Lokamammat 2006 la-su pino

Ihanaa, on lauantai! Minäkin odotan viikonloppuja, kun mies on kotona, että saan päivällä tehtyä jotain alusta loppuun, ettei tartte kokoajan vartoa, koska pitää mennä vauvan työ :) Vaikka miestäkin " pitää" kokoajan opastaa...



Meillä on käyny hirveesti väkeä onnittelemassa, välillä tuntuu että ei ny tänään tarttis tulla :( Meillä siis tämä on esikoinen, niin johtuiskohan siitä. Toisaalta suku on iso ja ollaan tosi läheisiä. Ja jotenkin on kuitenkin ihanaakin kun ihmisiä käy, muuten serkut ja tädit ei niin käykään, niin tämä on hyvä sauma istua yhdes ja jutskata kuulumisia. Suunnittelin tossa kiitoskortteja ja katoin, montako pitää tilata, kortteja on reipas 30 kpl, mut siinä on myös kortit, jotka tullu postis ei kaikki siis kyläs oo käyny.



Tytöllä lähti tosiaan napatynkä vasta 3 vkon iässä. Terkkari kun soitteli kun likka oli reilun 2 vkoa, että voi kun se lähtis jo, että voi kasvaa sieni napatyngän alle, jos ei jo pian lähde. Minä myös desinfiointiaineella putsasin ja sit kuivasin joka vaipanvaihdon yhteydessä. Eikä onneksi mitään sientä sielä näkynyt, hyih!



Meillä ne näpyt tuli ristiäisistä seuraavana päivänä :) Meillä ristiäiset oli suht. aikaisin (5 vkon ikäisenä), joten taitaa olla just sitä aikaa, niinkuin joku sitä sanoikin. Harmittaa, kun on ollu niin hyvä iho, mutta " onneksi" muillakin on, että ei vissiin syytä huoleen.



Joku jo mainitsikin, että on ihanaa, että on nää pinot täällä!! Saa aivan ihanaa vertaistukea. Niin, siitä oli galluppikin, onko tuttuja vauvamammoja. Meillä sattumalta tänä vuonna on tullu monelle tutulle vauva. Sisko on läheisin ja ollaan paljon yhdessä, serkuilla ikäeroa n. 2 kk. Hyvällä kaverilla on 2 vkoa vanhempi ja mun omalla serkulla tänään laskettu aika :) Siskon työnä oon ollu, mutta päivät menee usein jotenkin niin, etten pääse lähtemään mihinkään tai se tuntuu jotenkin raskaalta. En osaa varmaan oikeen organisoida näitä meidän aamuja/päiviä. Ja sitkeesti yritän nukuttaa aamupäivisin pihalla, vaikka se ei niin hyvin tytöltä onnistukaan, paremmin kyllä kuitenkin kokoajan.



bernuski ja tyttö 5 vkoa 6 vrk

Tutin opettelusta kaipaisin minäkin vinkkejä, meillä on nyt 3 erilaista tuttia mut mikään ei kelpaa!!! Ostin yhdenlaisia isompiakin kun mietin etteikö se tunnu suussa miltään tollainen pikkututti, mutta nähtävästi turhaan...



Fiikunallako se oli myös rintatulehdus iskenyt, sama oli mulla viime viikolla, ei yhtään mukavaa. Luin muuten imetystukilistan sivuilta että jos muu perhe on flunssassa niin äidille voi herkästi tulla rintatulehdus, minäkään en nimittäin oikein tiedä missä välissä olisin kylmettänyt.



Mianni, kysäisen uudelleen että onko sinulle luvattu se kierukan asennus jälkitarkastuksessa? Kun meillä sanottiin että 4 kk pitää olla kulunut synnytyksestä. Onkos muuten se Markus Roos siellä teillä nykyään lääkärinä? Kuulin että olis sinne siirtynyt takaisin.



NäppyG: meillä ilmestyi näpyt jo viime vkl ellei ollut jo hieman aiemmin, ja niitä tuli aivan kamalasti! Esikoisella oli myös runsaasti mut ne tuli just ristiäisten aikoihin, nyt on ristiäiset vasta 3 vkon päästä.



Nyt olen parina yönä saanut pojan nukkumaan omassa sängyssä! Päivällä ei kyllä kovin pitkiä unia nuku, ulkona 2-3 tuntia mut sisällä sellaisia torkkuja vain. Sitten varsinkin illalla itkee väsymystään mutta taas nukahtaa vain tissille ja sänkyyn nostaessa herää lähes samantien. Sitten kun nukahtaa kunnolla niin nukkuu onneksi ihan hyvin, pari kertaa syödään, sitten kyllä yleensä unohtuu viereen kun olen itse nukahtanut ;o) Nyt en tohdi edes ulos viedä nukkumaan kun about -20 näyttää mittari! Tosi kylmää!



Taas unohtuu mitä muuta piti kommentoida/kysellä mut jospas ne mieleen palautuisivat...



angie ja pipo 1kk

meillä alkoi myös hieman haisemaan ja nlatäti käski joka vaipanvaihdon yhteydessä puhdistaa ihan puhdistusaineella (septidin), hyvin pian irtosikin sitten tynkä ja se oli sillä selvä, ei haissut enää.



Niin ja niitä mammatuttuja, on muutamia, samantien varrella asuu kaksikin joilla pienet tenavat, mutta vielä ei olla päästy niin paljon liikkeelle että oltais kovin usein tapailtu. Usealla on kyllä jo niin " isot" lapset että ovat jo palanneet työelämään.

