lapsen yökyläily?

Luota itseesi äitinä ja vanhempana! Ei ole mitään syytä jättää lasta yöksi hoitoon jos ei itse sitä halua!



Meillä esikoinen oli ekaa kertaa yöhoidossa siskoni perheessä 8kk ikäisenä, oli koko viikon lopun. Toisen kerran oli vuoden iässä ja taas koko viikon lopun. Kuopus, ikää nyt 8kk, ei ole ollut kertaakaan yötä hoidossa eikö häntä oikein voisi jättääkään, vierastaa niin paljon.



Vaikka tuo isompi onkin ollut yökylässä, niin tuskin se nyt siihen on kovin tottunut... :) Tee aivan niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu!

Jos et lasta halua jättää yön yli hoitoon niin älä jätä :). Ei siis todellakaan ole mikään " pakko" totuttaa alle vuoden ikäistä lasta yökyläilyyn. Mulla oli pari vuotta sitten oppilaana 12-vuotias poika, joka ei ollut kertaakaan ollut yötä erossa äidistään. Lähti silti hyvillä mielin leirikouluun. Ehtii sitä siis myöhemminkin opetella :).



KL.

Meillä lapsi pian 5v, eikä ole ollut montaakaan kertaa yökylässä. Mielellään kyllä jää yöksi eikä ole mitään ongelmaa, vaikkei koskaan ollut yökylässä alle vuoden ikäisenä.

jokainenhan tekee miten itse äitinä haluaa, mutta ei pidä sitten ihmetellä kun lapsi itkee joutuessaan ensimmäisen kerran yökylään viisi vuotiaana. Kyllä se on varmasti outo ja pelottava kokemus jos sitä ei ole koskaan ennen tehnyt. Meillä poika oli ekan kerran yökylässsä muistaakseni 2kk iässä. Siitä lähtien onkin käynyt hoidossa öitäkin silloin tällöin ja tosi hyvin menee joka kerta. Itselle äitinähän se yö kylään vieminen on aina inhottavampaa kuin lapselle, meidän lapsi vaikuttaa ainakin tykkäävän siitä että pääsee kyläilemään ja näkee vähän muitakin ihmisiä kin isän ja äitin. Toisaalta meidän muru on muutenkin aika vilkas poika ja selkeesti sosiaalinen tapaus. Nauttii siitä että on paljon ihmisiä ja saa huomiota :) lapsetkin on varmaan erilaisia, mutta kasvatus vaikuttaa suuresti. Itse en haluaisi opettaa lapsestani äidin helmoissa roikkuvaa raukkaa joka ei yökylään uskaltaisi lähteä. Lapsenä meidän sisarukset ainakin tykkäs lähteä leireille ym missä oltiin yötä. Kun tiedettiin, että äiti ja isä ei meitä hylkää! Oli terve suhde omiin vanhempiin..!

jos ei ole ollut ekan vuoden aikana yökylässä. Ei se nyt varmaan ihan niinkään mene. Kyse ap:n tapauksessa on siitä että vauva on 6kk ja tuttavan mielestä kylässä pitäisi jo olla, äidin mielestä taas ei. Olen itse vahvasti sitä mieltä ettei noin pientä tarvitse OPETUSMIELESSÄ viedä yöksi hoitoon. Jos taas itse haluaa mennä jonnekin niin toki silloin voi viedä.

Yhdelle lapselle täytyy opettaa varhain jo totuttautuminen muidenkin hoitamiseen, toiselle lapselle taas sopii aloittaa vasta myöhemmälläkin.



Yksi vanhempi ei kestä erossa oloa lapsestaan ehkä koskaan kun toinen vanhempi haluaa hyvin pian lapsen syntymästä katkasta napanuoraa hetkeksi.

Ensimmäinen esimerkki vanhemmuudesta peilaa omaan lapseensa eroahdistusta niin ettei lapsikaan kykene olemaan erossa vanhemmistaan kun taas liian helpolla hoitoon vievä vanhempi saattaa peilata lapseensa välinpitämättömyyden tunnetta.



Uskon että tässäkin asiassa kultainen keskitie voisi olla paras niin lapselle kuin vanhemmillekin.



