Pelkäätkö avioeroa?

Minä en pelkää. Lapset ovat aikuisia ja viihdyn hyvin yksikseni. Taloustilanteeni on turvattu, sen puolesta olisin aikamoinen kroisos, sillä en ole vielä edes saanut omaa perintöäni.

Rakastan miestäni, joten tietenkin olisi hirveä luopua puolesta elämästä muistoineen, mutta olen aina ollut sitä tyyppiä, etten katso peruutuspeiliin. Enkä rakasta ketään, joka ei rakasta takaisin. Olen katkaissut suhteita muutamaan hyvin läheiseenkin ihmiseen, kun tilanne on sitä vaatinut.

Ihmisillä on kuitenkin erilaisia elämäntilanteita. On pieniä tai vaativia lapsia (erilaiset diagnoosit) ja myös henkistä riippuvuutta puolisosta. Talousasioillakin on iso merkitys, jos on huollettavia lapsia, koska ne usein jäävät äideille.

Pelkäätkö sinä eroa, mies tai nainen? Vai oletko suorastaan ajatellut, että se olisi hyvä tai ainakin ok? Ainahan kaikissa asioissa on sekä hyviä että huonoja puolia.