Meidän tuttiharjoittelu on ollut aika tuloksellista, tytöllä pysyy jo ajoittain tosi hyvinkin tutti suussa. Ollaan sitkeästi tungettu tulppaa suuhun vähän joka välissä ja itse asiassa tällä hetkellä vauva nukahtaa useammin tuttia imien kuin tissille. Tämä on näin äidin näkökulmasta erittäin mukava asia, esikoinen kun nukahti vain tissille (tai vaunuun) monta ekaa kuukautta. Se oli ajoittain tosi väsyttävää ja hermostuttavaakin, varsinkin kun vauva usein heräsi heti kun irroitti tissistä ja yritettiin laittaa sänkyyn tai muualle nukkumaan. Tämä kakkonen sen sijaan harvemmin edes nukahtaa " ruoka suussa" paitsi öisin eli kaikin puolin hyvässä jamassa tissittely ja tutittelu. Meillä on käytössä NUK-merkkiset luonnonkumiset tutit, ne taitavat olla kaikkein pienimpiä tuttiosaltaan ja luonnonkumi pehmeämpää kuin silikoni. Ihan alkuun annoin vauvalle tutin aina kun selvästi oli masu täynnä mutta halusi edelleen imeä rintaa ja ehkä juuri tästä syystä nukahtaminen tutin kanssa sujuu tällä hetkellä niin hyvin.



Sen kummempia vinkkejä en osaa antaa, esikoisen kohdalla taidettiin olla laiskempia tarjoamaan tuttia (kun ei aluksi kelvannut niin annettiin olla) mutta nyt tosiaankin ollaan sitkeästi ihan pidettykin tuttia suussa -siis vauvan;) Isosiskokin on muutaman kerran löytynyt sohvalta istumasta vauvan tutti suussa. Huvittava näky, mutta pakko lopettaa alkuunsa ettei nyt 2-vuotiaana enää opettele moista tapaa...



Lillis ja pieni 16vrk

angie78: Juu, meillä täällä neuvolan th sanoi, että voi laittaa sen hormonikierukan jo jälkitarkastuksessa. Kun taas kaverille oli Tampereella sanottu, että voi laittaa vasta, kun imetys loppunut. Kysyin asiaa sitten myös Oysissa lääkäriltä, niin hän sanoi, että siinä on hieman näkemyseroja ja jokainen neuvola / lääkäri tekee ja sanoo tavallaan. Että tiedä häntä sitten?? Ja kyllä, Roos on täällä toisena lääkärinä, eli on aina joka toinen viikko ja sitten joka toinen viikko on eri lääkäri.



TUTTIhommista oli juttua. Heh, tämä nyt ei liene kovinkaan suositeltava tapa, mutta kerron nyt kuitenkin (toivottavasti kukaan ei pyörry ;)

Meillä siis vanhempi tyttö ei millään huolinut tuttia, mutta oli ihan koko ajan tissillä. Ei ollut nälkä, vaan halusi vaan lupsuttaa. Lopulta sitten vajaan 2kk ikäisenä kyllästyin tuohon ja tuskailin miehelle, että pakko tuolle on tutti saada, muuten ei kestä tissit eikä järki. Mutta kun tyttö vaan yökkäsi tutin pois. Niinpä sitten mies käytti pikkaisen tutin kärkeä esikoisen toffeevanukkaassa ja työnsi tytölle suuhun. Ja kylläpä imi autuaasti sen jälkeen. Tosin, sittenki kelpasi vaan se yks tutti. Pikkaisen myöhemmin alkoi sitten kelvata muutkin.

Nuorempi tyttö ei ikinä huolinut tuttia, vaan imi alusta asti etusormeaan ja tekee sitä vieläki, kun on väsynyt.

Pojat taas on tykästyneet tuttiin heti, Tuomaskin imee sitä oikein mielellään. Minusta parhaita on Ainun tutit.



Mutta eipäs nyt enempää, täytys lähtee tuon hillittömän pyykkivuoren juurelle..

Tultiin just sisään ja vaavi jäi ulos jatkamaan päikkäreitä ja nuo ukot lähtivät yläkertaan päikkäreille. Onko tää nyt sitä äitin omaa aikaa?? :) Kiva!



Oli ihana yö kun sain itseni sänkyyn ja nukkumaan jo kympiltä. Vaavi oli nukahtanut jo ysin jälkeen ja heräsi vasta puol kahdelta syömään ja sitten taas neljän pintaan. Oli oikein virkistynyt olo aamulla. Niin siis tärkein tässä jutussa oli että pikku Mimosa nukkui koko yön omassa punkassaan ja juuri siksi sain niin hyvin nukuttua. Ja esikoinenkaan ei enään herää yskimään. Taas yksi köhätauti selvitty!!



Meil napa irtosi nopsaan, puolentoist viikon ikäisenä. Meille se sieni iski silti. Tiedä sitten miksi, mutta se hoidettiin tehokkaasti pois ja katosi sen siliän tien. Joten se tosiaan paranee nopsaan jos jollakulla ilmaantuu.



Mimosa on alkanut aktiivisesti väläyttelemään ihania hymyjä. Ne vauvojen hymyt on sellaisia (varsinkin oman) että kyyneleet tirahtaa silmiin heti. Aivan ihanaa. Melkeinpä parasta maailmassa!!



Oih! Se niistä ihanista raskausajan kynsistä!!! Nyt kynnet lohkeilee ja kynsinauhoja ilmaantuu ja kädet näyttää ihan hirveelle. En ole mikään ihme käsien hoitamisessa, mutta raskaana ollessani ei tarvinnu tehdä mitään ja kynnet olivat kuin manikyyrin jäljiltä. NYT EI! Ja kokemuksesta tiedän että kohta alkaa lähtemään hiukset. Niitä on sitten joka paikassa. Multa lähtee myös kaikki mahdollinen luiden päältä. Laihdun ihan luurangoksi imetyksen myötä. Joku saattaa sanoa että onnellinen, mutta kun alkaa luut törröttämään ihon läpi, niin ei paljoa naurata. Siis vaikka syön normaalisti ja paljon lisääkin. Rumaakin se on kun on liika laiha. Varsinkin kun olen vielä suht pitkäkin. Onko muilla näitä hiustenlähtö ym. ongelmia imetyksen aikana???Ja onko niinhin jotain hyväksi havaittua helpotusta? Pitää vaan varmaan jaksaa näitä käsiä hoidella vähän aktiivisemmin.



