Lue keskustelun säännöt.
Olen raivoissani ja turhautunut. 15vuotias on masennuslääkkeen takia lihonut lyhyessä ajassa ainaki n 15 kiloa ja on ihan tokkurassa koko ajan,lääkäri kanta on ettei vaihdeta lääkettä vielä ainakaan
28.10.2022 |
En ole lääkevastainen. Masennus on sairaus siinä missä vaikka migreeni ja haluan lapseni kuntoon.
Mutta tämä lääke on väärä!
Kommentit (143)
kohta Seta tarjoaa lääkkeeksi, että tyttö ei olekaan tyttö vaan poika ja transgender, sitten lääke ja hormoonihoidot ja loipulta eläm,ä pilalla ja itsemurha
älä siis usko paskaa
kaikkien eronneiden lapset ovat yleensä jonkun verran sekaisin kun ei ole normaali perhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Charlotta76 kirjoitti:
Omat vanhempani eivät aikoinaan suostuneet myöntämään että minulla on vaikea masennus. Kuulemma hain vain huomiota ja nuoruuden pitääkin tuntua myös pahalta. He""ti mitä kyökkipsykolointia!
Kun masennus eteni psykoottiselle tasolle ja jouduin harhojen takia osastolle äitini ilkkui minua että tänne halusit ja pääsit,ole täällä nyt sitten loppuelämäsi! Ja sitten kun osastojakso venyi ja tuli joulu,ihmetteli enkä voi lopettaa "pelleilyä" nyt edes joulun takia.
Välimme ovat edelleen huonot. Olen syönyt masennuslääkkeitä nyt 37vuotta putkeen,ollut useita kertoja osastolla ja lopulta minulle myönnettiin työkyvyttömyyseläke.Vanhemmat kyseenalaistavat yhä diagnoosini. Heistä olen laiska, huomionkipeä ja erikoisuuden tavoittelija.
Itselläni tilanne ei onneksi ollut noin paha mutta hoitoon pääsy joka tapauksessa viivästyi noin neljällä vuodella koska vanhempani eivät uskoneet että niin nuorella (kouluikäisellä) voisi olla masennus. Teini-ikään tultaessa taas murrosiällä selitettiin oireita. Lopulta sitten minäkin päädyin osastolle. Mietin välillä että jos olisin heti päässyt avun piiriin (saanut esim. keskusteluapua) ehkä tilanne olisi saatu hallintaan. Nyt sitten vielä aikuisenakin oireilen.
itse koin suurta masennusta j itsevihaa 21-vuotiaaksi, sitten tulin uskoon ja kaikki katosi ja elämästä tuli tervettä.
Itsekin olen vakavasti masentunut tämän tilanteen takia Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢
Ap
Charlotta76 kirjoitti:
Omat vanhempani eivät aikoinaan suostuneet myöntämään että minulla on vaikea masennus. Kuulemma hain vain huomiota ja nuoruuden pitääkin tuntua myös pahalta. He""ti mitä kyökkipsykolointia!
Kun masennus eteni psykoottiselle tasolle ja jouduin harhojen takia osastolle äitini ilkkui minua että tänne halusit ja pääsit,ole täällä nyt sitten loppuelämäsi! Ja sitten kun osastojakso venyi ja tuli joulu,ihmetteli enkä voi lopettaa "pelleilyä" nyt edes joulun takia.
Välimme ovat edelleen huonot. Olen syönyt masennuslääkkeitä nyt 37vuotta putkeen,ollut useita kertoja osastolla ja lopulta minulle myönnettiin työkyvyttömyyseläke.Vanhemmat kyseenalaistavat yhä diagnoosini. Heistä olen laiska, huomionkipeä ja erikoisuuden tavoittelija.
No tuo nyt kuulostaa lähinnä henkiseltä väkivallalta. Narsistivanhemmat? Ei ihme jos ei lapsi kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdet joka päivä tunnin lenkille tyttäresi kanssa. Masennuslääkkeet voi unohtaa viikon päästä.
Hienoa! Kuinka ei lääketiede ole tätä aiemmin keksinyt? Suorastaan mullistavaa. Parantaa varmaan myös AIDSin ja ebolan?
Aika eri asioita. 😄 Joihinkin sairauksiin on oikeasti toimivia lääkityksiä. Kaikkiin ei valitettavasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T: 20 vuotta lääkitty, mutta voiton puolella oltu jo vuosia
20 vuotta lääkitty! 😯 Aikamoista! Kyllä noihin jää koukkuun.
Masennus voi olla pitkäkestoinen ja silloin on lääkityskin pitkäkestoinen.
Lähinnä tuo kertoo siitä, että lääkitys ei toimi.
