Minkälaisia ongelmia epävakaan ystävän kanssa voi tulla?

Up

Mä olen myös borderline, joka menee laidasta laitaan, edelleen, vaikka mittarissa on jo 65 v. Onhan tällainen elämä uuvuttavaa ja kuluttavaa, joskin myös saa kokea ylenpalttista iloa ja riemua. Kaikki tuppaa vain kestämään kovn lyhyen ajan. Ja yksinäistä on näin vanhana, kun kaikki kaverit ja kumppanit on hylätty mtkan varrelle.

Haluan vain sanoa, että emme ole pahoja, ilkeitä ihmisiä. Itse kärsimme päivittäin omien "valintojemme" takia. Lainausmerkit siksi, että ne eivät olleet Oikeasti valintoja, vaan ei ollut vaihtoehtoa.

Voimia kaikille, sekä epävakaudesta kärsiville että myös heidän omaisilleen ja ystävilleen. Mietin, millaisesta hoidosta ja lääkityksestä olisi apua epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivälle, jotta tilanne ei pääsisi kovin pahaksi.

Mulla on ainakin suurin vaikeus ihmissuhteissa se että olen ihan hirveän miellyttämisenhaluinen hylkäämis/torjuntapelon takia. Pelkään että jos teen yhdenkin virheen mut hylätään heti. Itsetunto on äärimmäisen huono. Sitten kun automaattisesti lähtee miellyttämään ihmisiä se häpeä on ihan hirveä. Helpointa olla vaan yksin vaikka sekin on kärsimystä. Olen aloittamassa psykoterapian, ehkä vielä joskus voisi olla vähän helpompaa.

T. Epävakaan diagnoosin saanut

Vierailija kirjoitti:

Voimia kaikille, sekä epävakaudesta kärsiville että myös heidän omaisilleen ja ystävilleen. Mietin, millaisesta hoidosta ja lääkityksestä olisi apua epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivälle, jotta tilanne ei pääsisi kovin pahaksi.

Uskoisin, että käyttäytymistä ohjaava terapia ja itseymmärryksen lisääminen terapian avulla auttaisi sekä epävakaata itseään että tämän läheisiä. Miksi toimin näin? Miten oppisin hillitsemään itseni ja harkitsemaan, ennen kuin toimin? Miksi olen tällainen, voinko muuttua?

Lääkkeitä ei ole, ellei sellaisena pidetä tasaavia eli (epävakaan mielestä) tunne-elämää latistavia. Jos taas lääke saa aikaan 'liian hyvän' olon eli aiheuttaa euforiaa, epävakaa mieltyy siihen nopeasti liikaa. Uskoisin, että pitkäaikaisesti ei tuommoisen käytöstä hyvä seuraa. Epävakaat ovat taipuvaisia addiktipihin muutenkin.

Ei niin minkäänlaisia. Ensinnäkin meidän kanssa on hauskaa. Toisekseen ikinä ei ole tylsää - toisin kuin niiden pahviin piirrettyjen yybertasaisten ystävien kanssa, joille ei ikinä tapahdu mitään. Kuka ihan totta jaksaa sellaista?

Välittääkö epävakaa oikeasti ystävistään? Tai ylipäätään muista ihmisistä?

Vierailija kirjoitti:

Välittääkö epävakaa oikeasti ystävistään? Tai ylipäätään muista ihmisistä?

Jaa-a. Silloin, kun hän välittää, sen todella tuntee. Tosin se välittäminen voi loppua kuin seinään, ilman näkyvää syytä. Semmoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välittääkö epävakaa oikeasti ystävistään? Tai ylipäätään muista ihmisistä?

Jaa-a. Silloin, kun hän välittää, sen todella tuntee. Tosin se välittäminen voi loppua kuin seinään, ilman näkyvää syytä. Semmoista.

Siis tuosta vaan loppuu ihan ilman syytä?

Vierailija kirjoitti:

Usein heille on tyypillistä musta-valkoinen ajattelu, mikä saa vuorotellen idealisoimaan ja halveksimaan ihmisiä. Voit olla maailman paras tyyppi tänään ja huomenna taas täysin turha.

Tämä on todella raskas piirre.

Vierailija kirjoitti:

Jostain asiasta saattaa vetää hurjan pitkälle meneviä johtopäätöksiä joihin reagoi suurella tunnekuohulla. Esim. kokee sinun hylänneet hänet täysin jos olet ollut jonkun toisen ystävän kanssa tekemässä jotain. Reaktio voi olla sen mukainen.

Yhden ystäväni kohdalla tämä tuntuu tutulta.Hänellä on välillä olevan vain yksi totuus, se oma, eikä hän pysty silloin näkemään asiaa mistään muista näkökulmista. Ja vahva reaktio tosiaan, voi kääntää täysin selkänsä pitkäksi aikaa.