Tv-sarja Munkkivuori

Miksi Olavi tappoi sen koiran? Ja miksi kivuliaasti myrkyllä, eikä vienyt vaikka mielummin sinne lähiseudun eläinlääkärille lopetettavaksi?

Eikö kukaan ilmoittanut kadonneeksi sitä kaljupäistä kellarimiestä? Ainakin sukulaislapsi oli huolissaan siitä mihin eno oli kadonnut.

Sopiko Heidi ja Taina koskaan päiväkirjariitaansa?

Kari oli karismaattinen hahmo. Look sopi Olavi Uusivirralle.

Miksei pojille tullut mitään näkyviä vammoja (verta, mustelmia), vaikka joutuivat viereisen alueen metsäjengin pahoinpitelemiksi?

Oisko kellään vinkata jotain samantyylistä, laadukasta sarjaa katsottavaksi? Saa olla ulkomainen tai suomalainen. Mielellään sellainen, johon liittyisi myös katoamis-/murhamysteeri.

Vierailija kirjoitti:

Miksi Olavi tappoi sen koiran? Ja miksi kivuliaasti myrkyllä, eikä vienyt vaikka mielummin sinne lähiseudun eläinlääkärille lopetettavaksi?

Eikö kukaan ilmoittanut kadonneeksi sitä kaljupäistä kellarimiestä? Ainakin sukulaislapsi oli huolissaan siitä mihin eno oli kadonnut.

Sopiko Heidi ja Taina koskaan päiväkirjariitaansa?

Kari oli karismaattinen hahmo. Look sopi Olavi Uusivirralle.

Miksei pojille tullut mitään näkyviä vammoja (verta, mustelmia), vaikka joutuivat viereisen alueen metsäjengin pahoinpitelemiksi?

"Kellarimies" eli Jimin eno taisi olla vähän epämääräinen omien teidensä kulkija, niin ettei hänen häipymisestään ainakaan ihan heti suuremmin hätäilty lähipiirissä. Ei kai Jimikään erityisen huolissaan ollut kertoessaan Viltsulle enonsa edesottamuksista ja siitä, ettei miestä ollut vähään aikaan näkynyt.

Käsitin, että bileiden tapahtumat saivat Heidin ja Tainan ainakin orastavasti sopimaan riitansa. Heidiähän oli ottanut pannuun, kun Mirko oli pihkassa Tainaan. Mutta kun Taina lähtikin Morrisonin kanssa puuhastelemaan ja Mirkokin näki tämän, Heidi ei enää pelännyt, että Mirkon ja Tainan välille voisi kehkeytyä jotain.

Samaa katsoin, että hyvin ketterästipä niemenmäkeläisten rökittämät pojat juoksivat heti eikä näkyviä ruhjeita tainnut jäädäkään.

Olavin koiratapaus jäi hämäräksi mullekin. Samoin se, mikä rooli sillä eläinlääkärillä ja hänen keppiheppatytöllään sarjassa lopulta oli.

Vierailija kirjoitti:

Miksi Olavi tappoi sen koiran? Ja miksi kivuliaasti myrkyllä, eikä vienyt vaikka mielummin sinne lähiseudun eläinlääkärille lopetettavaksi?

Eikö kukaan ilmoittanut kadonneeksi sitä kaljupäistä kellarimiestä? Ainakin sukulaislapsi oli huolissaan siitä mihin eno oli kadonnut.

Sopiko Heidi ja Taina koskaan päiväkirjariitaansa?

Kari oli karismaattinen hahmo. Look sopi Olavi Uusivirralle.

Miksei pojille tullut mitään näkyviä vammoja (verta, mustelmia), vaikka joutuivat viereisen alueen metsäjengin pahoinpitelemiksi?

Olavi testasi unilääkettä koiralla. Siis minkä kokoinen annos sopiva lapselle. Koira sai vahingossa yliannostuksen.

