MARRASMURUT LAUANTAIHIN

Juu, meillä kanssa nämä kolme lapsosta pitävät huolen, että äidillä riittää hommaa. Enkä edes tunnu kerkeävän tehdä kaikkea mitä haluaisin.. ehkä sitten kun lapset on isompia?



Lapset katsoo lastenohjelmia, mies tuli tunti sitten töistä ja nukkuu nyt pitkälle iltapäivään. Luvassa olis jälleen kotitöitä ja ulkoilua lasten kanssa. Jospa tänään saisin laitettua nuo pestyt vauvan vaatteetkin paikoilleen!? Onko muita joilla valmistelut vauvan osalta vielä aivan kesken? Pieni paniikki alkaa kohta tulla :O



Uunissa kypsyy riisipuuro, jotenkin tosi jouluinen olo!



Äitikki rv36+6, huomenna 37 HUI!

loppuraskauden " vaivana" yletön syöminen..? Minulla ei satunnaisten supistusten lisäksi ollut päiviin mitään muuta vaivaa kun tuo jatkuva huono omatunto siitä mitä suuhunsa laittaa.

Hassua, tiedän mutta jotenkin en saa sitä vaan kontrolloitua. Ei jaksa enää.

Painoa on tullut melkein sen 20 kg -saman verran kuin ekalla kerralla(turvotusta tulee). Lähti kyllä ihan ihan hyvin pois mutta mistäs tuota tietää tällä kertaa.



Pienet on siis murheet täällä tänä aamuna, joten yritän olla tyytyväinenkin välillä... Kunhan vaan piti saada purkautua jonnekin :)



Ootellaan, toivottavasti et lukenut minun ruikutustani..:/ Voimia sinulle kovasti toivotan ja pikaista helpotusta!



Remu 36+6

Syntyi kotona torstai yona 2.11 klo 23.44, paino 3628 g ja pituus 51 cm.



Babe ja mama voivat hyvin, synnytys meni tosi hienosti ja nopeasti.

Isosisko ja veli ovat aivan ihastuneita, todella kaunis taydellinen tytto!



Bettyblu ja babe 1 pv.

Prinsessat sen kun lisääntyvät :)



Remu: pari viikkoa on ruokahalu on tipotiessään, olen syönyt hedelmiä ja leipää.Nyt jostain syystä maistuu taas..



Illalla yritimme sitä kivaa S:ää,mutta ei auttanut ainakaan suoraan. Mistä sitä tietää mitä tuolla sisällä tapahtuu (?) Ei tosin ole meillä ennenkään auttanut joten ei mikään yllätys.



Onneksi tänään ei tarvitse kokata,anoppi kutsui meidät syömään. Hän laittaa aina niin paljon ruokaa että siitä riittää vielä ainakin yhdeksi ateriaksi.Oikein säälittää lapsia kun minulla ei ole minkäänlaista ruuanlaittoinspiraatiota tällä hetkellä (ja kohta ei ehdi kun on vauva rinnalla !)

Jas ja pikkuneiti 39+1

Onnea BettyBlue!! Aika jännää varmaan synnyttää kotona?! =)



Ootellaan, toivottavasti olosi on jo helpottunut ja sinulla on nyytti sylissä.



Viime yö on ollut meikäläisellä hieman levoton. Nukun aina huonosti kun mies ei ole vieressä. Yöllä vessareissun yhteydessä, kun menin uudestaan nukkuun tuntui menkkamaisia kipuja. Onko ne supistuksia?? Toivottavasti paikat alkaa kypsyä pikku hiljaa! Turvotusta on taas ihan tarpeeksi sormissa tänä aamuna. Jännä, kun oikea käsi on enemmän turvoksissa kuin vasen. Kai nukun sit kauemmin oikealla kyljellä.



Jollakin oli huono omatunto syömisistään. En valitettavasti muista nikkiä, mutta täällä sama ongelma. Syön kaikkea ja koko ajan. Ei ihme että turvottaa ja paino nousee kilon viikossa... =(

Noh, minä luotan siihen että ainakin jokunen kilo jää sairaalaan ja sit kun liikkuminen on helpompaa saan loput pois.



Jotakin muutakin piti kommentoida, mutta en muista mitä... Nyt aamupalalle sit koiran kans ulos jne. Onkohan tänään ketään menossa synnyttään?? =)



rusina 37+2

vauvojen syntymisen johdosta! Pitää oikein käydä päivittämässä omia tietoja..



