Olen raivoissani ja turhautunut. 15vuotias on masennuslääkkeen takia lihonut lyhyessä ajassa ainaki n 15 kiloa ja on ihan tokkurassa koko ajan,lääkäri kanta on ettei vaihdeta lääkettä vielä ainakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on kemiallista.

Kuka tahansa meistä voi masentua jos aivokemiat ei ole kunnossa.

Parasta hoitoa on oikeasti liikunta ja muuten terveet elämäntavat, riittävä määrä vitamiineja ja vähemmän sokeria.

Hormonitasapaino täytyy silloin saada kuntoon ja siinä ravinto, liikunta ja lepo ovat avainasemassa.

Jos oireilu taas on traumataustaista niin sitten pitäisi saada ehdottomasti terapiaa eikä lääkkeitä.

Suomessa tyrkytetään masennuslääkkeitä turhan innokkaasti ja jokaiseen vaivaan.

Et tiedä mistä puhut. Masennus ei missään tapauksessa ole kemiallista. Masennus on käsittelemättömiä asioita; vihan ja surun tunteita, traumoja. Sen takia asioista puhuminen auttaa.

sekä että

Ei ole kemiallista. Masennus ja traumat kyllä tekevät fysiologisia muutoksia aivoihin, mutta psykoterapia auttaa korjaamaan katkenneet yhteydet ja aktivoi traumojen aiheuttamat lukot aivoissa. Tästä on saatu tieteellisiä todisteita aivokuvantamisilla.

Mikähän tyyppi sinäkin olet :D kyllä varsinainen uuno taidat olla.

Niin, okei. Eli kun masennumme, niin joku ilkeä mörrimöykky menee korvan kautta päähän ja seuravaana aamuna on ilmestynyt lukot killumaan aivojen reseptoreihin, jonka tunnistaa siitä, että on alkanut vähän harmittamaan. Siellä ne pikkuruiset lukot odottaa, että psykoterapeutti tarjoaa pienen pienet avaimet, joilla pääsemme avaamaan nuo ja saamme kivat pikku otukset taas kulkemaan hermostoa pitkin tuttuun tapaan omiin minimallisiin työpaikkoihinsa.

Sanoivat joskus, että lapsi oppii parhaiten sadun kautta. Tiesitkö muuten, että joulupukkia ei itse asiassa ole olemassa? Aiheuttiko tämä sinulle uuden lukon?

Jossain joskus luki jotenkin näin että palautuminen kestää kaksinkertaisen ajan masennuksen altistusaiheuttajaan nähden. Ja tietysti jos masennuksen aiheuttaa jokin fysiologinen fyysinen tekijä, masennus kulkee rinnalla koko eliniän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus sotkee aivokemioita ja kuka vain voi masentua ilman syytä.

Minulla masennuksen sai aikaan aivolisäkkeen sairaus, elämäni on aina ollut hyvää eikä vastoinkäymisiä ole ollut normaalia elämää enempää.

Lääkkeet toimivat parhaiten minun tapauksessani sen lisäksi että pyrin hoitamaan itseäni elämäntavoilla.

Näissä tapauksissa lääkityksestä voi olla hyötyä, jos masennukselle taas on selvä, ei-elimellinen syy, olisi parasta saada keskusteluapua.

Mä masennuin esimiehen harrastaman työpaikkakiusaamisen takia. Jossakin kohtaa havahduin siihen, että toivoin kuolevani yöllä, ettei aamulla tarvitsisi herätä töihin. Sain masennuslääkityksen, ja kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa sain jaksamista järjestellä elämääni uudelleen. Sain toisen työn samassa firmassa, eri esimiehen alaisuudessa, ja hankin koiran. Lopetin lääkkeet siihen, ja olen sen jälkeen pärjännyt ilman niitä. Lääkkeet kuitenkin olivat minulle erittäin tärkeitä, ikään kuin laastarina, että sain pääni sellaiseen kuntoon että pystyin muuttamaan ne asiat mitkä aiheutti masennusta. Tuon sairauden suurin ongelma on se, että se vie kaiken kyvyn muuttaa mitään, ei jaksa enää auttaa itseään. Kun ei vaan kiinnosta.