Kuka esittää Matkamies laulun? Haluaisin kuunnella sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Olavi tappoi sen koiran? Ja miksi kivuliaasti myrkyllä, eikä vienyt vaikka mielummin sinne lähiseudun eläinlääkärille lopetettavaksi?

Eikö kukaan ilmoittanut kadonneeksi sitä kaljupäistä kellarimiestä? Ainakin sukulaislapsi oli huolissaan siitä mihin eno oli kadonnut.

Sopiko Heidi ja Taina koskaan päiväkirjariitaansa?

Kari oli karismaattinen hahmo. Look sopi Olavi Uusivirralle.

Miksei pojille tullut mitään näkyviä vammoja (verta, mustelmia), vaikka joutuivat viereisen alueen metsäjengin pahoinpitelemiksi?

Olavi testasi unilääkettä koiralla. Siis minkä kokoinen annos sopiva lapselle. Koira sai vahingossa yliannostuksen.

Ok. Missä kohtaa Olavi sitä unilääkettä tarvitsi? Oliko antanut silloin kun se poika nukkui auton takapenkillä ja heräsi Kaiuksen koputukseen? Vai luopuiko unilääkeideasta, kun ei löytänyt oikeaa määrää koiran kuoltua?

Ok. Missä kohtaa Olavi sitä unilääkettä tarvitsi? Oliko antanut silloin kun se poika nukkui auton takapenkillä ja heräsi Kaiuksen koputukseen? Vai luopuiko unilääkeideasta, kun ei löytänyt oikeaa määrää koiran kuoltua?[/quote]

Oli antanut unilääkettä silloin kun poika nukkui auton takapenkillä. Kun Mirko kävi Olavilla, niin hän näki tiskipöydällä mehumukin jonka reunoilla oli jauhetta. Jossain vaiheessa näytettiin myös kohtaus jossa Olavi kantoi nukkuvaa poikaa metroasemalla.

Vähän epäuskottavaa, kun kaikkien autot olivat puhtaita ja kiiltäviä ja viimeisen päälle mintissä. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, Ulvilantie 27:ssä on kuvattu asunto- ja pihakohtaukset. Taisihan tienviitta, josta numero käy ilmi, vilahtaa aina sarjan alkupätkässäkin. Divari oli ilmeisesti siellä UT:n alkupäässä päin?

Divari oli Porintie 5:ssä.

Ihmettelin vielä tyhmänä, että kuka hullu tähän jonkin divarin pystyyn panee🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, Ulvilantie 27:ssä on kuvattu asunto- ja pihakohtaukset. Taisihan tienviitta, josta numero käy ilmi, vilahtaa aina sarjan alkupätkässäkin. Divari oli ilmeisesti siellä UT:n alkupäässä päin?

Divari oli Porintie 5:ssä.

Ihmettelin vielä tyhmänä, että kuka hullu tähän jonkin divarin pystyyn panee🙂

Oliko Munkkivuoren divari 80-luvulla tuossa ohjelman esittämässä vai jossain toisessa osoitteessa? Vai oliko siellä divaria lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vähän epäuskottavaa, kun kaikkien autot olivat puhtaita ja kiiltäviä ja viimeisen päälle mintissä. 

Ja suurin osa niistäkin oli mersuja.

Vierailija kirjoitti:

Tuokin olisi selvinnyt lukemalla kommentit.

Tärkeimpiä viestejähän on juurikin nämä. "tuokin olisi selvinnyt kun olisit lukenut sieltä ja täältä"

Itse luin tämän ketjun pariin kertaan enkä kyllä löytänyt tuon kappaleen nimeä.

Oliko nämä lyriikat edes samasta kappaleesta?

"Kylmästä metsän, alta tallotun purun. Palaa matkamies ja tuo kesän surun. Kun kaksi eroaa ja haavojaan nuolee, niin kaksi katoaa ja kaksi kuolee."

