Lue keskustelun säännöt.
Olen raivoissani ja turhautunut. 15vuotias on masennuslääkkeen takia lihonut lyhyessä ajassa ainaki n 15 kiloa ja on ihan tokkurassa koko ajan,lääkäri kanta on ettei vaihdeta lääkettä vielä ainakaan
28.10.2022 |
En ole lääkevastainen. Masennus on sairaus siinä missä vaikka migreeni ja haluan lapseni kuntoon.
Mutta tämä lääke on väärä!
Kommentit (143)
Masennuslääkkeet eivät poista itse masennuksen syitä, lievittävät vain oireita ja vähentävät tunnekokemuksia. Hankalassa elämäntilanteessa aikuisella ne voivat olla ok, mutta ei alaikäiselle tai pitkään käytettynä. Ensisijaisesti pitäisi puuttua masennuksen syihin. Pahimmillaan lääkkeet voivat vain turruuttaa pahaa oloa, jolloin ne masennusta aiheuttavat vaikeat asiat jäävät kokonaan käsittelemättä ja saattavat purkautua myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on oikeasti ketipinor niin lopeta se lääkitys. Mua huolettaisi minkälaisia pysyviä vaurioita se jättäisi aivoihin noin nuorella. Mulle määrättiin ketipinor 26v unettomuuden hoitoon ja olen ihan satavarma että se on jättänyt jotain pysyviä haittoja mun aivoihin, esim. muisti ei toimi samalla tavalla (olen nyt 30v). Lääke lihotti ja teki musta zombien. Suomessa on valitettavasti tää käytäntö, että pillerit vaan kouraan ja good luck. En siis tarkoita, etteikö lääkitys auttaisi masennuksen kanssa, koska joillakin se voi auttaa. Mutta ei pidä sokeasti uskoa, että se on vaan se yksi ja ainoa pilleri joka ekalla kerralla määrätään. Kannattaa oikeasti lopettaa tuo lääkitys ennen kuin aiheuttaa jotain pysyvää haittaa.
seurustelukumppania ei ole, no ei helevetti tuossa iässä tarvii seurustella, vasta joskus yli 20 vuotiaana!
eikä läskin kanssa kukaan rupea seurustelemaan, pois ne lääkkeet heti!
No mitäs jos lopetatte sen?
Ala olemaan ja juttelemaan lapsesi kanssa. Se voi olla raskasta mutta toipumisennuste on hyvä.
Masentuneet pitäisi laittaa Vierumäelle urheiluleirille. Luonnossa ja urheillessa höpöhöpö-ajatukset kaikkoaa. Masennuslääkkeitä ei saa antaa ollenkaan, ainakaan alle 30-vuotiaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähdet joka päivä tunnin lenkille tyttäresi kanssa. Masennuslääkkeet voi unohtaa viikon päästä.
Siinäpä oikein neuvojen neuvo!
On vaan itse tutkittava PALJON, ja tehdä päätelmiä ja toimittava sitten.[/quote]
Kaikilla ei ole kykyä saati kielitaitoa tutustua alan tieteellisiin julkaisuihin. Ja mistä rahat jos vietät vuoden kaksi syventymällä alan tutkimukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus on kemiallista.
Kuka tahansa meistä voi masentua jos aivokemiat ei ole kunnossa.
Parasta hoitoa on oikeasti liikunta ja muuten terveet elämäntavat, riittävä määrä vitamiineja ja vähemmän sokeria.
Hormonitasapaino täytyy silloin saada kuntoon ja siinä ravinto, liikunta ja lepo ovat avainasemassa.
Jos oireilu taas on traumataustaista niin sitten pitäisi saada ehdottomasti terapiaa eikä lääkkeitä.
Suomessa tyrkytetään masennuslääkkeitä turhan innokkaasti ja jokaiseen vaivaan.
Et tiedä mistä puhut. Masennus ei missään tapauksessa ole kemiallista. Masennus on käsittelemättömiä asioita; vihan ja surun tunteita, traumoja. Sen takia asioista puhuminen auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus lääkkeitä on todella monta erilaista ja jotkut lihottavat ja jotkut ei. Vaikka on tiedossa "ettei lihota" niin se voi silti tehdä sitä. Sopivan lääkkeen löytäminen voi olla vuosien prosessi, kun vaste ei tuu heti viikoissa, parissa kuukaudessa. Kärsivällinen pitää olla! Mutta vois sanoa, että jokainen lääke on askel eteenpäin vaikka olisi pahoja sivuoireita. Jos hyvä säkä käy niin löytyy täysin sopiva lääke ilman mitään sivuoreita ja vointi kohenee kuukausi kuukaudelta ja se myöhemmin lääkettä titrataan ylläpitoannokseksi. Mutta joo, väärä lääke on nuorella. Jos asiallisesti esittää ja perustelee niin lekurilla pitäis olla pelisilmää, että se vaihtaa lääkkeen.
