Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista. 

Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.

Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.

Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.

Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.

Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.

Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.

Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.

Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.

No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?

 Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.

Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.

Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.

Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!

Mistä tiedät?

Ruotsalaiset ovat olleet m-muuton ongelmista keskustellessaan samalla tavalla härkäpäisen oikeaoppisia kuin suomalaiset aiemmassa ulkopolitiikassaan (suomettuminen). Populistipuolueet kutistuvat, kun ne otetaan hallitukseen ja muut puolueet ottavat tiukemman otteen populistien lempiteemoista ohjelmassaan. Näinhän Tanskassa kävi (en nyt satu muistamaan sen puolueen nimeä tai lyhennettä). Mutta ruotsalaiset puolueet ovat lihottaneet SD:tä oppositiossa vuosia eivätkä nytkään ottaneet sitä hallitukseen laihtumaan. 

Käyn ruotsalaisten keskustelupalstoilla. Siellä on mm-naisten oma keskustelupalstakin, jossa ihan suoraan totesivat että sosiaalivirkailijat uskovat aina miehiä ja ovat kontallaan kun uhkaa r-sanalla jos ei ota huomioon ukkojen toiveita siitä, että saavat viettää suunnilleen aikuisen lapsen elämää eläkeläisenäkin. Aina on kotona vaimon tai siskon tekemä ruoka valmiina jne.

Yksi nainen oli herännyt siihen kun oma tytär oli kysynyt, että mikseivät he ole kuin muut ja Annan äiti saa lähteä aamulla yksin bussilla töihin? Nainen oli mennyt sanattomaksi vaikean kysymyksen edessä. Hän oli tajunnut, etteivät ruotsalaiset sosiaalityöntekijät voi heitä pelastaa.

Jos SD saa esimerkiksi hallituksen vaaankielenä läpi sen, että joka nainen lähtee kielikurssille ja lapsi aloittaa päiväkodin tietyssä iässä niin sehän on hallituksen käsky. Siinä ei auta ukkojen urputus mitään. Kyllä he oppivat ottamaan ruokaa jääkaapista ja käyttämään mikroa.

Lisään vielä, ettei tämä mene Suomessakaan sen paremmin kun täydellisesti suomea olevalle lapselle höynäytetään S2-kielivalinta ja sitten ylioppilasta tajuaa, ettei pääse suoraan yliopistoon millään. Opettajien pitäisi lakata sen S2-kielivalinnan painostaminen kieltä taitamattomille vanhemmille. Jokainen tajuaa, että lapsi oppii koulussa vielä paremmin opetuskieltä. Eihän ketään ulomailta Suomeen palaavien lastataan painosteta S2-valintaan.

On ikävää, että kotioloilla on väliä kun on kaksi oppilasta, joiden keskiarvo on vaikkapa 9,0. Toinen haluaa lääkikseen ja opinto-ohjaaja kannustaa häntä. Toinenkin haluaa lääkikseen, mutta hänelle tarjotaan lähihoitajan opintoja lapsuudenperheensä vuoksi. Tällaisen luutuneen ajatusmallin vuoksi menetämme niitä lahjakkaita opiskelijoita. Toki arpa heitetään peruskoulussa kun se S2-lappu allekirjoitutetaan vanhemmilla.

Mitä S2 tarkoittaa?

Lapsethan oppivat puhumaan vierasta kieltä parissa kuukaudessa auttavasti, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta. Miksi tuollainen valinta edes on olemassa, jos sillä tarkoitetaan helpotettua suomen kieltä?

Suomi tai svenska on toissijainen kieli ja S2-oppilas tai opiskelija ei hallitse suomea tai ruotsia opinnoissaan kuin natiivi mikäli vanhemmat ovat joitain muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä.

Onhan meillä kansalliskielisiäkin perheitä, joissa ei puhuta tai lueta koskaan tai sanavarasto on todella suppea ja lapsilla/nuorilla on vaikeaa hahmottaa, mistä oikein koulussa puhutaan oppitunneilla.

Ahaa, okei. Kuulostaa siltä, että kyse on tosiasiassa ketjun aiheesta eikä kielitaidosta. Mm kohdalla voi tosin olla kyse myös siitä, ettei kirjoja ole saatavana heidän äidinkielellään, jota vanhemmat puhuvat. Mutta kyllähän tausta näkyy myös mm-perheissä eli onhan myös siellä koulutettuja vanhempia. On siis väärin opettajalta, jos S2:sta tuputetaan, kun sekään vanhempi ei tiedä tai ymmärrä meidän koulujärjestelmäämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista. 

Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.

Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.

Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.

Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.

Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.

Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.

Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.

Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.

No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?

 Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.

Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.

Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.

Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!

Mistä tiedät?

Ruotsalaiset ovat olleet m-muuton ongelmista keskustellessaan samalla tavalla härkäpäisen oikeaoppisia kuin suomalaiset aiemmassa ulkopolitiikassaan (suomettuminen). Populistipuolueet kutistuvat, kun ne otetaan hallitukseen ja muut puolueet ottavat tiukemman otteen populistien lempiteemoista ohjelmassaan. Näinhän Tanskassa kävi (en nyt satu muistamaan sen puolueen nimeä tai lyhennettä). Mutta ruotsalaiset puolueet ovat lihottaneet SD:tä oppositiossa vuosia eivätkä nytkään ottaneet sitä hallitukseen laihtumaan. 

Käyn ruotsalaisten keskustelupalstoilla. Siellä on mm-naisten oma keskustelupalstakin, jossa ihan suoraan totesivat että sosiaalivirkailijat uskovat aina miehiä ja ovat kontallaan kun uhkaa r-sanalla jos ei ota huomioon ukkojen toiveita siitä, että saavat viettää suunnilleen aikuisen lapsen elämää eläkeläisenäkin. Aina on kotona vaimon tai siskon tekemä ruoka valmiina jne.

Yksi nainen oli herännyt siihen kun oma tytär oli kysynyt, että mikseivät he ole kuin muut ja Annan äiti saa lähteä aamulla yksin bussilla töihin? Nainen oli mennyt sanattomaksi vaikean kysymyksen edessä. Hän oli tajunnut, etteivät ruotsalaiset sosiaalityöntekijät voi heitä pelastaa.

Jos SD saa esimerkiksi hallituksen vaaankielenä läpi sen, että joka nainen lähtee kielikurssille ja lapsi aloittaa päiväkodin tietyssä iässä niin sehän on hallituksen käsky. Siinä ei auta ukkojen urputus mitään. Kyllä he oppivat ottamaan ruokaa jääkaapista ja käyttämään mikroa.

Uusruotsalaisiahan ovat ruotsinsuomalaisetkin ja he äänestävät SD:tä tutkitusti (jos ovat duunareita ja asuvat ongelmalähiöissä). Tuollainen teksti voisi mielestäni olla vaikka jonkun sellaisen näppikseltä. En välttämättä usko, että kauempaa tulleet mm-naiset ovat keskustelupalstalla, jos ovat kuvatunlaisia kotiinsa pakotettuja naisia - sen vuoksi, että he eivät osaa kunnolla ruotsia. Tuolloin keskustelu on vaikeaa ruotsiksi. Se on epäuskottavaa myös siksi, että heidän lapsensa ja ystävien ja naapurien lapset ovat niitä ihmisiä, joita SD tyypittelee ongelmallisiksi ihmisiksi. 

Eli kyseessä saattaa olla vaalivaikuttaminen. Annetaan kuva, että kyllähän osa "noista" ymmärtää oman parhaansa.

Luuletko, etteivät he osaa laittaa tyttäriään asialle vaikka keskustelupalstalle? Tyttärillä ovat joka tapauksessa älypuhelimet.

Varmasti, mutta pointti oli, ettei sitä voi tietää kuka kommentin oikeasti on anonyymilla keskustelupalstalla kirjoittanut. Vaalivaikuttamista tehdään tälläkin palstalla vaikka kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltalehdessä juttu ihmisten palkoista. Peltisepät kiskovat ihan yhtä paljon tai enemmän kuin monet normi akateemisen ammatin hankkineet. 

Tämän ketjun ongelma: oletetaan, että koulutus korreloi palkan kanssa, oletetaan, että ihmisen arvot (mihin rahansa ja aikansa käyttää) korreloi koulutuksen tai syntymäperheen sosiaalisen aseman kanssa. Ajatellaan vanhoja luokkia, vanhoja arvoja aikana jolloin kaikki ympärillä muuttuu. Sotaa käydään Euroopassa vielä pitkään. Se vaikuttaa jatkossa yhä enemmän kaikkien meidän elämään vaikka suora sota ei Suomeen tulisikaan. Ilmastomuutos yhdistettynä sotaan laittaa kaikkien miettimään arvonsa uudestaan. Matkailu vähenee, kulutus vähenee ja kulutuksen kohteet muuttuvat. Nälänhätä kuivuvassa etelässä laittaa ihmiset liikkeelle, meille tulee paljon väkeä lisää haluttiin tai ei.

Tuossa tulevassa maailmassa ne luokat menee ihan uusiksi, tulee hyvinvoivien työssäkäyvien luokka ja uus tul okkaiden luokka. Pahimmillaan se täällä povattu lisääntyvä luokkajako ei tarkoita nykyisiä asujia, vaan juuri suurta tul ijoiden luokkaa. Siinä meille pohdintaa, kuinka saada kaikki mukaan hyvinvointiyhteiskuntaan ja kuinka löytää rahat hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Ja tuossa tulevaisuudessa kaikki joudumme miettimään asiat uusiksi: entä jos se korkein luokka muodostetaankin ympäristötietoisimmista ihmisistä jotka kuluttavat vähiten mutta tuottavat osaamisellaan parhaita ratkaisuja ongelmiin, ne kultareunuksisia lautasia ja Birkin-laukkuja haalivat niitä halveksittuja kuluttajia?

