34-vuotias kaveri on alkanut lukemaan lastenkirjoja
Siis itsekseen ei lapselleen. Pitäisikö olla huolissaan?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lukenut viimeisen viiden vuoden aikana esim. Viisikoita, nyt kesällå ekan Harry Potter kirjan,
ja olen viiskymppinen :))Ihan sopivaa luettavaa ikäiselleni, joidenkin dekkareiden tai elämäkertojen oheen.
Hauskaa kuulla, etten ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko minusta? Olen totaaliuupunut, pahassa burnoutissa ja menettänyt lähes täysin keskittymiskykyni enkä pysty lukemaan tavallisia aikuisten tekstejä. Mutta olen ihan sisulla päättänyt saada aivoni takaisin, joten aloin lukea lastenkirjoja.
Eteenpäin on menty, nyt onnistuu jo palstailukin :D Ehkä vielä jonain päivänä jaksan taas lukea vaikka Dostojevskia.
Sama koettu. Omat lapsuusajan lempikirjat toivat lisäksi turvallisuudentunnetta, sekin helpotti keskittymistä. Dostojevskin tasolle en ole vielä päässyt, mutta kesällä luin jo Täällä Pohjantähden alla.
Mukava kuulla että olet saanut jo Pohjantähden luettua, tämä antaa toivoa :)
- sama keskittymiskyvytön
Ketjua lukiessa muistui mieleen Toivo Pekkasen kirja "Lapsuuteni". Hän kerroo siinä lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Kirja ei ole kauhean paksu, joten sitä voi suositella, jos joku ei jaksa pitkiä ja vaikeatajuisia teoksia. Siinä oli muistini mukaan hyvää kieltä ja lapsuudenmuistot on kauniisti kerrottu. Muistan vieläkin, että köyhän perheen poikana hän joskus juoksi kouluun ilman kenkiä myöhään syksyllä.
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo nyt melko outoa. Ei joku Harry Potter, sitä nyt voi lukea minkä ikäiset vaan mutta sellaiset lyhyet lasten kuvakirjat tai pienemmille lapsille suunnatut romaanit. Harvemmin sellaisia aikuiset lukee huvin vuoksi, ellei lue omien lasten kanssa tai tosiaan itse ole kirjoittamassa lapsille suunnattua sisältöä.
Himolukijat ovat usein kaikkiruokaisia kirjojen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
No, esim. Melukylän lapset ja vaikkapa Marikki tai esim. Seljan Tytöt ovat paitsi lastenkirjoja, mutta kuvaavat hienosti myös ajankuvaa ja kulttuuria.
Mä kuuntelen Heinähattua ja Vilttitossua, hauskaa!
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne on suurten ikäluokkien Marttoja, joiden mielestä aikuisten ei sovi edes karkkia syödä. Nuoremmille on yksi hailee, mitä kukainenkin tekee, ostakoon vaikka värityskirjoja.
Kun saisi vielä niitä oikeita värityskirjoja, joissa oli väritetty mallikuva viereisellä sivulla. Halusin lapsena kovasti värittää, mutta muistan saaneeni vain yhden kirjan tai korkeintaan kaksi värityskirjaa. Niissä on kussakin vain muutama sivu.
Mitä sitten !? Ei ole lainkaan väärin eikä rikos säilyttää sen verran lapsenmielisyyttä ettei välillä ottaisi jonkun kiinnostavan lastenkirjan luettavakseen ja nauttisi siitä. Sellainen joka kokee tarpeelliseksi olla huolissaan moisesta, kannattaa tarkistuttaa se oma mielenterveytensä ihan ensimmäisenä ja olla huolissaan siitä.
Vanha ketju mutta...
Lastenkirjoja lukee aikuisen silmin eri tavalla.
Osa lastenkirjoiksi mielletyistä myös vähemmän sitä ovat tai niissä on useita tasoja, jotka kaikki eivät avaudu lapsille. Hyvänä esimerkkinä Muumi-kirjat, erityisesti sarjan edetessä, pari viimeistä eivät enää olleet lastenkirjoja ensinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen minäkin Pottereita ja klassikoita kuten Päättymätön tarina.
