Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelkäätkö avioeroa?
25.10.2022 |
Minä en pelkää. Lapset ovat aikuisia ja viihdyn hyvin yksikseni. Taloustilanteeni on turvattu, sen puolesta olisin aikamoinen kroisos, sillä en ole vielä edes saanut omaa perintöäni.
Rakastan miestäni, joten tietenkin olisi hirveä luopua puolesta elämästä muistoineen, mutta olen aina ollut sitä tyyppiä, etten katso peruutuspeiliin. Enkä rakasta ketään, joka ei rakasta takaisin. Olen katkaissut suhteita muutamaan hyvin läheiseenkin ihmiseen, kun tilanne on sitä vaatinut.
Ihmisillä on kuitenkin erilaisia elämäntilanteita. On pieniä tai vaativia lapsia (erilaiset diagnoosit) ja myös henkistä riippuvuutta puolisosta. Talousasioillakin on iso merkitys, jos on huollettavia lapsia, koska ne usein jäävät äideille.
Pelkäätkö sinä eroa, mies tai nainen? Vai oletko suorastaan ajatellut, että se olisi hyvä tai ainakin ok? Ainahan kaikissa asioissa on sekä hyviä että huonoja puolia.
Kommentit (21)
En pelkää eroa. Asuin yli 20 vuotta yksin ennen nykyisen puolisoni tapaamista, joten tiedän oikein hyvin, että pärjäisin tarvittaessa yksin uudestaankin eikä elintasonikaan siitä kärsisi. Yhteisiä lapsia tai yhteistä omaisuutta ei ole. Mutta henkisesti menisin varmasti rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pelkää eroa. Asuin yli 20 vuotta yksin ennen nykyisen puolisoni tapaamista, joten tiedän oikein hyvin, että pärjäisin tarvittaessa yksin uudestaankin eikä elintasonikaan siitä kärsisi. Yhteisiä lapsia tai yhteistä omaisuutta ei ole. Mutta henkisesti menisin varmasti rikki.
Oletko mies vai nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pelkää eroa. Asuin yli 20 vuotta yksin ennen nykyisen puolisoni tapaamista, joten tiedän oikein hyvin, että pärjäisin tarvittaessa yksin uudestaankin eikä elintasonikaan siitä kärsisi. Yhteisiä lapsia tai yhteistä omaisuutta ei ole. Mutta henkisesti menisin varmasti rikki.
Oletko mies vai nainen?
Mitä merkitystä sillä on? Nainen.
En pelkää. Olen elänyt elämäni minuna itsenäni, en meinä. Avioehdon ansiosta ei tarvitse miettiä edes omaisuuden jakamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Jos mieheni päättäisi vakaasti harkiten 23 avioliittovuoden jälkeen, että haluaa vanheta ilman minua, soisin sen hänelle ja pärjäisin. Mieluummin kuitenkin vanhenen hänen kanssaan, ja onneksi kaikki viittaa siihen että hän näkee asiat samalla lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Jos mieheni päättäisi vakaasti harkiten 23 avioliittovuoden jälkeen, että haluaa vanheta ilman minua, soisin sen hänelle ja pärjäisin. Mieluummin kuitenkin vanhenen hänen kanssaan, ja onneksi kaikki viittaa siihen että hän näkee asiat samalla lailla.
huolehdi hänen terveydestä, miehet ei millään menisi lääkärille, naisleskiä paljon, ollaan me vaan niin sitkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää, mutta olen henkisesti varautunut siihen jo 25 vuotta. Koska ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti pelkää, mutta olisihan se valtava suru vanheta ilman toista. Taloudellisesti pärjäisin kyllä, sillä taloustilanteeni on kohtuullisen hyvä ja pärjään luontaisesti melko pienellä rahalla.
Juuri näin toissa yönä unta, että mies halusi erota. Kertoi, ettei ole mitään tiettyä syytä, päätynyt vain tähän. Kamala painajainen ja aamulla oli kiva herätä, kun rakas mies edelleen vierellä.