Jos sinulle olisi opetettu itsekunnioitusta, olisit vaan sylkäisyt esimiehen naamalle, irtisanoutunut ja lähtenyt räkäisesti nauraen pois. Noin kärjistetysti. Eli turrutit itsesi lääkkeillä, koska sinulla on huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus lääkkeitä on todella monta erilaista ja jotkut lihottavat ja jotkut ei. Vaikka on tiedossa "ettei lihota" niin se voi silti tehdä sitä. Sopivan lääkkeen löytäminen voi olla vuosien prosessi, kun vaste ei tuu heti viikoissa, parissa kuukaudessa. Kärsivällinen pitää olla! Mutta vois sanoa, että jokainen lääke on askel eteenpäin vaikka olisi pahoja sivuoireita. Jos hyvä säkä käy niin löytyy täysin sopiva lääke ilman mitään sivuoreita ja vointi kohenee kuukausi kuukaudelta ja se myöhemmin lääkettä titrataan ylläpitoannokseksi. Mutta joo, väärä lääke on nuorella. Jos asiallisesti esittää ja perustelee niin lekurilla pitäis olla pelisilmää, että se vaihtaa lääkkeen.

T: 20 vuotta lääkitty, mutta voiton puolella oltu jo vuosia

20 vuotta lääkitty! 😯 Aikamoista! Kyllä noihin jää koukkuun.

Ei välttämättä kyse ole mistään koukuttumisesta. Esim. itse olen sairastanut masennusta noin 20 v. Siihen on kuulunut erilaisia lääkekokeiluja, terapiaa ja myös pitkiä lääkkeettömiä jaksoja. Nyt muutaman vuoden ajan käytössä on ollut voxra joka ekana lääkkeenä ei ole aiheuttanut ikäviä sivuvaikutuksia ja tuntuu tasapainoittavan oloa. Eli viimeinkin on löytynyt hoitotasapaino. Lääkärit (eli ei vain yksi) ovat todenneet että tähän kannattaa nyt suhtautua pitkäaikaisena lääkkeenä, ehkä loppuelämän. Näin kroonistunut masennus hyvin todennäköisesti ei parane joten se tarvitsee jatkuvaa hoitoa.

Tällaista se välillä on mt-ongelmien kanssa. Itse aloin oireilla melko nuorena ja meni useampi vuosi että sain mitään apua. Eli kyse ei ole todellakaan siitä että äkkiä olisi tyrkätty lääkkeet kouraan syyttä ja sitten lääkkeet olisivat aiheuttaneet ongelmia tms.

Jos lapsi syö koko ajan, ei se lihominen ole vaan sen lääkkeen syytä. Eri asia on kun jotkut lihoavat masennuslääkkeitä syödessä vaikka eivät ruokatottumuksiaan muuta. Tokkurainen olo vuoden lääkkeiden syömisen jälkeen tuntuu taas siltä ettei annostus ole kohdillaan.

Mistä lähtien lääkärit on ihmisiä määränneet saati pakottaneet lääkkeisiin. Itse ainakin lopetan epäsopivat lääkkeet heti ja vaadin uuden. Jotkut kuvittelee et lääkäri on joku diktaattori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus sotkee aivokemioita ja kuka vain voi masentua ilman syytä.

Minulla masennuksen sai aikaan aivolisäkkeen sairaus, elämäni on aina ollut hyvää eikä vastoinkäymisiä ole ollut normaalia elämää enempää.

Lääkkeet toimivat parhaiten minun tapauksessani sen lisäksi että pyrin hoitamaan itseäni elämäntavoilla.

Näissä tapauksissa lääkityksestä voi olla hyötyä, jos masennukselle taas on selvä, ei-elimellinen syy, olisi parasta saada keskusteluapua.

