Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Yksi päällikkö joskus sanoi, että ei olla vaatteilla koreiltu ja katsoi minua päin. Itse kyseinen päällikkö pröystäilee melkein joka kahvitauko ulkomaanmatkoillaan, omistusasunnollaan ja mökillään.

Että sellainen pröystäilijä ja leuhkija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista. 

Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.

Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.

Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.

Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.

Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.

Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.

Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.

Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.

No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?

 Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.

Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.

Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.

Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!

Mistä tiedät?

Ruotsalaiset ovat olleet m-muuton ongelmista keskustellessaan samalla tavalla härkäpäisen oikeaoppisia kuin suomalaiset aiemmassa ulkopolitiikassaan (suomettuminen). Populistipuolueet kutistuvat, kun ne otetaan hallitukseen ja muut puolueet ottavat tiukemman otteen populistien lempiteemoista ohjelmassaan. Näinhän Tanskassa kävi (en nyt satu muistamaan sen puolueen nimeä tai lyhennettä). Mutta ruotsalaiset puolueet ovat lihottaneet SD:tä oppositiossa vuosia eivätkä nytkään ottaneet sitä hallitukseen laihtumaan. 

Käyn ruotsalaisten keskustelupalstoilla. Siellä on mm-naisten oma keskustelupalstakin, jossa ihan suoraan totesivat että sosiaalivirkailijat uskovat aina miehiä ja ovat kontallaan kun uhkaa r-sanalla jos ei ota huomioon ukkojen toiveita siitä, että saavat viettää suunnilleen aikuisen lapsen elämää eläkeläisenäkin. Aina on kotona vaimon tai siskon tekemä ruoka valmiina jne.

Yksi nainen oli herännyt siihen kun oma tytär oli kysynyt, että mikseivät he ole kuin muut ja Annan äiti saa lähteä aamulla yksin bussilla töihin? Nainen oli mennyt sanattomaksi vaikean kysymyksen edessä. Hän oli tajunnut, etteivät ruotsalaiset sosiaalityöntekijät voi heitä pelastaa.

Jos SD saa esimerkiksi hallituksen vaaankielenä läpi sen, että joka nainen lähtee kielikurssille ja lapsi aloittaa päiväkodin tietyssä iässä niin sehän on hallituksen käsky. Siinä ei auta ukkojen urputus mitään. Kyllä he oppivat ottamaan ruokaa jääkaapista ja käyttämään mikroa.

Lisään vielä, ettei tämä mene Suomessakaan sen paremmin kun täydellisesti suomea olevalle lapselle höynäytetään S2-kielivalinta ja sitten ylioppilasta tajuaa, ettei pääse suoraan yliopistoon millään. Opettajien pitäisi lakata sen S2-kielivalinnan painostaminen kieltä taitamattomille vanhemmille. Jokainen tajuaa, että lapsi oppii koulussa vielä paremmin opetuskieltä. Eihän ketään ulomailta Suomeen palaavien lastataan painosteta S2-valintaan.

On ikävää, että kotioloilla on väliä kun on kaksi oppilasta, joiden keskiarvo on vaikkapa 9,0. Toinen haluaa lääkikseen ja opinto-ohjaaja kannustaa häntä. Toinenkin haluaa lääkikseen, mutta hänelle tarjotaan lähihoitajan opintoja lapsuudenperheensä vuoksi. Tällaisen luutuneen ajatusmallin vuoksi menetämme niitä lahjakkaita opiskelijoita. Toki arpa heitetään peruskoulussa kun se S2-lappu allekirjoitutetaan vanhemmilla.

Mitä S2 tarkoittaa?

Lapsethan oppivat puhumaan vierasta kieltä parissa kuukaudessa auttavasti, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta. Miksi tuollainen valinta edes on olemassa, jos sillä tarkoitetaan helpotettua suomen kieltä?