KOhta tuo nyytti vaatii tissin suuhun joten kirjoittelemisiin.



-Aleksanteri ja Mimosa 7 vkoa

No se NAPATYNKÄ olikin sitten irronnut yön aikana. En nyt tiedä kuinka hyvä juttu se oli, minusta se kiinnityskohta näyttäisi olevan vähän jotenkin " vereslihalla" ... :/ No, tyttö ei valita ja putsailen sitä sitten, seurailen...



TUTTIA on mekin yritetty tarjota, mutta typy ei osaa ottaa siitä kiinni ja sitten kiukustuu kun huomaa että siitä ei tule maitoa. En oikein sitten jaksa pidellä sitä tuttia koko ajan toisella kädellä kiinni, joten olkoon toistaiseksi, mikäpä minä olen kieltämään jos toinen haluaa rintaa lutkuttaa, eipä mulla tässä parempaakaan tekemistä ole :) Jotenkin mulla on mielessä vahvana se, että hänen olonsa on varmaan ihan hurjan onnellinen kun saa maata rinnalla lämpimässä ja turvassa, ja välillä imaista vähän lämmintä maitoa suuhun. Niin että taidan itse sabotoida tuota tutinkäyttöä kaikkein pahimmin :)



Sen sijaan sellanen juttu mistä olen toistaiseksi kiitollinen on että typy NUKKUU OMASSA KOPASSAAN. Esikoinen halusi aina nukkua sylissä tai kantoliinassa, mutta ainakin nyt vielä tälle on siirto onnistunut kantokoppaan kun on nukahtanut. Öisin siis nukkuu vieressä. Päivisin vaan olisi aika sitovaa jos lapsi koko ajan sylissä, kun esikoisenkin kanssa pitäisi puuhailla.



ULKOILUISTA oli muuten puhe jonain päivänä - me nyt tietenkään ei ole vielä tätä 6 vrk ikäistä viety muuta kuin kerran kauppaan (eilen), mutta hitsi kun olis tehnyt mieli mennä kun on ollut niin hyvät kelit pari päivää. Mutta toisaalta mua hiukan arveluttaa tuo rintatulehduksen riski, kun varasti just näin äkkipakastumisissa riski on pahimmillaan. Joten oon sitten ollut sisällä vauvan kanssa ja mies ollut esikoisen kanssa pihaleikeissä, tosin eipä ole häntäkään kovin pitkään viitsitty pitää kun ilma niin äkisti pakastunut. Vähän kerrallaan pitää totuttaa. JA SITTEN vielä tuolle koiralle tuli se jalkavamma, ja nyt sen kanssa ei saa käydä lenkillä juur lainkaan... Kohtalo jostain syystä tahtoo että olen sisätiloissa!!!



Kauhea laiskuus on yllättänyt tänään, ei huvita tehdä mitään. Taidan mennä sohvalle pitkäkseni tytön viereen kun esikoinenkin nukkuu, luen vaikka kirjaa vähän...



Aurinkoista viikonloppua!



Coe

Meidän vaavin napatynkä irtosi niinkin aikaisin kuin neljän vuorokauden iässä. Th sitä putsaili ja vähän käänteli ja väänteli ja seuraavan vaipanvaihdon yhteydessä se olikin jo irronnut. Mutta edelleen napa on " märkä" ja sitä saa putsata monta kertaa päivässä:/ Ei haise pahalle, muttei ole vielä mennyt umpeenkaan ja on sentään jo lähes kaksi viikkoa tyngän irtoamisesta. Maanantaina mennään käymään neuvolassa, täytyy kysyä onko ihan ok.



COE, hienoa jos jaksat toimia vauvasi huvituttina:) Musta ei siihen ole, sen verran olen itsekäs äiti...Ensinnäkään mulla ei hermot kestä jos vauva on koko_ajan rinnalla ja välillä haluan päästä edes hetkeksi johonkin ihan yksin tai ainakin ilman vauvaa. Älkää nyt kuvitelko ettenkö rakastaisi omaa pientäni yli kaiken, mutta mun pää ei kestä kotona ja äitinä olemista 24/7 vaan välillä on ihan pakko päästä edes hetkeksi omiin juttuihin. Sitten jaksan taas paremmin olla hyvä äiti ja lapsetkin varmasti hyötyvät siitä enemmän kuin pina kireällä kiehuvasta hirviöäidistä. Mutta kukin tavallaan, jokainen meistä on varmasti omalle vauvalleen ja lapselleen paras mahdollinen äiti:)



Nyt joko imetän ensin ja sitten teen ruokaa tai toisin päin, ihan niin kuin tuo pieni nyytti toivoo. Näyttää siltä, että vauva ruokailee ensin:p

Ehdin nykyään just lukaista pinot läpi ja harvemmin ehdin enää kirjoittamaan mitään. Yritetään nyt...



HORMONINÄPPYJÄ on meidänkin pojalla naamassa ihan kauheasti ja huomenna siis on ristiäiset juuri sopivasti. Sama juttu oli esikoisellakin.



Mistäs muusta oli puhetta... ITSEKSEEN tuo vauva ei juuri viihdy. Hetken saattaa katsella sitteristä mobilea tms. mutta siis ihan muutaman minuutin vain. Hereillä ollessaan on siis sylissä, mutta onneksi nukkuu päikkärit omassa sängyssä tai vaunuissa. Nyt ei olla pidetty liinassakaan kun vyöhyketerapeutin ohjeiden mukaan koitetaan pitää vielä mahd. paljon vaakatasossa ja odotellaan rauhassa, että niskalihakset vahvistuu.



