Ravitsemusasiaa, sanoako ystävälle vai ei

Jos hän ihmettelee vielä hoikkana pysymistäsi, vaikka syötkin herkkuja, voit hyvin vastata "syön lopulta aika vähän näitä herkkuja" ja sitten kerrot, minkä verran niitä syöt ja luettelet myös, mitä herkkuja et syö ollenkaan (esim. limsat, sipsit). "Uskon myös, että sillä on vaikutusta, kun juon ruualla ja muutenkin lähinnä vettä." Jotain tämän tyyppisiä vastauksia tilaisuuden tullen. Lopulta se on kuitenkin hänen ongelmansa ja voit neuvoa sitten, jos hän pyytää neuvojasi.

En ole koskaan tulkinnut kommentteja hoikkana pysymisestäni niin että sanoja haluaa minulta tyhjentävän selonteon ruokatavoistani. Olen tulkinnut sen lähinnä kohteliaisuudeksi, mihin vastaan naurahduksella. En ala esitelmöidä.

Vierailija kirjoitti:

Tai jos toinen erikseen kysyy miten pysyy hoikkana niin kertoo miten vaikka työmatkalla pyöräilee ja miten hyvä olo siitä tulee. Tai että käy kävelemässä metsäpolulla sunnuntaisiin tai uimassa ja ehdottaa sitten että toinen voisi tulla mukaan jos haluaa.

Tai toisen kysyessä kertoo että käyttää vaikka kasviksia ja kaalia ja marjoja yms mitä nyt sitten syökään.

Ei kysymättä tuo esiin mutta jos toinen erikseen kysyy niin sitten kertoo.

Tämä on hyvä vinkki, kiitos.

Ei kannata sanoa mitään. Minulla oli samanlainen tilanne ja kyllästyin lopulta siihen valitukseen siitä miten ei koskaan laihdu vaikka syö aina samaa kuin minä ja kerroin sille mikä mättää. Sinne meni se ystävyys.

Minulla, kuten monella muullakin ylipainoisella tai lihavalla, on runsaasti tietoa ravitsemuksesta ja laihduttamisesta. Ei auta, näköjään.

Tuskin silti olisin iloinen jos joku ottaisi asian puheeksi.

Puuttumalla ystäväsi ruokavalioon menetätä todennäköisesti ystävän.  Jos hän kysyy miten pysyt hoikkana, niin kerro, kuinka syöt ja mikä on liikuntarutiinisi, mutta älä kuitenkaan neuvo pyytämättä. Lisäksi jokaisen keho toimii tavallaan ja ruokavalio, joka sopii sinulle ei välttämättä toimi ystäväsi kohdalla. 

Jokaiselle, joka miettii toisen ruokavalioon puuttumista tai pyytämättä neuvojen antamista, niin muistakaa kehorauha ja ylipäänsä vapaus tehdä valintoja. Miettikää myös tahtoisitteko itse samassa tilanteessa alentuvia neuvoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tietää että pitää syödä kasviksia puoli kiloa päivässä ja liikkua jne mutta silti niitä ei noudateta.

Ei ylipainoiselle auta, jos tulee tunne että kaveritkin ajattelee että tuossa se syö koko ajan.

Kiitos sinulle ja edelliselle vastaajalle. Näin olen ajatellut, että välit menevät.

Onko liikaa jos sanon, että kannattaa vertailla peruna- ja linssilastujen ravintotietoja? Musta on aika kamalaa, että joku ylipäänsä kuvittelee vaikka bataattilastun olevan terveellisempi kuin perunalastu. Vai jätänkö sikseen?

Alapeukuista päätellen ei siis kannata edes mainita, että kasvissipsit ovat vain uusi versio saada ihmiset syömään turhia kaloreita.

Eiköhän jokainen älyä ilman sanomistasi että nuo ovat turhia kaloreita. Ei kukaan niitä salaatiksi luule.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko säilyttää ystävyytesi eli näyttää hyvältä läskin vierellä?

Jokainen meistä tietää, miten tulee toimia ja mitä syödä, silti moni ei näitä ohjeita noudata. Onko siis ihmissuhde sen arvoinen, että nostat itsesi yläpuolelleen?