Ketjussa on satoja viestiä siitä miten hyvin duunari voi ansaita akateemiseen ammattiin verraten.

Jos duunarit ansaitsevat hyvin, voivat maksaa lasten preppauskurssit oikikseen tai lääkikseen paremmin kuin se maisterinpapereistaan ylpeä yksinhuoltajaope. Miksi ihmeessä pohtia hyvin toimeentulevia ihmisiä? Ainut syy tällaiselle ketjulle on minusta halu tuntea itsensä hieman muita paremmaksi ja miettiä kuinka muut pystyvät tuo näkemään. No, jostain kai se täytyy ilo elämään repiä, jatkakaa.

Onhan tässä pohdittu omia duunarijuuriakin, ei vain hyvin toimeentulevia ihmisiä. 

Juu, mutta tässä yksinkertaistetaan niin paljon, ajatellaan, että vanhempien "luokka" määrittäisi paljon., sen lisäksi ilmeisesti se oma ja puolison koulutustaso.  Vanhempien luokka, oma koulutustaso, puolison luokka, molempien  vanhempien oma lapsuudenkoti, asuinpaikat (maaseutu/kaupunki, pääkaupunkiseutu/muun alueen kaupungit), uskonnollisuus, monikulttuurisuus, alkoholismi, mielenterveysongelmat -  teepä tuosta häkkyrä omasta suvustasi ja mieti paljonko mikäkin asia on elämääsi vaikuttanut. Ja kun useampi meistä tuon tekisi, muodostuisi melkoinen nuolien säkkärä: on noustu ja laskettu, muutettu menty naimisiin yli noiden rajojen, kärsitty ylisukupolvisesti ihmisten ongelmista jne. Ehkä tuo auttaa ymmärtämään kuinka suurin osa suomalaisista velloo turvallisesti yhteiskunnassa sukupolvesta toiseen kyeten vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa. Ainoastaan ne putoajat ja hyvin rikkaat eroavat tästä: suvun raha pelastaa luuserinkin vaikka ei mihinkään tuottavaan työhön kykenisi, ja taas putoajien on ihan oikeasti hankala päästä nousemaan mihinkään. Luokkapohtiminen tavalla miten se täällä tehty on vanhakantaista ja pikkuporvarillista, ihmisten ahdasmielistä luokittelua millaista en haluaisi omassa kotimaassani tehtävän.

En nyt oikein ymmärtänyt mikä tuossa on vanhakantaista, ahdasmielistä ja pikkuporvarillista. Omien sukujuurien pohdinta alkaa kiinnostaa monia vanhempana. Se on samalla matka historiaan, vaikka eihän sellainen tietysti ihan kaikkia kiinnosta. Heille on tärkeää, että kaikki ovat "samanlaisia", ja tuon sisältöisiä kommentteja tässä ketjussa on kymmeniä, ellei satoja. Sinun kommenttisi vain yksi niistä eli ei ymmärretä mitä sosiaaliluokka oikeastaan tarkoittaa.

No määrittelisitkö nyt meille ignorenteille kuinka sosiaaliluokka määritetään Suomen olosuhteissa: koulutus vai omaisuus, oma vai vanhempien ja kuinka suhtautua siihen, että lähes jokaisessa suomalaisessa suvussa on luokkanousijoita ja laskijoita jos otetaan mukaan kolmea sukupolvea ja puolisot? 

Ja historia kiinnostaa, kyllä, niin oma kuin yleinen. Oma taustani: isäni niin köyhistä olosuhteista kuin mahdollista, äitini keskiluokkaissuvusta. Itse kouluttanut itseni tohtoriksi, useita vuosia ulkomailla (missä nähnyt oikeasti selkeitä luokkayhteiskuntia), nykyään pääkaupunkiseudun ulkopuolella kaupungissa erittäin hyväpalkkaisessa positiossa. Elämäntyylini on hyvin maalainen, kuten myös pukeutumiseni (vaikka Tokmannin vaatteet joita joku pilkkasi), tärkeä arvo ekologisuus, kulutan minimit, kasvatan, metsästän ja kalastan itse ruokani. Ihmisten ymmärtäminen heidän taustojaan vasten kiinnostaa, mutta palstalla harrastettava ihmisten luokittelu kasteihin jotka pahimmillaan koetaan ylitsepääsemättömiksi tyyliin "duunarius haisee metrien päähän" on minusta erittäin epämiellyttävää. Ja kun viesteistä olen näkevinäni, että noihin sortuvat eniten ne koulutetut ja koulutetuista perheistä tulevat, hävettää heidän puolestaan.

Mutta ehkä sortuisin samaan jos olisin muuttanut Suomeen palattuani niihin "pääkaupunkiseudun parempiin asuma-alueisiin"...

Miten ihmeessä kuvittelet jonkun uskovan sinun olevan ulkomailla opiskellut tohtori... En käsitä miksi palstalla usein yritetään feikata tuollaisia asioita, kun se selvästi on hyvin kaukana siitä mitä oikeasti ollaan. Ei sitä tarvitse hävetä mitä on eikä tässä keskustelussa ole kyse paremmuudesta. Huoh.

En ole ulkomailla opiskellut, väittelin Suomessa, menin postdoccaamaan ulkomaille ja jäin sinne pitkäksi aikaa, muutaman kerran maita vaihtaen. En häpeä sitä mitä olen, mutta joitakin näitä omalla luokalla hienostelukommentteja lukiessa tulee myötähäpeä. Joku nostikin  Hyacinth Bucketin nimen esille...

Vierailija kirjoitti:

Sijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Näitä näkyy myös työttömillä.

Työtön ei automaattisesti tarkoita että olisi varaton tai köyhä. Esimerkiksi itse olin viime vuonna 11 kk vuodesta työttömänä mutta verotustodistuksessa näkyy noin 100000 euron vuositulot. Pääomatuloja kryptovaluutoiden myymisestä. Kun on omaisuutta ei työ ole enää kaikki kaikessa eli mun ei ole mikään pakko olla töissä mutta silti tällä hetkellä vielä olen koska tykkään työstäni tosi paljon.

Tää on tää "näkymätön" ylempi keskiluokka, jolla sitä varallisuutta niin paljon, ettei tartte enää töitä (ainakaan koko aikaa) tehdä. Yleensä sinkkumiehiä, jotka osaavat ajatella strategisesti rahassa, mutta eivät ihmissuhteissa. 

Höpsis, vakituisessa parisuhteessa jo yli 30 vuotta ja yhä ollaan kuin vastanaineet! Lapsetkin muuttaneet jo maailmalle. Kauankos itse olet ollut vakituisessa parisuhteessa?

Ylempi keskiluokka kuvaa kyllä tätä erinomaisesti; mitään ei puutu ja velkaa ei ole. Omakotitalo, pari autoa, vene ja paljon harrastuksia. Mutta ei kuitenkaan elellä kuin jotkut kuninkaat eli tehdään paljon asioita myös itse, jotka voisi toisaalta teettää muilla. Monesti vaan itse tekemällä saa mieluisampaa ja se on mukavaa rentoutumista. Yläluokka olisi sitten sitä ettei enää itse haluta/kyetä/osata/jakseta tehdä mitään itse ja ostellaan seinät täyteen kalliita tauluja yms. turhaa - vain koska rahalla ei ole enää mitään väliä. Meillä rahalla on silti vielä väliä, vaikka töissä ei olisi ihan pakko ollakaan.

Kryptovaluuttoihin sijoittaminen noin vuosikymmen sitten oli elämäni paras päätös, pelkällä työnteolla ei oltaisi läheskään näin pitkällä kuin nyt että mitään ei puutu ja kaikki on maksettu. Jos olisin sijoittanut enemmän niin sitten oltaisiin jopa yläluokassa. Mutta nuo oli tuolloin uusi juttu ja vaikuttivat epämääräiseltä pyramihihuijauskelta joten en sijoittanut kuin ehkä reilun tonnin yhteensä. Mutta näiden sijoitusten arvo monisatakertaistui kymmenessä vuodessa, sekin näköjään riittää. Loppupeleissä ei tavita kovin suuria summia että saa elämän mallilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltalehdessä juttu ihmisten palkoista. Peltisepät kiskovat ihan yhtä paljon tai enemmän kuin monet normi akateemisen ammatin hankkineet. 

Tämän ketjun ongelma: oletetaan, että koulutus korreloi palkan kanssa, oletetaan, että ihmisen arvot (mihin rahansa ja aikansa käyttää) korreloi koulutuksen tai syntymäperheen sosiaalisen aseman kanssa. Ajatellaan vanhoja luokkia, vanhoja arvoja aikana jolloin kaikki ympärillä muuttuu. Sotaa käydään Euroopassa vielä pitkään. Se vaikuttaa jatkossa yhä enemmän kaikkien meidän elämään vaikka suora sota ei Suomeen tulisikaan. Ilmastomuutos yhdistettynä sotaan laittaa kaikkien miettimään arvonsa uudestaan. Matkailu vähenee, kulutus vähenee ja kulutuksen kohteet muuttuvat. Nälänhätä kuivuvassa etelässä laittaa ihmiset liikkeelle, meille tulee paljon väkeä lisää haluttiin tai ei.

Tuossa tulevassa maailmassa ne luokat menee ihan uusiksi, tulee hyvinvoivien työssäkäyvien luokka ja uus tul okkaiden luokka. Pahimmillaan se täällä povattu lisääntyvä luokkajako ei tarkoita nykyisiä asujia, vaan juuri suurta tul ijoiden luokkaa. Siinä meille pohdintaa, kuinka saada kaikki mukaan hyvinvointiyhteiskuntaan ja kuinka löytää rahat hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Ja tuossa tulevaisuudessa kaikki joudumme miettimään asiat uusiksi: entä jos se korkein luokka muodostetaankin ympäristötietoisimmista ihmisistä jotka kuluttavat vähiten mutta tuottavat osaamisellaan parhaita ratkaisuja ongelmiin, ne kultareunuksisia lautasia ja Birkin-laukkuja haalivat niitä halveksittuja kuluttajia?