Joskus ajattelen, että elämä voisi olla aika kivaa yksinkin. Eläisin aika lailla toisin kuin nyt, hitaammalla tahdilla. Mutta rakastan kuitenkin miestäni ja kaipaan aina kun hän on poissa. Joten tuskin viihtyisin niin hyvin kuin kuvittelen nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää pelkää. Olen ajatellut ja surrutkin asian jo valmiiksi. Surrut olen sen vuoksi kun olen tiedostanut että tuon miehen kanssa onnellinen, välittävä ja tasapainoinen parisuhde ei ole enää tavoitettavissa.
Kiire ei ole mihinkään, mutta sopivan hetken koittaessa ja mukavan asunnon löydyttyä olen valmis lähtemään. En tiedä millaiset tunteet on vastassa sitten kun h-hetki koittaa, mutta nyt mieli on sen suhteen levollinen.
Vierailija kirjoitti:
En enää pelkää. Olen ajatellut ja surrutkin asian jo valmiiksi. Surrut olen sen vuoksi kun olen tiedostanut että tuon miehen kanssa onnellinen, välittävä ja tasapainoinen parisuhde ei ole enää tavoitettavissa.
Kiire ei ole mihinkään, mutta sopivan hetken koittaessa ja mukavan asunnon löydyttyä olen valmis lähtemään. En tiedä millaiset tunteet on vastassa sitten kun h-hetki koittaa, mutta nyt mieli on sen suhteen levollinen.
Miksi ei ole tavoitettavissa? Ja mikä viivyttää ottamasta eroa, lapsetko?
Ei aviolitto,ei avo-liitto syy: Rakkaus kun ei omista mitään. Sitä ei voi vangita ei ohjailla. Rakkaus on ikuista kohde voi vaihtua milloin vain . terv. 2 rakkauslapsen äiti, jotka jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää pelkää. Olen ajatellut ja surrutkin asian jo valmiiksi. Surrut olen sen vuoksi kun olen tiedostanut että tuon miehen kanssa onnellinen, välittävä ja tasapainoinen parisuhde ei ole enää tavoitettavissa.
Kiire ei ole mihinkään, mutta sopivan hetken koittaessa ja mukavan asunnon löydyttyä olen valmis lähtemään. En tiedä millaiset tunteet on vastassa sitten kun h-hetki koittaa, mutta nyt mieli on sen suhteen levollinen.
Miksi ei ole tavoitettavissa? Ja mikä viivyttää ottamasta eroa, lapsetko?
Sanotaanko niin, että olisi tavoitettavissa jos mies haluaisi jakaa elämänsä kanssani. Nyt hän on suurimmaksi osaksi puhumaton eikä halua tehdä kanssani yhdessä mitään kivaa. Mutta viihdyn hyvin itseksenikin, minulla on omat harrastukset, työ ja kaverit.
Eroa viivytti aluksi se että toivoin suhteemme muuttuvan paremmaksi. Nyt olen etsiskellyt mukavaa asuntoa itselleni, en halua tehdä hätäistä päätöstä. Nuorin lapsi asuu vielä kotona mutta tuskin enää montaa vuotta.
En pelkää mutta en toivokaan. Lapset aikuisia, hyvä työ, omaisuutta turvana, jokunen kaverikin on. Mutta varmasti olisi vaikeaa olla ilman kumppania. Emme todellakaan nyhjää yhdessä koko ajan, vaan elämme omaa elämäämme mutta siltikin on mukavaa, kun on joku ikioma ihminen :)
Ei olisi kauhean tervettä olla avioliitossa, jos ero on pelottava ajatus. Se olisi läheisriippuvaisuutta (tai vaikkapa taloudellista riippuvaisuutta). Mielestäni liitossa pitää olla siksi, että haluaa olla, eikä siksi, että pelkää olla ilman.
Alue: Aihe vapaa
Naiset pärjäävät erossa miehiä paremmin, vaikka pelkäävätkin eroa enemmän. Ainakin tilastojen mukaan eronneilla ja yksinäisillä miehillä on enemmän vaikeuksia terveyden ja talouden ylläpitämisessä. Naisille taas onneton liitto on pahempi kuin sinkkuus terveyden ja talouden suhteen.