Kysymykset lapsista ja raskaaksi tulemisesta työnhaastattelussa - entäs lapset CV:ssä?

Lainsäädäntö rajaa myös työhaastattelussa esitettäviä kysymyksiä. Mikäli tällaiset asiat vaivaavat, on ammattiliittosi oikea paikka kysellä apua. Siellä työskentelevät ihmiset ovat päivittäin tällaisten asioiden kanssa tekemisissä.

Jos cv:ssä on näistä mainintaa, niistä saa puhua mutta ei tietenkään saa udella tuleeko lisää lapsia.

Joka muuta kuvittelee on naivi, työnantaja tai mies. Jos työnantaja pelkää raskaana olevia tai hankkiutuvia naisia, on syytä palkata työhön mies. Miehissä on vain se vika että heille pitää maksaa parempaa palkkaa, he osaavat vaatia - siksi nainen on helpompi (ja halvempi). Tekee useimmiten vielä parempaa jälkeäkin.

Olen samaa mieltä Annetuksen kanssa. Rehellisyys ja avoimuus ovat hyveitä, mutta työmarkkinoilla hyvä lisä on terve itsekkyys. Kyllä sekä työnantajan että työntekijän tavoite on ihan sama: hyötyä mahdollisimman paljon toinen toisistaan. Viisas työnantaja tekee sen pidemmän tähtäimen suunnitelmalla sitouttamalla hyvät resurssit eikä sure mahdollisia tulevia perhevapaita.



Itse voin sanoa, että työskentelen miesvaltaisella alalla eikä perhevapaista siellä tehdä suurta numeroa. Näin myös naisten oletetaan asiaan suhtautuvan eli tärkeintä on hoitaa työnsä. Työ on vain yksi osa elämää, toisilla se on suurempi ja toisilla pienempi osa. Minusta on naisena hyvä muistaa, että " helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan" , kuten M Albright on puuskahtanut.

Naisen ei tarvitse ikinä pyydellä anteeksi sitä, että tekee lapsia. Ilman meidän itse kunkin henkilökohtaista lisääntymispanosta ei pyöri talouskaan - eikä muukaan yhteiskunta.

Parempi ettei lapsikielteinen työnantaja edes kutsu haastatteluun, koska en sellaisessa paikassa haluakaan työskennellä. Tosin, olen päässyt aina hyvin haastatteluihin työkokemukseni ansiosta ja jos lapsista on ollut puhetta, on haastattelija suoraan sanonut, että on erittäin positiivinen asia että 3-kymppisellä naisella on kaksi lasta (=oletus, että raskaaksi ei heti hankkiudu). Tiedän, että esim. nykyiseen paikkaani olin loppusuoralla miehen kanssa, joten ainakaan perhetilanteella ei ole ollut valinnassa merkitystä. Haastatteluissa on lähinnä keskusteltu siitä, miten lastenhoito järjestyy jos lapsi sairastuu ja mielestäni on hyvä että näistä heti keskustellaankin.

.. tuo on varmaan hyvä, että lapsikielteisyys tai -myönteisyys käy heti ilmi. Vaan ollappa 30-vuoden rajan taannoin jo ylittänyt yhden lapsen äiti...siinä on nimittäin juuri se, että työnantajat uumoilevat heti miten raskausuutisia, jos kerran vain yksi lapsi. Kaksi lasta panisikin varmaan pisteen uumoilulle isoksi osaksi. Ja tuo jos jokin tuntuu vaikuttavan mahdollisuuksiin. Olen huomaavinani ainakin valtio- ja kuntasektorilla hyvin monessa paikassa tietynasteista lapsikielteisyyttä ja varsinkin, jos työnhakija on hyvässä lapsentekoiässä...

Samoista syistä kuin Sannimakin: en halua lapsikielteiseen työpaikkaan. En myös halua antaa itsestäni ristiriitaista kuvaa työtä hakiessa enkä kertoa muunneltua totuutta.

Minusta on ihan selvä, että työnantaja (ainakin pk-yritys tai muuten paikka, johon sijaisuudet hankalia) puntaroi mielessään mahdollisia vanhempainvapaita, hoitovapaita, poissaoloja lasten sairastelun takia jne. Joten minusta on hyvä antaa faktatietoa ja ratkaisuja näihin pohdintoihin ihan hakijan omasta aloitteesta. En kuitenkaan korostaisi lapsia mitenkään erityisesti, lähinnä antaisin ymmärtää, että ne eivät haittaa työpanosta, työsuoritusta ja että olen asian itse työtä hakiessa huomioinut/miettinyt ja tiedän selviäväni hyvin kokonaisuudesta. Mainitsisin myös läheisten tuen eli puoliso hoitaa oman osuutensa ja muutakin verkostoa löytyy tarvittaessa.