Ketjussa on satoja viestiä siitä miten hyvin duunari voi ansaita akateemiseen ammattiin verraten.

Jos duunarit ansaitsevat hyvin, voivat maksaa lasten preppauskurssit oikikseen tai lääkikseen paremmin kuin se maisterinpapereistaan ylpeä yksinhuoltajaope. Miksi ihmeessä pohtia hyvin toimeentulevia ihmisiä? Ainut syy tällaiselle ketjulle on minusta halu tuntea itsensä hieman muita paremmaksi ja miettiä kuinka muut pystyvät tuo näkemään. No, jostain kai se täytyy ilo elämään repiä, jatkakaa.

Onhan tässä pohdittu omia duunarijuuriakin, ei vain hyvin toimeentulevia ihmisiä. 

Juu, mutta tässä yksinkertaistetaan niin paljon, ajatellaan, että vanhempien "luokka" määrittäisi paljon., sen lisäksi ilmeisesti se oma ja puolison koulutustaso.  Vanhempien luokka, oma koulutustaso, puolison luokka, molempien  vanhempien oma lapsuudenkoti, asuinpaikat (maaseutu/kaupunki, pääkaupunkiseutu/muun alueen kaupungit), uskonnollisuus, monikulttuurisuus, alkoholismi, mielenterveysongelmat -  teepä tuosta häkkyrä omasta suvustasi ja mieti paljonko mikäkin asia on elämääsi vaikuttanut. Ja kun useampi meistä tuon tekisi, muodostuisi melkoinen nuolien säkkärä: on noustu ja laskettu, muutettu menty naimisiin yli noiden rajojen, kärsitty ylisukupolvisesti ihmisten ongelmista jne. Ehkä tuo auttaa ymmärtämään kuinka suurin osa suomalaisista velloo turvallisesti yhteiskunnassa sukupolvesta toiseen kyeten vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa. Ainoastaan ne putoajat ja hyvin rikkaat eroavat tästä: suvun raha pelastaa luuserinkin vaikka ei mihinkään tuottavaan työhön kykenisi, ja taas putoajien on ihan oikeasti hankala päästä nousemaan mihinkään. Luokkapohtiminen tavalla miten se täällä tehty on vanhakantaista ja pikkuporvarillista, ihmisten ahdasmielistä luokittelua millaista en haluaisi omassa kotimaassani tehtävän.

En nyt oikein ymmärtänyt mikä tuossa on vanhakantaista, ahdasmielistä ja pikkuporvarillista. Omien sukujuurien pohdinta alkaa kiinnostaa monia vanhempana. Se on samalla matka historiaan, vaikka eihän sellainen tietysti ihan kaikkia kiinnosta. Heille on tärkeää, että kaikki ovat "samanlaisia", ja tuon sisältöisiä kommentteja tässä ketjussa on kymmeniä, ellei satoja. Sinun kommenttisi vain yksi niistä eli ei ymmärretä mitä sosiaaliluokka oikeastaan tarkoittaa.

No määrittelisitkö nyt meille ignorenteille kuinka sosiaaliluokka määritetään Suomen olosuhteissa: koulutus vai omaisuus, oma vai vanhempien ja kuinka suhtautua siihen, että lähes jokaisessa suomalaisessa suvussa on luokkanousijoita ja laskijoita jos otetaan mukaan kolmea sukupolvea ja puolisot? 

Ja historia kiinnostaa, kyllä, niin oma kuin yleinen. Oma taustani: isäni niin köyhistä olosuhteista kuin mahdollista, äitini keskiluokkaissuvusta. Itse kouluttanut itseni tohtoriksi, useita vuosia ulkomailla (missä nähnyt oikeasti selkeitä luokkayhteiskuntia), nykyään pääkaupunkiseudun ulkopuolella kaupungissa erittäin hyväpalkkaisessa positiossa. Elämäntyylini on hyvin maalainen, kuten myös pukeutumiseni (vaikka Tokmannin vaatteet joita joku pilkkasi), tärkeä arvo ekologisuus, kulutan minimit, kasvatan, metsästän ja kalastan itse ruokani. Ihmisten ymmärtäminen heidän taustojaan vasten kiinnostaa, mutta palstalla harrastettava ihmisten luokittelu kasteihin jotka pahimmillaan koetaan ylitsepääsemättömiksi tyyliin "duunarius haisee metrien päähän" on minusta erittäin epämiellyttävää. Ja kun viesteistä olen näkevinäni, että noihin sortuvat eniten ne koulutetut ja koulutetuista perheistä tulevat, hävettää heidän puolestaan.

Mutta ehkä sortuisin samaan jos olisin muuttanut Suomeen palattuani niihin "pääkaupunkiseudun parempiin asuma-alueisiin"...

Miten ihmeessä kuvittelet jonkun uskovan sinun olevan ulkomailla opiskellut tohtori... En käsitä miksi palstalla usein yritetään feikata tuollaisia asioita, kun se selvästi on hyvin kaukana siitä mitä oikeasti ollaan. Ei sitä tarvitse hävetä mitä on eikä tässä keskustelussa ole kyse paremmuudesta. Huoh.

En ole ulkomailla opiskellut, väittelin Suomessa, menin postdoccaamaan ulkomaille ja jäin sinne pitkäksi aikaa, muutaman kerran maita vaihtaen. En häpeä sitä mitä olen, mutta joitakin näitä omalla luokalla hienostelukommentteja lukiessa tulee myötähäpeä. Joku nostikin  Hyacinth Bucketin nimen esille...

Siitäkin oli jo puhetta, miten näkee muissa juuri sitä samaa mitä itse koko ajan tekee. Ei se niin vakavaa ole, jos joku on hyasintti, mutta keskustelu olisi parempaa, jos ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista. 

Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.

Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.

Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.

Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.

Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.

Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.

Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.

Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.

No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?

 Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.

Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.

Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.

Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!

Mistä tiedät?

Ruotsalaiset ovat olleet m-muuton ongelmista keskustellessaan samalla tavalla härkäpäisen oikeaoppisia kuin suomalaiset aiemmassa ulkopolitiikassaan (suomettuminen). Populistipuolueet kutistuvat, kun ne otetaan hallitukseen ja muut puolueet ottavat tiukemman otteen populistien lempiteemoista ohjelmassaan. Näinhän Tanskassa kävi (en nyt satu muistamaan sen puolueen nimeä tai lyhennettä). Mutta ruotsalaiset puolueet ovat lihottaneet SD:tä oppositiossa vuosia eivätkä nytkään ottaneet sitä hallitukseen laihtumaan. 

Käyn ruotsalaisten keskustelupalstoilla. Siellä on mm-naisten oma keskustelupalstakin, jossa ihan suoraan totesivat että sosiaalivirkailijat uskovat aina miehiä ja ovat kontallaan kun uhkaa r-sanalla jos ei ota huomioon ukkojen toiveita siitä, että saavat viettää suunnilleen aikuisen lapsen elämää eläkeläisenäkin. Aina on kotona vaimon tai siskon tekemä ruoka valmiina jne.

Yksi nainen oli herännyt siihen kun oma tytär oli kysynyt, että mikseivät he ole kuin muut ja Annan äiti saa lähteä aamulla yksin bussilla töihin? Nainen oli mennyt sanattomaksi vaikean kysymyksen edessä. Hän oli tajunnut, etteivät ruotsalaiset sosiaalityöntekijät voi heitä pelastaa.

Jos SD saa esimerkiksi hallituksen vaaankielenä läpi sen, että joka nainen lähtee kielikurssille ja lapsi aloittaa päiväkodin tietyssä iässä niin sehän on hallituksen käsky. Siinä ei auta ukkojen urputus mitään. Kyllä he oppivat ottamaan ruokaa jääkaapista ja käyttämään mikroa.

Lisään vielä, ettei tämä mene Suomessakaan sen paremmin kun täydellisesti suomea olevalle lapselle höynäytetään S2-kielivalinta ja sitten ylioppilasta tajuaa, ettei pääse suoraan yliopistoon millään. Opettajien pitäisi lakata sen S2-kielivalinnan painostaminen kieltä taitamattomille vanhemmille. Jokainen tajuaa, että lapsi oppii koulussa vielä paremmin opetuskieltä. Eihän ketään ulomailta Suomeen palaavien lastataan painosteta S2-valintaan.

On ikävää, että kotioloilla on väliä kun on kaksi oppilasta, joiden keskiarvo on vaikkapa 9,0. Toinen haluaa lääkikseen ja opinto-ohjaaja kannustaa häntä. Toinenkin haluaa lääkikseen, mutta hänelle tarjotaan lähihoitajan opintoja lapsuudenperheensä vuoksi. Tällaisen luutuneen ajatusmallin vuoksi menetämme niitä lahjakkaita opiskelijoita. Toki arpa heitetään peruskoulussa kun se S2-lappu allekirjoitutetaan vanhemmilla.

Mitä S2 tarkoittaa?

Lapsethan oppivat puhumaan vierasta kieltä parissa kuukaudessa auttavasti, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta. Miksi tuollainen valinta edes on olemassa, jos sillä tarkoitetaan helpotettua suomen kieltä?

Suomi tai svenska on toissijainen kieli ja S2-oppilas tai opiskelija ei hallitse suomea tai ruotsia opinnoissaan kuin natiivi mikäli vanhemmat ovat joitain muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä.