Eli meille myös syntyi prinsessa 25.10.06 klo 8.42. Painoa oli 3 640, pituutta 47cm. Ihan hyvä tuo paino- suhteessa viikkoihin joita siis oli 37+2. Ja kyseessähän oli sectio, tyttö siirrettiin suoraan keskolaan sokeriseurantaan, minä jäin vielä napatyräleikkaukseen..mikä ei sitten edes onnistunut :(. Eli vielä kerran pitää leikkauspöydälle kavuta. Olin sairaalassa tiistaista maanantaihin, omat sokerit heitteli pahasti, tytöllä oli myös vaikeuksia saada tasapainoa ylle, ja kun se saatiin niin sitten bilirubiinit nousi, joten vietti vuorokauden lamppujen alla. Oli myös ensimmäisen vuorokauden kaapissa, hengitystä autettiin, koska oli lapsivettä sen verran jäänyt keuhkoihin. Mutta sekin aika yleistä sectiossa,kun eivät ehdi valmistautua syntymään. Koko sairaala-aika meni eri osastoilla, mikä oli kyllä todella ikävää. Maitoa pumppasin ja vein vaaville ja kunnon tutustuminen alkoi vasta tämän viikon maanantaina kun kotiuduttiin molemmat.



Leikkaus sujui ihan hyvin, mutta kyllä miehelle sanoin että mielummin jatkossa jos jotain leikkauksia niin nukutus kiitos.. ei se niin mukavaa ole hereillä olla, totta kai sectiossa on se, että näkee ja kuulee vauvan, mutta muissa leikkauksissa ei sitä palkintoa ole. Ja nyt kolmannen jälkeen toipuminen on ollut kyllä hitaampaa, pari ekaa päivää vedin kai joillain hormoneilla, kun ei kivun kipua. Tuntui että nyt vaikka juoksemaan lähtisi. Mutta lauantaina mentiin takapakkia, otettiinkin jos mitä koetta, suljettiin lähinnä näitä keuhkoveritulppia yms. pois. Mutta onneksi mitään ei löytynyt. Mutta edelleen on kipuja ja särkylääkkeet on käytössä- aiemmin en ole joutunut sairaalasta lähdettyä mitään ottamaan.. mutta jos se näin viimeisen kerran koettelee vähän enemmän. Ja tuo napatyrä on myös ehkä syynä hitaampaan toipumiseen, on nimittäin kipeämpi kuin raskaana ollessa. Mutta siitäkin pääsee jossain vaiheessa onneksi eroon.



Ja vauva-arkeen. Ihanahan tuo on kuin mikä! Siskot hoitaa jopa enemmän kuin tarpeeksi =0. Meidän neiti 1,6v joka aamu huutaa vauvaa ja tahtoo heti syliin, istuu sohvalle ja laittaa tyynyt ja sanoo anna vauva. Isosisko tekee äitin apulaisena kaikkea, vaihtaa vaippaa, hoitaa, pitää sylissä jne. Aivan ihanan vastaanoton siis saanut- sisarukset ovat haltioissaan- kuten myös vanhemmat!



Onnea kaikille odottajille vielä- kyllä ne vaavit sieltä pikkuhiljaa tupsahtaa maailmaan! Ja odotus palkitaan hyvin!



Nyt menen suihkuun, muut lapset uimassa ja vaaveli nukkuu tyytyväisenä.



Haltijapipari ja tyttötrio

Tänään on sitten taas yksi rajapylväs ylitetty. Tasan 38 viikkoa koossa!!! Huh, laskettu aika se vain lähestyy :-)



Eilen olikin aivan tajuttoman kipeät liitoskivut, kiitos kaupungilla rehaamisen ja illan kauppareissun, joka vei loputkin mehut. Nyt on aamusta saakka jomotellut kun illalla tietenkin kaiken rehaamisen päätteeksi piti ottaa vielä se yksi ässä käyttöön, tosin olin noihin liitoskipuihin ottanut 1g Panadolin hyvissä ajoin, muuten ei olisi tullut mitään koko hommasta.



Tuulilla olikin ollut kipuja niin, että oli tullut sairaalareissu. Onneksi se kipu meni kuitenkin ohi ja vauvalla oli kaikki hyvin.