Lopputeksteistä löytyi Laila Halme - Muistojeni laulu

Suomen euroviisukappale vuodelta 1963, mutta ei ainakaan Youtubesta löytyvästä versiosta tuollaisia sanoja löytynyt.

Huh, mikä sarja! Itseäni jäi eniten vaivaamaan ja myös todella karmimaan se kasettihomma. Spekulaatioita, mitä siinä oikein tapahtui? Varmasti kyllä jätettiin tarkoituksella avoimeksi, jotta katsojalle jäisi mahdollisimman häiriintynyt olo. Kuvastaa myös todella nerokkaasti tätä lapsen näkökulmaa ja epävarmuutta siitä, mitä aikuiset ovat tehneet.

Jos kasetilla oli pelkkä leikkihaastattelu Olavin, Karin ja Annen välillä, miksi Mirko oli sen kuultuaan ihan shokissa? Miksi hän näki yöllä unia, jossa oli äitinsä ja Olavi ja se kuollut tyttö?

Jos kasetilla taas oli se tytön tapaus, niin miksi Mirko oli sen houreisen yön jälkeen taas normaali? Miksi hän meni Olavin asuntoon ja miksi nauha oli Karilla ja mikä oli hänen motiivinsa soittaa sitä? Takaumassa pikku-Olavi kyllä taisi peitellä sitä verta juuri kasettinauhurilla...

Kaiken kaikkiaan sarjassa jäi eniten karmimaan tuo Anne ja se, miten poika selkeästi epäili ja vaistosi äidissään jotain olevan vialla (se katse, kun Anne puhui pahoista ihmisistä ja Mirko säikähti, hrrr). Oliko Annen pimeä puoli edelleen olemassa ja oliko se vielä pimeämpi kuin annettik ymmärtää?

Ps. Alussa kuultu lastenloru "kyymamman tappamii" viittasi selkeästi Anneen.

Vierailija kirjoitti:

Huh, mikä sarja! Itseäni jäi eniten vaivaamaan ja myös todella karmimaan se kasettihomma. Spekulaatioita, mitä siinä oikein tapahtui? Varmasti kyllä jätettiin tarkoituksella avoimeksi, jotta katsojalle jäisi mahdollisimman häiriintynyt olo. Kuvastaa myös todella nerokkaasti tätä lapsen näkökulmaa ja epävarmuutta siitä, mitä aikuiset ovat tehneet.

Jos kasetilla oli pelkkä leikkihaastattelu Olavin, Karin ja Annen välillä, miksi Mirko oli sen kuultuaan ihan shokissa? Miksi hän näki yöllä unia, jossa oli äitinsä ja Olavi ja se kuollut tyttö?

Jos kasetilla taas oli se tytön tapaus, niin miksi Mirko oli sen houreisen yön jälkeen taas normaali? Miksi hän meni Olavin asuntoon ja miksi nauha oli Karilla ja mikä oli hänen motiivinsa soittaa sitä? Takaumassa pikku-Olavi kyllä taisi peitellä sitä verta juuri kasettinauhurilla...

Kaiken kaikkiaan sarjassa jäi eniten karmimaan tuo Anne ja se, miten poika selkeästi epäili ja vaistosi äidissään jotain olevan vialla (se katse, kun Anne puhui pahoista ihmisistä ja Mirko säikähti, hrrr). Oliko Annen pimeä puoli edelleen olemassa ja oliko se vielä pimeämpi kuin annettik ymmärtää?

Ps. Alussa kuultu lastenloru "kyymamman tappamii" viittasi selkeästi Anneen.

Varmasti tarkoituksella jätetty pahaenteisen avoimeksi. Luulisin, että tämä on nerokas kuvaus siitä lapsen hädästä, kun ei ole ihan varma siitä, onko vanhemmalla kaikki kunnossa eikä lapsille kerrota mitään. Näitä pahaenteisiä aavistuksia sarja kuvasi mielestäni loistavasti. Teemana oli selkeästi myös ylisukupolviset traumat joita sodasta palanneet miehet aiheuttivat lapsilleen ja nämä lapset mahdollisesti eteenpäin omille lapsilleen. Tähän pahuuteen viittasi mielestäni "pedon tauti" ja se hirveä välähdys Annen silmissä.