Onhan meillä kansalliskielisiäkin perheitä, joissa ei puhuta tai lueta koskaan tai sanavarasto on todella suppea ja lapsilla/nuorilla on vaikeaa hahmottaa, mistä oikein koulussa puhutaan oppitunneilla.

Ahaa, okei. Kuulostaa siltä, että kyse on tosiasiassa ketjun aiheesta eikä kielitaidosta. Mm kohdalla voi tosin olla kyse myös siitä, ettei kirjoja ole saatavana heidän äidinkielellään, jota vanhemmat puhuvat. Mutta kyllähän tausta näkyy myös mm-perheissä eli onhan myös siellä koulutettuja vanhempia. On siis väärin opettajalta, jos S2:sta tuputetaan, kun sekään vanhempi ei tiedä tai ymmärrä meidän koulujärjestelmäämme.

S2 tarkoittaa sitä, että suomi ei ole lapsen ykköskieli. Tällöin häneltä ei lähtökohtaisesti vaadita natiivitasoista kielitaitoa, mutta peruskoulun aikana siihen pyritään. Jatko-opiskeluihin s2 ei vaikuta mitenkään. S2 oppilas ei välttämättä ole mikään ummikko. Oma lapseni oli eskarissa s2. Hänen äidinkielensä on suomi, mutta isän kieli englanti ja englanti on hänen vahvin kielensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luokkanousu voi ainakin ulkoisesti onnistua enemmän kuin yhden pykälän verran sukupolvessa. Minä olen molempien vanhempien puolelta vanhan rahan sivistyssuvusta, joka omaisuuden vähenemisen myötä on pudonnut ylempään keskiluokkaan joskus viime vuosisadalla ja kotikieli on vaihtunut suomeksi. Tapakulttuuri periytyy edelleen noilta ajoilta, ja esim. hyvään ja kohteliaaseen käytökseen kiinnitettiin paljon huomiota. Mies taas on kotoisin duunariperheesta, jossa oli alkoholin väärinkäyttöä, vanhemmat erosivat, ja lapsuus oli aika rikkonainen. Toisaalta miehelle opetettiin pintapuolisesti hyvät käytöstavat, kirjojen lukemista arvostettiin ja lapsia käytettiin teatterissa, eli kulttuurikasvatusta tuli myös jonkin verran.

Nyt mies on korkeakoulutettu, eikä ulkoisesta olemuksesta tai käytöksestä mitenkään huomaa taustaa. Hän on kuitenkin kertonut, että ei osaa täysin rentoutua ja koki varsinkin alkuun pönöttämisenä vaikka sunnuntaipäivälliset vanhempieni luona, jossa monen ruokalajin päivällinen syödään tietyn kaavan mukaan. Minä taas olen kasvanut siihen, joten koen päivälliset nimenomaan rentona yhdessäolona ja etiketti luo raamit mukavalle keskustelulle.

Parisuhteessa taustaerot ovat aiheuttaneet meillä isoimmat yhteentörmäykset ja näkyvät erilaisessa suhtautumisessa mm. lastenkasvatukseen ja rahankäyttöön, vaikka totta puhuen ennen lasten syntymää en oikeastaan edes ajatellut erilaisia taustojamme. Minusta lapset kuuluu ottaa aina mukaan keskusteluun, mutta mies kuuluu enemmän perinteiseen suomalaiseen lapset hiljaa kun aikuiset puhuvat -koulukuntaan. Minä käytän rahaa kun tarvitsee tai haluan jotain (toki sijoitan ja säästän siinä sivussa), enkä oikein koskaan ole hahmottanut, että raha voisi loppua, koska varsinkin nuorena vanhemmilta sai aina lisää. Mies sitävastoin on hyvin säästäväinen ja on vasta urakehityksen myötä oppinut ostamaan vaikka laadukkaampia vaatteita.

Mies on joskus todennut, että ilman minua olisi varmaan aika erilainen ihminen ja tuskin olisi kouluttautunut ja edennyt urallaan näin pitkälle. Ehkä miehen veljen perheestä näkee, millainen mies saattaisi muuten olla. Veli on myös kouluttautunut, mutta jutut keskittyvät rahaan ja oman (velkarahalla hankitun) omaisuuden esittelyyn tai omien saavutusten korostamiseen. Ehkä näillä jutuilla ja itsekorostuksella peitellään huonoa itsetuntoa, en osaa sanoa. Veljen vaimo on enemmän jalat maassa. Ulkoiselta olemukselta hänet tuomittaisiin av:lla wt:ksi, mutta ei polta tai kiroile ja on kaiken kaikkiaan fiksu ja ihana ihminen.

Jos pitäisi luokitella, niin veljen perhe olisi vahvasti alemmassa keskiluokassa, mutta ylemmän keskiluokan etiketin tuntemuksen puute estää nousemasta sen enempää. Eipä sillä sinänsä ole väliä, meillä ystäväpiiri koostuu laajasti kaikkien luokkien edustajista pitkäaikaistyöttömistä duunarien kautta tohtoreihin, koska ystävät ovat valikoituneet luonteen eikä omaisuuden tai statuksen perusteella. Ja olisihan se tylsää keskustella vain sellaisten kanssa, jotka näkevät asiat aina samasta näkökulmasta kuin itse.

Hyvä kirjoitus, mut hupaisaa, että mainitset sunnuntaipäivällisen vanhempien luona olevan rentoa ja sitten perään: etiketti luo raamit mukavalle keskustelulle. Onpas luontevaa oloa yhdessä omien vanhempien kanssa. 😅

Etiketti on kuin lukujärjestys. Eihän siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Suurin osa syö ruokansa tietyssä järjestyksessä tai sukuloi tietyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista. 

Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.

Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.

Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.

Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.

Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.

Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.

Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.

Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.

No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?

 Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.

Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.

Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.

Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!

Mistä tiedät?

Ruotsalaiset ovat olleet m-muuton ongelmista keskustellessaan samalla tavalla härkäpäisen oikeaoppisia kuin suomalaiset aiemmassa ulkopolitiikassaan (suomettuminen). Populistipuolueet kutistuvat, kun ne otetaan hallitukseen ja muut puolueet ottavat tiukemman otteen populistien lempiteemoista ohjelmassaan. Näinhän Tanskassa kävi (en nyt satu muistamaan sen puolueen nimeä tai lyhennettä). Mutta ruotsalaiset puolueet ovat lihottaneet SD:tä oppositiossa vuosia eivätkä nytkään ottaneet sitä hallitukseen laihtumaan. 

Käyn ruotsalaisten keskustelupalstoilla. Siellä on mm-naisten oma keskustelupalstakin, jossa ihan suoraan totesivat että sosiaalivirkailijat uskovat aina miehiä ja ovat kontallaan kun uhkaa r-sanalla jos ei ota huomioon ukkojen toiveita siitä, että saavat viettää suunnilleen aikuisen lapsen elämää eläkeläisenäkin. Aina on kotona vaimon tai siskon tekemä ruoka valmiina jne.

Yksi nainen oli herännyt siihen kun oma tytär oli kysynyt, että mikseivät he ole kuin muut ja Annan äiti saa lähteä aamulla yksin bussilla töihin? Nainen oli mennyt sanattomaksi vaikean kysymyksen edessä. Hän oli tajunnut, etteivät ruotsalaiset sosiaalityöntekijät voi heitä pelastaa.

Jos SD saa esimerkiksi hallituksen vaaankielenä läpi sen, että joka nainen lähtee kielikurssille ja lapsi aloittaa päiväkodin tietyssä iässä niin sehän on hallituksen käsky. Siinä ei auta ukkojen urputus mitään. Kyllä he oppivat ottamaan ruokaa jääkaapista ja käyttämään mikroa.

Lisään vielä, ettei tämä mene Suomessakaan sen paremmin kun täydellisesti suomea olevalle lapselle höynäytetään S2-kielivalinta ja sitten ylioppilasta tajuaa, ettei pääse suoraan yliopistoon millään. Opettajien pitäisi lakata sen S2-kielivalinnan painostaminen kieltä taitamattomille vanhemmille. Jokainen tajuaa, että lapsi oppii koulussa vielä paremmin opetuskieltä. Eihän ketään ulomailta Suomeen palaavien lastataan painosteta S2-valintaan.

On ikävää, että kotioloilla on väliä kun on kaksi oppilasta, joiden keskiarvo on vaikkapa 9,0. Toinen haluaa lääkikseen ja opinto-ohjaaja kannustaa häntä. Toinenkin haluaa lääkikseen, mutta hänelle tarjotaan lähihoitajan opintoja lapsuudenperheensä vuoksi. Tällaisen luutuneen ajatusmallin vuoksi menetämme niitä lahjakkaita opiskelijoita. Toki arpa heitetään peruskoulussa kun se S2-lappu allekirjoitutetaan vanhemmilla.

Mitä S2 tarkoittaa?

Lapsethan oppivat puhumaan vierasta kieltä parissa kuukaudessa auttavasti, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta. Miksi tuollainen valinta edes on olemassa, jos sillä tarkoitetaan helpotettua suomen kieltä?

Suomi tai svenska on toissijainen kieli ja S2-oppilas tai opiskelija ei hallitse suomea tai ruotsia opinnoissaan kuin natiivi mikäli vanhemmat ovat joitain muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä.

Onhan meillä kansalliskielisiäkin perheitä, joissa ei puhuta tai lueta koskaan tai sanavarasto on todella suppea ja lapsilla/nuorilla on vaikeaa hahmottaa, mistä oikein koulussa puhutaan oppitunneilla.

Ahaa, okei. Kuulostaa siltä, että kyse on tosiasiassa ketjun aiheesta eikä kielitaidosta. Mm kohdalla voi tosin olla kyse myös siitä, ettei kirjoja ole saatavana heidän äidinkielellään, jota vanhemmat puhuvat. Mutta kyllähän tausta näkyy myös mm-perheissä eli onhan myös siellä koulutettuja vanhempia. On siis väärin opettajalta, jos S2:sta tuputetaan, kun sekään vanhempi ei tiedä tai ymmärrä meidän koulujärjestelmäämme.