Betty Blue: Onnea Uuden Uutukaisesta Ihmeestä, Pienestä Prinsessasta! Näitä vauvaviestejä täällä luen ihan tippa linssissä ja mietin samalla, milloin oma vuoro tulee ja miten kaikki sitten menee...



Onkohan Ootellaan lähtenyt jo laitokselle uudelleen? Jos näin on, toivon todella, ettei tulisi ilman nyyttiä sieltä takaisin, on todella kuluttavaa kun ei tiedä milloin on tosi kyseessä ja milloin ei.



Nyt on lopetettava ja mentävä suihkuun, jotta saisi päivän alkamaan. Jos yrittäisi siivota hieman, kun täällä ei ole vielä lähellekään niin valmista vauvaa varten kuin todella haluaisin, vaikka vauvatarvikkeet valmiina ovatkin jo. Esikoinenkin pitää kuskata ystävänsä Halloween-kutsuille, joten ohjelmaa riittää.



Kanelisokeri 38+0

...niin ikään pienen tytönpirpanan syntymisen johdosta!



Kanelisokeri

Käykäähän kirjoittamassa synnytystarinoitanne tuonne synnytysosioon. Siellä on oma pino marraskuisten synnytystarinoille.



Itsellä tänään L.A:!!! Lapset lähti äsken mumman ja paapan kanssa junalla Jyväskylään serkkujen luo. " Sovittiin" miehen kanssa, että jos tänään vähän huilataan ja vietetään laatuaikaa kahden, vois huomenna hakea vauvan ;)



Poika (7v) hellyyttävästi halasi tuossa ja sanoi, että sä voit äiti olla sitten sairaalassa, kun tullaan takaisin. Tuovat sitten serkkupojalta sen rottinkikopankin tullessaan, niin saan vauvalle sängyn pedattua. Pinnasänky kun on vielä paloissa, eikä patjaakaan ole. Laitan sitten kun ei enää koppaan mahdu.



Mitähän muuta piti kirjoittaa...Alkaa ajatukset olla niin sisäänpäin kääntyviä, että ei muuta kuin hyvät pyhät kaikille!!!



Bubbles tasan 40!!!

onnea betty blue ja haltiapipari!! :)



täällä vielä :) yöllä sai nukutuksi taas muutaman tunnin.. kahesta asti on ollut vessaramppausta ja asennon vaihtoa.. lyhyitä unia.. viiden aikaan siirryin sohvalle pystyasentoon kattelee leffaa, auttaa jonkun verran mutta edelleen supistuksia ollut 15-10 minsan sisään. makuultaan ne on niin kovia et pakko yrittää nukkumistakin istuaaltaan. jokainen supistus on 50s tai yli minuutinkin. mä toivon et nää supistukset tekee sitä jotain, lyhentää kaulaa ja avaa kanavaa!! panadolia taisin yöllä ottaa mut se on ihan humpuukkia! ei auta yhtään. väsyttää kokoajan. mahaa kurnii mut ei oikeen ruokaa tee mieli, pakosti oon sit jotain pientä syönyt.



sanoivat että 30 sekunnin supparit ei tee oikeen yhtään mitään tuolla alhaalla.. onneks ja harmiks nää nyt on pitempiä.



kelloa en jaksa ees katella, sen verran et oon näitä supistusten kestoa välillä vilkassut..



enää en jaksa istua paikaltaan, jos laittais ruokaa kohta tulemaan ja vähän yleisjärjestystä kohentais..



peukut pystyyn kaikilta mulle et yöllä tai illalla lähettäis, saisin tän vauvan 5.11 niinkun oon suunnitellut :) huom minä suunnittelin.. :)) samalla vauvan alle 3 kilokseksi pieneksi lyhyeksi.. helposti synnytettäväksi.. kivuttoman synnytyksen.. jne jne.. :P



kyllä tää tästä.. toivon vaan että jos tässä vauvan tulossa nyt vielä kestää niin helpottais nää supistukset. ei oo elämä kovin kivaa eikä helppoa!



nyt ymmärrän näitä muita kärvistelijöitä.. mm. momentin tuskat.



aurinkoista ja lumista lauantaita muruille! :)



ootellaan 40+1

Ensiksi oikein paljon onnitteluja BettyBluelle ja Haltijapiparille ja koko teidän perheillenne! Pitkä odotus palkittu. :) Olisipa itselläkin tuo hetki pian edessä!



