Mikä sinun kokemasi kipu on ollut pahin?

Migreeni hallitsemattomana pelottavin. Synnytys raakana fyysisenä kipuna stanallinen, kohtuuton.

Kun sydän särkyi💔

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman kivunlievitystä. Molemmilla kerroilla syynä oli se, että synnytykset oli nopeita ja sairaalaan lähdettäessä vielä siedin kipua. Autossa paikallaan istuminen supistuksen aikana oli kyllä kamalaa, mutta ei niin kamalaa kuin äkkiä avautuva synnytyskanava. 

Toisen lapsen syntymän aikana olin vasta siinä ensimmäisessä tarkkailuhuoneessa jossa katsotaan käyriä yms, että onko synnytys tosiaan alkanut. Muistan, että mies seisoo vasemmalla puolellani ja itse olen makuuasennossa sängyllä. Ja silloin iski kipu, joka tuntui aivan kuin nostavan minut ilmaan. Sattui niin paljon, että en ajatellut enää muuta kuin sitä että tuntui, että leijun. Luulin huutavani, mutta mies kertoi minun olleen aivan hiljaa paikallani. Mies luuli, että olin saanut jonkun kohtauksen, kun vain tuijotin seinää hänen takanaan eikä minuun saanut kontaktia. Siitä sitten suoraan synnytyssaliin ja vauva ulos ilman minkäänlaista kipulääkettä. Edes ilokaasua en ehtinyt kokeilla. Synnytynkin oma paita ja rintaliivit päällä. 

Kahden synnytyksen lisäksi hyvänä kolmosena tulee välilihan ompelu ilman puudutusta. Koska mihinkäs nainen mitään sellaista turha puudutusta tarvitsee... 

Tuo on kidutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolonoskopian aikana kokema kipu on ollut pahinta. Melkein pyörryin. En saanut lisää kipulääkkeitä, vaikka itkin ja huusin.

Kyllä olisi pitänyt antaa. Se kantilta laitetaan käteen sitä varten.

Siis eihän kolonoskopi satu ollenkaan. Ei mitään lääkitystä ole kertaakaan annettu. Kaksi kertaa tehty, kun ensin terkkari teki, ja sitten sairaalan lääkäri totesi, ettei usko terkkarin tekemänä, ja teki itse uudestaan. Hyvin helppo juttu. Mutta toki mulla olikin suoli kunnossa.

Paljon ikävämpi oli gastroskopia. Siihen limaan vaan tuntee tukehtuvansa. Oli vielä harjoittelija tekemässä (multa ei kysytty lupaa!) ja kesti lähes tunnin. Ensin meni henkitorveen, tokalla sain sen nielaistua ruokatorveen. Lopulta piina loppui, kun katkaisi semmosen biopsianottopihtijutun sinne skooppiin, mutta onneksi tuli skoopin mukana ulos. Ei löytänyt koskaan makalaukusta eteenpäin. Ei sattunut, mutta äärimmäisen epämiellyttävää.

Pahin kipu tuli vatsassa puuttuvasta palasta, jossa hermopäät puristuivat haavasidettä vasten kai ja kipu oli järjetön.

Toinen paha kipu oli synnytyksessä ärtynyt kohdunsuu, joka oli sietämättömän kipeä.

Kolmas kipein kohta on henkinen kipu, kun joutuu uskotun ihmisen kohdalta petoksen kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kolonoskopiassa erittäin mutkaisen suoliston tutkiminen sattui tooooodella paljon, joissakin mutkissa näin tähtiä!

Tuttava sanoi samaa. Ja on semmoinen kaveri että kaihit sun muut on leikattu ilman rauhoittavia. Hui! Tästä hammaskiven poistosta sillä laitteella sanoi "oli vähän epämiellyttävää"-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia synnytysten hoito on jäänyt johonkin antiikinaikaan?  Kunnollista kipulääkitystä ei saa nykyaikana?  Niin tärkeä asia kuin lapsen saaminen?  Paljon turhaa kärsimystä olisi estettävissä.

Joskus ei vaan ehdi saamaan mitään lääkkeitä.

Aivan AINA ehtii. Se on täyttä valetta että ei ehdi. Ja on olemassa paljon muutakin puudutusta kun epiduraali esim vaikka minkälaisia pistettäviä ja niitä voi pistää välilihaan pitkälle sekä häpyluun seutuun ja auttaa kyllä. Tahallista naisten rääkkäämistä. Sitten vingutaan kun ei synny veronmaksajia, mutta mitä vielä ettå naisten osaa helpotettaisiin!