LILLIS: Minäkin ihan samalla lailla tarvin omaa aikaa. Ihan mahdottomuus ajatella, että olisin ihan 24/7 kiinni vauvassa. Onneksi vauva huolii sekä pullon että tutin. Kerran olen nyt ollut itsekseen, tosin gradupalaverissa, mutta olipahan sekin vaihtelua tähän kotona olemiseen.



YÖT: menee nykyään kivasti. Vauva nukkuu kerrallaan 2-4 tuntia eli tosin hyvin kun alussa nukkui vain tunnin, puolentoista pätkissä. Tosin syöminen kestää sitten puolesta tunnista tuntiin ja sitten kapaloin pojan ja pistän omaan sänkyynsä. Perhepedissä nukkuu korkeintaan kaksi tuntia kerrallaan.



VAIPAT falskaa täälläkin. Pitäisi varmaan kokeilla pamperseja seuraavaksi. Vaihdan vaipan ( tai siis mies vaihtaa) yleensä kerran yössä.



HYMYSTÄ joku kirjoitteli niin ihanasti. Meilläkin poika on ruvennut hymyilemään ja se on niin ihanaa!



Huomenna tulen sitten kertomaan pojan nimen. Jännittää vähän huominen ristiäispäivä kun mun on välillä vaikea saada poikaa syömäään noitten rintaraivareitten takia kun maito suihkuaa niin vauhdilla. Inhottava kun ristiäiset on seurakunnan tiloissa, niin ei pääse makuultaan syöttämään eikä oikein omaan rauhaankaan.



Hyviä vointeja vauvat ja mammat!

S-I ja Elmo 5 viikkoa

Vastailinkin sinulle Nazu tuohon toiseen topikkiin tuosta liikkumisesta/lenkkeilysta. Apua, en tosiaan tiennyt ettei viela saa kovin rehkia. Kumma kun laakarikaan ei mitaan kommentoinut kun liikkumisesta kyselin. Ymmarsi kai vaan, etta kavelen enka juokse. No, pitaa kysya kun menen parin viikon paasta jalkitarkastukseen. Hyva tosiaan kun otit asian esille, taa olisi muuten tuolla jo puolimaratonia holkkimassa... Kovasti vaan jo tekee mieli paasta oikein kunnolla liikkumaan, eika vaan kavella kun olokin on jo niin hyva...



Tutista: Meilla ei ole neiti tuttia huolinut lainkaan enka ole sitten enaa yrittanytkaan. Viihtyy hyvin ilmakin, joten olkoon sitten niin. Yot nukkuu omassa sangyssaan ja kun heraa niin otan syomaan ja laitan sitten omaan sankyynsa takaisin. Nukahtaa ihan heti sinne. Paivisin on hereilla ja virkea ja haluaa seuraa, mutta viihtyy hyvin sitterissa tai olla mollottelee lattialla peiton paalla yksinkin, kunhan mina olen siina jossain lahella. Ihanan helppo vauva!



Vaipoista: Viela ollaan kaytetty Huggies Newborn vaippoja kun meidan ostamat kestovaipat on liian isoja. Piti olla 4 kilosta eteenpain, mutta ovat kylla ihan liian isoja viela vaikka taitaa tuo prinsessa jo sen painaa. Ja en kylla enaa ala ostamaan pienempia, pitaa vaan odottaa, etta neiti kasvaa viela. Sitten aletaan kestoilemaan.



Navasta: Coe, ompas teilla aikaisin napatynka lahtenyt. Meilla lahti joskus 2 viikon ikaisena. En putsaillut sita millaan kun naytti ihan hyvalta, mutta sairaalassa sanoivat, etta pitaa jollain alkoholipitoisella putsata jos alkaa haisemaan. Muutenkin oli lahtemisen jalkeen vahan verinen se paikka joten kuulunee asiaan, mutta nyt jo ihan siisti.



Ai niin, piti kertoa viela juttua tuolta sairaalasta. Siella laitettiin kaikille vauvoille halytin jalkaan jota ei saanut irti. Lasta ei saanut siis kukaan vietya osastolta ilman, etta koko sairaalassa pukkasi halyttimet paalle. En tieda onko tuossa nimenomaisessa sairaalassa joskus sattunut jotain, mutta taallahan lapsia saatetaan " kaapata" ja siksi ollaan niin varovaisia. Isalle, minulle ja vauvalle laitettiin myos rannekkeet ja aina piti nayttaa ranneketta jos haki lapsen lastenhuoneesta. Lastenhuoneen ovi oli siis lukossa eika sisalle paassyt ennenkuin naytti rannekettaan. Mieskin joutui pitamaan sita myos toissa ollessaan, koska ei voinut ottaa sita irti kun muuten ei olisi saanut menna lastenhuoneeseen( Mies oli siis toissa ne paivat kun olin sairaalassa, tuli aina ennen toita ja toiden jalkeen sitten sairaalaan. Isyssvapaan piti sitten kun kotiuduimme). Onkohan noin tarkkaa Suuomessa? En ainakaan opiskeluaikoina muista ihan tuollaista olleen...



Ai niin, ja kun lahdimme kotiin, en saanut kavella itse pois osastolta vaan minut tyonnettiin pyoratuolissa ulko-ovelle ja vauva oli sylissa. Isa ei saanut kantaa vauvaa vaan sen piti tosiaan olla minun sylissani. Minun piti allekirjoittaa paperi jossa lupasin, etta meilla on autossa turvakaukalo ja etta sairaala ei ota vastuuta jos jotain sattuu kotimatkalla. Hoitaja eivat myoskaan voineet auttaa turvakaukalon valjaiden asennuksesssa vastuukysymyksien vuoksi joten itse sitten arvoimme kuinka tiukalle tulee laittaa... Ihan hassu tama yhteiskunta kun kaikki pelkaavat, etta joutuvat syytteeseen eika kukaan siis uskalla ottaa vastuuta mistaan. Tamahan on kyllakin syyttamisen luvattu maa, kaikesta voi joutua karajille ja joku voi olla vaatimassa korvauksia. (Kaverini paalle ajoi liikennevaloissa auto ja kuski haastoi kaverin oikeuteen kun henelle tuli tapahtumasta stressia!!! Siis itse ajoi pain punaisia paalle!!!)