En ehtinyt eilen kirjoittaa kommenttia enää, joten vastaan nyt pariin kysymykseen, mitä eilisessä ketjussa oli. Olen siis ollut yhteydessä Suomi-kouluun ja kävin siellä kerran. Ennenaikaisten supistusten takia kuitenkin olen jumittunut kotiin, joten en pääse ennen vauvan syntymää enää tapaamaan muita suomalaisia. :/ Junamatka sinne on niin pitkä enkä uskalla yksin enää mennäkään esikoisen kanssa, asemilla on paljon portaita ja muutenkin vaikea liikkua. Täällä liikkuessa pitkiä matkoja on pakko olla rattaat, ei minun pikkumies jaksa olla niin pitkään jalkojensa päällä.



Joku kysyi, onko mieheni suomalainen. Ei ole. ;) Veikkaukseni on, että vauva perii isänsä temperamentin, ainakin tähän asti on massussa ollut sellainen meno ja meininki!! :D Tyttö meille olisi ultran mukaan tulossa. Saas nähdä, pitääkö alkaa vaihtamaan vaaleanpunaisia lakanoita vaaleansinisiin. :P



Viime yönä supistukset vaivasivat, aloin jo kellottamaan kun niin tiheään tulivat. Noh, sitten kuitenkin parin tunnin jälkeen loppuivat. Saattoi johtua eilisestä lääkäriajasta ja siellä tehdystä sisätutkimuksesta. Vauva voi oikein hyvin, sf-mitta oli 33cm. Vauva on raivotarjonnassa, ja kiinnittynyt. Liikkuu silti vielä paljon, mutta pää on motissa ihan selvästi. Verenpaineet olivat vähän kohonneet edellisiin mittauksiin verrattuna, nyt oli 120/66 ja aikaisemmin oli 86/52. Hui! Kohdunsuu oli todella pehmeä, mutta kiinni, kanavaa oli pikkiriikkisen jäljellä. Saas nähdä, milloin tässä pääsee tositoimiin, esikoinen meni pari viikkoa yli lasketun. Esikoisesta ei kyllä ollut minkäänlaisia supistuksia ennen niitä oikeita. Olisiko tämä supistusten runsas määrä merkki siitä, että synnytys alkaisi ennen laskettua aikaa? Toivossa on hyvä elää. :P Painoa on tullut 12kg ja suklaa maistuu! :D Mikään muu ei maistukaan ja syön tähän masennukseeni suklaata ja itken sitten vielä enemmän kun söin... Hohhoi mikä oravanpyörä! Ja ai niin, ilmeisesti eilen meni vähän limatulppaa myös, tipahti pönttöön jotain...



Pitäisi pikkuhiljaa varmuuden vuoksi pakata sairaalakassi valmiiksi, vauvanvaatteet ovat vielä pesemättä kaapissa ja päässän vallitsee kaaos. :P Olen ihan varma, että lähtö laitokselle tulee hyvin arvaamatta, ja sitten onkin kiva alkaa pakkailemaan kauhealla kiiruksella...



Onko kellään kokemista istukan käsinirroituksesta? Esikoisesta jouduttiin irroittamaan käsin ja olin aivan hirmuisen kipeänä ja huonossa kunnossa sen jälkeen. Nyt pelottaa, että josko taas joudun moiseen... Muutenkin synnytys on alkanut jännittämään ihan urakalla, esikoista tehdessäni en edes tajunnut pelätä! Nyt, kun tietää mitä on tulossa, niin tilanne on vähän eri... HUI!!



Mukavaa viikonloppua kaikille! Me lähdetään tänään vähän kylästelemään miehen sukulaisiin, enpähän ainakaan siivoa tänään. :) Ihan positiivista välillä! :)



CC 37+0

Ensiksi onnea kaikille vauvan jo saaneille!!!



Itsellä on mennytkin aikaa siitä, kun viimeeksi olen tänne kirjoitellut. Lukenut olen lähes päivittäin muiden kuulumisia. Vaikka äitiyslomalla olen ollut jo pari viikkoa, tuntuu siltä ettei tekeminen täällä kotona ikinä lopu. Vauvalle on jo suht koht kaikki valmiina petikin pedattu päiväpeiton alle... hankinnassa olisi vielä jotain pientä, kuten jotain voidetta/öljyä vauvan ihon hoitoon.