Minusta on aika erikoista, jos nimenomaan julkinen puoli suhtautuisi nihkeästi perhettä perustaviin ja perheellisiin ... luulisi olevan toisin päin.

Tietysti asia kannattaa miettiä minusta itse myös ihan loppuun asti, koska kyllähän perheellisellä on omat velvollisuutensa ... haluanko/pystynkö todella hoitamaan näin paljon matkapäiviä? miten vuorotyöstä käytännössä selvitään? olenko valmis olemaan viikkoja poissa kotoa? olenko valmis kouluttautumaan iltaisin työn ohella? pystynkö irrottautumaan päivätyön lisäksi niin ja niin monena iltana kuukaudessa? ja mitä vaatimuksia milloinkin ...

Itse ilmoitan lasten lukumäärän aina CV:ssä. Haastattelussa olen suoraan sanonut ettei meillä ole lapsiluku vielä täynnä vaan lisää tulee aivan varmasti kymmenen vuoden sisällä.

Ainoastaan kerran minulle on sanottu suoraan ettei minua oteta kyseiseen töihön, koska minulla on lapsia. Töistä ei olisi saanut olla poissa lasten sairauden takia eikä neuvola ja hammaslääkärikäyntien takia.

Viimeisen parin vuoden ajan olen tehnyt pelkkiä pätkätöitä, koska omalta alaltani ei ole löytynyt asuinkuntamme ja lähiympäristön alueelta vakinaisia työpaikkoja. Parin vuoden aikana olenkin ehtinyt olemaan töissä kuudessa eri työpaikassa ja jokaiseen olen päässyt heti haastattelun yhteydessä. Työnantajat ovat olleet pieniä kuin isojakin yrityksiä ja mukaan mahtuu niin kunta kuin valtiokin.

ja omassa CV:ssäni mainitsin lasten lukumäärän ja iät.



Tosin kyllä sanoin, ettei suunnitelmiin enempää lapsia kuulukaan, kun niitä on jo kolme (4-13 v). Eivät siitä kyllä udelleetkaan, kunhan totesin jonkun asian yhteydessä.

Työhaastattelussa ei tosiaankaan saa kysyä raskauksista tai

lasten lukumäärästä - se on jopa laissa kielletty. Ainoastaan

silloin saa raskaudesta kysellä, jos työpaikka on esim. laboratorio,

jossa käytetään vaarallisia kemikaaleja, jotka voivat vahingoittaa

sikiötä tai äitiä raskausaikana.

Itse asiassa työhaastattelussa ei saa kysyä mitään muutakaan

henkilökohtaista, kuten harrastaako haastateltava extreme-lajeja

- tällöinhän mahd. tuleva työntekijä saattaa loukata itsensä ja olla

pois töistä - tai poliittista kantaa, ellei sitten hakija halua poliitikoksi,

tai uskontoa, ellei hakija hae papiksi... Vain työhön olennaisesti

liittyvistä asioista saa kysellä.

bubamara:

Entäs sitten työhaastattelussa - nykyäänhän naiselta ei kaiketi saisi työhaastattelussa kysyä suunnitelmista mahdollisen uuden raskauden suhteen, mutta kuinka kuuliaisia työnantajat tämän osalta ovatkaan? Minulta on kysytty jokaisessa työhaastattelussa ihan suoraan, aionko ehkä hankkiutua uudestaan raskaaksi ja jos, niin koska. Ensin on tosin sanottu, että tästä ei tavallaan saisi kysyä, mutta kysäisenpä kumminkin... miten muiden taholla? Onko asiaa nostettu tapetille?

...jotenkin mullakin oli sellanen mielikuva, että se mahdollisista raskauksista uteleminen olisi nykyisin kiellettyä työhaastattelussa. Siksi olinkin hieman yllättynyt, kun asiaa on tiedusteltu suoraan mm. valtion työpaikkoihin pyrkiessä. Kovasti on korostettu myös tosiaan sitä, että lapsen sairastelujen takia ei sitten saisi olla yhtään poissa. Huomaan, että työhaastattelujen luonne ennen lapsen saamista oli aivan toisenlainen kuin nyt. Itse asiassa varsin suuri aika haastattelussa on mennyt vaan pyöritellessä lapseen liittyviä kysymyksiä ja raskausspekulaatioita. Ymmärrän hyvin työnantajien huolen, jos on kyse vaikka vuoden pätkätyöstä, ettei ole kiva järkätä sijaisille sijaisia saati vielä joutua kesken työkauden järkäämään uusi työntekijä, jos vasta töihin tullut ilmoittaakin heti olevansa raskaana. Mutta tuntuu, että saa vakuutella ihan tosissaan - hyvä, ettei pyydetä nimiä panemaan paperiin - jos aikoo hoitovapaiden jälkeen uusiin töihin yhden lapsen tehneenä. Jotenkin se oletus tuntuu olevan, että kohta tulee toinen kumminkin...