Eivät kaikki lääkitykset paranna itse sairautta. Lääkitystä käytetään myös oireiden lievittämiseen. Näin voi olla myös masennuksen kanssa vaikka toki moni paranee masennuksesta.
En tajua miksi tämä aihe herättää niin paljon ärsytystä joissain. Joillain masennus ei parane vaikka mitä tekisi ja joillain oikeasti lääkkeistä on hyötyä. Pitäisikö näiden ihmisten lopettaa lääkkeet ihan vaan siksi ettei herättäisi ärsytystä niissä ihmisissä joiden mielestä masennuslääkkeet ovat täysin huuhaata ja reipas lenkki ja ruokavaliomuutos korjaavat kaikki ongelmat? Sain itsekin useamman alapeukun kun kerroin tarvitsevani lääkitystä krooniseen masennukseen. En nyt vain voi sille mitään ettei psykoterapia, osastojakso ja muut kuntoutusmuodot saaneet minua terveeksi... Itse olen iloinen että on sentään löytynyt lääkitys joka lievittää oireita.
Puhun vain omasta puolestani, mutta minulla ärsytystä nämä lääkitysasiat aiheuttaa koska näitä lääkkeitä tyrkytetään löyhin perustein todella monille ja monet turhaan kärsivät sitten riippuvuudesta ja haittavaikutuksista. Täysin vastuutonta ja sairasta syöttää näitä lapsille ja nuorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen vakavasti masentunut tämän tilanteen takia Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢
Ap
Vaihdata lääke. Itse en jaksanut tarpeeksi sinikkäästi vaatia tätä, lapsi lihoi lähes 30kg puolessa vuodessa. Koko hormonitoiminta sekaisin, iho täynnä raskausarpia.
Kolmen vuoden "hoidon" jälkeen vasta pääsi ensimmäistä kertaa mm. verikokeisiin ja todettiin anemia. Eli monet näistä oireista selittyvät muillakin. Nyt on sekä anemia että mt-oireet mm. muuttuneeseen kehonkuvaan liittyen. Pitkä tie edessä.
Syötä sille oikeaa ruokaa niin loppuu nuo masennukset. Suurin osa on ravintoaineidenpuutteita ja niitä sitten korjataan pillereillä. Ota selvää asioista mitä ravintoa aivot tarvitsee. Niin sinä hänet parannat et pillereillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka täällä nyt viitsii esittää minua?
Ei,en ole itse masentunut ja vatsakin on kunnossa.
T. Oikea Ap joka tuli juuri kotiin
Ei ole edes seurustelu kumppania terveisin ap? Käy sääliksi ap lasta, jos oikeasti tuo asia tulee mieleen , kun etsitään syitä masennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka täällä nyt viitsii esittää minua?
Ei,en ole itse masentunut ja vatsakin on kunnossa.
T. Oikea Ap joka tuli juuri kotiin
Joku rölli, joka on havaittu tänään useammassakin keskustelussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T: 20 vuotta lääkitty, mutta voiton puolella oltu jo vuosia
20 vuotta lääkitty! 😯 Aikamoista! Kyllä noihin jää koukkuun.
Masennus voi olla pitkäkestoinen ja silloin on lääkityskin pitkäkestoinen.
Lähinnä tuo kertoo siitä, että lääkitys ei toimi.
Eivät kaikki lääkitykset paranna itse sairautta. Lääkitystä käytetään myös oireiden lievittämiseen. Näin voi olla myös masennuksen kanssa vaikka toki moni paranee masennuksesta.
En tajua miksi tämä aihe herättää niin paljon ärsytystä joissain. Joillain masennus ei parane vaikka mitä tekisi ja joillain oikeasti lääkkeistä on hyötyä. Pitäisikö näiden ihmisten lopettaa lääkkeet ihan vaan siksi ettei herättäisi ärsytystä niissä ihmisissä joiden mielestä masennuslääkkeet ovat täysin huuhaata ja reipas lenkki ja ruokavaliomuutos korjaavat kaikki ongelmat? Sain itsekin useamman alapeukun kun kerroin tarvitsevani lääkitystä krooniseen masennukseen. En nyt vain voi sille mitään ettei psykoterapia, osastojakso ja muut kuntoutusmuodot saaneet minua terveeksi... Itse olen iloinen että on sentään löytynyt lääkitys joka lievittää oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli laitetaan vähän taustatietoa:
Opettaja kiinnitti huomiota lapseni itkuisuuteen ja poissaolevaan olemukseen. Kun mitää erityistä syytä tälle ei kuulemma ollut,ohjasi koulukuraattorille. Siellä oli sitten näyttänyt saksilla tekemänsä jäljet sekä kertonut että ei halua enää elää. Kuraattori koki asian nyt olevan liian iso hänelle ja päätti ohjata teinin nuorten psykiatriselle.