Suomi tai svenska on toissijainen kieli ja S2-oppilas tai opiskelija ei hallitse suomea tai ruotsia opinnoissaan kuin natiivi mikäli vanhemmat ovat joitain muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä.

Onhan meillä kansalliskielisiäkin perheitä, joissa ei puhuta tai lueta koskaan tai sanavarasto on todella suppea ja lapsilla/nuorilla on vaikeaa hahmottaa, mistä oikein koulussa puhutaan oppitunneilla.

Ahaa, okei. Kuulostaa siltä, että kyse on tosiasiassa ketjun aiheesta eikä kielitaidosta. Mm kohdalla voi tosin olla kyse myös siitä, ettei kirjoja ole saatavana heidän äidinkielellään, jota vanhemmat puhuvat. Mutta kyllähän tausta näkyy myös mm-perheissä eli onhan myös siellä koulutettuja vanhempia. On siis väärin opettajalta, jos S2:sta tuputetaan, kun sekään vanhempi ei tiedä tai ymmärrä meidän koulujärjestelmäämme.

S2 tarkoittaa sitä, että suomi ei ole lapsen ykköskieli. Tällöin häneltä ei lähtökohtaisesti vaadita natiivitasoista kielitaitoa, mutta peruskoulun aikana siihen pyritään. Jatko-opiskeluihin s2 ei vaikuta mitenkään. S2 oppilas ei välttämättä ole mikään ummikko. Oma lapseni oli eskarissa s2. Hänen äidinkielensä on suomi, mutta isän kieli englanti ja englanti on hänen vahvin kielensä.

Mitä käytännön merkitystä S2:lla sitten on eli miten se näkyy koulunkäynnissä? Onko S2 kaksikielisyytemme perua?

Kaksi- tai monikielisyyden haittahan voi olla se, että jää kaikilla kielillä kielipuoleksi, jos valitsee ensimmäiseksi kieleksi sen mitä hallitsee huonommin. Tällaista olen kuullut suomenruotsalaisilta, kaksikielisiltä tuttavilta. Vieraammalla kielellä opiskelu vaatii enemmän ponnistelua ja silloin lopputulos voi jäädä heikommaksi kuin se muuten olisi, ellei lapsi tai nuori ole erityisen innostunut koulunkäynnistä.

Mutta jos äidinkieli on jokin eurooppalaisittain vieras kieli, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Ei ole korkeatasoista koulutusta omalla äidinkielellä jatkossa, joten olisi fiksumpaa valita suomi ensimmäiseksi kieleksi heti kun mahdollista. Eikä siihen varmasti kauan mene, kun suomalaisessa ympäristössä kuitenkin eletään. 

Tuo kielipuoliväite on vääristynyttä huttua. Tutkimuksilla on todettu, että kaksikieliset oppivat helpommin lisäkieliä kuin yksikieliset. Maailmassa on ihmisiä, joilla jokainen isovanhempi puhuu eriä äidinkieltään lapsenlapsilleen ja lapset oppivat kommunikoimaan neljällä kielellä helposti.

Huutelen sivusta.

Perusta on aina oman äidinkielen hyvä osaaminen. Se on ensimmäinen kieli, ykkönen. On hyvä, jos lapsen kanssa tekemisissä olevat puhuvat omalla äidinkielellään.

S2 ei ole mikään valinta. Se tarkoittaa, että lapselle opetetaan, tai hänelle pitäisi opettaa suomea tehostetusti. Joku siinä on mennyt mönkään, kun nuorisoa kuuntelee.

Melkein kaikki mm-nuoret puhuvat tosi outoa sekamelskakatukieltä jenkkimausteilla ja räppikorostuksella. Suomalaiset katulapset käyttää kieltä samalla nuotilla. Osa päätyy luultavasti ip-lehtien toimittajiksi.

Kuuntele Spotifyn Suomen top-50. Nuoriso on aina matkinut esikuviaan.

Vierailija kirjoitti:

Pröystäileekö lääkäri, jos sillä on Helly Hansenin takki?