S2 tarkoittaa sitä, että suomi ei ole lapsen ykköskieli. Tällöin häneltä ei lähtökohtaisesti vaadita natiivitasoista kielitaitoa, mutta peruskoulun aikana siihen pyritään. Jatko-opiskeluihin s2 ei vaikuta mitenkään. S2 oppilas ei välttämättä ole mikään ummikko. Oma lapseni oli eskarissa s2. Hänen äidinkielensä on suomi, mutta isän kieli englanti ja englanti on hänen vahvin kielensä.

Mitä käytännön merkitystä S2:lla sitten on eli miten se näkyy koulunkäynnissä? Onko S2 kaksikielisyytemme perua?

Kaksi- tai monikielisyyden haittahan voi olla se, että jää kaikilla kielillä kielipuoleksi, jos valitsee ensimmäiseksi kieleksi sen mitä hallitsee huonommin. Tällaista olen kuullut suomenruotsalaisilta, kaksikielisiltä tuttavilta. Vieraammalla kielellä opiskelu vaatii enemmän ponnistelua ja silloin lopputulos voi jäädä heikommaksi kuin se muuten olisi, ellei lapsi tai nuori ole erityisen innostunut koulunkäynnistä.

Mutta jos äidinkieli on jokin eurooppalaisittain vieras kieli, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Ei ole korkeatasoista koulutusta omalla äidinkielellä jatkossa, joten olisi fiksumpaa valita suomi ensimmäiseksi kieleksi heti kun mahdollista. Eikä siihen varmasti kauan mene, kun suomalaisessa ympäristössä kuitenkin eletään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltalehdessä juttu ihmisten palkoista. Peltisepät kiskovat ihan yhtä paljon tai enemmän kuin monet normi akateemisen ammatin hankkineet. 

Tämän ketjun ongelma: oletetaan, että koulutus korreloi palkan kanssa, oletetaan, että ihmisen arvot (mihin rahansa ja aikansa käyttää) korreloi koulutuksen tai syntymäperheen sosiaalisen aseman kanssa. Ajatellaan vanhoja luokkia, vanhoja arvoja aikana jolloin kaikki ympärillä muuttuu. Sotaa käydään Euroopassa vielä pitkään. Se vaikuttaa jatkossa yhä enemmän kaikkien meidän elämään vaikka suora sota ei Suomeen tulisikaan. Ilmastomuutos yhdistettynä sotaan laittaa kaikkien miettimään arvonsa uudestaan. Matkailu vähenee, kulutus vähenee ja kulutuksen kohteet muuttuvat. Nälänhätä kuivuvassa etelässä laittaa ihmiset liikkeelle, meille tulee paljon väkeä lisää haluttiin tai ei.

Tuossa tulevassa maailmassa ne luokat menee ihan uusiksi, tulee hyvinvoivien työssäkäyvien luokka ja uus tul okkaiden luokka. Pahimmillaan se täällä povattu lisääntyvä luokkajako ei tarkoita nykyisiä asujia, vaan juuri suurta tul ijoiden luokkaa. Siinä meille pohdintaa, kuinka saada kaikki mukaan hyvinvointiyhteiskuntaan ja kuinka löytää rahat hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Ja tuossa tulevaisuudessa kaikki joudumme miettimään asiat uusiksi: entä jos se korkein luokka muodostetaankin ympäristötietoisimmista ihmisistä jotka kuluttavat vähiten mutta tuottavat osaamisellaan parhaita ratkaisuja ongelmiin, ne kultareunuksisia lautasia ja Birkin-laukkuja haalivat niitä halveksittuja kuluttajia?

Ketjussa on satoja viestiä siitä miten hyvin duunari voi ansaita akateemiseen ammattiin verraten.

Jos duunarit ansaitsevat hyvin, voivat maksaa lasten preppauskurssit oikikseen tai lääkikseen paremmin kuin se maisterinpapereistaan ylpeä yksinhuoltajaope. Miksi ihmeessä pohtia hyvin toimeentulevia ihmisiä? Ainut syy tällaiselle ketjulle on minusta halu tuntea itsensä hieman muita paremmaksi ja miettiä kuinka muut pystyvät tuo näkemään. No, jostain kai se täytyy ilo elämään repiä, jatkakaa.

Preppauskurssit eivät ole mitenkään välttämättömiä. En ole käynyt enkä tunne ketään muutakaan sellaisilla käyneitä, lapsikin pääsi ekalla yrittämällä. Eivät niitä loppujen lopuksi niin monet käy kuin mediasta voisi saada ymmärtää. Ei ainakaan pk-seudun paremmilla alueilla. 

Ei tietenkään käy "niin monet", koska ne maksavat maltaita. Ja ne joilla on varaa maksaa, niiden lapset käyvät preppauskurssit satavarmasti!

Heh, kun satun asumaan juuri siellä parhaiten toimeentulevien alueella, missä preppauskursseja ei käydä.

Kuinka sinä voit tietää muiden yksityisasioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista. 

Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.

Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.

Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.

Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.

Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.

Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.

Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.

Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.

No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?

 Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.

Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.

Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.

Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!

Mistä tiedät?

Ruotsalaiset ovat olleet m-muuton ongelmista keskustellessaan samalla tavalla härkäpäisen oikeaoppisia kuin suomalaiset aiemmassa ulkopolitiikassaan (suomettuminen). Populistipuolueet kutistuvat, kun ne otetaan hallitukseen ja muut puolueet ottavat tiukemman otteen populistien lempiteemoista ohjelmassaan. Näinhän Tanskassa kävi (en nyt satu muistamaan sen puolueen nimeä tai lyhennettä). Mutta ruotsalaiset puolueet ovat lihottaneet SD:tä oppositiossa vuosia eivätkä nytkään ottaneet sitä hallitukseen laihtumaan. 

Käyn ruotsalaisten keskustelupalstoilla. Siellä on mm-naisten oma keskustelupalstakin, jossa ihan suoraan totesivat että sosiaalivirkailijat uskovat aina miehiä ja ovat kontallaan kun uhkaa r-sanalla jos ei ota huomioon ukkojen toiveita siitä, että saavat viettää suunnilleen aikuisen lapsen elämää eläkeläisenäkin. Aina on kotona vaimon tai siskon tekemä ruoka valmiina jne.

Yksi nainen oli herännyt siihen kun oma tytär oli kysynyt, että mikseivät he ole kuin muut ja Annan äiti saa lähteä aamulla yksin bussilla töihin? Nainen oli mennyt sanattomaksi vaikean kysymyksen edessä. Hän oli tajunnut, etteivät ruotsalaiset sosiaalityöntekijät voi heitä pelastaa.

Jos SD saa esimerkiksi hallituksen vaaankielenä läpi sen, että joka nainen lähtee kielikurssille ja lapsi aloittaa päiväkodin tietyssä iässä niin sehän on hallituksen käsky. Siinä ei auta ukkojen urputus mitään. Kyllä he oppivat ottamaan ruokaa jääkaapista ja käyttämään mikroa.

Lisään vielä, ettei tämä mene Suomessakaan sen paremmin kun täydellisesti suomea olevalle lapselle höynäytetään S2-kielivalinta ja sitten ylioppilasta tajuaa, ettei pääse suoraan yliopistoon millään. Opettajien pitäisi lakata sen S2-kielivalinnan painostaminen kieltä taitamattomille vanhemmille. Jokainen tajuaa, että lapsi oppii koulussa vielä paremmin opetuskieltä. Eihän ketään ulomailta Suomeen palaavien lastataan painosteta S2-valintaan.

On ikävää, että kotioloilla on väliä kun on kaksi oppilasta, joiden keskiarvo on vaikkapa 9,0. Toinen haluaa lääkikseen ja opinto-ohjaaja kannustaa häntä. Toinenkin haluaa lääkikseen, mutta hänelle tarjotaan lähihoitajan opintoja lapsuudenperheensä vuoksi. Tällaisen luutuneen ajatusmallin vuoksi menetämme niitä lahjakkaita opiskelijoita. Toki arpa heitetään peruskoulussa kun se S2-lappu allekirjoitutetaan vanhemmilla.

Mitä S2 tarkoittaa?

Lapsethan oppivat puhumaan vierasta kieltä parissa kuukaudessa auttavasti, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta. Miksi tuollainen valinta edes on olemassa, jos sillä tarkoitetaan helpotettua suomen kieltä?

Suomi tai svenska on toissijainen kieli ja S2-oppilas tai opiskelija ei hallitse suomea tai ruotsia opinnoissaan kuin natiivi mikäli vanhemmat ovat joitain muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä.

Onhan meillä kansalliskielisiäkin perheitä, joissa ei puhuta tai lueta koskaan tai sanavarasto on todella suppea ja lapsilla/nuorilla on vaikeaa hahmottaa, mistä oikein koulussa puhutaan oppitunneilla.

Ahaa, okei. Kuulostaa siltä, että kyse on tosiasiassa ketjun aiheesta eikä kielitaidosta. Mm kohdalla voi tosin olla kyse myös siitä, ettei kirjoja ole saatavana heidän äidinkielellään, jota vanhemmat puhuvat. Mutta kyllähän tausta näkyy myös mm-perheissä eli onhan myös siellä koulutettuja vanhempia. On siis väärin opettajalta, jos S2:sta tuputetaan, kun sekään vanhempi ei tiedä tai ymmärrä meidän koulujärjestelmäämme.

