Mulla ei ketään kenen kanssa mennä sienimetsään, yksin en uskalla

No ei kannata kaveriinkaan luottaa, mun viimeisin sieniseuralainen antoi poimia sappitatteja. Hän siis se joka tietää sienistä jotain, minä en mitään. Kotona vasta totuus selvisi ja luottamus meni.

Miksi et uskalla yksin? Oletko kysellyt paikallisessa facebook-ryhmässä kaveria?

Mä taas voisin lähteä yksinkin, mutta en vain tunnista sieniä.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas voisin lähteä yksinkin, mutta en vain tunnista sieniä.

Ota sienikirja mukaan ja poimi vain varmat.

Mä olen mennyt yksin, kun ei munkaan mukaan kukaan lähde. Otin karhukellot mukaan ettei karhut syö.

Minä tunnen sieniä, mutta eksyn välittömästi, joten yksin en voi lähteä. Onneksi tytär pitää sienestämisestä, niin on seuraa ja sillä on jotain suuntavaistoakin.

Mulla sama, mutta marjastuksen kanssa. Pelkään metsässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas voisin lähteä yksinkin, mutta en vain tunnista sieniä.

Ota sienikirja mukaan ja poimi vain varmat.

Ämpärillinen punaisia kärpässieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas voisin lähteä yksinkin, mutta en vain tunnista sieniä.

Ota sienikirja mukaan ja poimi vain varmat.

Joo, no ensin pitäis tajuta, millaisessa metsässä ne haluamani sienet kasvaa, että osais ajaa oikeaan paikkaan.

Ei kannata mennä yksin. Metsät on nykyään täynnä karhuja ja susia.

Voi hitto, ollaan me erilaisia.

Laita kännykkään mapsi ja se liikkuva pallukka olet sinä

Miksi et uskalla? Etkö osaa suunnistaa vain pelkäätkö metsän eläimiä tai jos loukkaantuisit et saisi apua?

Lataa 112 -sovellus luuriisi, jos on  älypuhelin, ja liiku vain sillä alueella, jossa kuulet autotien äänet. Tai jokin sellainen ääni, jota kohti suunnistaa takaisin ja osaat äänen kohteesta kulkea takaisin autollesi/kotiisi.

Pakkaa mukaan energiapatukoita ja vettä. Ilmoita läheisillesi, että menet sieneen ja palaat kahden tunnin kuluttua. 

Vaikka et löytäisi sieniä harjoittelu auttaa niin, että kun opit tuntemaan metsää se tulee tutuksi ja osaat yhä paremmin liikkua siellä. Jos pelkäät eläimiä laula, vihellä, puhu ääneen välillä. Eläimet karkaavat jo risun rapinasta, mutta omaa pelkoa se viheltely voi auttaa.

Hyviä vinkkejä. Mullakaan ei ollut suuntavaistoa. Aloitin metsistä joista tiesin että menen mihin suuntaan vaan, jonkin matkan päässä on taas tie, järvi, tms joka rajaa metsän kohtuullisen kokoiseksi. Tai metsästä jossa on jokin suuri ja helposti tunnistettava pinnanmuoto, iso kallio, kukkula tms. enkä haahuile liian kauaksi siitä tunnistettavasta paikasta. Jotenkin se suuntavaisto on vaan kehittynyt, ja nykyään enää harvoin olen ihan pihalla siitä, minne pitäisi lähteä että pääsee takaisin. Tämä siis aikana ennen älypuhelimia.

Nykyään jos kuitenkin menen sekaisin suunnista, katson vaikka google mapsista missä minä kännykkäni kanssa olen, missä tie menee, ja lähden sen avulla suuntaamaan jonnekin. Tai vaikka jahtikartasta. Onhan noita sovelluksia. Karhuja en ole koskaan nähnyt vaikka riistakameroihin täällä sellainenkin on jäänyt, joku yksittäinen susikin joskus talvisin on täällä harhaillut. Hirviä ja peuroja en niin pelkää. Koira kyllä on aina mukana, sekin auttaa noiden elukoiden kanssa. Muutaman kerran olen kuullut kauheaa ryskettä kun joku hirvi on paennut paikalta, ja joskus koira on murissut karvat pystyssä, ja olen löytänyt peurojen makuupaikan (ilman niitä peuroja).

