pehmeät, maitoa ei ole. Vauvan toivotaan toimivan pumppua vastaavana stimuloijana, vaikka hän ei siitä palkintoa eli rintamaitoa saa, ainakaan nälkäänsä tyydyttämään. Ja toisaalta vaiva saada jotain rinnasta irti on suuri, eu motivoivaa.

Synnytyksessä oli ongelmaa, alapäätä tikattu. Edelliset lapset syntyneet ennenaikaisesti, kaksoset.

"Millä lisätä maidontuotantoa?"

Ainakin ensialkuun lopettamalla keinotekoinen kehon mekaaninen käsittely 7 krt / vrk, toiveena rauhan löytyminen ja maidontuotannon salliminen sikäli kun fyysisesti mahdollista, huom. tämä selviää pian.

"Mikä asento paras?"

Se jossa lapsi syö (tuttipullosta).

"Millä totuttaa rinnalle pullon jälkeen?"

Kyse ei ole totuttamisesta! Vaarallinen ajatus.

Rinnassa pitäisi jo olla maitoa, kun vauva laitetaan rinnalle, lisäksi lapsi ei saisi olla esim. nälkiinnyttämällä stressattu (itkua), jotta malttaa heruttaa.

Älä stressaa. Syö, juo ja nuku riittävästi, sillä se maito nousee jos on noustakseen, ei siihen sen enempää voi itse vaikuttaa.

Imetyksestä ei kannata tehdä mitään suoritusta.

Minulla oli vastaavia haasteita, isot tsempit heti alkuun! Nyt vauva on muutaman kuukaiden ja imetys onnistuu, joskin lisämaitoja saa pullosta.

Tässä muutamia ajatuksia:

-lisämaidot kammattaa ehdottomasti imetysapulaitteella jossa maito annetaan rintaa imiessä letkulla suupielestä mieluummin kuin pullolla! Medela SNS on hyvä. Youtubessa on videoita miten toimii, mutta ydinpointti on se että vauva ei ala hylkiä rintaa ja rinnat saa stimulaatiota jotta maitoa alkaisi tulla enemmän. Lisämaito voi olla korviketta tai omaa pumpattua, tällä keinolla ei myöskään tarvi pumpata niin paljon kuin silloin jos annat pullosta maidot. Jostain syystä imetysapulaite on huonosti tunnettu, ja sen joutuu tilaamaan netistä, alkuun voit pyytää (tai vaatia!) imukatetreja neuvolasta tai sairaalasta mutta sanonpahan vaan että tuo medela on sata kertaa helpompi kuin itse tehty

-imetystee ja alkoholiton olut nostaa maitomäärää, kisko niitä koko ajan!

-VAADI imetysohjausta pian! Ja kontrollit päälle. Viikkokin on liikaa, alussa ohjaus pitää saada parissa päivässä! Se on oikeutesi. Jos rahasta ei ole pulaa ota yksityinen ohjaaja jolla on oikeat pätevyydet, imetyksen tuen sivuilta löytyy.

-varo rintatulehdusta jos vahingossa säädön keskellä pulloa käyttäessä imetysvälit venyy: opettele oireet ja heti lääkäriin jos niitä ilmenee.

-youtubesta englanniksi löytyy vinkkejä imetysasentoihin jos olet esim isorintainen tai lihava, etsi esim "nursing positions big breasts" yms ja kokeile mallin mukaan. Vauvan kasvu auttaa paljon, itselläni oli tosi vaikea löytää asentoja ekojen viikkojen ajan kun rinnat oli isot ja nännit ei erottuneet hyvin vaan ovat laajat.

-lisämaidon jos antaa pullosta, kannattaa antaa se alkuun kun vauvalla on kova nälkä ja nälän taltuttua vaihtaa rinnalle jotta vauva yhdistäisi kylläisyyden ja rinnan. Kun pahin nälkä onnohi niin vauva malttaa etsiä hyvää imuotetta ja asentoakin paremmin

Valtavasti tsemppiä jotta pääsisitte toivomaasi imetys-/syöttötapaan.

Juo vettä paljon. Pidä vauvaa sylissä ja anna imeä jos imee. Älä stressaa vaan rentoudu.

Tärkeintä että saa ihoko taktia ja jos vaan vähän maitoa niin sitten se on niin. Ei pulloon kuole eikä se ole mikään naisen mitta imettääkö vai ei.

Kaikilla maito ei nouse. Mulla taas tuli jo ennen lapsen syntymää sitä ihme ternimaitoa ja 3 pv järkyttävät määrät nousi maitoa rintoihin. Kaikki on erilaisia. Älä turhaan pilaa vauva aikaa tolla.

Vierailija kirjoitti:

Juohan tarpeeksi vettä ja syöt hyvin?

Itse kokeilisin rinnalle totuttamista niin, että pitäisi vauvaa siinä tissien vieressä samalla kun juottaa tuttipullosta ja sitten vaihtelisi niitä? 