No tulipas romaani, jatan tilaa muillekin.

Terkuin Millian ja Emily

Tosin tuntuu jo päivältä, kun ollaan koko porukka noustu ylös jo 6 aikoihin...

Tuomas nukkui taas tosi kivasti yön, taitaa tulla yhtä helppo vauva kuin aiemmatkin tämän nukkumisen suhteen. Nukahti klo 22, heräsi syömään 2 aikoihin. Oli pakko lämmittää Nania, kun pojalla oli nenä niin tukossa, ettei tissin imemisestä tullu oikeen mitään. Sitten poju nukkuikin melkeen kuuteen, jolloin sain keittosuolatipoilla nenää auki ja tissiteltiin oikeen antaumuksella. Samaan syssyyn heräsi myös vanhempi poika yökyläkavereineen. Tyttö sentään jatkoi unia vielä puolisen tuntia.



Tuomas oli TAAS ihan likomärkä, kun kuuden aikaan hänet kopasta nostin syliin. Siis joka päivä tulee 2-3 x pissat vaipasta ohi ja öisin melkeen joka kerta. Mitenhän nuo sais pitämään!? Nyt on sitten Lidlin vaipat käytössä, pitää kattoa oisko ne parempia.



Meille on tänäänki tulossa vauvan katsojia ja illalla pitäs isukinki kotiutua. Kiva juttu, saa juttuseuraa :)



NAPATYNKÄ ei oo meillä vielä irronnut ja sais kyllä irrota. Minusta nämä " uudet navat" on ihan paskoja, siis se vanha narusidontasysteemi oli paljon parempi. Nämä lituskat on paljo vaikeempi puhdistaa ja muutenki oudon tuntuisia. Meilläki napa pikkasen haiskahtaa, mutta ei paljoo ja ihan siistiltä vaikuttaa ainakin vielä. Olen putsannut 1-2 x päivässä ja kuivannut pesun jälkeen oikein hyvin.



KYLVYSSÄ on käyty kerran, torstai-iltana. Aattelin kylvettää 2 x viikossa, kun on pikkuisen kuiva iho eikä pulauttele juurikaan.



Mutta nyt lähden paistamaan pullia (heh, niitä pakastettuja pikajuttuja, laiska minä) että voi sitten vieraille keittää kaffet.



Mianni ja Tuomas 1 vko

Kuulostipa ihanalta, Coe, kun arvelit vauvan olevat tosi, tosi onnellinen rinnalla. Musta tuntuu ihan samalle. Meil pikkuinen syö tuttia jonkinverran, muttei mitenkään innoissaan. Katsotaan nyt, en jaksa pidellä jatkuvasti, mutta se lienee hyvä keino opettaa tutittelu. Eka ei tuttia ottanut vaikka tuntitolkulla sitä olisi suussa pidellyt. Silloin se hieman ahdisti kun ei sitten pullokaan kelvannut. Nyt ei haittaisi kumpikaan. Jotenkin vaan en ahdistu mistään niin helposti kuin ekan kohdalla. Sitä vaan nauttii ja muistaa kuinka NOPEASTI tämä aika, jolloin vauva on riippuvainen minusta, menee. Jotenkin ei vain osaa ahdistua vaikkei omaa aikaa niin olisikaan. Mutta ymmärrän myös tosi hyvin (ekalta kerralta) että pitää päästä tuulettumaan ja hengähtämään jotta taas jaksaa arjen paremmin. Onhan siinä aina jaksamista.



Meil napa irtosi kans silleen hassusti että jäljelle jäi ikävännäköinen veresliha. Suosittelen putsaamaan TOSI hyvin, sillä meillehän tuli se napasieni. Ja mä en kans tykänny tästä napatynkäliuskasta. Mustakin se oli hankala. Toisaalta kun vain uskalsi, niin siitä voi vetää ihan reilusti napaa ulospäin ja pääsee putsaamaan alta. Tajusin sen vasta ihan lopussa kun taas näin että lääkäri otti siitä ihan kunnolla kiinni ja veti päästäkseen putsaamaan napaa. NÄytti aika ilkeelle, mutta sitä tosiaan voi ihan kovalla kädellä käsitellä.



Nyt muuten alkoi taas meilläkin tämä harvoin kakkaaminen. Melkein viikon oli typykkä kakkaamatta ja eilen illalla ja tänä aamuna sitten rusahti oikein kunnolla. Eipä tuo tosiaan näytä vauvaa haittaavan, mutta jotenkin se aina vaivaa. Ekalla oli ihan samanlaisia kausia, että vaan kerran viikossa tuli oikein kunnon lastit.



Nyt nyytti kutsuu lattialla ja äiti rientää hätiin tisuineen.



Paljon vauvan hymyjä ja tuoksuja sunnuntaipäivään



-Aleksanteri ja Mimosa 7 vkoa

Molemmat lapset siis unten mailla, mies salilla ja minä hetken koneella ennen kuini koitan mennä lepäilemään itsekin.



Eikös tänään ole jo muutamalla ristiäiset??? Tulkaahan ehtiessänne kertomaan nimiä :-) Meillä pähkäily vielä jatkuu...



TUTISTa on ollut puhetta. Eilen illalla tutti alkoi maistua pojallemme. Ja nukahti sen voimin ekan kerran yöunille ilman rintaa. jeejee :-) tosin saattaahan tämä taas hetkessä muuttua. Lisäksi keksin laittaa pehmeän kantokopan pinnikseen ja se selvästi rauhoitti vauvaa ja nukkui jopa 3h putkeen, mikä on meille tällä hetkellä paljon yöllä!!!