Esimerkkinä liiasta kiinni pitämisestä voisin kertoa oman kummitytön veljen tarinan -> ELi poika, esikoisen asemassa kummityttömme perheessä sai kaiken huomion ja läsnäolon äidiltään. Niin tiiviisti ettei isäkään kelvannut pojalle. Tuohon pisteeseen joutui myös siksi ettei äiti luottanut mieheensä/isään niin paljoa että olisi koskaan antanut isälle ja pojalle kahden keskisiä hetkiä ilman omaa valvontaa. Eikä kukaan koskaan saanut (vaikka isovanhemmatkin välillä halusi olla vaikka vain 2h hoitamassa) poikaa hetkeksikään edes syliin. Aina kun avoimessa pväkodissa kuka tahansa tuli pojan lähelle ja lapsille ominaiseen tyyliinsä yritti ottaa kädestä lelua, äiti puolusti sekunnissa poikansa kädessä olevaa lelua jne.

Nyt poika on reilu 3 v ja suhde omaan isään on jo kasvanut niin hyväksi että sen kanssa kykenee olemaan koska vaan, jopa kaksinkin. Mutta auta armias jos lähelle tulee kuka tahansa vieras tai tuttu, mutta ei omasta perheestä - >järkyttävä äidin vieressä kiehnääminen ym alkaa heti -> varmistaa tilannetta koko ajan ettei vaan kukaan tule ns. hoitmanaa häntä hetkeksi.



Itse olen elämän pakkotilanteista johtuen joutunut hoitamaan kummitytön veljeä -> ekan kerran kun kummityttömme eli pojan sisko syntyi. Voitte kuvitella millaista ahdistusta poika kärsi!! Siihen ei auttanut sylittelyt eikä mikään asian selittely, ei mikään. Sen jälkeen meni miltei vuosi niin et aina kun poika näki minut, otti paniikin päälle ja pelkäsi että joutuu olemaan minun kanssa ja äiti lähtee jonnekin ja jättää hänet " taas" hoitoon.



Vihdoin äiti tajusi tilanteen kaaoottisuuden => nyt ollaankin säännöllisen epäsäännöllisesti tehty niin että poika siskonsa kanssa tulee meille hoitoon vaikka poika siitä ei pidäkkään. Ja voin sanoa et hiljalleen ensimmäisen tunnin huudon jälkeen tilanne asettuu rauhalliseksi ja poika nauttii meillä olosta, nauttii siis ilman äitiäkin (nauttii aina toki vanhempisensa kanssa meillä kyläilystä). Nyt jopa on käynyt kerran niin ettei halua edes lähteä kotiin kunhan on saanut itsensä sille tuulelle :)





Eli AP:lle, ei toki tarvi vielä tuossa iässä lastansa totuttaa yöhoitoon jne, mutta kannattaa tarkkaan miettiä edellisen esimerkin avuin että voisko kuitenkin joskus niin ajatella, että muutkin hoitaisi lastasi, edes tunnin-kaksi alkuun. Tietenkin ihan lapsen luonnetta ajatellen.

Kaikki EI opi sitten vanhempana tuosta vaan hoitoihin kun taas toiset oppii.



Se mikä toimii toisella, ei toimi välttämättä toisella!!!

Mun mielestä lasta ei ole mikään pakko viedä yökylään, jos ei itse koe sitä tarpeelliseksi. En usko, että eroahdistus siitä pahenee -enemmänkin uskon tuohon edellä kirjoitettuun esimerkkiin eli äiti voi omalla paapomisellaan ja " liialla rakastamisellaan" kyllä saada hankaluuksia aikaan. Mutta jos nyt ihan maalaisjärkinen ihminen lasta kasvattaa ja ei vie vauvana yökylään, niin ei siitä mitään parantumatonta vahinkoa varmasti pääse syntymään :-)



Meidän poika oli ekan kerran yökylässä 1kk ikäisenä. On siitä asti ollut ainakin kerran kuussa hoidossa kun me ollaan miehen kanssa oltu tuulettumassa. Lisäksi joskus päivisin muutaman tunnin keikkoja, kun meillä menee harrastukset ristiin. En ole kokenut, että poika olisi jotenkin tästä kokemuksestaan johtuen paremmin/huonommin kasvanut kuin muutkaan. No, poika ei vierasta lainkaan -sen ehkä voi laskea plussaksi? Toisaalta eihän sitä tiedä olisko muutenkaan vierastanut kun on melkoisen eloisa tapaus -ei paljoa äipän perään kyläpaikassa haikaile :-D