Tai sitten tekisi niinkuin itsekin tein alkuun: tuttipullon silikonipää nännin päälle, sinne puristaa vähän maitoa, ettei tarvi tyhjää imeä ja siitä sitten vaan imettää.

Rintakumi ajaa saman asian.

Meillä oli vähän samankaltainen ongelma esikoisen kanssa. Oma maito nousi vasta neljäntenä päivänä kunnolla ja koska muksu oli sokeriseurannassa, sitä lisämaitoa oikein tuputettiin. Tottui jo synnärillä pulloon. Kotona sai alkuun omaa maitoa sekä pullosta että rinnasta rintakumin avulla, kunnes lopetin pullon antamisen. Itki alkuun nälkää, mutta kyllä se rinta alkoi sitten kelvata. Myöhemmin vieroitin rintakumistakin.

Maidon tuotannon lisäämiseen auttaa kun 1. syöt hyvin 2. juot paljon 3. rentoudut, vaikka sitten kuumassa suihkussa tai saunassa.

Älä pumppaa noin ahkerasti, anna naperon imeskellä rintaa ennen kuin pumppaat. Toiset sanovat täällä, että ensin korviketta pahimpaan nälkään ja sitten vasta rintaa, mutta sittenhän se lapsi nimenomaan tottuu korvikkeeseen eikä suostu rintaa syömään. Itsellä toimi paremmin se, että tarjosin rintaa ensin heti ekoista nälkämerkeistä (eli lapsi ei vielä huutanut nälkäänsä, joten kärsivällisyyttä oli jäljellä) ja sitten päälle korviketta/pumppumaitoa, jos tarvitsi.

Imetysasennon kanssa minulla on ollut ongelmia molempien lasten kanssa. Kun yritin asettaa esikoisen oppikirjan mukaan rinnalle, meni vain ketuiksi. Enkä osaa kuopuksenkaan kanssa sitä "oikeaoppista" imetysasentoa. Molemmat on myös vierastaneet oikeasta rinnasta syömistä, varmaan pitkälti asento-ongelman takia, joten syövät enimmäkseen vasemmasta ja makuulla sitten myös oikeasta.

Kun esikoinen oppi istumaan ja seisomaan, niin alkoi kelvata oikeakin tissi, joten ylläpidän sitten maidontuotantoa siltä puolelta hänen avullaan, että pieni saa makuulla syödä siltäkin puolelta. Molemmat ovat siis yhä rinnalla, esikoinen 2v ja kuopus 7kk. Molemmille on hyvin maito riittänyt. Esikoisen ansiosta kuopuksen kanssa vältettiin moni sudenkuoppa, johon uhkasin esikoisen kanssa vajota.

Ap:lle sanon, että jos se imetys ei ala yrittämälläkään sujua, älä ota stressiä. Sait ne kaksosesikin kasvatettua korvikkeella, niin onnistuu se kolmannenkin kanssa. Tärkeintä on, että lapset voi hyvin ja SINÄ voit hyvin.

Jos lapselle on kehittynyt kammo maidottomalle rinnalle pakottamisesta, häntä ei ole hyvä käyttää edelleen väkisin [toivotun maidontuotannon] stimuloijana.

Pumppua ei käytetä vain maidon pumppaamiseen, vaan myös maitoa tuottamattoman rinnan nännin stimuloimiseen. Lapsi on vapautettava stimulointi-tehtävästä ennen, kuin hän raivostuu tai alkaa mennä paniikkiin.

Fyysinen pakottaminen on lapselle aina psyykkisesti järkyttävää, siinäkin tapauksessa, että maitoa joskus tulee ja hänen täytyy syödä (ellei lspsi ole niin masentunut että haluaa kuolla, eikä siis ruokahalua, mutta nämä ovat ääritapauksia). On aina tarkkailtava lapsen käytöstä, ja tehtävä päätöksiä sen pohjalta.

Stressaantunutta lasta ei pidä riepotella rinnalla asennon löytymiseksi, jos maitoa ei ole rinnoissa valmiiksi (kovat msitorauhaset). Eikä tietenkään muutenkaan sählätä, ruokailun tulisi olla rauhoittumisen hetki.

Täsmälleen samat kokemukset mullakin vuosien takaa, rinnan rakennetta myöten. Kuukauden verran yritin, mutta maito ei vain herunut, eikä vauva oppinut imemään rinnasta. Lypsyhommiksi meni. Tuskalla ja vaivalla sain puristettua sen verran, että n. 1/3 pojan maidosta oli rintamaitoa. Täysin terve poika tästä vauvasta on kuitenkin kasvanut, nyt jo nuori mies. Äitini on kertonut, etten minäkään aikoinani saanut rintamaitoa kuin 2 viikkoa, ja sitten se vain ehtyi. Ihan terveenä ja täyspäisenä olen kuitenkin elellyt. Oma mielipiteeni tästä asiasta on, että aina kannattaa yrittää, mutta ei ole syytä masentua, jollei onnistu. Turhat paineet pois ja nauti äitiydestä, siihen kuuluu paljon muutakin kuin imetys.