Ehkä kova hammassärky. En ole ikinä oikeastaan tuntenut muuta kovaa kipua. Tuon lisäksi on ollut sitten jotain pienempää päänsärkyä ja vatsanväänteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman kivunlievitystä. Molemmilla kerroilla syynä oli se, että synnytykset oli nopeita ja sairaalaan lähdettäessä vielä siedin kipua. Autossa paikallaan istuminen supistuksen aikana oli kyllä kamalaa, mutta ei niin kamalaa kuin äkkiä avautuva synnytyskanava. 

Toisen lapsen syntymän aikana olin vasta siinä ensimmäisessä tarkkailuhuoneessa jossa katsotaan käyriä yms, että onko synnytys tosiaan alkanut. Muistan, että mies seisoo vasemmalla puolellani ja itse olen makuuasennossa sängyllä. Ja silloin iski kipu, joka tuntui aivan kuin nostavan minut ilmaan. Sattui niin paljon, että en ajatellut enää muuta kuin sitä että tuntui, että leijun. Luulin huutavani, mutta mies kertoi minun olleen aivan hiljaa paikallani. Mies luuli, että olin saanut jonkun kohtauksen, kun vain tuijotin seinää hänen takanaan eikä minuun saanut kontaktia. Siitä sitten suoraan synnytyssaliin ja vauva ulos ilman minkäänlaista kipulääkettä. Edes ilokaasua en ehtinyt kokeilla. Synnytynkin oma paita ja rintaliivit päällä. 

Kahden synnytyksen lisäksi hyvänä kolmosena tulee välilihan ompelu ilman puudutusta. Koska mihinkäs nainen mitään sellaista turha puudutusta tarvitsee... 

Tuo on kidutusta.

Jos miehet synnyttäisivät, niin kaikki saisivat riittävän kivunlievityksen.

Vierailija kirjoitti:

Se kun opioidiyliannostus kumottiin naloksonilla. Olen joo kiitollinen että henkikulta säilyi, mutta ai saatana että se SATTUU.

Opioidit on kipulääkkeitä ja tuo "vastamyrkky" poistaa ne sekunnissa aivoista tuottaen välittömät vieroitusoireet, joista yksi on hirveä tuska joka kohdassa kehoa.

Tästä itselläni kokemusta. Saman vaikutuksen saa jos yrittää aloittaa buprenorfiinikorvaushoitoa liian aikaisin, ennen kuin vahvemmat opioidit ovat poistuneet aivoista.

Hämmentävän sietämätön olotila, kun tekee kipeää ihan kaikkialle, sellaisiinkin paikkoihin mitä ei tiennyt olevan edes olemassa.

Hormonikierukan laitto, ei laitettu mitään puuduttavaa ainetta tai vastaavaa, enkä oikeastaan tajunnut edes kysyä kun olin niin hermostunut. Pelottaa jo valmiiksi sen poisto. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia synnytysten hoito on jäänyt johonkin antiikinaikaan?  Kunnollista kipulääkitystä ei saa nykyaikana?  Niin tärkeä asia kuin lapsen saaminen?  Paljon turhaa kärsimystä olisi estettävissä.

Synnytyksen kaikki kivut voidaan poistaa eikä kivulla ole mitään tarkoitusta muuta kun kipu. Se että naiselle ei anneta aina kunnollista puudutusta on naisen tahallista rääkkäämistä, halventamista, ihmisoikeuksien viemistä. Sille ei ole mitåän lääketieteellistä syytä vain naisten sortaminen. Itse tunsin vaitavaa arvottomuutta ja synnytyksen jälkeen valtavaa vihaa kidutuksesta. No en tehmyt enempää eli pääsivät tavoitteeseensa sillä kiduttamisellahan halutaan näyttää naiselle paikka ja sanoa että älä tule uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia synnytysten hoito on jäänyt johonkin antiikinaikaan?  Kunnollista kipulääkitystä ei saa nykyaikana?  Niin tärkeä asia kuin lapsen saaminen?  Paljon turhaa kärsimystä olisi estettävissä.

Joskus ei vaan ehdi saamaan mitään lääkkeitä.

Aivan AINA ehtii. Se on täyttä valetta että ei ehdi. Ja on olemassa paljon muutakin puudutusta kun epiduraali esim vaikka minkälaisia pistettäviä ja niitä voi pistää välilihaan pitkälle sekä häpyluun seutuun ja auttaa kyllä. Tahallista naisten rääkkäämistä. Sitten vingutaan kun ei synny veronmaksajia, mutta mitä vielä ettå naisten osaa helpotettaisiin!