Aikaisemmin ei ollut tarvetta. Ja meillä ei tehdä mitään siksi, että " niin pitää tehdä" vaan mennään oman perheen tahdissa, niin kuin meistä hyvältä tuntuu. Tuon ekan yökyläilyn jälkeen on 3v. esikoinen ollut neljä kertaa yökylässä. Yökyläpaikkoja ei lähellä ole, mummoloihin parin tunnin matka. Joten ei ole mitään järkeä viedä häntä sinne ja ajaa itse takaisin kotiin... Jos ei ole ollut mitää tarvetta. Joka kerta on yöksi jäänyt hyvillä mielin ja hauskaa on ollut, vaikka harvakseltaan näitä onkin.



Samoin toimitaan tämän tällä hetkellä pariviikkoisen vauvankin kanssa: yökylään sitten kun sille on tarvetta, mutta toki vasta kun yöimetykset on loppu lähempänä vuoden ikää. Eli jos olemme lähdössä miehen kanssa jonnekin tai on joku muu hoidon tarve. Ei muuten vaan äidin ja lapsen " kiusaksi" .

erilaisia mielipiteitä. Ja kiitos " muistutuksesta" luottaa omaan itseensä :) Se on kyllä hassua miten herkästi sitä alkaa pyörittelemään mielessään näitä erilaisia juttuja liittyen vauvan kanssa olemiseen. Itse olen ainakin huomannut että vähän väliä mietin jotain asiaa että " olisko hyvä niin tai näin...?" Ja kuitenkin yleensä jokaiselle paras tapa tulee luonnostaan. Hoitojuttuihin liittyen mun sydän sanoo että ei vielä aikoihin. Uskon että onnistuu kyllä myöhemminkin sitten kun on tarvetta. Joku mainitsi että kyllä sitten 5 vuotiaana on outoa ja pelottavaa mennä yökylään kun ei ole tottunut...No entäpä muutaman kuukauden ikäiselle joka on yöllä herätessään tottunut äitiin tai isään?? Voi olla aika paha paikka/turvaton olo herätä ja kohdata joku muu. Miten vauva sen ymmärtää ja kokee? Vanhemmalle lapselle voi kuitenkin jutella asiasta etukäteen ja selittää homman nimi.



No, meitä on moneksi ja kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Meillä lapsemme on ollut aina erittäin sosiaalinen ja sopeutuvainen ja jää hoitoon vain vilkuttamaan -oli ikää sitten alle tai yli 1v. Meillä ei kuitenkaan ole ollut juurikaan tarvetta yökyläilyyn, enkä ymmärrä, miksi sinne jonnekin pitäisi lapsi sitten ehdoin tahdoin viedä.

Lapsi ei todellakaan ole ollut ikinä äidin helmoissa, ja hoitajaksi on kelvannut isä tai kuka muu vain.

meidän muksut eivät ole olleet vielä koskaan yökylässä.



Kun lähdin miehen kanssa laitokselle kuopusta saamaan, vanhempani tulivat yöllä meille. Esikoinen (silloin 2 v 9 kk) heräsi mummin vierestä ja oli vain ihastunut. Ei siis nostanut meteliä eikä parkunut, vaikka emme olleetkaan häntä etukäteen " karaisseet" .



Aivan höpöjuttua tuollainen opetusmielessä yökylättäminen mun mielestä. Lapset menevät yökylään, kun vanhemmilla on siihen tarve tai lapset itse haluavat.

Poikamme oli yökylässä 1v2kk iässä ekan kerran mummollaan ja hyvin meni. Odotimme kunnes poika nukkui yönsä heräämättä ja osasi juoda mukista sujuvasti.



Nyrkkisääntö lienee että viet sitten kun hyvältä tuntuu.

Mun ajatus on että lasta en jätä yöksi (kotiin tai muualle) ennen kuin hän nukkuu yönsä läpi. Musta tämä tuntuu reilulta sekä lapselle että hoitajalle.