Onko sillä takilla odotetun verran käyttöarvoa ja hyötyä sille lääkärille? Eiköhän se ole määre, millä pitäisi kuitenkin vaatetarpeita arvioida?

Yläluokkaan en kuulu, mutta minulla on käsitys ettei siellä ole lempiniminä sellaisia kuin Mirkku, Hilu, Repa, Hartsa, Ööli-Make.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkeista ärsyttävimpiä on juuri nuo elämänohjeita ja neuvoja jakelevat miehet.

Eräs korkeammassa asemassa oleva tuli töissä minulle nuorena kertomaan, että nyt pääsen hienon auton kyytiin, oikein Volvoon. Olimme jo kauan mieheni kanssa ajaneet uudella Bmw:llä. Vähän ihmetyttää vanhojen ukkojen tarve päteä nuoremmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Minä väitän, että nuo ominaisuudet kertovat todennäköisemmin keskiluokkaisuudesta ja tarpeesta esittää hieman parempaa kuin oikeasti on. Oikealla yläluokan ihmisellä saattaa olla varallisuutta, mutta hänen ei tarvitse korostaa asemaansa. Hänelle voi hyvinkin riittää, että noissa ominaisuuksissa ei erotu mihinkään suuntaan. Vaatteet voivat olla laadukkaat, mutta silloin tuotemerkki ei huuda olemassaoloaan.

Vierailija kirjoitti:

Yläluokkaan en kuulu, mutta minulla on käsitys ettei siellä ole lempiniminä sellaisia kuin Mirkku, Hilu, Repa, Hartsa, Ööli-Make.

Jopa kuninkaallisilla on lempinimiä. Ihan tuosta Ruotsista ja vaikka Maddesta voi aloittaa tutkimukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkeista ärsyttävimpiä on juuri nuo elämänohjeita ja neuvoja jakelevat miehet.

Eräs korkeammassa asemassa oleva tuli töissä minulle nuorena kertomaan, että nyt pääsen hienon auton kyytiin, oikein Volvoon. Olimme jo kauan mieheni kanssa ajaneet uudella Bmw:llä. Vähän ihmetyttää vanhojen ukkojen tarve päteä nuoremmilleen.

Itse saattaisin heittää tuon volvojutun vitsillä.

Vierailija kirjoitti:

Menin uudella kalliilla sähköautolla Prismaan "alipukeutuneena". Joku mies kysyi, kenen auton olen pöllinyt vai ajelenko esittelyautolla:D

En osaa pukeutua, koska inhoan vaateostoksilla käyntiä ja parturissakin olen käynyt viimeksi 20 vuotta sitten, sillä leikkaan hiukseni itse.

Ehkä kuulun nykyään ylempään tuloluokkaan, sillä talo on velaton ja useampi oma hevonen, mutta säästän kaikessa missä voin. Johtuu varmaan köyhästä lapsuudesta ja nuoruudesta. En halua pröystäillä varsinkaan rahalla eikä mua oikeastaan kiinnosta mitä muut ajattelevat minusta. En kuulu niihin, jotka somessa hehkuttavat asuntoa tai muuta materiaa.

Tunnen yhden perheen, jotka ovat miljonäärejä. Ja silti tavallisia, kukaan vieras ei osaisi rikkautta edes aavistaa. Opiskelukaveri oli myös rikkaasta perheestä. Muut nauroivat hänelle, että onpa köyhä, kun kulkee ilman sukkia kesäkengissä talvellakin ja kirjat kantoi ikivanhassa nahkalaukussa. Se mies tienaa tänä päivänäkin varmaan enemmän, kuin me kaikki muut yhteensä.