Mä en ihan ymmärrä sun kommenttia. Ystäväni on kaunis ja hän osaa laittautua. Kyllä minä olen se hiirulainen. Enkä ole nostamassa itseäni yläpuolelle tai alentamassakaan. Tuntuu vaan toisen itsepetos niin pahalta ja kun näen, että se häntä myös vaivaa. Ei kukaan muu multa kysele, että ai, et sitten otakaan pullaa tai sinä et laitakaan sokeria kahviin. Tai tyrkytä mulle suklaata jos olen jo kerran sanonut, että kiitos ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sanoa mitään. Minulla oli samanlainen tilanne ja kyllästyin lopulta siihen valitukseen siitä miten ei koskaan laihdu vaikka syö aina samaa kuin minä ja kerroin sille mikä mättää. Sinne meni se ystävyys.

Ok. Kiitos. Tässä on jo kohta pari sivua kommentteja ja mielipide on, että kannattaa pysyä hiljaa. Kuten sanottu, ihana ihminen ja en halua loukata, joten pysyn hiljaa.

Kiitos sulle tästä vielä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla, kuten monella muullakin ylipainoisella tai lihavalla, on runsaasti tietoa ravitsemuksesta ja laihduttamisesta. Ei auta, näköjään.

Tuskin silti olisin iloinen jos joku ottaisi asian puheeksi.

Kiitos. Tottahan se on, että en itsekään olisi kovin ilahtunut jos joku viittaisi joihinkin valintoihini. Lähinmä mietin, että mikä on se ystävän velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Puuttumalla ystäväsi ruokavalioon menetätä todennäköisesti ystävän.  Jos hän kysyy miten pysyt hoikkana, niin kerro, kuinka syöt ja mikä on liikuntarutiinisi, mutta älä kuitenkaan neuvo pyytämättä. Lisäksi jokaisen keho toimii tavallaan ja ruokavalio, joka sopii sinulle ei välttämättä toimi ystäväsi kohdalla. 

Jokaiselle, joka miettii toisen ruokavalioon puuttumista tai pyytämättä neuvojen antamista, niin muistakaa kehorauha ja ylipäänsä vapaus tehdä valintoja. Miettikää myös tahtoisitteko itse samassa tilanteessa alentuvia neuvoja? 

Kiitos. Tämä on hyvä.

Ehkä asia on vähän niinkin, että tässä on sitäkin, että mua vaivaa, kun hän ilmiselvästi tarkkailee miten syön. Ja koen joskus hänen hyväntahtoisen tuputtamisensa vähän ahdistavana.

Minulla on ollut vastaava tilanne ystäväni kanssa. Hän oli roimasti ylipainoinen ja ravitsemustottumukset ihan kaameat. Hän muisti aina mainita minulle, kuinka helppoa minulla on koska voin syödä mitä vain ja pysyä silti hoikkana. Lopulta kyllästyin ja sanoin hänelle, että pysyn hoikkana nimenomaa sen takia, etten syö mitä vaan. Ystäväni otti tämän syyllistämisenä ja meidän ystävyytemme jäi siihen.

Viisi vuotta myöhemmin ystäväni otti minuun yhteyttä, puhuimme asiat halki ja nykyään olemme jälleen hyviä ystäviä. Tuon viiden vuoden aikana ystäväni oli tehnyt elämäntaparemontin ja tiputtanut ylimääräiset kilot pois. Hän sanoi minulle, että olin aikoinani oikeassa sanomisineni, mutta hän ei ollut valmis sitä kuulemaan ja hyväksymään.

Kaiken muutoksen täytyy lähteä aina itsestä, joten kaverin sivusta heitetyt kommentit tuntuvat vain pään aukomiselta, vaikka kaveri kuinka hyvää tarkoittaisikin.