Oma tulkintani on, että kasetilta kuului tytön kohtalo. Tähän viittasi mielestäni selkeimmin Mirkon uni ja kauhu kasetin kuulemisen jälkeen. Ehkä heräsi aamulla "normaalina", koska sulki tapahtumat mielestään psyyken suojelemiseksi. Ikään kuin äitinsäkin oli sulkenut lopullisen osuutensa tapahtumiin ja Olavi sulkenut pimeän puolensa tähän pelastamisdefenssiin. Selkeä vihje oli myös se, kun lapsi-Olavi peitti tytön verta mukana olleella kasettinauhurillaan. Ja huomasitteko, kuinka Kari kertoi tanssinsa ja kappaleen soittamisen olevan "yksityisnäytös"? Varmasti soitti biisiä ikkunat auki päivittäin, koska tiesi, mitä oli tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Huh, mikä sarja! Itseäni jäi eniten vaivaamaan ja myös todella karmimaan se kasettihomma. Spekulaatioita, mitä siinä oikein tapahtui? Varmasti kyllä jätettiin tarkoituksella avoimeksi, jotta katsojalle jäisi mahdollisimman häiriintynyt olo. Kuvastaa myös todella nerokkaasti tätä lapsen näkökulmaa ja epävarmuutta siitä, mitä aikuiset ovat tehneet.

Jos kasetilla oli pelkkä leikkihaastattelu Olavin, Karin ja Annen välillä, miksi Mirko oli sen kuultuaan ihan shokissa? Miksi hän näki yöllä unia, jossa oli äitinsä ja Olavi ja se kuollut tyttö?

Jos kasetilla taas oli se tytön tapaus, niin miksi Mirko oli sen houreisen yön jälkeen taas normaali? Miksi hän meni Olavin asuntoon ja miksi nauha oli Karilla ja mikä oli hänen motiivinsa soittaa sitä? Takaumassa pikku-Olavi kyllä taisi peitellä sitä verta juuri kasettinauhurilla...

Kaiken kaikkiaan sarjassa jäi eniten karmimaan tuo Anne ja se, miten poika selkeästi epäili ja vaistosi äidissään jotain olevan vialla (se katse, kun Anne puhui pahoista ihmisistä ja Mirko säikähti, hrrr). Oliko Annen pimeä puoli edelleen olemassa ja oliko se vielä pimeämpi kuin annettik ymmärtää?

Ps. Alussa kuultu lastenloru "kyymamman tappamii" viittasi selkeästi Anneen.

Hyvä bongaus tuo viimeisin, mutta kyseessä on kylläkin suomalaisyhtye The Stringsin biisi "Hailii happamii" ja siinä lauletaan "Kymin mamman tappamii". Mutta selkeästi tuo "mamman tappama" viittaa tuohon Birnin hahmoon. Hieno roolisuoritus, selkäpiitä karmivia katseita ja ilmeitä. Koko sarjan hienous oli mielestäni siinä, että pahuus tulee ihmisestä, ei mistään ulkopuolisesta möröstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuokin olisi selvinnyt lukemalla kommentit.

Tärkeimpiä viestejähän on juurikin nämä. "tuokin olisi selvinnyt kun olisit lukenut sieltä ja täältä"

Itse luin tämän ketjun pariin kertaan enkä kyllä löytänyt tuon kappaleen nimeä.

Oliko nämä lyriikat edes samasta kappaleesta?

"Kylmästä metsän, alta tallotun purun. Palaa matkamies ja tuo kesän surun. Kun kaksi eroaa ja haavojaan nuolee, niin kaksi katoaa ja kaksi kuolee."