Meidän esikoinen oli ekan kerran yöhoidossa (mummo tuli meille hoitamaan) noin 1v4kk iässä yhden yön, ja nyt kun haimme kakkosen sairaalasta niin oli 1,5 vrk niinikään mummon hoidossa täällä kotona. On ollut meille hyvä ratkaisu. Hoitajan mukaan tyttö alkoi nyt toisella kerralla selvästi jo kaipailla meitä ja kyseli äidin perään loppuvaiheissa, eli tuon pidempää reissua meidän 1v8kk yksilö ei varmaan kovin hyvin sietäisi. Varmastikin on lapsikohtaista ja omalla näppituntumalla löytyy se oman lapsen sietokyky. Meidän on kotihoidossa ja hoidossa aika vähän eikä koskaan ole jäänyt hoitoon muualle kuin kotiin tai mummolaan.



Coe + tytöt 1v8kk ja 1vko

Meillä esikoinen oli ensimmäistä kertaa yökylässä vasta 5-vuotiaana. Sitä ennen hän oli muutamaan otteeseen ollut kotona yötä isovanhemman kanssa ilman meitä vanhempia. Eikä todellakaan ollut mitään ongelmaa jäädä yöksi vasta 5-vuotiaana. Tyttö itse halusi silloin mennä viikoksi isovanhemmille hoitoon ja näin tehtiin (toki sillä varauksella, että jos tulee ongelmia, niin voi tulla takaisin kotiin). Viikko meni kuin siivillä, ja tyttö olisi ollut vielä kauemminkin. Keskimmäinen tyttö on nyt vajaa 5-vuotias, eikä ole ollut yötä pois kotoa ilman vanhempia. Tosin meillä on ollut hoitaja kotona niin, että olemme itse olleet pois kotoa. Enkä usko että hänenkään kohdalle tulee ongelmia sitten, kun yökyläilyn aika koittaa. Kuopuksemme on nyt 2,5kk, eikä ole ollut yökylässä ;)



Eli ap:lle: teet kuten susta itsestä tuntuu parhaalta. Kuten moni muukin täällä jo sanoi, ei vauvaa tarvitse totuttaa yökyläilyyn. Mutta jos itse haluat hänet viedä hoitoon, niin sekin onnistuu varmasti hyvin. Pääasia on, että itse tunnette tekevänne oikein :)

Itsekään en usko, että pitäisi vauvasta alkaa totuttaa yökyläilyyn, jotta se onnistuisi ilman itkuja myöhemmin. Meillä on mennyt lasten ehdoilla tässäkin asiassa ja koska ei ole ollut muutenkaan tarvetta aikaisemmin yökyläillä niin esikoinen oli 1v10kk kun jäi omasta tahdostaan mummolaan yökylään (itse sanoi illalla että minä nukun mummin viekussa, hei hei äiti) ilman itkuja ja siitä lähtien onkin yökyläillyt mummiloissa ja tädeillään noin kerran kuussa. Toinen lapsi oli 1v4kk kun jäi mummilaan yöksi isoveljen kanssa ja itkuitta pääsimme silläkin kertaa kuten aina sen jälkeenkin.



En paheksu niitä, jotka jättävät lapsen jo aikaisemmin yöksi hoitoon, mutta minusta yökyläilyn tulee lähteä perheen tarpeesta (vanhemmilla iltamenoja, tarve nukkua univelkaa pois) ei muiden ihmisten mielipiteestä. Ei myöhemmin aloitettu yökyläily tee lapsesta vanhemmistaan riippuvaista vaan kokonaisuus se on joka ratkaisee ja tietenkin lapsen luonne.

ihan pakko kysyä (ilman mitään riidan haastamista) mielenkiinnosta, että ettekö te koskaan halua yhteistä aikaa miehienne kanssa? Siis jos lapsi menee ekan kerran yökylään 5 vuoden iässä, niin sehän tarkoittaa sitä, että ette ole voineet miehenne kanssa 5 vuoteen viettää iltaa ja yötä ihan kaksin. minusta kuulostaa kauhealta! koen että lapselleni on tärkeää, että isän ja äidin suhde pysyy hyvänä ja että sitäkin vaalitaan, sillä onhan se kiva, että lapsi saa nähdä rakastuneet vanhemmat vielä isonakin. vai oletteko yksinhuoltajia?

että yhteistä aikaa miehen kanssa on illat kun lapset menee nukkumaan ja että suhdetta pystyy kyllä hoitamaan vaikka ei laittaisikaan lasta yökylään!



Olen aivan samaa mieltä siinä.