Raskaus on sujunut hyvin, hb kävi vain välillä 102:ssa ja oli aika väsynyt olo, mutta nyt olen saanut sen hilattua sinne 113. Painoa tullut nyt 8 kg, mikä on huomattavasti vähemmän kuin esikoisen aikaan. Tietysti lähtöpainokin oli nyt suurempi. Alkuviikosta neuvolassa oli synnytystapa-arviointi. Pikkuisemme painoarvio oli 2850g eli jos laskettuna päivänä syntyy ehtii esikoisen painoon 3900g:an hyvinkin. Paikat olivat vielä aivan kiinni ilman pehmentymisiä eikä ole laskeutunutkaan. Onneksi perätila on jo vaihtunut raivotilaan ja pysynytkin siinä. Kaamee sana tuo raivotila asennosta :)



Synnytystäkin on jo tullut mietittyä ja jo jännitettyäkin... olisi kiva kokeilla jakkaralla synnyttämistä. Onko teillä kellään kokemuksia siitä?

Tietysti mielessä on, että tilanteen mukaan etenen siinäkin, jos se ei olekaan mahdollista tai ei tunnukaan enää siinä tilanteessa hyvälle ajatukselle enää...



Jännä miten se aika tuntuu lentävän kuin siivillä nyt loppuajasta ( ainakin minulla) verrattuna alkuraskauteen. Tai siis nämä viikkoetapit aina hätkähdyttävät. Minullakin huomenna viikkoja 37. Huh :)



Ei kai se auta kuin lähteä kotiaskareiden pariin... ei kyllä yhtään huvittaisi, kun flunssa iski eilen päälle...



Kurkkukipua täällä podeten: Minea75 ja pikkuinen 36+6

Ja onnea taas uusille murusten vanhemmille. Eilen en jaksanut kirjoitella, mutta kuulumisia nyt. Eilen aamuyöllä mun alkoi yhtäkkiä tehdä kauheasti mieli sitä kivaa S:ää, jota ei olekaan harrastettu aikoihin. Herätin sit miehen (reppana, olis saanut nukkua vielä noin tunnin) joka ihme kyllä oli heti juonessa mukana. No, pikainen touhu, eikä koko päivänä suppareita, ainakaan sellaisia kipeempiä. Ei taida meilla auttaa toi. Mutta sit päivällä huomasin ilokseni että limatulppaa erittyy... Kirkasta tosin, mutta kamalan sitkeää ja venyvää. Jotain edistystä sentään.



Iltasella sit innostuin imuroimaan ja siistimään paikkoja, ja tänään on petivaatteet viety ulos ja pyykkiä pesty. Patjatkin imuroin huolella ja... Nyt mulle iski se pesänrakennus... Mieli tekis vielä sulattaa pakastin ja leipoa sinne sit jotain herkkuja. Toisaalta tekis mieli tehdä ruokiakin valmiiksi sinne, mut en tiedä mitä tekisin? Musta tuore ruoka vaan on parempaa... Jos jollain hyviä " pakastimenkestäviä" ruokia, niin vinkkiä tänne kiitos! ;)



Mut nyt tekeen sapuskaa ennenkuin nuo lapsukaiset ihan suuttuvat mulle.



JaaSa rv 37+6

Onnentoivotuksia lähetän jälleen uusille vauvan saaneille!



Täällä meillä pakkasmittari näyttää -18 c ja oikein aurinkoinen ja kuulas päivä tulee. Houkuttelin tuossa miestäni, että lähdetään vähän happihyppelylle ulos ja kohta mennäänkin.



Illalla tuli syötyä pari kourallista sipsejä, niin heti oli turvotusta ilmassa. Yöllä heräsin sata kertaa, kun kädet puuduksissa ja aamulla sormet ihan nakeilla. Oli oikein poimut sormien juurissa, ajatelkaa!! Ei passaa kyllä syödä suolaista enää yhtään. Tämmöistä turvotteluherkkyyttä ei ole ollut aikaisemmilta, ei oikeastaan lainkaan. Mutta eikös ne vanhan kansan ihmiset sano, että turvotus on hyväksi ja kertoo, että lapsella on kaikki hyvin masussa - tämä lohdutukseksi muillekin turvonneille.