N28
Oletko mielialalääkityksellä?
Miten se tähän kuuluu?
HAHAHAHAHAHAHAAAA!
Osui ja uppos.
Ap on vähän yksinkertainen.
Juuri luin jälleen kerran kaikki Heinähattu ja Vilttitossu- kirjat lukuunottamatta seitsemää uusinta.
Seuraavaksi ajattelin hakea Melukylän lapset kirjastosta
N30
Mäkin voisin. En ole saanut vaan aikaiseksi, on aina mukamas jotain muuta. Pitäisi yrittää sitä. En liian lapsellisia pysty lukemaan kyllä, sellainen jonka kuvitus ja tarina sopii aikuisellekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko minusta? Olen totaaliuupunut, pahassa burnoutissa ja menettänyt lähes täysin keskittymiskykyni enkä pysty lukemaan tavallisia aikuisten tekstejä. Mutta olen ihan sisulla päättänyt saada aivoni takaisin, joten aloin lukea lastenkirjoja.
Eteenpäin on menty, nyt onnistuu jo palstailukin :D Ehkä vielä jonain päivänä jaksan taas lukea vaikka Dostojevskia.
LOSER!
Shame on you!
Taidat olla niitä Ylilaudan tyyppejä, olettepa noloa porukkaa.
Olenkin itse miettinyt, että pitäisikin lukaista läpi omat lasten- ja nuortenkirjat. Taidetaan muuttaa pienempään, niin voi sitten laittaa poistoon, tai jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av-mammat ovat vieneet luuseriuden uudelle tasolle. Potterit ovat tarkoitettu 7-12-vuotiaille.
Melko luuseria tuokin yrittää tehdä vaikutus av-mammoihin päivästä toiseen ja lukea heidän tekemisiään suurella mielenkiinnolla.
Hmm, on noita luusereita näköjään ainakin kaksi täällä, ei se höpötäkään ihan vain itsekseen. :D
Ilmeisesti lastenkirjat on kirjoittanut aikuinen, miksei mielenkiinnon kohde voi olla lastenkirjojen sisältö ja taso. Ehkä hän suunnittelee kirjan kirjoittamista tai tekee tutkimusta.
Monia kirjoja pitäisi sanoa "koko perheen kirjoiksi" (vrt. "koko perheen elokuvat"), eikä niinkään luokitella lastenkirjoiksi. Tai jos perheettömiä harmittaa em. termi, "kaikenikäisten kirjat" voisi kuvata asiaa.
Luin Potterit vasta yli 40-vuotiaana, ja kokemus oli mahtava. En ollut pitkään aikaan innostunut mistään kirjallisuudesta niin vahvasti, vaikka luen paljon ja aika kriittisesti. Voin sanoa olevani fani, samoin kuin lapseni.
Luen ja keräilen lastenkirjoja kaikkien muiden kirjojen ohella. Niissä on jotain nostalgista. Välillä on ihana palata lapsuuden ja nuoruuden kirjoihin. Osan lemppareistani keräsin itselleni jo lapsena. Joitakin ostan antikvariaateista ja kirppiksiltä kokoelmiini. Rakastan kirjoja ja lukemista.
Vierailija kirjoitti:
Potteria lukevat aikuiset voisi viedä saunan taakse.
Muutan sinut siiraksi saunan takana olevan kiven alle, jos yrität moista.
Vierailija kirjoitti:
Luen minäkin Pottereita ja klassikoita kuten Päättymätön tarina.
N28
Aikuiset voivat myös leikkiä!
Lienee sitä haitallisempiakin harrastuksia esmes amfetamiinin tykittäminen. Jos ei vahingoita itseään eikä muita, sallittakoon harrastaminen muille.
Joku voi lukea lapsille tai nuorille tarkoitettuja kirjoja, koska niissä on vähän helpompaa kieltä ja vähemmän sanoja, joikta lukija ei tunne. On parmepi, että joku lukee niitä kuin ettei lukisi ollenkaan. Kyllä nekin edistävät lukutaitoa. Myöhemmin voi kokeilla jotain helpohkoa aikuisten kirjaa.