T: 20 vuotta lääkitty, mutta voiton puolella oltu jo vuosia
20 vuotta lääkitty! 😯 Aikamoista! Kyllä noihin jää koukkuun.
Ihan samalla tavalla kuin diabeetikko jää koukkuun insuliiniin :)
Mulla oli kauhea lapsuus. Mun isä on oikeasti mielenterveysongelmainen narsisti (ei siis mikään muotinarsisti, vaan oikeasti viallinen ihminen) ja mutsi ilmeisesti joko sen käskyvallan alla nujerrettuna tai sitten sadistinen peesaaja, joten minä ikävä kyllä olen, terapiasta huolimatta, kroonisesti masentunut. Syön siis lääkkeitä. Tää on ihan perseestä ja oishan se kiva jos mun pää toimisi ns. normaalisti, mutta ikävä kyllä siinä vaiheessa kun mun aivot kehittyi (eli lapsena), on mun ympäristö ollut niin sairas, että mun aivoihin on syntynyt suuri määrä ihan vääriä kytkentöjä. Lääkkeet nyt auttaa sen verran, että minusta ei tule petipotilasta ja pystyn käymään töissä ja elämään sellasta aika normaalia elämää.
Komppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On syönyt kys. Lääkettä vuoden minkä vuoksi lääkäri ei vielä vaihtaisi kun kuulemma vasta nyt sen toimivuus alkaa kunnolla näkyä. Toimivuus?
No jaa,kai sitä on vaikea olla ahdistunut jos on ihan zombi koko ajan..ja tuo ahmiminen!
A.p
Tämän takia juuri lopetin itse nuorena lääkkeen ottamisen ahdistukseen ja masennukseen, koska niitten ansiosta muutuin hiljaiseksi nukeksi, en puhunut mitään, en tuntenut mitään, en edes iloa enkä oikein välittänyt mistään. Viime vuonna otin pitkästä aikaa kokeiluun yhden lääkkeen mitä lääkäri ehdotti koska ei sitä lääke tyrkyttämistä jaksanut kuunnella, mutta kuinka kävikään? Se lääke aiheutti että aloin heräilemään keskellä yötä ja oli vaikeuksia saada enää unta.
Oikeasti jos haet psykologista apua julkiselta puolelta, niin yleisesti he kysyvät ongelmistasi ja sitten tunkevat sulle jonkun lääkkeen, ilman että kertovat mitä riskejä niissä voi olla. Yksi parhaimmista hoidoista on terapia, koska siellä oikeasti käsitellään tunteita ja ongelmia, ilman että puhuttaisiin koko ajan kuinka pitää ottaa lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on kemiallista.
Kuka tahansa meistä voi masentua jos aivokemiat ei ole kunnossa.
Parasta hoitoa on oikeasti liikunta ja muuten terveet elämäntavat, riittävä määrä vitamiineja ja vähemmän sokeria.
Hormonitasapaino täytyy silloin saada kuntoon ja siinä ravinto, liikunta ja lepo ovat avainasemassa.
Jos oireilu taas on traumataustaista niin sitten pitäisi saada ehdottomasti terapiaa eikä lääkkeitä.
Suomessa tyrkytetään masennuslääkkeitä turhan innokkaasti ja jokaiseen vaivaan.Et tiedä mistä puhut. Masennus ei missään tapauksessa ole kemiallista. Masennus on käsittelemättömiä asioita; vihan ja surun tunteita, traumoja. Sen takia asioista puhuminen auttaa.
sekä että
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teini on masentunut koska on yksinäinen eikä ole edes seurustelukumppania . On aina ollut huono ystävystymään ja masennus vei vähäisetkin ystävät, eivät kestäneet viiltelyä ja itkuisuutta . Muistan kerran kun olivat shoppailemassa ja lapseni soitti ettå on sovituskopissa eikä voi lopettaa itkemistä,tuu äiti hakemaan. Ystävät olivat häipyneet omille teilleen koska heitä hävetti.
Harrastuksen (teatteri)lopetti kun ei kuulemma enää kiinnostanut . Nykyään koulun jälkeen lähinnä katsoo puhelinta ja syö. Jos pyydän mukaan johonkin,vaikka kirppikselle niin vastaus on aina "ei v""u kiinnosta".
A.p
Tuo ei ole sairaus vaan ihan normaali teini-ikä. Noin teini-iän kuuluu mennäkin. Lapsuuden harrastukset ei kiinnosta, tunteet käy ylikierroksilla ja maailma kaatuu 5 kertaa päivässä. Lopeta se lapsesi normaalin kehitysvaiheen medikalidointi. Kerro että rakastat häntä ja että tämä kehitysvaihe ei ole pitkä vaikka raju onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on kemiallista.
Kuka tahansa meistä voi masentua jos aivokemiat ei ole kunnossa.
