Te joiden kotona lapsia kuritettiin fyysisesti, oliko vanhemmat väkivaltaisia myös toisiaan kohtaan?

Eivät edes juuri riidelleet koskaan. Meitä lapsia kurittivat remmillä ihan yhdessä tuumin.

Lasten kasvattaminen ja kasvatuksellinen voimankäyttö on täysin eri asia kuin perheväkivalta. Tätä ei palstalässyttäjät muka ymmärrä.

Isä kuritti veljeäni joskus tosi rajustikin, mutta ei kajonnut minuun, äidin kimppuun kävi kerran, muuten ei ollut väkivaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Äiti löi minua ja siinä se. Siskoani ei lyönyt ja isän kanssa ei tietenkään tapellut. Se olisi ollut ihan vihoviimeinen teko.

Tuli muuten mieleen, että hän on myös lyönyt lapsistani sitä joka näyttää aivan minulta. Muihin lapsiini jotka muistuttavat enemmän isäänsä ei ole koskenut. Eli kyseessä on jokin syvälle sisäistetty viha minua kohtaan.

Huusivat kyllä toisilleen, mutta en usko, että kumpikaan olisi lyönyt toista. Lastenkin kuritus oli enemmänkin ylilyöntejä, joita ei tapahtunut monta kertaa.

Meillä lyötiin lapsia ja äitiä.

Tosin äiti oli henkisesti julma ja vähän provosoi isää lyömään meitä lapsia.

Nyt äitini luulee, että hoidan häntä vanhana. Ei kiitos

On tehnyt mut perinnöttömäksi ja lapsena muistan kun putosin korkealta ja olisin voinut loukkaantua pahasti niin hän tokaisi #saisit pudota uudestaan

Siskolle sanoi kateuksissaan kun sisko pääsi ylioppilaaksi #paskapaperitsisko kirjoitti ihan hyvin ja ka oli yli 8.

Sisko pakeni naimisiin tosi nuorena. Ja isä hakkasi siskon viimeisen kerran kun 15-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Äiti löi minua ja siinä se. Siskoani ei lyönyt ja isän kanssa ei tietenkään tapellut. Se olisi ollut ihan vihoviimeinen teko.

Tuli muuten mieleen, että hän on myös lyönyt lapsistani sitä joka näyttää aivan minulta. Muihin lapsiini jotka muistuttavat enemmän isäänsä ei ole koskenut. Eli kyseessä on jokin syvälle sisäistetty viha minua kohtaan.

Entä jos 'viha' ei olekaan henkilökohtaista, eli sinua kohtaan, vaan kohdistuu johonkin ihan muuhun, eli johonkin luonteenpiirteeseesi, joka käy erityisesti äitisi hermoille? Itselläni yksi lapsi kävi aivan jatkuvasti hermoille, koska oli todella hidas tajuamaan mitään lapsena. Kasvoi silti ihan ok aikuiseksi, enkä häntä monta kertaa lyönyt, mutta purin hammasta lähes päivittäin monta vuotta, etten kävisi käsiksi.

En ikinä nähnyt näpäyttikö äiti isää poniraipalla, se kyllä saattoi tapahtua makkarissa salassa.

Tukkapölly ja kunnon piiskaus tekisi vain hyvää nykylapsille.

Vierailija kirjoitti:

Tukkapölly ja kunnon piiskaus tekisi vain hyvää nykylapsille.

Samaa mieltä, en minä ainakaan rikki mennyt noista. Piiskaa nyt ei tullut, mutta tukkapölly, luunappi jne pikkujuttuja tuli. Ja ihan aiheestakin mitäs perseilin, ymmärsin kyllä mitä ja miksi. Ja osasin myös tämän takia olla perseilemättä liikaa ja laskea, että kannattaako tosiaan tehdä näin ja näin kun siitä seuraa sitten sitä ja tätä.

Isä pieksi meitä lapsia, hakkaamisen lisäksi raiskisteli äitiä, ja löi kyllä tuntemattomiakin ilman oikeaa syytä. Ei ollut kuulemma pahoinpitely/rikos vaan kurinpalautuksellinen toimenpide. Semmoset perussuomalaiset setit.

Ei tietääkseni. Äiti suojeli itseään isän väkivaltaisilta purkauksilta, mutta ei meitä lapsia. Katsoi vierestä mykkänä, kun se pieksi meitä. En anna ikinä anteeksi ja ei kiinnosta olla väleissäkään.