NAZU kyseli liikunnan aloittamisesta ja olit näköjään aloittanut siitä oman pinonkin. Minä en rehellisesti sanottuna ekan synnytyksen jälkeen kyllä osannut pitkään odottaa (eikä kukaan hirveästi valistanutkaan muuta kuin että ei saa kamalati hyppiä). Salille lähin muistaakseni noin 2 viikon päästä ja johonkin bodyjumppaan myös aika pian. Juoksunkin aloitin aika pian (varmaan liiankin...) , varmaan samoihin aikoihin kävin ekaa kertaa hölkällä kuin MIlliankin. Onneksi mitään vahinkoa ei näyttänyt tulevan.Nyt aion treenata ensin lantionpohjalihaksia kovasti ja kävellä, Salille ehtii kyllä, tosin treeni on itselleni vähintään yhtä tärkeää henkisesti kuin fyysisestikin... Sitä OMAA AIKAA se on samalla, jota minäkin peräänkuulutan jaksaakseni.



FIIKUNA ja LILLIS: Teillä kun on Twincot käytössä, niin otatteko turvakaaren aina pois, kun asettelette pehemän kopan paikoilleen. ITse en ainakaan saa tuota Emman koppaa muuten siihen aseteltua. Mutta Hyvin näyttävät meilläkin rattaat toimivan ja isosisko istuu kiltistä kyydissä. Ja huomenn on tarkoitus tehdä se Stockan reissu nillä ;-)



KORVIKKEEN/PULLLOMAIDON KERTAMÄÄRÄSTÄ KYSYMYS: Mianni ainakin tuossa mainitis antaneensa Tuomakselle yöllä yhden syötön Nania. Millaisia määriä pullomaitoa uppoaa kerralla? Meillä mies hoiti eilen iltasyötöt ja painuin itse pehkuihin klo 20. Aliarvioin todellakin maidontarpeen ja mieskään ei lopult ollut ihan varma, kuinka paljon maitoa oli kerralla mennyt, kun oli lämmitellyt useaan kertaan maitoa puolen tunnin ajan.



Nyt sinne lepäämään. AURINKOA kaikkien elämään ja mieliin :-)MInäkin alan vihdoin olla " oma itseni" ja flunssa voiton puolella :-))))



Jolla

Vali vali, mutta yön aikana alkoi taas IMETYS SATTUA ihan simppenä :( Sattuu aina imetyksen alussa ja kun tyttö vaihtaa imuotetta, ja rinnanpäässä näkyy verta - huh huh. Itse imeminen ei satu, eli ei vissiinkään ole imuotteessa vikaa, mutta iho on niin herkkänä. Luulin jo että parempaan on menossa parin päivän aikana mutta pläh. Tosi mälsää, melkein itkua sai vääntää aamulla kun tyttö tahtoo syödä. Sanoin jo miehellekin että jos ei typy anna rauhaa niin täytyy yrittää pullosta antaa, että rinnat saa vähän levähtää - onneksi on nyt kuitenkin nukkunut vähän aikaa.



Niin että tohonkin viitaten LILLIS, en mä tiedä onko siinä mitään hienoa jos oon huvituttina... :) :) :) Minä en tahdo jaksaa sitä tutin suussapitoa taas, mulla menee helposti hermot sellaseen, tyyliin " eikö tämä nyt koskaan pysy suussa!" . Eli omien hermojenkin varjelua varmaan. Mä en kyllä ajattele tutittamisesta suuntaan tai toiseen, on tosiaan meilläkin yritetty tarjota mutta ei pysy suussa tai ei halua ottaa. Esikoinen otti 10kk iässä tutin yöksi ja nyt vajaa vuosi myöhemmin pitää sitä yhä. Oli hyvä valinta koska yöt rauhoittui sillä, ei harmita yhtään.



Mutta tota TUTTIPULLOA mä toivoisin kyllä tämän kappaleen ottavan vähän hanakammin. Esikoinen rupesi ottamaan maissivelliä (ja tasan ja vain ainostaan maissivelliä) joskus 5-6 kk iässä pullosta, sitä ennen oli täysin rintaruokinnalla ja koska oli huonorytminen niin olin tosiaan sidottu vauvaan. Tosin silloin mä en sitä kuuluisaa OMAA AIKAA oikein kaivannutkaan! Olin jotenkin niin ihastunut vauvaan ja tykkäsin olla vaan hänen kanssaan.



Nyt taas olen ajatellut että kun olen kaikki päivät esikoisen _ja_ vauvan kanssa kotona niin ihan takuulla omaa aikaa kaipaa. Miehen olen prepannut hyvissä ajoin, että otan sitä omaa aikaa nyt alkuun 2x viikossa käymällä koiran kanssa pidemmällä lenkillä ja hän saa pärjätä lasten kanssa miten parhaaksi näkee (eihän oikeasti siihen mene kuitenkaan kuin tunti per kerta). Oon haaveillut myös pilatesista, ehkä sitten vuodenvaihteen jälkeen... Lenkkeilyn ajattelin kävellen aloittaa nyt ensi viikolla kun jälkisupistelukin tuntuu loppuneen. JUOKSEMISTA harrastin ennen esikoisen tuloa, sen jälkeen en ole vissiin kertaakaan käynyt juoksemassa, pelkillä kävelylenkeillä vaan, mutta odotusaikana aloin kaivata sitä hirveästi! Joten odotan innolla, mutta ehkä mä en mitään puolimaratoneja kuitenkaan vähään aikaan :D



Vielä MILLIAN: Onpas toi Amerikka ihan pimeä maa! :D On se niin kaukana tästä peräpohjolasta. Välillä ihan hyväkin juttu.