Lopputeksteistä löytyi Laila Halme - Muistojeni laulu

Suomen euroviisukappale vuodelta 1963, mutta ei ainakaan Youtubesta löytyvästä versiosta tuollaisia sanoja löytynyt.

En tiedä mitä laulua etsit, mutta ainakin se Karin ikkunasta soittama kappale on Paula Vesalan käsialaa, hän teki sen kuulostamaan vanhalta iskelmältä. Tässä lisätietoa:

Vesala: "Sain tehdä taas kivan duunin, säveltää ja sanoittaa Unohdus-nimisen kappaleen Munkkivuori-sarjaan.

Edelliseen Volasen sarjaan eli MS Romanticiin samoin tein Gusulle kappaleen nimeltä Rakkauteen. On tietenkin kunnia saada tehdä yhtään mitään mihin liittyy Jani Volanen. Referenssit joita Jani käyttää tilatessaan musiikkia ovat totta kai viiltävän tarkkoja.

Unohduksen piti kuulostaa 60-luvun viattomalta ja samalla uhkaavalta iskelmältä. Kappaleen puheosuuden teksti tuli Janilta ja muun tekstin kirjoitin säveltäessä. Unohdus on kappale jota Uusivirran näyttelemä hahmo kuuntelee uudelleen ja uudelleen, enempää en paljasta jos joku ei ole vielä tätä hienoa sarjaa nähnyt. Katsokaa, ette kadu!

Tässä koko ryhmä soivan lopputuloksen takana:

Sävellys ja sanoitus: P. Vesala

Sovitus ja tuotanto: Juho Vehmanen

Solisti: Maija Sariola

Vibrafoni ja rummut: Joni Leino

Basso, timpani, hammond, tubular bells: Juho Vehmanen

Rhodes, taustalaulu: P. Vesala

Jouset: Klaara Pyrhönen, Iiris Pyrhönen, Elina Susiluoto

Miksaus: Risto Hemmi/Finnvox

Äänitys: Juho Vehmanen/ Äänivalli"

Oonko ainut kuka jäi miettimään, että ketä se Kari siellä metrotunnelissa kanniskeli ja mitää siellä ylipäätään teki? Jotain naista ehkä?

Hyvä sarja. Taas nappityö Volaselta. 

'Joskus ihmiset ovat pahoja tajuamatta, että ovat pahoja'. Sanoo Mirkon äiti. Lasten laumasta löytyy vastineet Mirkon äidille ja Olaville. Ilmeisesti jokaisesta lapsilaumasta. Se Mirkon ruskeahiuksinen, suupaltti-kaveri oli oikea narsistinalku, valehtelija, isottelija, namedroppaaja, varas, manipuloija ja kiusaamiseen yllyttäjä, samalla kun on hauska ja jännittävä. Jos on ns. hyvästä perheestä, niin selviytyy vaikkapa liike-elämän pikkuvouhakkeeksi ja pääsee sinne narsistien paratiisiin, USA:han, minne halusikin päätyä (jatko-osa olisi varmasti mielenkiintoinen tälle sarjalle). Näitä tyyppejä löytyy jokaisen lapsuusmuistoista. 

Samoin hyvin tuttua ja todenmukaista oli tyttöjen 'ystävyys', jota mustasukkaisuus ja kateus usein kalvaa. Ja mustasukkainen ja kateellinen tyttö on todella ilkeä, häijy, ei kaihda mitään keinoa toisen loukkaamiseen, manipuloi ja tekee pitkiäkin suunnitelmia toisen nitistämiseen. Joskus samanhenkiset osuvat yhteen ja ruokkivat toisiaan, jälki voi olla ikävää, tuo ilkitekojen ikävaihe, jonka jokainen käy läpi isosti ja pienesti, näille se muuttui erityisen ilkeäksi. Mirkon äiti pääsi kuin koira veräjästä, hänen manipuloimansa Olavi jäi kantamaan suurimman taakan. Kari puolestaan jäi muistuttamaan Olavia siitä, mitä tämä oli tehnyt, mutta jostain syystä antoi Mirkon äidille anteeksi. 