Kanttarelleja olen löytänyt vähän sieltä sun täältä, niihin en osaa neuvoa oikeanlaista metsää. Suppiksia löydän eniten sammalmetsistä, eli sellaisista missä maa on suurimmalta osin peittynyt sammaleeseen. Kuusi- ja sekametsiä jotka on tarpeeksi tiheitä ettei aurinko pääse kauheasti kuivattamaan sammalta. Tosin suppisten aika ei vielä ole. Rouskut tunnistaa siitä, että niistä tulee nestettä. Ainoa yhtään vaarallinen rousku on sellainen, että neste on kirkasta. Muissa se on maitomaista. Orakkaissa on ns. piikit helttojen sijaan, lampaankääpä on aika kiinteä, omituisen mallinen, valkoinen sieni joka vihertyy helposti. Tatteja en tunnista toisistaan, ne on aina matoisia muutenkin. Mustat vahakkaat ja mustat torvisienet kannattaa myös opetella tunnistamaan.

Itse en edes syö sieniä mutta sienestys on jotakuinkin parasta mitä voi housut jalassa tehdä. Nykyään kerään pääasiassa vain suppiksia ja kanttarelleja, ne on helpoin laittaa eteenpäin jollekulle joka sieniä syö. Hirvikärpäsiin kannattaa henkisesti varautua.

Vaikka ei olisi suuntavaistoa, voi mennä yksin, kun kävelee polkuja ja poikkeaa siitä vain vähän niin, että osaa taas palata polulle. En minäkään yksin samoile kilometritolkulla jossain ihan umpimetsässä, mutta kyllä silti sieniä löydän.

Laitat hakuilmoituksen sienikaverista johonkin. Tinderiin, kaveripalstalle, Facebookiin. Kyllä sieltä joku aina lähtee.

Ei sienimetsällä yksin tarvitse olla, kyllä siellä tuhansia hirvikärpäsiä on mukanasi, saattavat sinut hiuksissa, korvissa ja vaatteissa kotiin saakka.

Mä käyn äitini kanssa sienestämässä, tunnen kyllä sieniä aika hyvin äidin opettamana, mutta en todellakaan omaa suuntavaistoa. Sitä mun pitäisi opetella jotta voisin joskus käydä yksinkin.

Ehkä voisit löytää netistä jonkun sienestyskaverin? Jos oot facebookissa, siel on sienestykseen liittyvä ryhmä, varmaan useampi.

Monet parhaimmista sienistä on oikeasti helppoa tunnistaa, kuten suppilovahvero, kanttarelli ja herkkutatti. Tietenkin se olisi parasta jos joku voisi opettaa sulle, mutta kyllä sä yksinkin opit, katsomalla kuvia sienistä ja tutkimalla metsän tarjontaa. Onnea matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Laitat hakuilmoituksen sienikaverista johonkin. Tinderiin, kaveripalstalle, Facebookiin. Kyllä sieltä joku aina lähtee.

Onpa turvallista 😅. Ties mikä hullu tarttuu tarjoukseen kun on tiedossa metsä ja naisihminen.

Meitä on monenlaisia eli toinen tunnistaa sienet ja toinen osaa suunnistaa. Minua opetti sienestämään mun ex anoppi, mutta hänellä ei ollut  taas suuntavaistoa, joten minä aina tiesin, missä ollaan ja mihin suuntaan. Eli toinen osaa toisen asian ja toinen toisen. Yhdessä tekeminen aina täydentää toisen puutteita ja toisinpäin, toinen auttaa toista. Mutta onhan se surullista, jos ei tunnista sieniä tai osaa suunnistaa. Niin ehdotan, että menet johonkin sieni ryhmään, jossa porukalla kokoonnutaan yhdessä keräämään sieniä ja tunnistamaan ne. Tsemppiä sinulle ap.