Silti minusta on joskus kiva olla aivan rauhassa ilman lapsia; nukkua aamulla pitkään, jäädä sänkyyn loikoilemaan, syödä rauhassa aamupalaa yms. Ja tehdä näitä kaikkia miehen kanssa! Esikoinen on kaksi vuotias ja tällaista luksusta on meillä ollut kaksi kertaa. Ei vaan ole paikkoja johon laittaa lasta yöksi hoitoon. Oispa kyllä tosi kiva taas viettää viikonloppu ilman lapsia, täytyy sanoa!!! ;)

Eihän alle puolivuotiasta voi viedä yökylään, koska hän tarvitsee yölläkin maitoa ja aika harva pystyy imettämään vierasta vauvaa...

kuten jo joku tuossa sanoikin, yhteistä aikaa on illat ja yöt.



Meidän isovanhemmat myös asuvat kaukana, joten hyvin harvoin on mahdollista saada lapsia yöhoitoon heille. Ja isovanhemmat ovat vielä suhteellisen nuoria, haluavat elää omaa elämäänsä ilman pieniä lapsia. Maksullista hoitoa käytämme, jos on menoa johonkin. Muutamia kertoja meillä on ollut isovanhempi meillä yötä, kun olemme miehen kanssa olleet esimerkiksi juhlissa toisessa kaupungissa ja jääneet sinne yöksi.



Varmaan jos olisi tarve mennä ja tehdä jotakin ilman lapsia, niin hankkisimme heille hoitopaikkaa, mutta ei nyt ole tähän mennessä sellaisia tilanteita ollut kovinkaan usein (me ollaan eletty yhdessä 14 vuotta, joten ne suurimmat biletysajat on jo takana päin). Mä itse myös olen tosi laiska lähtemään mihinkään, mieluumin istun kotona miehen kainalossa ja katotaan joku hyvä leffa ja syödään yhdessä jotain hyvää ruokaa...



Enkä mitenkään pidä pahana, että lapsi viedään hoitoon vaikka ihan vauvaikäisenä. Mutta korostan, että tarpeen pitää lähteä vanhemmista (tai lapsesta) itsestään, eikä siitä, että nyt PITÄÄ VIEDÄ vauva hoitoon, että se karaistuu.



Kukin tyylillään, eikö totta :)

Mä olen kans samaa mieltä-> et jos VASTA 5 vuotiaana vie/jättää kotiin ekan kerran yöhoitoon niin eipä ole tarvinnut sitte oman miehen kanssa nauttia kahden kesken kokonaista yötä + aamua siihen rauhassa lapsen/lapsien syntymän jälkeen ;D



Kyllä meillä ainakin mies ja minäkin kaipaa, kaivataan yhdessä joskus ihan ns. pitkän kaavan mukaan nautittua hetkeä keskenämme. Ja kummasti meillä ainakin tuo rakkauden tunne voimistuu edelleen (jos edes mahdollista) enemmän lapsiimme kun ollaan pienessä erossa oltu. Sama pätee miehenkin kanssa, pieni ero vahvistaa ikävän tunteella meidän suhdetta läheisemmäksi.



Tokihan suhdetta voi ihan vaan iltaisin hoidella, mutta mä uskon että aika rutiinilla saa hoitaa ja pienen pelon alla ettei nyt sitte joku (jos siis useampi lapsi) lapsista herää juuri ihanimman hetken.



Ei meilläkään ole viety yöhoitoon ketään alle 1 vuotiaana ja meilläkin Mummi on tullut meille hoitamaan ne yöt joita on tarvinnut.

Kerran Mummi otti (kesäkuussa) meidän lapset omaan kotiinsa kun oltiin tätä kolmatta ihanaa laitoksella hakemassa maailmaan. Muksut olivat ihan onnessan -> Mummi oli käyttänyt heitä tykkimäessa ja uimassa (omaavat oman uima-altaan) joten nauttivat todella siitä.



JA edelleen (kuten aiemmissakin sanoin) sanon että kyllä lapset ovat yksilöitä, yks tarvii ja toinen ei sitä totutelua vaikka kummasti tänne kirjoittavat nyt VAIN ne kenen lapset eivät sitä ole koskaan tarvinneet.



Kukin tietysti tyylillään mutta kyllä ne lapset myös seuraavat vanhempien suhdetta, sitte isompina...