Sapettavaa tässä koko " äitiys ja ura" -asiassa on se, että juuri NAISET on niitä jotka tästä asiasta tekee ongelman. Tarkoitan SEKÄ meitä työnhakijanaisia (jotka ollaan kuin käveleviä anteeksipyyntöjä sen vuoksi, että meillä on lapsia tai aikomus hankkia lapsia) ETTÄ esimiesasemissa vaikuttavia vanhempia/ lapsettomia naisia, jotka lietsovat tätä vauvakielteistä kuvaa käyttäytymisellään.



Itse aloitin esikoista odottaessani uudessa työpaikassa ollessani 8 kk:lla. He eivät ilmeisesti huomanneet raskauttani, mahaa ei juurikaan ollut näkyvissä, ja ilmoitin heille kolmantena työpäivänä jääväni 2 kk:n päästä äitiyslomalle. Eräs naispomo hiillosti minua, ja sanoi ettei mua aleta edes kouluttamaan näihin tehtäviin. Totesin siihen, että mikäli näin on, niin asianajaja ottaa yhteyttä. Kaikkihan toki tajusivat minun olevan " oikeassa" , eli irtisanomista ei olisi voinut tuossa tilanteessa ilman korvauksia suorittaa. Asia selvisi, kun pidin oikeuksistani kiinni, enkä alistunut tuohon painostukseen.



Loppupeleissä oli kyse siitä, että kuljin pää pystyssä työpaikalla uutiseni jälkeen, ja sanoin suorat sanat selkäni takana supisijoille. Palasin kyseiseen paikkaan samaten anteeksipyytelemättä.



Tämä on nimenomaan asennekysymys. Ja valitettavasti usein myös meidän naisten puolelta.



Minä EN ymmärrä " työnantajaparkaa" , joka joutuu hankkimaan sijaisen, eikä heru ymmärrystä siihenkään että samainen " ressukka" joutuu maksamaan mahdollisesti 3 kk:n palkan naiselle. Jumalauta. Juuri nämä YMMÄRTÄJÄT vievät saavutettua tasa-arvoa persiilleen. Herätkää, hyvät naiset.

CV:ssäni oli perhesuhteet: naimisissa ja kolme lasta. Pääsin yhteen haastatteluun (hain noin 10 paikkaa). Otin lapset CV:stä pois, ja pääsin heti seuraavan hakemani paikan haastatteluun. Valinta on vielä kesken, haastattelun lopuksi kysyttiin, pystynkö sitoutumaan hankkeen muutaman vuoden määräaikaan, jolloin sanoi, että perhevapaani olen jo pitänyt.

CV:hen olen laittanut lasten määrän ja syntymävuodet. Ne selittävät tauon valmistumisen ja viimeisen työsuhteen välissä. Nykyisessä työpaikassani on kaksi vakituista työntekijää ja minä olen äitiyslomasijaisen äitiyslomasijaisen äitiyslomasijaisen äitiyslomasijainen. Haastattelussa ei lasten hankkimisesta kysytty mitään ja uskon että kaksi alle 3-vuotiasta lasta CV:ssäni oli pelkästään etu. Eivät usko minun heti jäävän äitiyslomalle. Lapsia kyllä vielä haluan, mutta en ihan heti.

Asia ei kyllä ole ihan niin mustavalkoinen. Miksiköhän työntekijät pelkäävät palkata naisia? Ehkäpä juuri sen vuoksi, että haetaan työpaikkaa raskauden loppuvaiheessa, tehdään pari kuukautta töitä jotta saadaan työnantaja osallistumaan kustannuksiin. Kyseessä ei mielestäni ole tasa-arvo-asia, vaan perhesuunnittelu.



Minusta asiaan kuuluu molemminpuolinen luottamus, työnantaja ei saa udella perhesuunnittelusta, mutta on hakijallakin vastuunsa.