Hmm, huomaatko, että kirjoitat aluksi niitä asioita mukahuomaamatta esiintuoden, jotka myöhemmin kiellät ettet ole juuri sellainen: olet nuuka, mutta uusi sähköauto ja useampi hevonen, et kirjoittaisi asioista someen mutta tänne kuitenkin, et ole kiinnostunut muiden mielipiteistä mutta aloitat kirjoituksesi juuri sillä mitä tuntematon mies kommentoi sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläluokkaan en kuulu, mutta minulla on käsitys ettei siellä ole lempiniminä sellaisia kuin Mirkku, Hilu, Repa, Hartsa, Ööli-Make.

Jopa kuninkaallisilla on lempinimiä. Ihan tuosta Ruotsista ja vaikka Maddesta voi aloittaa tutkimukset.

En väittänyt etteikö yläluokalla olisi lempinimiä ollenkaan vaan että lempinimet eivät ole lähiöpubin vakioasikkaiden nimien tyyliä.

Vierailija kirjoitti:

Mies, olet sitten missä ammatissa tahansa niin älä ala neuvomaan naisia ja antamaan elämänohjeita. Pidä se lättysi kiinni.

Nainen!

Kuuntele viisaampiasi ja ota opiksesi!

PalstaTrolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies, olet sitten missä ammatissa tahansa niin älä ala neuvomaan naisia ja antamaan elämänohjeita. Pidä se lättysi kiinni.

Nainen!

Kuuntele viisaampiasi ja ota opiksesi!

Olen nainen ja lapsena opetettiin, että tyhmempiään ei saa kiusata, pikkuveljelleni opetettiin, että pienempiään ei saa kiusata. Nykyisinkin, jos etsin häntä väkijoukosta, etsin kookkainta miestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkeista ärsyttävimpiä on juuri nuo elämänohjeita ja neuvoja jakelevat miehet.

Eräs korkeammassa asemassa oleva tuli töissä minulle nuorena kertomaan, että nyt pääsen hienon auton kyytiin, oikein Volvoon. Olimme jo kauan mieheni kanssa ajaneet uudella Bmw:llä. Vähän ihmetyttää vanhojen ukkojen tarve päteä nuoremmilleen.

Itse saattaisin heittää tuon volvojutun vitsillä.

Tilanteessa oli muitakin miehiä, ja asemansa sellainen että Volvo oli näille kova juttu. Osaan lukea tilanteita ja niiden sävyjä, mutta olisi tietysti vitsinäkin väsyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläluokkaan en kuulu, mutta minulla on käsitys ettei siellä ole lempiniminä sellaisia kuin Mirkku, Hilu, Repa, Hartsa, Ööli-Make.

Jopa kuninkaallisilla on lempinimiä. Ihan tuosta Ruotsista ja vaikka Maddesta voi aloittaa tutkimukset.

En väittänyt etteikö yläluokalla olisi lempinimiä ollenkaan vaan että lempinimet eivät ole lähiöpubin vakioasikkaiden nimien tyyliä.

Mitä Vickan, Madde, Lussan, Steffi jne sitten ovat? Suomeksi voisivat olla Vikke, Matle, Lissu ja Tessu.

Vierailija kirjoitti:

Olin töissä kuljetusliikkeen toimistossa vuosi ehkä 2004 tms.

Mantereelta oli tulossa suurempi pompsi tavaraa varastoomme ja pomo kutsui sitten rahtivarustamon edustajan tutustumaan toimintaamme Haminassa.

No sitten tilaisuuteen varattu päivä koitti ja boss saatteli tuon johtajan toimistoomme. Oli herännyt varhain Kulosaaren asunnoltaan ja ajanut kahdeksaksi Haminan satamaan.

Nimestä ja varatoimitusjohtajan tittelistä päättelimme että "ei mikään turha kaveri" ja ikää 25 +-.

Lounaalle sitten tietty ja meiän junttijohtaja ehdotti että sataman ruokalaan. Silloin vielä siellä ratakiskojen vieressä ennen vitoskuuria.

No mentiin.

Noutopöydän jälkeen sijoituttiin vapaaseen pöytään ja alkoi ateriointi.

