Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalainen musiikki masentaa minua?
28.10.2022 |
Suomenkielinen suomalainen musiikki. Erityisesti suomirokki, Suomipoppi ja iskelmä. Ovatko suomalaiset soundit masentavia? Ovatko suomalaismuusikoiden valitsemat teemat masentavia?
Kommentit (34)
Koska suomalainen musiikki on suurimmaksi osaksi joko masentavaa ulinaa tai aggressiivista örinää. Ai niin, sitten on vielä Suomi-rap, jossa skandipojat apinoivat jenkkiläistä ghettokulttuuria. Masentavan ulinan joukossakin on toki variaatiota, sen voi jakaa karkeasti dramaattiseen masentavaan ulinaan (Nightwish) ja apaattiseen masentavaan ulinaan (en osaa nimetä artisteja mutta kollegan kuunnellessa Radio Suomipoppia niitä soitetaan koko ajan).
Sanottakoon kuitenkin, että suomalainen musiikki on nykyään laadultaan (tuotanto, esittäjät, sävellykset ja sanoitukset) TODELLA paljon parempaa kuin vaikkapa nuoruudessani 20 vuotta sitten. Harmi että tyylillisesti mennään niin pahasti ohi omista viboistani, että en pysty sitä silti kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppujen lopuksi noi biisonit paskantaa valtavan kokosia jöötejä tuolta perseestään!
Tossakin kohdassa 1.27 näkyy miten persereikä oikein pullistuu ton pötkyn tullessa ulos!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Masentava rytmi tekee musiikista masentavaa. Joukossa toki poikkeuksia, mutta suurin osa kotimaisesta musasta olisi pitänyt jättää tekemättä.
Leffoja ei voi edes kattoa, koska ne on sellaista kuraa nykyään. Pakko todeta että vanhat suomalaiset leffat oli parempia mitä uudet.
No siis mikä myös ärsyttää suomileffoissa, niin äänet on päin mäntyä. Puheesta ei meinaa saada mitään selvää, mutta musiikki räjäyttää tärykalvot, niinpä leffasta tulee lähes katselukelvoton jo pelkästään tämän ongelman vuoksi.
Radio, mikä siinä on että ne välitunnarit on niin kovalla. Lisäksi kaikki biisit soi kyllä kovaa, mutta juontajien puheen ajaksi pitää säätää lisää ääntä. Eli radion kuuntelu on myös tehty hankalaksi tämän epätasapainoisen äänen vuoksi.
En tiiä miksi tää on niin vaikeeta hoitaa kuntoon.
Tuota tehdään oikeasti ihan kiusaamisena ja tarkoituksella. Huonosti valittuja toteutuksia musiikissa ja tv:ssä ja niin juuri, että aiheuttaa päänsärkyä. Jos on puhetta ja taustamusiikkia, taustamusiikki on liian hallitsevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri, suomalaista musiikkia suomalaisille. Joka kulttuurissa oma "Musiikkileimansa". Meillä se on melankolista, "ranteet auki"-matskua.
Millainen on Norjan tai Unkarin musiikkiskene?
Norjalaiset eivät ole samanlaisessa ruotsimusiikkikuplassa. Sen vuoksi siellä on mitä erikoisempia komboja kuten esimerkiksi Keiino, jossa on laulajatar, lastentarhaopettaja ja saami-joikaaja. Keiino ei yhtään pelkää ilmaista tunteita vahvasti. Keinolla on sellainen Lapin kesän meno eli kesä on lyhyt ja eletään täysillä. He tekevät musiikkia ahkerasti.
Norjassahan on kirjakieli ja puhekieli. Norjalaiset haluavat korostaa omia lähtökohtiaan ja syntysijojaan nöyrän ylpeästi ja huomaa kyllä, että heillä on vahva jalansija luonnossa. Heillähän on normaalia lähteä mökille vaeltamaan kinttupolkua pitkin muutama kilometri ja olla yhdessä suunnilleen makkaraa ja tikkupullaa paistaen. He ovat ottaneet sellaisen asenteen, että eivät ikinä kelpaa ruotsalaisille ja siksi ovat täysillä niitä serkkuja, joiden vuoksi voi ruotsalaisten posket sukujuhlissa punastua myötähäpeästä. Norjassa (kansallisruoka) vain palapyörykät ovat teollisia.
Ei suomalainen musiikki läpeensä huonoa ole (ollut), vaikka hieman mollivoittoista. Teininä tuli kuunneltua Tyrävyötä, Apulantaa, Anssi Kelaa, Eppuja ja Maija Vilkkumaata. Vanhempana Lauri Tähkää, Kaija Koota, Chisua, Vestaa ja Paperi T:tä. Cheekilläkin oli ihan hauskoja biisejä. Nyt olen jo tippunut kartalta suomalaisten artistien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska suomalainen musiikki on suurimmaksi osaksi joko masentavaa ulinaa tai aggressiivista örinää. Ai niin, sitten on vielä Suomi-rap, jossa skandipojat apinoivat jenkkiläistä ghettokulttuuria. Masentavan ulinan joukossakin on toki variaatiota, sen voi jakaa karkeasti dramaattiseen masentavaan ulinaan (Nightwish) ja apaattiseen masentavaan ulinaan (en osaa nimetä artisteja mutta kollegan kuunnellessa Radio Suomipoppia niitä soitetaan koko ajan).