Herättää varmasti suurta luottamusta työnantajassa ja luo kivan ilmapiirin työpaikalle jos jää äitiyslomalle muutaman työpäivän jälkeen. Jos itse olisin työnantaja, en varmasti ikinä palkkaisi naista firmaani luettuani tätä viestiketjua. Työnantaja=paha jos se ei oikeen tykkää että sinne mennään kuppaamaan sen rahoja ja sotkemaan totaalisesti projekti johon työntekijä on juuri valittu? Tsiisus...

...että työnantajat kaivelevat todella perusteellisesti noita perhesuunnitelmia haastatteluissa, koska monilla heistä on varmaan sellaista kokemusta siitä, että sitä pyritään työelämään vaikkapa juuri raskauden loppuvaiheessa ja sitten jo kohta lähdetäänkin äitiyslomille.



Useamman kuukauden työnhakukuvioissa mukana olleena, en enää edes jaksa yllättyä, kun kysymys " oletkos suunnitellut raskautta" heitetään jossain vaiheessa peliin.



Tietynlainen rehtiys tai avoimuus olisi minunkin mielestäni kohtuullista vallita toki molemmin puolin, jos kerran kyselylinjalle lähdetään. Tuollaiset kokemukset, missä työnantajat ovat ottaneet kohta puoliin äitiyslomalle suuntaavia työntekijöitä, ovat kyllä ehdottomasti jättäneet leimansa työhönottotilanteisiin.



Nyt kun vielä täällä kuulee, että sijaisen sijaisen sijaisia saa työnantaja todellakin hakea useammallakin taholla, voi vain miettiä sitä strategiaa, kuinka vakuuttaa työnantaja omista vakaista töihinaikomussuunnitelmistaan, kun niin moni työnantaja tuntuu olevan varpaillaan.



Eihän tämä nyt mikään uusi asia sinänsä ole. Eri puolilla Eurooppaa asia on jarruttanut monen äiti-ihmisen työnsaatia, joten ei kai Suomi siinä tee kovinkaan suurta poikkeusta loppujen lopuksi ja asioita tarkemmin tutkailtuaan.

Nää on taas näitä samoja jeesusteluja, mihin nykyään melkeinpä ainoastaan naiset sortuu (korjaan: ne naiset, jotka ovat niin kunniallisia ja rehtejä, etteivät " kuppaa työnantajan rahoja" ja huijaa jotakuta palkkaamaan itsensä). Mielenkiintoista sinänsä, että joku onnistuu yhdistämään raskaaksi tulemiseen ajatuksen siitä, että kyseinen työntekijä olisi pelkkä " elätti" , joka ei ansaitse saamaansa rahallista kompensaatiota. Nice nice.



Työpaikkaa tuskin kukaan lähtee vaihtamaan se ajatus mielessä, että hankkiudunpa sopivasti raskaaksi ihan alkumetreillä. Äidit tietää, että raskaus ei kysy omia tai työpaikan aikatauluja, eikä toisaalta uravalintoja voi lykätä ikuisuuksia odotellen, että jospa sitä vaikka tuleekin raskaaksi.



JA kuinka moni teistä jaloista ja rehellisistä naisista jäisi oikeasti mieluummin esim. työttömänä tai opiskelijana viettämään äitiyslomaa ja vanhempainvapaata? " Mitä siitä jos päiväraha on minimi, kunhan ei tule huijattua työnantajaa...." Ja p***at! Itse olen katsonut, että niin kauan kun hoidan työasiani kunnialla ja olen palkkani väärti, nautin ihan kaikista lain sallimista eduistani hyvällä omallatunnolla.



Työnantaja pitää aivan takuulla huolen omasta toiminnastaan ja rahapussistaan, minä omastani.



Onneksi tämän palstan leidit eivät vastaa lainsäädännöstä.

Itse ainakin näen eron siinä, että nainen tulee raskaaksi työssä ollessaan, joka on hyvin normaalia ja hyväksyttävää, ja siinä, että ilmoittaa toisen työpäivän jälkeen jäävänsä äitiyslomalle. Jos olisin työnantaja, kokisin jälkimmäisessä tilanteessa itseni petetyksi, enkä ennustaisi tälläiselle työntekijälle nousujohteista uraa.



Luulisin, että jokainen työntekijä kokee itsensä palkkansa väärtiksi. Suuri osa on jopa sitä mieltä, että saavat liian vähän palkkaa. Työnantaja sen palkan kuitenkin maksaa, ja laskee tuottaako työntekijä yritykselle riittävästi voittoa/hyötyjä, ja palkka sen mukaan.



Onneksi voin vaikuttaa lainsäädäntöön äänestämällä.



T:Mies