Tämä varustamon edustaja kiinnitti servietin kaulukseensa. Moista ei kunaan oltu nähty ruokalassa. Hän teki sen niin sulavasti että ei me muut sitä älytty edes tuijottaa. Saati muut haalariporukat.

Näin mielestäni näkyy luokka.

Itse olen ravintoketjun alalaatikosta.

Vaikka tarina on vain anekdootti yhteiskuntaluokista, niin osaat kyllä kertoa tarinan kiinnostavasti. Jäin miettimään, että halusiko varustamon edustaja tarkoituksella korostaa asemaansa ja laittoi servietin sujuvasti kaulalle. Tämä kait voisi kuulua yläluokkalaisuuteen, että erottaudutaan hienoeleisesti alemman luokan edustajista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luokkanousu voi ainakin ulkoisesti onnistua enemmän kuin yhden pykälän verran sukupolvessa. Minä olen molempien vanhempien puolelta vanhan rahan sivistyssuvusta, joka omaisuuden vähenemisen myötä on pudonnut ylempään keskiluokkaan joskus viime vuosisadalla ja kotikieli on vaihtunut suomeksi. Tapakulttuuri periytyy edelleen noilta ajoilta, ja esim. hyvään ja kohteliaaseen käytökseen kiinnitettiin paljon huomiota. Mies taas on kotoisin duunariperheesta, jossa oli alkoholin väärinkäyttöä, vanhemmat erosivat, ja lapsuus oli aika rikkonainen. Toisaalta miehelle opetettiin pintapuolisesti hyvät käytöstavat, kirjojen lukemista arvostettiin ja lapsia käytettiin teatterissa, eli kulttuurikasvatusta tuli myös jonkin verran.

Nyt mies on korkeakoulutettu, eikä ulkoisesta olemuksesta tai käytöksestä mitenkään huomaa taustaa. Hän on kuitenkin kertonut, että ei osaa täysin rentoutua ja koki varsinkin alkuun pönöttämisenä vaikka sunnuntaipäivälliset vanhempieni luona, jossa monen ruokalajin päivällinen syödään tietyn kaavan mukaan. Minä taas olen kasvanut siihen, joten koen päivälliset nimenomaan rentona yhdessäolona ja etiketti luo raamit mukavalle keskustelulle.

Parisuhteessa taustaerot ovat aiheuttaneet meillä isoimmat yhteentörmäykset ja näkyvät erilaisessa suhtautumisessa mm. lastenkasvatukseen ja rahankäyttöön, vaikka totta puhuen ennen lasten syntymää en oikeastaan edes ajatellut erilaisia taustojamme. Minusta lapset kuuluu ottaa aina mukaan keskusteluun, mutta mies kuuluu enemmän perinteiseen suomalaiseen lapset hiljaa kun aikuiset puhuvat -koulukuntaan. Minä käytän rahaa kun tarvitsee tai haluan jotain (toki sijoitan ja säästän siinä sivussa), enkä oikein koskaan ole hahmottanut, että raha voisi loppua, koska varsinkin nuorena vanhemmilta sai aina lisää. Mies sitävastoin on hyvin säästäväinen ja on vasta urakehityksen myötä oppinut ostamaan vaikka laadukkaampia vaatteita.

Mies on joskus todennut, että ilman minua olisi varmaan aika erilainen ihminen ja tuskin olisi kouluttautunut ja edennyt urallaan näin pitkälle. Ehkä miehen veljen perheestä näkee, millainen mies saattaisi muuten olla. Veli on myös kouluttautunut, mutta jutut keskittyvät rahaan ja oman (velkarahalla hankitun) omaisuuden esittelyyn tai omien saavutusten korostamiseen. Ehkä näillä jutuilla ja itsekorostuksella peitellään huonoa itsetuntoa, en osaa sanoa. Veljen vaimo on enemmän jalat maassa. Ulkoiselta olemukselta hänet tuomittaisiin av:lla wt:ksi, mutta ei polta tai kiroile ja on kaiken kaikkiaan fiksu ja ihana ihminen.