Ennenaikaisessa koti/matka/syöksysynnytyksessä ei ehdi.

Noidannuoli kaulassa. Meni muutama yö istuen nukkuessa. Päätä pystyi pitämään vain yhdessä asennossa, kaikki liike sattui liikaa. En voinut mennä sänkyyn makuulle koska sieltä ei päässyt pois kuin liukumalla selälleen lattialle. Ja sekin sattui vaikka kuinka varoi.

Itkin ja vaikersin kivusta.

Vierailija kirjoitti:

Synnytys. En käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä ollenkaan. 

Mä olen synnyttänyt kolme kertaa ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, eikä mikään niistä ole kovinta kokemaani kipua. Okei, tokassa oli aika järisyttävää kun kohdunkaula aukesi 4 cm kahdella supistuksella, kun pääsin ammeeseen, ja sen jälkeen kroppa vaan työnsi vauvan pihalle, ei siis todella tarvinnut itse ponnistaa ollenkaan.  Hurjaa, eikä siinä pystynyt itse tekemään asialle yhtään mitään.

Mutta kovimmat kivut on kuitenkin hammaskipu ja umpparin tulehdus, ja siis synnytyksen yhtäkään hetkeä pahempia olivat endometrioosikivut. Siksi esikoinen meinasi syntyäkin kotiin, kun koko ajan sanottiin, että synnytyskivut on kuukautiskivut potenssiin sata.  No ei ollut, vaikka ihan normaalit synnytykset on olleet.

Tulehtuneen viisaudenhampaan repiminen irti. Puudutus ei auttanut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman kivunlievitystä. Molemmilla kerroilla syynä oli se, että synnytykset oli nopeita ja sairaalaan lähdettäessä vielä siedin kipua. Autossa paikallaan istuminen supistuksen aikana oli kyllä kamalaa, mutta ei niin kamalaa kuin äkkiä avautuva synnytyskanava. 

Toisen lapsen syntymän aikana olin vasta siinä ensimmäisessä tarkkailuhuoneessa jossa katsotaan käyriä yms, että onko synnytys tosiaan alkanut. Muistan, että mies seisoo vasemmalla puolellani ja itse olen makuuasennossa sängyllä. Ja silloin iski kipu, joka tuntui aivan kuin nostavan minut ilmaan. Sattui niin paljon, että en ajatellut enää muuta kuin sitä että tuntui, että leijun. Luulin huutavani, mutta mies kertoi minun olleen aivan hiljaa paikallani. Mies luuli, että olin saanut jonkun kohtauksen, kun vain tuijotin seinää hänen takanaan eikä minuun saanut kontaktia. Siitä sitten suoraan synnytyssaliin ja vauva ulos ilman minkäänlaista kipulääkettä. Edes ilokaasua en ehtinyt kokeilla. Synnytynkin oma paita ja rintaliivit päällä. 

Kahden synnytyksen lisäksi hyvänä kolmosena tulee välilihan ompelu ilman puudutusta. Koska mihinkäs nainen mitään sellaista turha puudutusta tarvitsee... 

Tuo on kidutusta.

Jos miehet synnyttäisivät, niin kaikki saisivat riittävän kivunlievityksen.

Naiset ja niiden uhriutumiset, teillähän on jo kaikenmaailman seulonnat ja pidetään terveydestä huolta kun taas miehet jätetään oman onnensa nojaan ja kuolkoon mihin kuolevat. "Hmmm naiset elävät miehiä pidempään enpä tiiä mistä johtuis"

Vierailija kirjoitti:

Noidannuoli kaulassa. Meni muutama yö istuen nukkuessa. Päätä pystyi pitämään vain yhdessä asennossa, kaikki liike sattui liikaa. En voinut mennä sänkyyn makuulle koska sieltä ei päässyt pois kuin liukumalla selälleen lattialle. Ja sekin sattui vaikka kuinka varoi.

Itkin ja vaikersin kivusta.

Tämä. Olen itsekin kokenut saman ja se on kyllä aivan kamalaa. Päätä ei voi kääntää ja kipu on kauhea.

Vierailija kirjoitti:

Tulehtuneen viisaudenhampaan repiminen irti. Puudutus ei auttanut mitään.

Mulla myös, ei ollut viisuri kylläkään vaan murtunut hammas. Mutta ei helkkari, miten sattui.

Se kun nilkastani murtui 2 luuta ja yksi halkesi osittain.