Mä masennuin esimiehen harrastaman työpaikkakiusaamisen takia. Jossakin kohtaa havahduin siihen, että toivoin kuolevani yöllä, ettei aamulla tarvitsisi herätä töihin. Sain masennuslääkityksen, ja kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa sain jaksamista järjestellä elämääni uudelleen. Sain toisen työn samassa firmassa, eri esimiehen alaisuudessa, ja hankin koiran. Lopetin lääkkeet siihen, ja olen sen jälkeen pärjännyt ilman niitä. Lääkkeet kuitenkin olivat minulle erittäin tärkeitä, ikään kuin laastarina, että sain pääni sellaiseen kuntoon että pystyin muuttamaan ne asiat mitkä aiheutti masennusta. Tuon sairauden suurin ongelma on se, että se vie kaiken kyvyn muuttaa mitään, ei jaksa enää auttaa itseään. Kun ei vaan kiinnosta.

Jos sinulle olisi opetettu itsekunnioitusta, olisit vaan sylkäisyt esimiehen naamalle, irtisanoutunut ja lähtenyt räkäisesti nauraen pois. Noin kärjistetysti. Eli turrutit itsesi lääkkeillä, koska sinulla on huono itsetunto.

empatiakyky?! Ois varmaan tosi kiva yhteiskunta, jos kaikki vaan sylkisi ja nauraisi räkäisesti päälle.

-_-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus sotkee aivokemioita ja kuka vain voi masentua ilman syytä.

Minulla masennuksen sai aikaan aivolisäkkeen sairaus, elämäni on aina ollut hyvää eikä vastoinkäymisiä ole ollut normaalia elämää enempää.

Lääkkeet toimivat parhaiten minun tapauksessani sen lisäksi että pyrin hoitamaan itseäni elämäntavoilla.

Näissä tapauksissa lääkityksestä voi olla hyötyä, jos masennukselle taas on selvä, ei-elimellinen syy, olisi parasta saada keskusteluapua.

Mä masennuin esimiehen harrastaman työpaikkakiusaamisen takia. Jossakin kohtaa havahduin siihen, että toivoin kuolevani yöllä, ettei aamulla tarvitsisi herätä töihin. Sain masennuslääkityksen, ja kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa sain jaksamista järjestellä elämääni uudelleen. Sain toisen työn samassa firmassa, eri esimiehen alaisuudessa, ja hankin koiran. Lopetin lääkkeet siihen, ja olen sen jälkeen pärjännyt ilman niitä. Lääkkeet kuitenkin olivat minulle erittäin tärkeitä, ikään kuin laastarina, että sain pääni sellaiseen kuntoon että pystyin muuttamaan ne asiat mitkä aiheutti masennusta. Tuon sairauden suurin ongelma on se, että se vie kaiken kyvyn muuttaa mitään, ei jaksa enää auttaa itseään. Kun ei vaan kiinnosta.

Jos sinulle olisi opetettu itsekunnioitusta, olisit vaan sylkäisyt esimiehen naamalle, irtisanoutunut ja lähtenyt räkäisesti nauraen pois. Noin kärjistetysti. Eli turrutit itsesi lääkkeillä, koska sinulla on huono itsetunto.

empatiakyky?! Ois varmaan tosi kiva yhteiskunta, jos kaikki vaan sylkisi ja nauraisi räkäisesti päälle.

Huumorintaju? Tarunhohtoinen asia?

Onko nuoren ravitsemus kunnossa? Olen pitkään ollut sitä mieltä, että huono ravitsemus altistaa masennukselle. Nythän siitä oli julkaistu tutkimuskin.

Puhdasta, normaali rasvaista ruokaa nuorelle. Paljon tuoretta kasvista. Painokin tykkää. Mieliala laskee painonnoususta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus sotkee aivokemioita ja kuka vain voi masentua ilman syytä.

Minulla masennuksen sai aikaan aivolisäkkeen sairaus, elämäni on aina ollut hyvää eikä vastoinkäymisiä ole ollut normaalia elämää enempää.

Lääkkeet toimivat parhaiten minun tapauksessani sen lisäksi että pyrin hoitamaan itseäni elämäntavoilla.