Useat keskustelut sh:n kanssa eivät lievittäneet itkuisuutta tai kuolemanajatuksia joten perhepalaverissa lääkäri sanoi näkevänsä lääkityksen kokeilun välttämättömänä jotta mieliala nousisi.
Itsensä vahingoittaminen loppuikin mutta tilalle tuli yletön ahmiminen ,ja itkuisuus vaihtui apatiaan, enkä nyt näe tätä yhtään hyvänä käänteenä!
Lääke on tosiaan Ketinor.
A.p
Vierailija kirjoitti:
On syönyt kys. Lääkettä vuoden minkä vuoksi lääkäri ei vielä vaihtaisi kun kuulemma vasta nyt sen toimivuus alkaa kunnolla näkyä. Toimivuus?
No jaa,kai sitä on vaikea olla ahdistunut jos on ihan zombi koko ajan..ja tuo ahmiminen!
A.p
Onkohan tuo lääkäri ihan pätevä? Kunnallisella käytte? Onko mitään mahdollisuutta mennä yksityiselle?
Vierailija kirjoitti:
Charlotta76 kirjoitti:
Omat vanhempani eivät aikoinaan suostuneet myöntämään että minulla on vaikea masennus. Kuulemma hain vain huomiota ja nuoruuden pitääkin tuntua myös pahalta. He""ti mitä kyökkipsykolointia!
Kun masennus eteni psykoottiselle tasolle ja jouduin harhojen takia osastolle äitini ilkkui minua että tänne halusit ja pääsit,ole täällä nyt sitten loppuelämäsi! Ja sitten kun osastojakso venyi ja tuli joulu,ihmetteli enkä voi lopettaa "pelleilyä" nyt edes joulun takia.
Välimme ovat edelleen huonot. Olen syönyt masennuslääkkeitä nyt 37vuotta putkeen,ollut useita kertoja osastolla ja lopulta minulle myönnettiin työkyvyttömyyseläke.Vanhemmat kyseenalaistavat yhä diagnoosini. Heistä olen laiska, huomionkipeä ja erikoisuuden tavoittelija.
No tuo nyt kuulostaa lähinnä henkiseltä väkivallalta. Narsistivanhemmat? Ei ihme jos ei lapsi kestä.
Älä vaan sano että pidät yhteyttä vanhempiisi!
Parempi olisi katkaista välit.
Itsellä samanlaista lapsuudessa ja ainoa keino tervehtyä oli katkaista välit.
iso utareet sopivat 16v setämiesten lelulle
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu pitkäaikaisesta väkivallasta.
Ap
Mieti hetken aikaa loogisesti. Tiedät mistä syystä tyttäresi oirehtii. Nyt käyttää lääkkeitä, jotka vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin, vähentävät harmaan aineen osuutta aivoissa, saattavat viedä tyttäreltäsi kyvyn tuntea seksuaalista kykyä -tai nautintoa, lihottavat.
Minkä takia et kävisisi, vaikka itse tätä väkivalta-asiaa lävitse tyttäresi kanssa. Et voi millään kuvitella, että joku lääke vrt. aspiriini vie pois... niin mitä vie pois. Ota nyt järki käteen. Psyykelääkkeitä ihminen voi käyttää, kun on itse vastuussa teoistaan, nyt olet sinä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän lisäksi lääke voi tuhota tyttäresi kyvyn nauttia seksistä pysyvästi. Aika iso päätös tehtäväksi teini-iässä, kun ei vielä tiedä mitä menettää.
44 alapeukuttajaa toivoo ettei tämä henkilö koskaan lisäänny. Lääkkeet on syvältä. Kohta diabetes sun muut lisänä. Ja lisää nappia.
Haitoista et saa ikinä mitään korvausta koska se on oikeaa hoitoa.
Omat vanhempani eivät aikoinaan suostuneet myöntämään että minulla on vaikea masennus. Kuulemma hain vain huomiota ja nuoruuden pitääkin tuntua myös pahalta. He""ti mitä kyökkipsykolointia!
Kun masennus eteni psykoottiselle tasolle ja jouduin harhojen takia osastolle äitini ilkkui minua että tänne halusit ja pääsit,ole täällä nyt sitten loppuelämäsi! Ja sitten kun osastojakso venyi ja tuli joulu,ihmetteli enkä voi lopettaa "pelleilyä" nyt edes joulun takia.
Välimme ovat edelleen huonot. Olen syönyt masennuslääkkeitä nyt 37vuotta putkeen,ollut useita kertoja osastolla ja lopulta minulle myönnettiin työkyvyttömyyseläke.Vanhemmat kyseenalaistavat yhä diagnoosini. Heistä olen laiska, huomionkipeä ja erikoisuuden tavoittelija.