Pidän siitä, että Volasen jutuissa ihmiset eivät ole mustavalkoisia. Kivasta tyypistä löytyy joku kummallinen, ärsyttävä piirre, epäluotettava tai jopa vaarallinenkin ihminen voi olla hauska ja valloittava jne jne. Koska näinhän se on oikeassa maailmassakin. Kaius oli vielä viaton, kun on aivan liian pieni kaikkeen, lempparihahmoni, eipä ollut yllätys, että se oli Volasen omakuva lapsuudestaan.

Elokuvaharrastajana ja suomalaisten elokuvien kerääjänä minua ilahdutti viittaukset suomalaiseen klassikkoon. Selvä kunnianosoitus Jack Witikan ohjaamalle Pikku Pietarin Pihalle (teksti on tietysti Aapelin) on esim. Kaiuksen pissaamaan opettaminen sekä tuo kansanlaulun/rallatuksen käyttö kuin ylimääräisenä vihjeenä elokuvan tekstille. Pikku Pietarin Pihassahan se oli Aa tuuti lasta- laulu, kun Pietari kipuilee äitinsä kuolemaa. Tässä kipupiste on hieman eri. 'Hailii happamii, Kymin mamman tappamii'. Siinä missä Witikan ( ja Mollbergin Aika hyvä ihmiseksi) leffassa tapahtumapaikka on nyt idylliseltä näyttävä kuopiolainen alemman keskiluokan työläiskortteli, tässä paikkana on pieni, alemman keskiluokan kylä, lähiö, sen yksi piha. Samoin näkökulma on lapsen, jolloin aikuisten toimet ja motiivit näyttäytyvät välillä kummallisina, vaillinnaisina, epäloogisinakin. Monet aikuisten teot ja puheet lapset mieltävät selväksi valehteluksi, mutta eivät vielä osaa sanoa miksi. Pikku Pietarin Pihassa ollaan yhteisöllisiä, Munkkivuoressa haikaillaan kadonneen (hyvän) yhteisöllisyyden perään - varsinkin kun se oma yhteisöllisyys on johtanut siihen, että väärä mies tuli tapettua.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sarja. Taas nappityö Volaselta. 

'Joskus ihmiset ovat pahoja tajuamatta, että ovat pahoja'. Sanoo Mirkon äiti. Lasten laumasta löytyy vastineet Mirkon äidille ja Olaville. Ilmeisesti jokaisesta lapsilaumasta. Se Mirkon ruskeahiuksinen, suupaltti-kaveri oli oikea narsistinalku, valehtelija, isottelija, namedroppaaja, varas, manipuloija ja kiusaamiseen yllyttäjä, samalla kun on hauska ja jännittävä. Jos on ns. hyvästä perheestä, niin selviytyy vaikkapa liike-elämän pikkuvouhakkeeksi ja pääsee sinne narsistien paratiisiin, USA:han, minne halusikin päätyä (jatko-osa olisi varmasti mielenkiintoinen tälle sarjalle). Näitä tyyppejä löytyy jokaisen lapsuusmuistoista. 

Samoin hyvin tuttua ja todenmukaista oli tyttöjen 'ystävyys', jota mustasukkaisuus ja kateus usein kalvaa. Ja mustasukkainen ja kateellinen tyttö on todella ilkeä, häijy, ei kaihda mitään keinoa toisen loukkaamiseen, manipuloi ja tekee pitkiäkin suunnitelmia toisen nitistämiseen. Joskus samanhenkiset osuvat yhteen ja ruokkivat toisiaan, jälki voi olla ikävää, tuo ilkitekojen ikävaihe, jonka jokainen käy läpi isosti ja pienesti, näille se muuttui erityisen ilkeäksi. Mirkon äiti pääsi kuin koira veräjästä, hänen manipuloimansa Olavi jäi kantamaan suurimman taakan. Kari puolestaan jäi muistuttamaan Olavia siitä, mitä tämä oli tehnyt, mutta jostain syystä antoi Mirkon äidille anteeksi. 