Jos pitäisi luokitella, niin veljen perhe olisi vahvasti alemmassa keskiluokassa, mutta ylemmän keskiluokan etiketin tuntemuksen puute estää nousemasta sen enempää. Eipä sillä sinänsä ole väliä, meillä ystäväpiiri koostuu laajasti kaikkien luokkien edustajista pitkäaikaistyöttömistä duunarien kautta tohtoreihin, koska ystävät ovat valikoituneet luonteen eikä omaisuuden tai statuksen perusteella. Ja olisihan se tylsää keskustella vain sellaisten kanssa, jotka näkevät asiat aina samasta näkökulmasta kuin itse.

Fiksu kirjoitus, mutta en ymmärtänyt miten ensimmäinen lause siihen liittyy? Tuossa nähdäkseni kuvataan luokkanousua ja laskua juuri sen yhden pykälän verran.

Varmaan kaikki valitsevat ystävänsä luonteen eikä omaisuuden tai statuksen mukaisesti vai onko mielestäsi joku ihmisryhmä, joka ei tee niin? Suurin osa on keskiluokkaa ja siellä on paljon ihmisiä kuten te eli on tehty yksi hyppy alempaan tai ylempään. 

Olisi ehkä pitänyt lisätä loppuun tarkennus, että miehen tapauksessa nousu onnistui tavallaan kaksi luokkaa (tai kolme, jos mukaan lasketaan keskimmäinen keskiluokka) ylemmäs duunarista ylempään keskiluokkaan, kun taas veljellä duunarista alempaan keskiluokkaan eli tavallaan yhden askeleen verran. Tämä esimerkki siksi, että aiemmin ketjussa todettiin siirtymisen olevan mahdollista vain yhden luokan verran.

Kuten kerrot, miehesi pääsi sinun luokkaan avioliiton kautta. Sinä ja sukusi ovat opettaneet hänet "tavoille", ja teidän lapset tulee sinun luokkaasi.

Ilman avioliittoa, vain kouluttautumalla ja naimalla omasta luokastaan, hän olisi todennäköisesti noussut sen yhden luokan, duunarista alempaan keskiluokkaan.

Yksi asia, joka kertoo paljon on se, että jos on tatuointeja, niin 

-minkä näköisiä, minkä aiheisia

-määrä + sijoittelu + minkä kokoisia 

-minkä ikäisenä otettu 

Kertoo paljon ihmisestä tatuointien aiheet, määrä ja sijoittelu. 

Tatuoimattoman kohdalla voidaan arvioida eri asioita, mutta sekin kertoo jotain, että ei ole tarvetta ottaa tatuointeja. Itsetunto nousee muista asioista. 

Tunnen pankinjohtajan jolla on juuri tuollaiset tatuoinnit ja soittaa vielä kitaraa bändissä. Ihan älyttömän hyvä tyyppi ja yllätys, myös sivistynyt.

Hyvä kommentti! Ehkäpä sydämen sivistys on kuitenkin tärkeintä. Sitä voi olla kellä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläluokkaan en kuulu, mutta minulla on käsitys ettei siellä ole lempiniminä sellaisia kuin Mirkku, Hilu, Repa, Hartsa, Ööli-Make.

Jopa kuninkaallisilla on lempinimiä. Ihan tuosta Ruotsista ja vaikka Maddesta voi aloittaa tutkimukset.

En väittänyt etteikö yläluokalla olisi lempinimiä ollenkaan vaan että lempinimet eivät ole lähiöpubin vakioasikkaiden nimien tyyliä.

Mitä Vickan, Madde, Lussan, Steffi jne sitten ovat? Suomeksi voisivat olla Vikke, Matle, Lissu ja Tessu.

Eikö nämä ole kansan antamia lempinimiä? Eli rahvaan keksimiä.