Huonosti nukuin tosiaan viime yön, mieskin puhui unissaan työasioistaan.. oli kokouksessa illalla ja olivat ottaneet pari drinksua päätteeksi, niin se kuorsaa heti silloin ja itse aina, kun oli juuri nukahtamaisillaan, se vetää ghhrrrrrrrrrrrrr.. ajoin sen lopuksi aamuyöllä lapsen huoneeseen, kun poika oli jo kömpinyt keskeemme. Että semmoinen yö.



Mukavaa viikonloppua marraskuisille!



travel 37+1

travel: mullekin terkkari sanoi, että hyvä vaan, pehmee paikat... Niin sitä ennen vanhaa katsottiin lehmistä, koska alkaa vasikoimaan ;)





Että sellasia lehmiä me ollaan!

Eli meille syntyi pitkän odotuksen päätteksi ihana ja suloinen poika-vauva keskiviikkona 1.11 klo. 9.19 (Ja oli siis loppujen lopuksi ihan oikeasti marrasvauva :) :) Onneksi synnytys käynnistyi supistuksilla ihan itsekseen rv 40+3... Synnytys oli nopea ja kaikki sujui hyvin. Poika painoi 3785g ja oli 50,5cm pitkä, päänympärys 34cm... Eilen kotiuduttiin ja nyt opetellaan vauva-arkea kolmen lapsosen kanssa :)



Luen myöhemmin muiden kertomuksia, ja onnea myös muille vauvautuneille!



Iltatähti

Ja ootellaan: oliko niin että sinulla ensimmäinen lapsi?

Silloin nuo supistukset saattavat kestää tosiaan päiviäkin. Itellä oli ekasta kivuliaat ja pitkät supistukset n 10 tuntia kesti avautumisvaihe ja kun epiduraalin saa vasta 4 cm kun on auki niin aika kauheaa se oli. Olin Jorvissa ja pääsin ammeeseen ja isäntä hieroi hulluna selkää ja otin ilokaasua. Sit vihdopin sain epiduraalin. Kätilökin sanoi ettei ollu koskaan nähny näin kipeätä avautumisvaihe. sit epiduraalin jälkeen kipu oli kokonaan menny ja työntövaihe kesti vaivaset pari minuuttia. Välilihan ja tikkien ompelu ei tuntunu ollenkaan.

Kun taas seuraavissa supistukset jotenkin kesti paremmin kun tiesi et kohta on tauko , ekassa mulla ei ollu mielestäni mitään taukojakaan.



Galluppia: Onko uudelleen synnyttäjät miettineet puudutusta. Spinaalia, paraservikaalia? Mulla ollut molemmat edellisistä ja ilokaasu.

Saa nähdä ehitäänkö nyt mitään laittaa.

heippistä vaan.. pitkästä aikaa.. Kaikille vauvan saaneille paljon onnea ja halauksia, tietysti muillekkin :)

Täällä vaan odotellaan.. vatta ollu viikon sellainen ku olis ilmaa täynnä ja vääntää ja sattuu mut mitään ei tapahdu.

tahtois kans jo saada vauvan syliin. Muut muksut odottaa innoissaan.

odotusta rv 37+6 tittuska, iso tittuska.. kärsimätön tittuska, jalat turvoksissa tittuska, väsynyt ja kiukkuinen tittuska.. jne jne... :)

joo eka on tulossa.. mulle kättärillä sanottiin ku torstaina päivällä soittelin että oon siinä iässä että saattaa avautua hyvinkin nopeasti, mut taas koska oon ensisynnyttäjä niin hitaammin.. ota tosta nyt selvää..



supistukset jatkuu, saan ruuan kohta valmiiksi niin sit alan huvikseni kellottaa, väliä on kuitenkin sen 10 minsaa..



pöksyt märkänä kokoajan, ihan ku lirauttelis housuun kokoajan.. varmaan side laitettava.. limaa on ihan pikkasen mut pääosin jotain nestettä, lapsivettä vai limaa ja valkovuotoa en tiiä. väritöntä ja hajutonta.. plaah!



ootellaan 40+1

Wau,joka kerta kun täällä käy lukemassa niin on uusia vauvoja ehtinyt syntymään :)



G: minä olen yrittänyt pärjätä ilokaasulla ja epiduraalilla. Olen todella kipeä jo 3cm kohdalla,joten en millään selviäisi ilman epiduraalia. Spinaalista ei kokemusta.