Pidän siitä, että Volasen jutuissa ihmiset eivät ole mustavalkoisia. Kivasta tyypistä löytyy joku kummallinen, ärsyttävä piirre, epäluotettava tai jopa vaarallinenkin ihminen voi olla hauska ja valloittava jne jne. Koska näinhän se on oikeassa maailmassakin. Kaius oli vielä viaton, kun on aivan liian pieni kaikkeen, lempparihahmoni, eipä ollut yllätys, että se oli Volasen omakuva lapsuudestaan.

Elokuvaharrastajana ja suomalaisten elokuvien kerääjänä minua ilahdutti viittaukset suomalaiseen klassikkoon. Selvä kunnianosoitus Jack Witikan ohjaamalle Pikku Pietarin Pihalle (teksti on tietysti Aapelin) on esim. Kaiuksen pissaamaan opettaminen sekä tuo kansanlaulun/rallatuksen käyttö kuin ylimääräisenä vihjeenä elokuvan tekstille. Pikku Pietarin Pihassahan se oli Aa tuuti lasta- laulu, kun Pietari kipuilee äitinsä kuolemaa. Tässä kipupiste on hieman eri. 'Hailii happamii, Kymin mamman tappamii'. Siinä missä Witikan ( ja Mollbergin Aika hyvä ihmiseksi) leffassa tapahtumapaikka on nyt idylliseltä näyttävä kuopiolainen alemman keskiluokan työläiskortteli, tässä paikkana on pieni, alemman keskiluokan kylä, lähiö, sen yksi piha. Samoin näkökulma on lapsen, jolloin aikuisten toimet ja motiivit näyttäytyvät välillä kummallisina, vaillinnaisina, epäloogisinakin. Monet aikuisten teot ja puheet lapset mieltävät selväksi valehteluksi, mutta eivät vielä osaa sanoa miksi. Pikku Pietarin Pihassa ollaan yhteisöllisiä, Munkkivuoressa haikaillaan kadonneen (hyvän) yhteisöllisyyden perään - varsinkin kun se oma yhteisöllisyys on johtanut siihen, että väärä mies tuli tapettua.

Niin muuten onkin! Tämä on muunnelma Pikku Pietarin pihasta. Sieltähän löytyy mm. karsastettu vieras, ulkomaalainen, 'ne on hulluja kaikki'. Sieltä löytyy ankara isä, jota muut ihmettelee, että pitäiskö vähän  höllentää. Sieltä löytyy äidittömiä ja mummun kasvattamia, isättömiä. Sieltä löytyy epämääräisen seksuaalisen identiteetin/roolin omaava tyyppi. Sieltä löytyy jöötä pitävä talonmies. Kylähullu? Pikku Pietarin pihassahan sellainen oli varaston vintillä asuva mies, joka kulki talvet ilman sukkia ja joskus kenkiäkin, ja joka tiesi Kiinassa parhaillaan käytävästä sodasta kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Se Mirkon ruskeahiuksinen, suupaltti-kaveri oli oikea narsistinalku, valehtelija, isottelija, namedroppaaja, varas, manipuloija ja kiusaamiseen yllyttäjä, samalla kun on hauska ja jännittävä. Jos on ns. hyvästä perheestä, niin selviytyy vaikkapa liike-elämän pikkuvouhakkeeksi ja pääsee sinne narsistien paratiisiin, USA:han, minne halusikin päätyä (jatko-osa olisi varmasti mielenkiintoinen tälle sarjalle). Näitä tyyppejä löytyy jokaisen lapsuusmuistoista. 

Aijaa. Kyl se rahan varastaminen sieltä hillopurkista on enemmän venäläistä ku amerikkalaista toimintaa.