S2 tarkoittaa sitä, että suomi ei ole lapsen ykköskieli. Tällöin häneltä ei lähtökohtaisesti vaadita natiivitasoista kielitaitoa, mutta peruskoulun aikana siihen pyritään. Jatko-opiskeluihin s2 ei vaikuta mitenkään. S2 oppilas ei välttämättä ole mikään ummikko. Oma lapseni oli eskarissa s2. Hänen äidinkielensä on suomi, mutta isän kieli englanti ja englanti on hänen vahvin kielensä.

Mitä käytännön merkitystä S2:lla sitten on eli miten se näkyy koulunkäynnissä? Onko S2 kaksikielisyytemme perua?

Kaksi- tai monikielisyyden haittahan voi olla se, että jää kaikilla kielillä kielipuoleksi, jos valitsee ensimmäiseksi kieleksi sen mitä hallitsee huonommin. Tällaista olen kuullut suomenruotsalaisilta, kaksikielisiltä tuttavilta. Vieraammalla kielellä opiskelu vaatii enemmän ponnistelua ja silloin lopputulos voi jäädä heikommaksi kuin se muuten olisi, ellei lapsi tai nuori ole erityisen innostunut koulunkäynnistä.

Mutta jos äidinkieli on jokin eurooppalaisittain vieras kieli, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Ei ole korkeatasoista koulutusta omalla äidinkielellä jatkossa, joten olisi fiksumpaa valita suomi ensimmäiseksi kieleksi heti kun mahdollista. Eikä siihen varmasti kauan mene, kun suomalaisessa ympäristössä kuitenkin eletään. 

Mikäs talkkuna siellä oikein äimistelee. Ei s2 ole kielivalinta kuten vieraat kielet. S2 tarkoittaa sitä että äidinkieli nimistä oppiainetta opiskellaan hieman eri tavoitteilla kuin natiivitasoiset lapset. Eli suomea siellä äidinkielen tunneilla kaikki opiskelee, mutta eri tavoitteilla.

Ensi talvena nähdään kenellä on oikeasti varaa asua omakotitalossa ja työmotivaatio, kun palkasta alkaa osa mennä ulosottoon ja omistusasunto lähtee alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltalehdessä juttu ihmisten palkoista. Peltisepät kiskovat ihan yhtä paljon tai enemmän kuin monet normi akateemisen ammatin hankkineet. 

Tämän ketjun ongelma: oletetaan, että koulutus korreloi palkan kanssa, oletetaan, että ihmisen arvot (mihin rahansa ja aikansa käyttää) korreloi koulutuksen tai syntymäperheen sosiaalisen aseman kanssa. Ajatellaan vanhoja luokkia, vanhoja arvoja aikana jolloin kaikki ympärillä muuttuu. Sotaa käydään Euroopassa vielä pitkään. Se vaikuttaa jatkossa yhä enemmän kaikkien meidän elämään vaikka suora sota ei Suomeen tulisikaan. Ilmastomuutos yhdistettynä sotaan laittaa kaikkien miettimään arvonsa uudestaan. Matkailu vähenee, kulutus vähenee ja kulutuksen kohteet muuttuvat. Nälänhätä kuivuvassa etelässä laittaa ihmiset liikkeelle, meille tulee paljon väkeä lisää haluttiin tai ei.

Tuossa tulevassa maailmassa ne luokat menee ihan uusiksi, tulee hyvinvoivien työssäkäyvien luokka ja uus tul okkaiden luokka. Pahimmillaan se täällä povattu lisääntyvä luokkajako ei tarkoita nykyisiä asujia, vaan juuri suurta tul ijoiden luokkaa. Siinä meille pohdintaa, kuinka saada kaikki mukaan hyvinvointiyhteiskuntaan ja kuinka löytää rahat hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Ja tuossa tulevaisuudessa kaikki joudumme miettimään asiat uusiksi: entä jos se korkein luokka muodostetaankin ympäristötietoisimmista ihmisistä jotka kuluttavat vähiten mutta tuottavat osaamisellaan parhaita ratkaisuja ongelmiin, ne kultareunuksisia lautasia ja Birkin-laukkuja haalivat niitä halveksittuja kuluttajia?

Ketjussa on satoja viestiä siitä miten hyvin duunari voi ansaita akateemiseen ammattiin verraten.

Jos duunarit ansaitsevat hyvin, voivat maksaa lasten preppauskurssit oikikseen tai lääkikseen paremmin kuin se maisterinpapereistaan ylpeä yksinhuoltajaope. Miksi ihmeessä pohtia hyvin toimeentulevia ihmisiä? Ainut syy tällaiselle ketjulle on minusta halu tuntea itsensä hieman muita paremmaksi ja miettiä kuinka muut pystyvät tuo näkemään. No, jostain kai se täytyy ilo elämään repiä, jatkakaa.

Preppauskurssit eivät ole mitenkään välttämättömiä. En ole käynyt enkä tunne ketään muutakaan sellaisilla käyneitä, lapsikin pääsi ekalla yrittämällä. Eivät niitä loppujen lopuksi niin monet käy kuin mediasta voisi saada ymmärtää. Ei ainakaan pk-seudun paremmilla alueilla. 

Ei tietenkään käy "niin monet", koska ne maksavat maltaita. Ja ne joilla on varaa maksaa, niiden lapset käyvät preppauskurssit satavarmasti!

Heh, kun satun asumaan juuri siellä parhaiten toimeentulevien alueella, missä preppauskursseja ei käydä.

Kuinka sinä voit tietää muiden yksityisasioista?

Hyvä kysymys, koska ihmiset eivät todellakaan tiedä toistensa varallisuutta, vaikka usein tuntevat muiden asiat jopa paremmin kuin nämä itse.

Tässä tapauksessa asuinalueeni tulotaso on tilastotieto eli luin lehdestä (oli yllätys itsellenikin). Preppauskurssit tiedän omien lasten luokkakavereiden kautta, mutta en tietenkään ihan jokaisen alueen nuoren kohdalta. Kuitenkin oreppauskursseista on annettu uutisoinnissa se kuva, että ne olisivat pakollisia, vaikka tilanne ei ole ainakaan minun näkökulmastani muuttunut. Ei ole pakollista eivätkä kaikki käy preppauskursseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista. 

Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.

Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.

Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.

Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.

Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.

Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.

Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.

Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.

No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?

 Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.

Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.

Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.

Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!

Mistä tiedät?

Ruotsalaiset ovat olleet m-muuton ongelmista keskustellessaan samalla tavalla härkäpäisen oikeaoppisia kuin suomalaiset aiemmassa ulkopolitiikassaan (suomettuminen). Populistipuolueet kutistuvat, kun ne otetaan hallitukseen ja muut puolueet ottavat tiukemman otteen populistien lempiteemoista ohjelmassaan. Näinhän Tanskassa kävi (en nyt satu muistamaan sen puolueen nimeä tai lyhennettä). Mutta ruotsalaiset puolueet ovat lihottaneet SD:tä oppositiossa vuosia eivätkä nytkään ottaneet sitä hallitukseen laihtumaan. 

Käyn ruotsalaisten keskustelupalstoilla. Siellä on mm-naisten oma keskustelupalstakin, jossa ihan suoraan totesivat että sosiaalivirkailijat uskovat aina miehiä ja ovat kontallaan kun uhkaa r-sanalla jos ei ota huomioon ukkojen toiveita siitä, että saavat viettää suunnilleen aikuisen lapsen elämää eläkeläisenäkin. Aina on kotona vaimon tai siskon tekemä ruoka valmiina jne.

Yksi nainen oli herännyt siihen kun oma tytär oli kysynyt, että mikseivät he ole kuin muut ja Annan äiti saa lähteä aamulla yksin bussilla töihin? Nainen oli mennyt sanattomaksi vaikean kysymyksen edessä. Hän oli tajunnut, etteivät ruotsalaiset sosiaalityöntekijät voi heitä pelastaa.

Jos SD saa esimerkiksi hallituksen vaaankielenä läpi sen, että joka nainen lähtee kielikurssille ja lapsi aloittaa päiväkodin tietyssä iässä niin sehän on hallituksen käsky. Siinä ei auta ukkojen urputus mitään. Kyllä he oppivat ottamaan ruokaa jääkaapista ja käyttämään mikroa.

Lisään vielä, ettei tämä mene Suomessakaan sen paremmin kun täydellisesti suomea olevalle lapselle höynäytetään S2-kielivalinta ja sitten ylioppilasta tajuaa, ettei pääse suoraan yliopistoon millään. Opettajien pitäisi lakata sen S2-kielivalinnan painostaminen kieltä taitamattomille vanhemmille. Jokainen tajuaa, että lapsi oppii koulussa vielä paremmin opetuskieltä. Eihän ketään ulomailta Suomeen palaavien lastataan painosteta S2-valintaan.

On ikävää, että kotioloilla on väliä kun on kaksi oppilasta, joiden keskiarvo on vaikkapa 9,0. Toinen haluaa lääkikseen ja opinto-ohjaaja kannustaa häntä. Toinenkin haluaa lääkikseen, mutta hänelle tarjotaan lähihoitajan opintoja lapsuudenperheensä vuoksi. Tällaisen luutuneen ajatusmallin vuoksi menetämme niitä lahjakkaita opiskelijoita. Toki arpa heitetään peruskoulussa kun se S2-lappu allekirjoitutetaan vanhemmilla.

Mitä S2 tarkoittaa?

Lapsethan oppivat puhumaan vierasta kieltä parissa kuukaudessa auttavasti, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta. Miksi tuollainen valinta edes on olemassa, jos sillä tarkoitetaan helpotettua suomen kieltä?

Suomi tai svenska on toissijainen kieli ja S2-oppilas tai opiskelija ei hallitse suomea tai ruotsia opinnoissaan kuin natiivi mikäli vanhemmat ovat joitain muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä.