Parasta hoitoa on oikeasti liikunta ja muuten terveet elämäntavat, riittävä määrä vitamiineja ja vähemmän sokeria.
Hormonitasapaino täytyy silloin saada kuntoon ja siinä ravinto, liikunta ja lepo ovat avainasemassa.
Jos oireilu taas on traumataustaista niin sitten pitäisi saada ehdottomasti terapiaa eikä lääkkeitä.
Suomessa tyrkytetään masennuslääkkeitä turhan innokkaasti ja jokaiseen vaivaan.Et tiedä mistä puhut. Masennus ei missään tapauksessa ole kemiallista. Masennus on käsittelemättömiä asioita; vihan ja surun tunteita, traumoja. Sen takia asioista puhuminen auttaa.
Tirsk. Kaikki ihmisessä tapahtuva on kemiallista. Myös ja varsinkin tunteet. Tunteiden takana on sitten juurisyyt, voivat olla niitä mainitsemiasi asioita. Puhuminen ja käsittely ja toisen ihmisen läsnäolo ja empatia tuottaa aivoissa vastavuoroisen reaktion, joka auttaa palauttamaan tai kansankielellä parantamaan aivokemian takaisin ns normaaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on kemiallista.
Kuka tahansa meistä voi masentua jos aivokemiat ei ole kunnossa.
Parasta hoitoa on oikeasti liikunta ja muuten terveet elämäntavat, riittävä määrä vitamiineja ja vähemmän sokeria.
Hormonitasapaino täytyy silloin saada kuntoon ja siinä ravinto, liikunta ja lepo ovat avainasemassa.
Jos oireilu taas on traumataustaista niin sitten pitäisi saada ehdottomasti terapiaa eikä lääkkeitä.
Suomessa tyrkytetään masennuslääkkeitä turhan innokkaasti ja jokaiseen vaivaan.Et tiedä mistä puhut. Masennus ei missään tapauksessa ole kemiallista. Masennus on käsittelemättömiä asioita; vihan ja surun tunteita, traumoja. Sen takia asioista puhuminen auttaa.
Kaikki aivotoiminta on kemiaa.
Biologi
Vierailija kirjoitti:
No mitäs jos lopetatte sen?
Ala olemaan ja juttelemaan lapsesi kanssa. Se voi olla raskasta mutta toipumisennuste on hyvä.
Hyvä idea, mutta pätee vain osaan masennuksen 'laaduista', joita sivumennen sanoen on 12. Joskus masennuksen syyt voivat olla myös fyysisiä, kuten kaikki tänne kirjoittavat toki tietävät.
Mikä annostus? Tässä kohtaa haitat ovat suuremmat kuin hyöty. Lopettaisin omalta lapseltani lääkkeen saman tien. Muitakin toimivia lääkkeitä on, joskus voi joutua kokeilemaan monia eri lääkkeitä. Lääkärit näkevät potilasta sen pienen hetken, mutta he eivät näe ihmistä arjessa, heidän hoitokeinonsa on lähinnä se lääkkeen määrääminen.
Masennus sotkee aivokemioita ja kuka vain voi masentua ilman syytä.
Minulla masennuksen sai aikaan aivolisäkkeen sairaus, elämäni on aina ollut hyvää eikä vastoinkäymisiä ole ollut normaalia elämää enempää.
Lääkkeet toimivat parhaiten minun tapauksessani sen lisäksi että pyrin hoitamaan itseäni elämäntavoilla.
Näissä tapauksissa lääkityksestä voi olla hyötyä, jos masennukselle taas on selvä, ei-elimellinen syy, olisi parasta saada keskusteluapua.
Siitä sitten seuraavaksi ylipainon vuoksi sydän-ja verisuonisairauksiin, korkeaan verenpaineeseen ja lopulta syömishäiriöön. Kaikkiin lisää lääkkeitä. Sitten vielä rauhoittavia ahdistukseen ja unilääkkeitä samoihin silmiin. Lopulta todetaan, että henkilö on maanis-depressiivinen ja siihen elinikäinen lääkitys. Lopuksi alzheimer tai dementia kruunaa koko homman. Ja osteoporoosi.
Kyllä juu. Kuulostaako tutulta? Ainiin, siinä tuli myös kansansairaudet listattua.
Masennus on kemiallista.
Kuka tahansa meistä voi masentua jos aivokemiat ei ole kunnossa.
Parasta hoitoa on oikeasti liikunta ja muuten terveet elämäntavat, riittävä määrä vitamiineja ja vähemmän sokeria.
Hormonitasapaino täytyy silloin saada kuntoon ja siinä ravinto, liikunta ja lepo ovat avainasemassa.
Jos oireilu taas on traumataustaista niin sitten pitäisi saada ehdottomasti terapiaa eikä lääkkeitä.
Suomessa tyrkytetään masennuslääkkeitä turhan innokkaasti ja jokaiseen vaivaan.