Näissä tapauksissa lääkityksestä voi olla hyötyä, jos masennukselle taas on selvä, ei-elimellinen syy, olisi parasta saada keskusteluapua.

Mä masennuin esimiehen harrastaman työpaikkakiusaamisen takia. Jossakin kohtaa havahduin siihen, että toivoin kuolevani yöllä, ettei aamulla tarvitsisi herätä töihin. Sain masennuslääkityksen, ja kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa sain jaksamista järjestellä elämääni uudelleen. Sain toisen työn samassa firmassa, eri esimiehen alaisuudessa, ja hankin koiran. Lopetin lääkkeet siihen, ja olen sen jälkeen pärjännyt ilman niitä. Lääkkeet kuitenkin olivat minulle erittäin tärkeitä, ikään kuin laastarina, että sain pääni sellaiseen kuntoon että pystyin muuttamaan ne asiat mitkä aiheutti masennusta. Tuon sairauden suurin ongelma on se, että se vie kaiken kyvyn muuttaa mitään, ei jaksa enää auttaa itseään. Kun ei vaan kiinnosta.

Jos sinulle olisi opetettu itsekunnioitusta, olisit vaan sylkäisyt esimiehen naamalle, irtisanoutunut ja lähtenyt räkäisesti nauraen pois. Noin kärjistetysti. Eli turrutit itsesi lääkkeillä, koska sinulla on huono itsetunto.

empatiakyky?! Ois varmaan tosi kiva yhteiskunta, jos kaikki vaan sylkisi ja nauraisi räkäisesti päälle.

Huumorintaju? Tarunhohtoinen asia?

Melko erikoinen huumorintaju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini on masentunut koska on yksinäinen eikä ole edes seurustelukumppania . On aina ollut huono ystävystymään ja masennus vei vähäisetkin ystävät, eivät kestäneet viiltelyä ja itkuisuutta . Muistan kerran kun olivat shoppailemassa ja lapseni soitti ettå on sovituskopissa eikä voi lopettaa itkemistä,tuu äiti hakemaan. Ystävät olivat häipyneet omille teilleen koska heitä hävetti.

Harrastuksen (teatteri)lopetti kun ei kuulemma enää kiinnostanut . Nykyään koulun jälkeen lähinnä katsoo puhelinta ja syö. Jos pyydän mukaan johonkin,vaikka kirppikselle niin vastaus on aina "ei v""u kiinnosta".

A.p

Tuo ei ole sairaus vaan ihan normaali teini-ikä. Noin teini-iän kuuluu mennäkin. Lapsuuden harrastukset ei kiinnosta, tunteet käy ylikierroksilla ja maailma kaatuu 5 kertaa päivässä. Lopeta se lapsesi normaalin kehitysvaiheen medikalidointi. Kerro että rakastat häntä ja että tämä kehitysvaihe ei ole pitkä vaikka raju onkin.

Normaali teini-ikä?! Alkaa itkeä vaateostoksilla eikä voi lopettaa? Viiltää kädet auki? 

Täytyy sanoa sinulla on ollut erikoinen  teini-ikä, en minä vaan tuollaista muista.

Vierailija kirjoitti:

T: 20 vuotta lääkitty, mutta voiton puolella oltu jo vuosia

20 vuotta lääkitty! 😯 Aikamoista! Kyllä noihin jää koukkuun.

Masennus voi olla pitkäkestoinen ja silloin on lääkityskin pitkäkestoinen.

Lähinnä tuo kertoo siitä, että lääkitys ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien lääkärit on ihmisiä määränneet saati pakottaneet lääkkeisiin. Itse ainakin lopetan epäsopivat lääkkeet heti ja vaadin uuden. Jotkut kuvittelee et lääkäri on joku diktaattori

Lasten ja nuorten kohdalla lääkärit tehtailee lastensuojeluilmoituksia jos lääkitykseen ei suostu.

kenen lapsesta nyt puhut oikein?