Sitten pitää kauhistella oikeesti mitä hormonit on aiheuttanut mulle, siis tätä VAUVAKUUMETTA. Huh! Ei ole tullut masennusta eikä suuria onnenpuuskia, mutta mietin joka kymmenes minuutti että jokohan me pian alettais odottaa kolmatta vauvaa. Siis aivan sekopäistä... :)



No mutta rauhoittaakseni alitajuntaani tein eilen sopimuksen itseni kanssa ja kerroin miehellekin, että kun painan taas sen 70 kg mitä painoin ennen esikoista niin sitten voi ruveta miettimään kolmatta. Mä kaipasin tuossa raskausaikana tosi paljon sitä että olen oma itseni ja omissa mitoissa, kun en ehtinyt palata omille kiloille esikoisen ja tämän uuden välissä. Eli nyt ei muuta kun hommiin, huomenna ajattelinkin siistiä ruokavalion hemmotteluviikon jälkeen ja katsotaan miten siitä lähtee putoamaan kun liikkumaankin pääsee taas. Poissa ovat liitoskivut ja iskiaskivut, jipii :)



Coe

Anteeksi nyt tämä karu aloitus, mutta oikeesti ottaa päähän niin sairaasti. Kävin nimittäin ekaa kertaa synnytyksen jälkeen vaakalla ja TAAS minä olen onnistunut tekemään mahdottomasta mahdollisen. Synnärille on jäänyt tasan 5kg. Siis poikakin paino jo sen 3855g ja kun siihen laskee istukan, lapsiveden jne niin pitäshän sitä olla jonkun verran enempi vaan siinä se seiso vaakassa kauhea lukema, vaikka kolme kertaa kävin.

En ole IKINÄ painanut ei raskaana näin paljoa. Oikeesti ei tiedä, että itkiskö vai kiroaisko. Varsinki ku tiedän liianki hyvin, että minulta ei nuin vaan katoa grammaakaan vaan laihtuminen vaatii TIUKKAA itsekuria, TARKKAA ruokavaliota ja PALJON liikuntaa. JA ennenkaikkea kauhean motivaation.

JA sitä nyt vaan ei tunnu olevan. Tai tavallaan ois, mutta jotenki tuntuu, että en nyt vaan repeä suunnittelemaan mitään ruokavalioita vaan tulee kiireessä napsittua suuhun sitä ja tätä. Ja entäs se liikunta.. odottaa hamassa tulevaisuudessa.



KORVIKKEEN MÄÄRÄSTÄ: Meillä Tuomas söi yöllä sellaisen 70ml ja sen jälkeen oli tyytyväinen & nukkui n. 4 tuntia. Joskus annan tissin päälle, jos ei tunnu tyytyväiseltä, mutta silloin menee vaan 10-40ml. Ja tosiaan aika harvoin annan pullosta, kun näyttää poika olevan tyytyväinen pelkän tissinki jälkeen :)



Mullakin imetys sattuu ihan aluksi, mutta menee n. minuutissa ohi se kipu. Mulla ei oo rinnanpäät rikki, onneksi. Poika vaan nappaa tissistä aluksi niin voimalla kiinni, että se hieman kirpaisee.



VIERAITA on käynyt tänään niin tiuhaan, ettei oo yksinäiseltä tuntunu. Mies tulee varmaanki joskus 20 aikoihin kotiin, saa kyllä laittaa isommat muksut nukkumaan kun on ollu koko viikonlopun reissussa.

Ainiin, kaikki on tähän asti sanoneet Tuomasta isänsä tai veljensä näköiseksi.



G: Kenen näköinen teidän vauva on?



Meillä siis selkeesti Tuomas on eniten isonveljensä näköinen (joka taas on isänsä näköinen ;) Tytöt taas ovat aivan eri näköisiä, niin poikiin kuin toisiinsakin verrattuina.



Mutta nyt taas pyykkien pariin, miten sitä tuleeki niin älyttömän paljon!?

Jee, meidän tyttö oppi syömään tuttia - ainakin se on tyytyväisenä lutkuttanut Nukin pikkututtia nyt 20min ja nukahti se suussa sitteriin vielä (sitteri makuuasennossa ja vuorattuna vauvan omalla peitolla). Jee!



Pitänee aamulla pinoutua taas paremmalla ajalla;)



Nazu ja typyt

MIANNI, täydet sympatiat... mä en ole käynyt vaa' alla ENKÄ KÄY ennen kun neuvolassa sitten 1-1,5 vko päästä! Olen ihan saletti että lähtenyt on just jotain 6 kg. Mies väittää, että olisi turvotusta lähtenyt mutta... noh... tosiaan ei mee jalkaan edes 36 tuuman housut toistaiseksi (tai tänään en ole kokeillut, pitää koittaa vielä).



Omasta laihdutuskokemuksesta voin kyllä kompata tuota, että jos ei ole hyvä sauma laihduttamiseen niin ei kannata ruveta, saa vaan pahan mielen kun ei homma onnistu. Mä oon siis laihduttanut noin 5v sitten 35 kg ja pysyinkin siinä painossa pari vuotta ennen kun tämä lapsirumba alkoi. Silloin tuo laihduttaminen olikin kyllä ykkösprojekti, tein omaa firmaa siis samalla toki mutta silti pystyin suuntaamaan tosi paljon energiaa laihduttamiseen. Samaa olen ajatellut nyt, että kun olen sysännyt firman ja koulun hommat sivuun pariksi kuukaudeksi niin pystyn saamaan kunnon startin laihtumiselle kun vielä motivaatio on kohdallaan ja iso maha raskaudesta muistissa...