Onhan meillä kansalliskielisiäkin perheitä, joissa ei puhuta tai lueta koskaan tai sanavarasto on todella suppea ja lapsilla/nuorilla on vaikeaa hahmottaa, mistä oikein koulussa puhutaan oppitunneilla.

Ahaa, okei. Kuulostaa siltä, että kyse on tosiasiassa ketjun aiheesta eikä kielitaidosta. Mm kohdalla voi tosin olla kyse myös siitä, ettei kirjoja ole saatavana heidän äidinkielellään, jota vanhemmat puhuvat. Mutta kyllähän tausta näkyy myös mm-perheissä eli onhan myös siellä koulutettuja vanhempia. On siis väärin opettajalta, jos S2:sta tuputetaan, kun sekään vanhempi ei tiedä tai ymmärrä meidän koulujärjestelmäämme.

E-kirjoja on saatavana lukemattomilla kielillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista. 

Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.

Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.

Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.

Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.

Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.

Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.

Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.

Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.

No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?

 Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.

Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.

Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.

Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!

Mistä tiedät?

Ruotsalaiset ovat olleet m-muuton ongelmista keskustellessaan samalla tavalla härkäpäisen oikeaoppisia kuin suomalaiset aiemmassa ulkopolitiikassaan (suomettuminen). Populistipuolueet kutistuvat, kun ne otetaan hallitukseen ja muut puolueet ottavat tiukemman otteen populistien lempiteemoista ohjelmassaan. Näinhän Tanskassa kävi (en nyt satu muistamaan sen puolueen nimeä tai lyhennettä). Mutta ruotsalaiset puolueet ovat lihottaneet SD:tä oppositiossa vuosia eivätkä nytkään ottaneet sitä hallitukseen laihtumaan. 

Käyn ruotsalaisten keskustelupalstoilla. Siellä on mm-naisten oma keskustelupalstakin, jossa ihan suoraan totesivat että sosiaalivirkailijat uskovat aina miehiä ja ovat kontallaan kun uhkaa r-sanalla jos ei ota huomioon ukkojen toiveita siitä, että saavat viettää suunnilleen aikuisen lapsen elämää eläkeläisenäkin. Aina on kotona vaimon tai siskon tekemä ruoka valmiina jne.

Yksi nainen oli herännyt siihen kun oma tytär oli kysynyt, että mikseivät he ole kuin muut ja Annan äiti saa lähteä aamulla yksin bussilla töihin? Nainen oli mennyt sanattomaksi vaikean kysymyksen edessä. Hän oli tajunnut, etteivät ruotsalaiset sosiaalityöntekijät voi heitä pelastaa.

Jos SD saa esimerkiksi hallituksen vaaankielenä läpi sen, että joka nainen lähtee kielikurssille ja lapsi aloittaa päiväkodin tietyssä iässä niin sehän on hallituksen käsky. Siinä ei auta ukkojen urputus mitään. Kyllä he oppivat ottamaan ruokaa jääkaapista ja käyttämään mikroa.

Lisään vielä, ettei tämä mene Suomessakaan sen paremmin kun täydellisesti suomea olevalle lapselle höynäytetään S2-kielivalinta ja sitten ylioppilasta tajuaa, ettei pääse suoraan yliopistoon millään. Opettajien pitäisi lakata sen S2-kielivalinnan painostaminen kieltä taitamattomille vanhemmille. Jokainen tajuaa, että lapsi oppii koulussa vielä paremmin opetuskieltä. Eihän ketään ulomailta Suomeen palaavien lastataan painosteta S2-valintaan.

On ikävää, että kotioloilla on väliä kun on kaksi oppilasta, joiden keskiarvo on vaikkapa 9,0. Toinen haluaa lääkikseen ja opinto-ohjaaja kannustaa häntä. Toinenkin haluaa lääkikseen, mutta hänelle tarjotaan lähihoitajan opintoja lapsuudenperheensä vuoksi. Tällaisen luutuneen ajatusmallin vuoksi menetämme niitä lahjakkaita opiskelijoita. Toki arpa heitetään peruskoulussa kun se S2-lappu allekirjoitutetaan vanhemmilla.

Mitä S2 tarkoittaa?

Lapsethan oppivat puhumaan vierasta kieltä parissa kuukaudessa auttavasti, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta. Miksi tuollainen valinta edes on olemassa, jos sillä tarkoitetaan helpotettua suomen kieltä?

Suomi tai svenska on toissijainen kieli ja S2-oppilas tai opiskelija ei hallitse suomea tai ruotsia opinnoissaan kuin natiivi mikäli vanhemmat ovat joitain muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä.

Onhan meillä kansalliskielisiäkin perheitä, joissa ei puhuta tai lueta koskaan tai sanavarasto on todella suppea ja lapsilla/nuorilla on vaikeaa hahmottaa, mistä oikein koulussa puhutaan oppitunneilla.

Ahaa, okei. Kuulostaa siltä, että kyse on tosiasiassa ketjun aiheesta eikä kielitaidosta. Mm kohdalla voi tosin olla kyse myös siitä, ettei kirjoja ole saatavana heidän äidinkielellään, jota vanhemmat puhuvat. Mutta kyllähän tausta näkyy myös mm-perheissä eli onhan myös siellä koulutettuja vanhempia. On siis väärin opettajalta, jos S2:sta tuputetaan, kun sekään vanhempi ei tiedä tai ymmärrä meidän koulujärjestelmäämme.

S2 tarkoittaa sitä, että suomi ei ole lapsen ykköskieli. Tällöin häneltä ei lähtökohtaisesti vaadita natiivitasoista kielitaitoa, mutta peruskoulun aikana siihen pyritään. Jatko-opiskeluihin s2 ei vaikuta mitenkään. S2 oppilas ei välttämättä ole mikään ummikko. Oma lapseni oli eskarissa s2. Hänen äidinkielensä on suomi, mutta isän kieli englanti ja englanti on hänen vahvin kielensä.

Mitä käytännön merkitystä S2:lla sitten on eli miten se näkyy koulunkäynnissä? Onko S2 kaksikielisyytemme perua?

Kaksi- tai monikielisyyden haittahan voi olla se, että jää kaikilla kielillä kielipuoleksi, jos valitsee ensimmäiseksi kieleksi sen mitä hallitsee huonommin. Tällaista olen kuullut suomenruotsalaisilta, kaksikielisiltä tuttavilta. Vieraammalla kielellä opiskelu vaatii enemmän ponnistelua ja silloin lopputulos voi jäädä heikommaksi kuin se muuten olisi, ellei lapsi tai nuori ole erityisen innostunut koulunkäynnistä.

Mutta jos äidinkieli on jokin eurooppalaisittain vieras kieli, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Ei ole korkeatasoista koulutusta omalla äidinkielellä jatkossa, joten olisi fiksumpaa valita suomi ensimmäiseksi kieleksi heti kun mahdollista. Eikä siihen varmasti kauan mene, kun suomalaisessa ympäristössä kuitenkin eletään. 

Mikäs talkkuna siellä oikein äimistelee. Ei s2 ole kielivalinta kuten vieraat kielet. S2 tarkoittaa sitä että äidinkieli nimistä oppiainetta opiskellaan hieman eri tavoitteilla kuin natiivitasoiset lapset. Eli suomea siellä äidinkielen tunneilla kaikki opiskelee, mutta eri tavoitteilla.

Sano kalkkuna vain, ja kiitti vastauksesta. En tosiaan tiedä noista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista. 

Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.

Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.

Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.

Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.

Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.

Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.

Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.

Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.

No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?

 Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.

Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.

Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.

Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!

Mistä tiedät?

Ruotsalaiset ovat olleet m-muuton ongelmista keskustellessaan samalla tavalla härkäpäisen oikeaoppisia kuin suomalaiset aiemmassa ulkopolitiikassaan (suomettuminen). Populistipuolueet kutistuvat, kun ne otetaan hallitukseen ja muut puolueet ottavat tiukemman otteen populistien lempiteemoista ohjelmassaan. Näinhän Tanskassa kävi (en nyt satu muistamaan sen puolueen nimeä tai lyhennettä). Mutta ruotsalaiset puolueet ovat lihottaneet SD:tä oppositiossa vuosia eivätkä nytkään ottaneet sitä hallitukseen laihtumaan. 

Käyn ruotsalaisten keskustelupalstoilla. Siellä on mm-naisten oma keskustelupalstakin, jossa ihan suoraan totesivat että sosiaalivirkailijat uskovat aina miehiä ja ovat kontallaan kun uhkaa r-sanalla jos ei ota huomioon ukkojen toiveita siitä, että saavat viettää suunnilleen aikuisen lapsen elämää eläkeläisenäkin. Aina on kotona vaimon tai siskon tekemä ruoka valmiina jne.

Yksi nainen oli herännyt siihen kun oma tytär oli kysynyt, että mikseivät he ole kuin muut ja Annan äiti saa lähteä aamulla yksin bussilla töihin? Nainen oli mennyt sanattomaksi vaikean kysymyksen edessä. Hän oli tajunnut, etteivät ruotsalaiset sosiaalityöntekijät voi heitä pelastaa.

Jos SD saa esimerkiksi hallituksen vaaankielenä läpi sen, että joka nainen lähtee kielikurssille ja lapsi aloittaa päiväkodin tietyssä iässä niin sehän on hallituksen käsky. Siinä ei auta ukkojen urputus mitään. Kyllä he oppivat ottamaan ruokaa jääkaapista ja käyttämään mikroa.

Lisään vielä, ettei tämä mene Suomessakaan sen paremmin kun täydellisesti suomea olevalle lapselle höynäytetään S2-kielivalinta ja sitten ylioppilasta tajuaa, ettei pääse suoraan yliopistoon millään. Opettajien pitäisi lakata sen S2-kielivalinnan painostaminen kieltä taitamattomille vanhemmille. Jokainen tajuaa, että lapsi oppii koulussa vielä paremmin opetuskieltä. Eihän ketään ulomailta Suomeen palaavien lastataan painosteta S2-valintaan.