Sanottakoon kuitenkin, että suomalainen musiikki on nykyään laadultaan (tuotanto, esittäjät, sävellykset ja sanoitukset) TODELLA paljon parempaa kuin vaikkapa nuoruudessani 20 vuotta sitten. Harmi että tyylillisesti mennään niin pahasti ohi omista viboistani, että en pysty sitä silti kuuntelemaan.
Lihaa ja perunaa-tyylilaji on ihan hirvein. Itse tykkään kotimaisesta 'dramaattisesta ulinasta', ja kuka väittää Tarotia masentavaksi, on väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri, suomalaista musiikkia suomalaisille. Joka kulttuurissa oma "Musiikkileimansa". Meillä se on melankolista, "ranteet auki"-matskua.
Millainen on Norjan tai Unkarin musiikkiskene?
Norjalaiset eivät ole samanlaisessa ruotsimusiikkikuplassa. Sen vuoksi siellä on mitä erikoisempia komboja kuten esimerkiksi Keiino, jossa on laulajatar, lastentarhaopettaja ja saami-joikaaja. Keiino ei yhtään pelkää ilmaista tunteita vahvasti. Keinolla on sellainen Lapin kesän meno eli kesä on lyhyt ja eletään täysillä. He tekevät musiikkia ahkerasti.
Norjassahan on kirjakieli ja puhekieli. Norjalaiset haluavat korostaa omia lähtökohtiaan ja syntysijojaan nöyrän ylpeästi ja huomaa kyllä, että heillä on vahva jalansija luonnossa. Heillähän on normaalia lähteä mökille vaeltamaan kinttupolkua pitkin muutama kilometri ja olla yhdessä suunnilleen makkaraa ja tikkupullaa paistaen. He ovat ottaneet sellaisen asenteen, että eivät ikinä kelpaa ruotsalaisille ja siksi ovat täysillä niitä serkkuja, joiden vuoksi voi ruotsalaisten posket sukujuhlissa punastua myötähäpeästä. Norjassa (kansallisruoka) vain palapyörykät ovat teollisia.
Jos etno miellyttää, Värttinä on siinä maailman paras. Siinä on sellainen porukka, ettei niitä suru paina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pekka tykkää yhdestä ja jänis toisesta. Näin se menee eikös?
kaljakori kilisee kirjoitti:
voi yksinäisen kilttiksen viedä marraskuu :(
Miljoonasateella on pari aika näännyttävää biisiä, mutta sanoisin että he osaavat myös tavoittaa jonkin sellainen, mitä taas pahon eppujollotus ei osaa.
Ymmärrän kyllä sikäli aloittajaa, että olen kartellut suomiosastoa vähän jostain samanoloisesta syystä. Mutta kyllä sieltä ne helmet löytyy ja niitäkin on yllättävän paljon. Pitäisi varmaan joku biisiketju omistaa ei-niin-läpi-soitetuille-suomihelmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska suomalainen musiikki on suurimmaksi osaksi joko masentavaa ulinaa tai aggressiivista örinää. Ai niin, sitten on vielä Suomi-rap, jossa skandipojat apinoivat jenkkiläistä ghettokulttuuria. Masentavan ulinan joukossakin on toki variaatiota, sen voi jakaa karkeasti dramaattiseen masentavaan ulinaan (Nightwish) ja apaattiseen masentavaan ulinaan (en osaa nimetä artisteja mutta kollegan kuunnellessa Radio Suomipoppia niitä soitetaan koko ajan).
Sanottakoon kuitenkin, että suomalainen musiikki on nykyään laadultaan (tuotanto, esittäjät, sävellykset ja sanoitukset) TODELLA paljon parempaa kuin vaikkapa nuoruudessani 20 vuotta sitten. Harmi että tyylillisesti mennään niin pahasti ohi omista viboistani, että en pysty sitä silti kuuntelemaan.
Hyvät lyriikat kantaa pitkälle.
Kyllä Suomessa on paljon sellaista, mikä pitäisi nostaa nuorille. Nykyiset ajathan ovat kamalia! Siinä mielessä minä mieleni pahoitin kun nostetaan (?) ysäriltä jokin Kikka kun siellä saattaisi olla musiikillisesti älyttömän pajon tasokkaampaa. Ja 70-80 oli Juicet, Alatalot, Junnu Vainiot ja muut häröilijät..miten virkistäviltä he nyt kuulostavatkaan. Tai joku Kake Singers. Että jos hilpeyttä kaipaa niin sitähän löytyy pilvin pimein kotimaan kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epuillahan on nimenomaan huumoria ja sarkasmia musiikissaan, nyt on vika kuulijassa.
Lapinlahden Linnut, Turo's Hevi Gee...ei masenna enää.
Suomimusa on masennusta, rokkia, joka on yleensä masennusta tai wt-bilemusaa.