Viilteli sitten taas :( Olin lattamassa pyykkejä kun tuli sanomaan että anteeksi äiti, mun oli pakko. Tarkistin vammat eivätkä onneksi vaadi tikkejä. Luulin jo tämän loppuneen kun edellistä kerrasta on pari kuukautta.

Sai myös raivarin kun en tuonut kaupasta keksejä. Olisi varmaan pitänyt kun syö nyt sitten kaiken leivän.. kunnon ruoka ei kelpaa, syö mielummin leipää ja muroja. Sekä herkkuja.

Olen eronnut tytön isästä  hänen ollessaan  nuorempi, ei mitään dramaattista vaan tajuttiin olevamme enää pelkät kämppikset.  Ex on ihan  hyvä isä mutta tässä masennusasiassa suhtautuu huonosti ja vihamielisesti, on sanonut mm. että vie ne veriset hupparis äidilles minä en niitä pese. 

A.p

Vierailija kirjoitti:

Joku lääkevastainen jälleen paasaa. Keskitie, paras vaihtoehto.

Tämä on mun ensimäinen vastaus tähän ketjuun. Mun mielestä mielialalääkkeitä kirjoitetaan aivan liikaa ja liian helposti. Niistä on usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Aika arpomista sekin mitä kun niitä saatetaan kokeilla useita. 

Vierailija kirjoitti:

Viilteli sitten taas :( Olin lattamassa pyykkejä kun tuli sanomaan että anteeksi äiti, mun oli pakko. Tarkistin vammat eivätkä onneksi vaadi tikkejä. Luulin jo tämän loppuneen kun edellistä kerrasta on pari kuukautta.

Sai myös raivarin kun en tuonut kaupasta keksejä. Olisi varmaan pitänyt kun syö nyt sitten kaiken leivän.. kunnon ruoka ei kelpaa, syö mielummin leipää ja muroja. Sekä herkkuja.

Olen eronnut tytön isästä  hänen ollessaan  nuorempi, ei mitään dramaattista vaan tajuttiin olevamme enää pelkät kämppikset.  Ex on ihan  hyvä isä mutta tässä masennusasiassa suhtautuu huonosti ja vihamielisesti, on sanonut mm. että vie ne veriset hupparis äidilles minä en niitä pese. 

A.p

Tää ei nyt ehkä taidakaan olla alkuperänen ap

Vierailija kirjoitti:

Lähdet joka päivä tunnin lenkille tyttäresi kanssa. Masennuslääkkeet voi unohtaa viikon päästä.

Hienoa! Kuinka ei lääketiede ole tätä aiemmin keksinyt? Suorastaan mullistavaa. Parantaa varmaan myös AIDSin ja ebolan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T: 20 vuotta lääkitty, mutta voiton puolella oltu jo vuosia

20 vuotta lääkitty! 😯 Aikamoista! Kyllä noihin jää koukkuun.

Masennus voi olla pitkäkestoinen ja silloin on lääkityskin pitkäkestoinen.

Lähinnä tuo kertoo siitä, että lääkitys ei toimi.

Eivät kaikki lääkitykset paranna itse sairautta. Lääkitystä käytetään myös oireiden lievittämiseen. Näin voi olla myös masennuksen kanssa vaikka toki moni paranee masennuksesta.

En tajua miksi tämä aihe herättää niin paljon ärsytystä joissain. Joillain masennus ei parane vaikka mitä tekisi ja joillain oikeasti lääkkeistä on hyötyä. Pitäisikö näiden ihmisten lopettaa lääkkeet ihan vaan siksi ettei herättäisi ärsytystä niissä ihmisissä joiden mielestä masennuslääkkeet ovat täysin huuhaata ja reipas lenkki ja ruokavaliomuutos korjaavat kaikki ongelmat? Sain itsekin useamman alapeukun kun kerroin tarvitsevani lääkitystä krooniseen masennukseen. En nyt vain voi sille mitään ettei psykoterapia, osastojakso ja muut kuntoutusmuodot saaneet minua terveeksi... Itse olen iloinen että on sentään löytynyt lääkitys joka lievittää oireita.