On ikävää, että kotioloilla on väliä kun on kaksi oppilasta, joiden keskiarvo on vaikkapa 9,0. Toinen haluaa lääkikseen ja opinto-ohjaaja kannustaa häntä. Toinenkin haluaa lääkikseen, mutta hänelle tarjotaan lähihoitajan opintoja lapsuudenperheensä vuoksi. Tällaisen luutuneen ajatusmallin vuoksi menetämme niitä lahjakkaita opiskelijoita. Toki arpa heitetään peruskoulussa kun se S2-lappu allekirjoitutetaan vanhemmilla.

Mitä S2 tarkoittaa?

Lapsethan oppivat puhumaan vierasta kieltä parissa kuukaudessa auttavasti, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta. Miksi tuollainen valinta edes on olemassa, jos sillä tarkoitetaan helpotettua suomen kieltä?

Suomi tai svenska on toissijainen kieli ja S2-oppilas tai opiskelija ei hallitse suomea tai ruotsia opinnoissaan kuin natiivi mikäli vanhemmat ovat joitain muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä.

Onhan meillä kansalliskielisiäkin perheitä, joissa ei puhuta tai lueta koskaan tai sanavarasto on todella suppea ja lapsilla/nuorilla on vaikeaa hahmottaa, mistä oikein koulussa puhutaan oppitunneilla.

Ahaa, okei. Kuulostaa siltä, että kyse on tosiasiassa ketjun aiheesta eikä kielitaidosta. Mm kohdalla voi tosin olla kyse myös siitä, ettei kirjoja ole saatavana heidän äidinkielellään, jota vanhemmat puhuvat. Mutta kyllähän tausta näkyy myös mm-perheissä eli onhan myös siellä koulutettuja vanhempia. On siis väärin opettajalta, jos S2:sta tuputetaan, kun sekään vanhempi ei tiedä tai ymmärrä meidän koulujärjestelmäämme.

S2 tarkoittaa sitä, että suomi ei ole lapsen ykköskieli. Tällöin häneltä ei lähtökohtaisesti vaadita natiivitasoista kielitaitoa, mutta peruskoulun aikana siihen pyritään. Jatko-opiskeluihin s2 ei vaikuta mitenkään. S2 oppilas ei välttämättä ole mikään ummikko. Oma lapseni oli eskarissa s2. Hänen äidinkielensä on suomi, mutta isän kieli englanti ja englanti on hänen vahvin kielensä.

Mitä käytännön merkitystä S2:lla sitten on eli miten se näkyy koulunkäynnissä? Onko S2 kaksikielisyytemme perua?

Kaksi- tai monikielisyyden haittahan voi olla se, että jää kaikilla kielillä kielipuoleksi, jos valitsee ensimmäiseksi kieleksi sen mitä hallitsee huonommin. Tällaista olen kuullut suomenruotsalaisilta, kaksikielisiltä tuttavilta. Vieraammalla kielellä opiskelu vaatii enemmän ponnistelua ja silloin lopputulos voi jäädä heikommaksi kuin se muuten olisi, ellei lapsi tai nuori ole erityisen innostunut koulunkäynnistä.

Mutta jos äidinkieli on jokin eurooppalaisittain vieras kieli, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Ei ole korkeatasoista koulutusta omalla äidinkielellä jatkossa, joten olisi fiksumpaa valita suomi ensimmäiseksi kieleksi heti kun mahdollista. Eikä siihen varmasti kauan mene, kun suomalaisessa ympäristössä kuitenkin eletään. 

Tuo kielipuoliväite on vääristynyttä huttua. Tutkimuksilla on todettu, että kaksikieliset oppivat helpommin lisäkieliä kuin yksikieliset. Maailmassa on ihmisiä, joilla jokainen isovanhempi puhuu eriä äidinkieltään lapsenlapsilleen ja lapset oppivat kommunikoimaan neljällä kielellä helposti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä S2 tarkoittaa?

Lapsethan oppivat puhumaan vierasta kieltä parissa kuukaudessa auttavasti, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta. Miksi tuollainen valinta edes on olemassa, jos sillä tarkoitetaan helpotettua suomen kieltä?

S2 tarkoittaa "suomi toisena kielenä".

Koen itse kuuluvani alaluokkaan tulojen puolesta, kun perinnöllinen sairaus ja muut terveysongelmat veivät työkyvyn jo alle kolmikymppisenä. Vaatteet on kirppiksiltä tai jopa ilmaiseksi saatuja, sisustus on epämääräistä tilpehööriä ja muistuttaa kuulemma lähinnä sisustustarvikekauppaa. Kiroilen paljon, olen nepsy, juon toisinaan itseni reippaaseen humalaan.

Toisaalta omistan paljon kotimaisia, laadukkaita vaatteita (niille ei tunnuta annettavan arvoa täällä päin), harrastan teatteria ja käsitöitä, puhun useampaa kieltä, luen paljon ja keskustelen mielelläni esimerkiksi tieteestä ja poliittisista kysymyksistä.

Tässä onkin hauska ristiriita, koska työtön/työkyvytön ja matalasti koulutettu on usein synonyymi tyhmälle ja sivistymättömälle. En ole kumpaakaan. Olisin kai voinut olla vaikka mitä, jos kroppa olisi vain kestänyt. Noh, ei kestänyt, mutta se ei estä minua sivistämästä itseäni.

Tulikin mieleeni vasta käymäni keskustelu parempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kerroin innoissani vasta lukemastani tutkimuksesta ja jotenkin odotin saavani edes vähän vastakaikua. Sen sijaan vastaus oli: "ei minulla ole aikaa tai kiinnostusta tuollaisiin turhuuksiin".

Puhetapa kertoo jo paljon. Alemmalla sosiaaliluokalla on paljon tatuointeja, lävistyksiä, ronskisti värjättyjä hiuksia, irtoripsiä ym. lisäkkeitä. Alemmissa sosiaaliluokissa poltetaan tupakkaa enemmän ja ehkä kaljaakin kuluu enemmän, katsotaan tyhmiä tosi-tv -ohjelmia ja toimintaleffoja, ei lueta tai harrasteta kulttuuria, autona joku vanha romu, käytetään vitsipaitoja ja -pipoja, esim. köyhät kyykkyyn tai jotain vastaavaa. Lapsilla ei rajoja. Ostetaan feikkimerkkivaatetta tai aitojakin viimeisillä rahoilla, esim. guess. Uskotaan salaliittoteorioihin. Naiset meikkaavat alemmissa luokissa huomattavasti räikeämmin kuin korkeammissa yhteiskuntaluokissa.

Vierailija kirjoitti:

Puhetapa kertoo jo paljon. Alemmalla sosiaaliluokalla on paljon tatuointeja, lävistyksiä, ronskisti värjättyjä hiuksia, irtoripsiä ym. lisäkkeitä. Alemmissa sosiaaliluokissa poltetaan tupakkaa enemmän ja ehkä kaljaakin kuluu enemmän, katsotaan tyhmiä tosi-tv -ohjelmia ja toimintaleffoja, ei lueta tai harrasteta kulttuuria, autona joku vanha romu, käytetään vitsipaitoja ja -pipoja, esim. köyhät kyykkyyn tai jotain vastaavaa. Lapsilla ei rajoja. Ostetaan feikkimerkkivaatetta tai aitojakin viimeisillä rahoilla, esim. guess. Uskotaan salaliittoteorioihin. Naiset meikkaavat alemmissa luokissa huomattavasti räikeämmin kuin korkeammissa yhteiskuntaluokissa.

Itse olen välillä töissä ja välillä työtön. Minulla ei ole yhtään tatuointia, korvikset on, mutta yksi pari korviksia riittää. En polta tupakkaa enkä juo alkoholia. Vaatteita ostan, olen ostanut 2 kuukauden aikana 2 villatakkia ja 6 paitaa.

Eli paheeni on vaatteiden ostaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhetapa kertoo jo paljon. Alemmalla sosiaaliluokalla on paljon tatuointeja, lävistyksiä, ronskisti värjättyjä hiuksia, irtoripsiä ym. lisäkkeitä. Alemmissa sosiaaliluokissa poltetaan tupakkaa enemmän ja ehkä kaljaakin kuluu enemmän, katsotaan tyhmiä tosi-tv -ohjelmia ja toimintaleffoja, ei lueta tai harrasteta kulttuuria, autona joku vanha romu, käytetään vitsipaitoja ja -pipoja, esim. köyhät kyykkyyn tai jotain vastaavaa. Lapsilla ei rajoja. Ostetaan feikkimerkkivaatetta tai aitojakin viimeisillä rahoilla, esim. guess. Uskotaan salaliittoteorioihin. Naiset meikkaavat alemmissa luokissa huomattavasti räikeämmin kuin korkeammissa yhteiskuntaluokissa.

Itse olen välillä töissä ja välillä työtön. Minulla ei ole yhtään tatuointia, korvikset on, mutta yksi pari korviksia riittää. En polta tupakkaa enkä juo alkoholia. Vaatteita ostan, olen ostanut 2 kuukauden aikana 2 villatakkia ja 6 paitaa.

Eli paheeni on vaatteiden ostaminen.

Kun olen töissä niin olen porukan parhaiten pukeutunut.

Johtajalla on kyllä omaisuutta, mutta vaatteita vähän ja osa kulahtaneita.

Olen tainnut syntyä väärään maahan, koska tykkään vaatteista niin paljon ja ostan niitä joka kuukausi. Muut suomalaiset taas tykkäävät kiinteistöistä ja käydä usein parturissa.