Muistan isän 1-2 kertaa tyrkänneen äidin suutuspäissään päin seinää. Vaikka väkivalta ei ollut jatkuvaa (ainakaan lasten edessä), vastaus siis valitettavasti kyllä.

Eivät. Mutta me lapset saatiin tukkapöllyä tai luunappeja, jos ei ns. sana kuulunut. En saanut traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Äiti löi minua ja siinä se. Siskoani ei lyönyt ja isän kanssa ei tietenkään tapellut. Se olisi ollut ihan vihoviimeinen teko.

Tuli muuten mieleen, että hän on myös lyönyt lapsistani sitä joka näyttää aivan minulta. Muihin lapsiini jotka muistuttavat enemmän isäänsä ei ole koskenut. Eli kyseessä on jokin syvälle sisäistetty viha minua kohtaan.

Entä jos 'viha' ei olekaan henkilökohtaista, eli sinua kohtaan, vaan kohdistuu johonkin ihan muuhun, eli johonkin luonteenpiirteeseesi, joka käy erityisesti äitisi hermoille? Itselläni yksi lapsi kävi aivan jatkuvasti hermoille, koska oli todella hidas tajuamaan mitään lapsena. Kasvoi silti ihan ok aikuiseksi, enkä häntä monta kertaa lyönyt, mutta purin hammasta lähes päivittäin monta vuotta, etten kävisi käsiksi.

Toivottavasti hankit apua. Terve aikuinen ei koe tarvetta käydä käsiksi yhtään kenenkään. Varsinkaan puoluatuskyvyttömään lapseen. Sinunlaisten ei pitäisi saada olla vanhempia ollenkaan. Häpeä.

Ei todellakaan. Eikä he olleet väkivaltaisia ihmisiä muutenkaan ollenkaan, heillä vaan oli vanhanajan käsitys että lapsia kuuluu kasvattaa sillä tavalla tai ne kasvaa kieroon. Ei he vihasta lyöneet vaan koska uskoi että se ikävä asia on pakko tehdä että lapsi oppii asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Äiti löi minua ja siinä se. Siskoani ei lyönyt ja isän kanssa ei tietenkään tapellut. Se olisi ollut ihan vihoviimeinen teko.

Tuli muuten mieleen, että hän on myös lyönyt lapsistani sitä joka näyttää aivan minulta. Muihin lapsiini jotka muistuttavat enemmän isäänsä ei ole koskenut. Eli kyseessä on jokin syvälle sisäistetty viha minua kohtaan.

Entä jos 'viha' ei olekaan henkilökohtaista, eli sinua kohtaan, vaan kohdistuu johonkin ihan muuhun, eli johonkin luonteenpiirteeseesi, joka käy erityisesti äitisi hermoille? Itselläni yksi lapsi kävi aivan jatkuvasti hermoille, koska oli todella hidas tajuamaan mitään lapsena. Kasvoi silti ihan ok aikuiseksi, enkä häntä monta kertaa lyönyt, mutta purin hammasta lähes päivittäin monta vuotta, etten kävisi käsiksi.

Minulla oli tuo luonteenpiirre, että olin hidas oppimaan niin sitä vauhditettiin lyömällä. Opin lopulta hakkaamaan itse itseäni opiskellessa, kun tuli vaikeita asioita ja satuttamaan itseäni fyysisesti. Lapseni ei ole hidas, mutta passiivinen koska on autistinen kuten minäkin. Minulla menee suorittaessa aina aivot jumiin tästä syystä ja minusta ei tullut ikinä mitään. Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle kolmekymppisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan isän 1-2 kertaa tyrkänneen äidin suutuspäissään päin seinää. Vaikka väkivalta ei ollut jatkuvaa (ainakaan lasten edessä), vastaus siis valitettavasti kyllä.

Minun isä teki samaa.

Isä hakkas äitiä ja äiti kidutti meitä lapsia ja teki ankaraa väkivaltaa.

Meitä kolmihenkinen perhe. Isällä mt-ongelmaa ja siksi oli kausia, jolloin kotona ihan helvettiä. Haukkui, töni ja löi äitiäni nähteni. Itse sain haukkumista, tukkapöllyä ym. herkästi ja vitsaa jonkunkin kerran, todella pienestä. Äitini maailman kiltein ihminen, ei ikinä nostanut kättään ketään vastaan. Isällä oli hyviäkin aikoja, jolloin perhe-elämämme melkeinpä hyvää, tai ainakin "normaalia".

N54