Lihavuus johtuu usein siitä, että ihminen syö liikaa hiilareita eikä juuri lainkaan proteiinia. Voit vinkata jostain lukeneesi, että proteiini pitää nälän pois pitkään ja siksi voi pysyä hoikkana. Hiilarit (sokerijuomat, keksit, sipsit) eivät pidä nälkää vaikka ne sisältävät paljon energiaa. Tämän hän varmaan tietääkin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut vastaava tilanne ystäväni kanssa. Hän oli roimasti ylipainoinen ja ravitsemustottumukset ihan kaameat. Hän muisti aina mainita minulle, kuinka helppoa minulla on koska voin syödä mitä vain ja pysyä silti hoikkana. Lopulta kyllästyin ja sanoin hänelle, että pysyn hoikkana nimenomaa sen takia, etten syö mitä vaan. Ystäväni otti tämän syyllistämisenä ja meidän ystävyytemme jäi siihen.

Viisi vuotta myöhemmin ystäväni otti minuun yhteyttä, puhuimme asiat halki ja nykyään olemme jälleen hyviä ystäviä. Tuon viiden vuoden aikana ystäväni oli tehnyt elämäntaparemontin ja tiputtanut ylimääräiset kilot pois. Hän sanoi minulle, että olin aikoinani oikeassa sanomisineni, mutta hän ei ollut valmis sitä kuulemaan ja hyväksymään.

Kaiken muutoksen täytyy lähteä aina itsestä, joten kaverin sivusta heitetyt kommentit tuntuvat vain pään aukomiselta, vaikka kaveri kuinka hyvää tarkoittaisikin.

Kiitos. Silmiäavaava kommentti.

Mua vaivaa vähän myös tämä. Mä pysyn hoikkana, koska teen valintoja sen eteen. Voin syödä perunalastuja, mutta en kuitenkaan napostele niitä koko ajan tai osta kotiin. Otan kasvis- tai kalavaihtoehdon kasviskilla ravintolassa, koska itse olen vähän laiska laittamaan ruokaa. Voileivällä on joko juustoa, voita tai leikkelettä, vain yksi noista kolmesta. Jonain päivänä voi mennä kaksikin pullaa, mutta toisaalta iltalenkki koiran kanssa on sitten vartin pidempi.

On jotenkin tylsä kuulla, että hoikkuus johtuu vain geeneistä, aineenvaihdunnasta tai jopa sirosta luustosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut vastaava tilanne ystäväni kanssa. Hän oli roimasti ylipainoinen ja ravitsemustottumukset ihan kaameat. Hän muisti aina mainita minulle, kuinka helppoa minulla on koska voin syödä mitä vain ja pysyä silti hoikkana. Lopulta kyllästyin ja sanoin hänelle, että pysyn hoikkana nimenomaa sen takia, etten syö mitä vaan. Ystäväni otti tämän syyllistämisenä ja meidän ystävyytemme jäi siihen.

Viisi vuotta myöhemmin ystäväni otti minuun yhteyttä, puhuimme asiat halki ja nykyään olemme jälleen hyviä ystäviä. Tuon viiden vuoden aikana ystäväni oli tehnyt elämäntaparemontin ja tiputtanut ylimääräiset kilot pois. Hän sanoi minulle, että olin aikoinani oikeassa sanomisineni, mutta hän ei ollut valmis sitä kuulemaan ja hyväksymään.

Kaiken muutoksen täytyy lähteä aina itsestä, joten kaverin sivusta heitetyt kommentit tuntuvat vain pään aukomiselta, vaikka kaveri kuinka hyvää tarkoittaisikin.

Kiitos. Silmiäavaava kommentti.

Mua vaivaa vähän myös tämä. Mä pysyn hoikkana, koska teen valintoja sen eteen. Voin syödä perunalastuja, mutta en kuitenkaan napostele niitä koko ajan tai osta kotiin. Otan kasvis- tai kalavaihtoehdon kasviskilla ravintolassa, koska itse olen vähän laiska laittamaan ruokaa. Voileivällä on joko juustoa, voita tai leikkelettä, vain yksi noista kolmesta. Jonain päivänä voi mennä kaksikin pullaa, mutta toisaalta iltalenkki koiran kanssa on sitten vartin pidempi.

On jotenkin tylsä kuulla, että hoikkuus johtuu vain geeneistä, aineenvaihdunnasta tai jopa sirosta luustosta.

Kehorauhasta sen verran, että mulla on useampi ylipainoinen lähipiirissä ja tosiaan tuputtavat herkkujaan. Että mites mun kehorauha?