Ottaako tämmöiset "sadut" itse yhteyttä ip-lehtiin? Ja jos niin MIKSI?
"Kahden lapsen äiti Satu koki kammottavan talouskatastrofin aviomies eli salasuhteessa perheen rahoilla".
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009129714.html
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään onkin helppo pitää raha-asiat itsellään, kun kaikilla on kaikki puhelimessa.
Ennen älylaitteita olisi pitänyt salata asuinkumppanilta henkilötunnus, ja piilottaa paperiset tunnuslukukortit. Oma ex otti pikavippejä tiedoillani, ja kopioi tunnuslukuni itselleen.
Puhelin on viimeinen asia jolla teen raha-asioita. Sen ainoa rooli raha-asioissa on MFA.
Täällä joku mielipuoli kommentoi jokaiseen kommenttiin uhria syyllistäen. Liekö joku huijari-taustainen itsekin?
Kaikki sympatiat tälle tarinan huijatuksi tulleelle vaimolle. Kyllä sitä helposti 20v pitkässä suhteessa ajattelee,että molemmat puolisot ns. soutavat samaan suuntaan. Manipuloitsijat ja pettävät ihmiset valitettavasti osaavat olla vakuuttavia ja luotettavan oloisia, vaikka samalla valmistelisivat maailmanluokan huijausta selän takana.
Jaksaa kyllä ihmetyttää tässäkin ketjussa useampi nainen, joka liittää sen, että saa pääsyn puolison pankkitilille jotenkin rakkauteen. Sori vaan, mutta sellainen toisen tilille pääsy on a) tarpeetonta b) typerää ja c) päin vastoin kertoo, että suhteessa on kysymys jostain ihan muusta kuin rakkaudesta.
Ei kenenkään tarvitse päästä toisen pankkitilille siksi, että rakastaa niin kamalasti. :D Vähän valoja päälle nyt. Kerroinkin jo toisessa ketjussa vanhemmistani, jotka olleet jo 40v naimisissa ja heillä on silti erilliset tilit, eikä pääsyä tai näkyvyyttä toisen tileille. Tottakai yhdessä sopivat raha-asioista (esim. kuka maksaa mitäkin karkeasti). Alapeukkuja vain tuli. Hyvin, hyvin erikoista, että joidenkin mielestä rakkauden ja vakavan parisuhteen edellytys olisi pääsy toisen rahoihin. Minun mielestäni se on juuri päin vastoin. Jos aidosti rakastaa, ei kärky toisen rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Jaksaa kyllä ihmetyttää tässäkin ketjussa useampi nainen, joka liittää sen, että saa pääsyn puolison pankkitilille jotenkin rakkauteen. Sori vaan, mutta sellainen toisen tilille pääsy on a) tarpeetonta b) typerää ja c) päin vastoin kertoo, että suhteessa on kysymys jostain ihan muusta kuin rakkaudesta.
Ei kenenkään tarvitse päästä toisen pankkitilille siksi, että rakastaa niin kamalasti. :D Vähän valoja päälle nyt. Kerroinkin jo toisessa ketjussa vanhemmistani, jotka olleet jo 40v naimisissa ja heillä on silti erilliset tilit, eikä pääsyä tai näkyvyyttä toisen tileille. Tottakai yhdessä sopivat raha-asioista (esim. kuka maksaa mitäkin karkeasti). Alapeukkuja vain tuli. Hyvin, hyvin erikoista, että joidenkin mielestä rakkauden ja vakavan parisuhteen edellytys olisi pääsy toisen rahoihin. Minun mielestäni se on juuri päin vastoin. Jos aidosti rakastaa, ei kärky toisen rahoja.
Tässä on myös se, ettei voi toisen huomaamatta mennä toisen tileille, vaan kummallakin säilyy kontrolli omasta taloudellisesta tilanteestaan ja tietää toiselle sanoa, että nyt en halua käyttää x-asiaan rahaa tms.
Yleensä näissä tapauksissa, missä toiselle annetaan vapaa pääsy rahoihin, ei niiden rahojen omistaja itse edes yritä budjetoida omia rahojaan ja hallita talouttaan. Eli esim. eron jälkeen hänelle voi tulla yllätyksenä, miten surkea tilanteensa on tai että puolisonsa on kupannut tilinsä tyhjäksi/ottanut toisen nimiin velkaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään onkin helppo pitää raha-asiat itsellään, kun kaikilla on kaikki puhelimessa.
Ennen älylaitteita olisi pitänyt salata asuinkumppanilta henkilötunnus, ja piilottaa paperiset tunnuslukukortit. Oma ex otti pikavippejä tiedoillani, ja kopioi tunnuslukuni itselleen.
Ei ole kaikilla. Minulla on ikivanha nokialainen ja sillä toimitaan, kuten pitääkin; soitetaan ja lähetellään tekstiviestejä. Joskus saatan siihen vastatakin.
Artikkelin Satu on ihan äärimmäinen esimerkki. Tavallisesti suhteissa on joitain rahallisia epätasapainoja, toinen tienaa enemmän, kuluttaa väärällä tavalla suhteessa itseensä ja sitten rahoista riidellään.
Itse seurustelin aikoinaan miehen kanssa, jonka kanssa kaikki minun rahat ja säästöt hupeni taivaan tuuliin. En osaa vieläkään selittää tarkalleen kuinka siinä niin kävi. Meillä oli omat rahat jne, eikä hän minua huijannut, mutta jotenkin sai sellaisen olon, että parisuhteessa kaikki on yhteistä ja pitää auttaa, jos toinen tarvitsee rahaa. Joten jos minulle tuli rahaa, niin hän alkoi törsäämään. Halusi sitä sun tätä ja eli omat rahansa aina ihan loppuun todella nopeasti. Hän siis kävi myös töissä, mutta oli aina rahaton.
Tuon törsärimiehen jälkeen seurustelin pitkään miehen kanssa, joka oli äärimmäisen pihi. Ei ostanut juuri mitään. Säästi vain rahaa johonkin 'pahan päivän varalle'. Hänen kanssaan elämä oli todella ankeaa kun mitään ei voinut tehdä jos rahaa meni.
Onneksi hänestäkin erosin. Nyt olen elämänkumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Yhdessä sijoitetaan, mutta kummallakin on myös omat juttunsa. Mietin voisiko minua tässä huijata, niin ainahan se parisuhteessa on mahdollista, jos toinen olisi huijari. Kumppani voisi ottaa lainoja ja tehdä mitä vaan toisen nimiin. Niistähän saa tietää vasta sitten kun kaikki on jo myöhäistä ja velat ovat jo syntyneet, joten uhrin syyllistäminen on aikalailla turhaa.