En siis aio varsinaisesti laihduttaa, en rupea millekään kuurille, vaan tutkin tuota Zonea ja sehän onkin tosi monipuolinen ruokavalio jossa ei jää paitsi mitään ellei halua (huonoja hiilareita haluankin jäädä paitsi). En kyllä rupea arvailemaan että paljonko on pudotettavaa tuohon mun 70 kiloon, kun viime punnituksessa olin siitä 33 kg päässä - huh huh - mutta mielestäni en kyllä sitä ole " ansainnut" vaan siitä täytyy olla älyttömästi turvotusta. No, katsoo sitten matkan varrella. Onhan tuohon kesään ja bikineihin vielä aikaa (as if ikinä panisin bikinejä julkisesti päälleni :).



Vielä NÄKÖIS-GALLUP: En osaa yhtään sanoa kenen näköinen meidän tyttö on, varsinkaan kun katseltiin esikoisen vauvakuvia ja hän on muuttunut niistä ihan täysin. Vaalea tämä kakkonen on, esikoinen on tumma, ja näyttäisi että silmät on ehkä jonkin muun väriset kuin siniset, mutta vaikea on sanoa mitään vielä!



Coe

JOLL@: mä otanTwincoista turvakaareni irti siltä puolelta johon laitan vauvan kopan, muuten ei kyllä onnistu. Onneksi on ihan simppeli se irrottamismekanismi. Meillä myös esikoinen on tosi innoissaan uusista rattaista ja varsinkin siitä läpinäkyvästä sadesuojasta -joka muuten on ihan turha näin talvisaikaan ja muutenkin Suomen ilmastossa. Olenkin tilannut Brion sadesuojan, jolla saa koko vaunut peittoon. Soittavat sitten kun on taas mustaa suojaa saatavana -Stockalta tietty;)



KORVIKKEEN MÄÄRÄSTÄ: meillä vauva on pari kertaa saanut maitoa pullosta, tosin pumpattua ä-maitoa, mutta tuskin määrään vaikuttaa. Ekalla kerralla taisi mennä joku 30-40ml, seuraavalla kerralla melkein 80ml ja viimeksi lähemmäs desi, tosin kahteen otteeseen oli syönyt, mutta pienen ajan sisällä. Tätä taitoa pidetään yllä vaikka sitten niin että pumppaan silloin tällöin muuten vaan ja isä antaa maidon pullosta. Liian hyvässä muistissa on se, kun esikoinen hylkäsi pullon vajaan kahden kuukauden iässä ja ei sitä huolinut seuraavaan yhdeksään kuukauteen...Niin kauan kun mentiin pelkällä maidolla oli äidin omat menot vähän niin ja näin:/



Väsyttää, mutta odottelen vielä että vauva herää iltatankkaukselle. Sitten nukutaankin ainakin neljä tuntia, alun viiteen-kuuteen tuntiin ei valitettavasti olla päästy moneen yöhön. Mutta lyhyempikin pätkä on ihan ok, sillä nukun tällä hetkellä tosi hyvin ja sikeästi, mies joutuu usein herättämään, että hei äiti, vauvalla olisi vähän nälkä=) Viime yönä tosi esikoinenkin heräsi itkemään monta kertaa, onneksi joka toinen kerta mies meni hätiin. Vauvan syntymä on selvästi vaikuttanut isonsiskon uneen ja nukahtamiseen, tällä hetkellä on vaikeampaa saada tyttö nukkumaan ja nukkuu vähemmän ja levottomammin kuin ennen. Muuten sama 2-v uhmis jatkuu...Onnkeksi vauva on ns. helppo:)



-L-

MilliaN:n sairaalakuulumisiin piti jo ennemmin " kauhistellen" kommentoida. On kyllä " hullu" maailma tuo Atlantin toispuoleinen elämä. Missä osavaltios te asuttekaan? Miestäkin pyysin lukeen sun jutut kun niin kauhistelin :)



Mä kans tänään ostin NUK:n pieniä tutteja Nazun tapaan. Onko Nazu vielä kelvannu? Kokeilin äsken antaa. Meillä tyttö imi vähän aikaa, mutta kokoajan piti pitää kiinni, mutta imi kuitenkin. Mitähän ne tutit on, missä on kans se pyöree keskellä, onko se MAM vai mikä... Ne kuitenkaan ei kelpaa meille ollenkaan. Jonkun minuutin kelpaa ne isot, mitä Sjoen sairaalas ainakin oli, missä on se " koukku" tutissa. Ymmärtääköhän kukaan mitään -en minäkään :)



MIANNI, mulla jäi sairaalaan just sama 5 kg ja vauva paino 3480 g. Mut sitten kun kävin viikon päästä kotiuduttua uudemman kerran vaa' alla, oli menny toiset 5 kg. Nyt yhteensä menny n. 15 kg. Mulla tuli yli 20 kg odotusaikana, joten on tässä vielä tekemistä. Mulla on IHAN SAIRAS MAKEENHIMO, söisin karkkia joka päivä! Eikä yhtään helppaa, kun vieraita käy niin paljon ja tulee aina syötyä jotain :( Terkkari kyllä sit lohdutti, että tissit painaa aika paljon, varsinkin kun maitoa tulee vielä ainakin yli tarpeiden.



Mä yritän vähän väliä antaa LILLIKSEN tapaan pullosta lypsättyä maitoa, että pääsen lähteen johonkin, eikä tartte olla kokoajan paniikis, koska pitää palata, kun Elman ruoka on mukana.



Hyvää ensi viikkoa mammoille!

bernuski ja Elma 6 vkoa

Nimittäin tuo näköisyys tulee välillä vähän korvista jo, ainakin kun mennään jomman kumman vanhempien luo. Hyvä ettei riitaa saaneet aikaan sairaalassa, kun tuumasivat kenen näkönen tyttö on... Kummankin mielestä on tullut omaan sukuunsa. Mun mielestä on ihan kuin minä vauvana -kuvien perusteella ainakin, mutta isän pään muoto ja kulmien eläväisyys on isin.



JOKAINEN tuttu, joka näkee tytön, tuumaa jonkun kommentin ulkonäöstä. No, se on yleistä kyllä, mutta välillä vähän ärsyttävää...