Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Tämän palstan miesten logiikan mukaan syy on tietenkin sinun, koska et joko ole opettanut kodinhoitoa miehelle /et osaa motivoida häntä tarpeeksi nätisti /et ole eronnut hänestä. Et osannut ennen lapsia lukea, että tilanne tulisi olemaan tämä, valitsit väärän kumppanin, ja nyt tuhoat lastesi mahdollisuuden saada terveen esimerkki parisuhteesta.
Syyllisyys on sinun, sillä välin miehesi voi vetää lonkkaa.
Ihan turhaa tollanen selittäminen. Asiat olisi voinut kyllä toisellakin tapaa hoitaa. Teoilla on aina seurauksia.
Vaimo olisi voinut yrittää opettaa sitä miestään. Jos ei ylpeys kestä, niin ei sitten. Jos kestää ja miestä ei kiinnosta, se lempataan pihalle. Sitä ei silloin yhteiselämä kanssasi kiinnosta.
Miksi tää on teille näin vaikea asia? Jos tollasta lusmuilijaa pidetää vuodesta toiseen (tässä tapauksessa tehty 3 lasta) niin ei kai se mies silloin mikään paskakasa voi olla?
Ja jos on, niin miksi tulisi sen pitäjää kutsua? Eipä ainakaan kovin viisaaksi.
Lapsille voi haluta sisaruksia. Itsekin halusin toisen lapsen vaikka arvasin, miten siinä käy. Opettaminen onnistuu vain, jos toinen haluaa opetella. Ei onnistu silloin, kun jotain pitää tehdä ja toinen sanoo, että nyt ei onnistu, kun on sitä ja tätä.
Täällä saa jatkuvasti lukea, miten miehen pitää antaa hoitaa hommat omalla tavallaan. Nytkö se ruuanlaiton opettelu pitääkin mennä naisen ohjauksessa ja valvonnassa?
Sinä olet halunnut, mitä olet halunnut.
Nyt saattaa poikasi tuleva vaimo olla samassa kusessa kuin sinä nyt olet.
Tätä on teille täysin turhaa enää yrittää täällä selittää. Myös sulla on vastuu tilanteestasi, josta nyt kärsit. Syyllinen ei ole AINOASTAAN miehesi. Se on vaan seuraus päätöksiin.
Siinä olet oikeassa, että miehen pitääkin antaa hoitaa hommansa omalla tavallaan. Mutta ei sitä pidetä, jos jättää ne tekemättä. Herranen aika sentään miten naivia. Ja tyhmää.
Selityksiä on aina helppoa hakea ja toista syytellä. Samoin vertaistuki helpottaa hetkeksi. Joskus vaan kannattaisi olla oman elämänsä rattaissa kuljettajana.
Ei ole kusessa, kumpikin poika osaa tehdä vaikka mitä. Kumpikin on ollut tai on nyt parisuhteessa eikä ne päättyneetkään parisuhteet päättyneet siihen, että poika olisi heittäytynyt palveltavaksi.
Eli kotona miehen antama malli ei siis ole ollut turmiollista vaikka pelkäsit. Varsinkin esikoispoikasi kohtaloa, jolla oli vaikeuksia roskapussin kanssa. No sittenhän sun valittamisesi on täysin turhaa, jos asiat onkin ihan OK.
Sori, mutta mä tipahdin kärryiltä ny täysin.
Tässä on ainakin kaksi vastaajaa, meillä se laiska oli nuorempi lapsista. Poikien kasvattaminen kotitöiden osalta vaati minulta ihan helvetinmoisen panostuksen, en siinä jaksanut enää pitää huolta miehen osallistumisesta. Siinä se miehen osuus tuntui pienenevän vuosi vuodelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden vaatimukset on tavallaan kylläkin määritelty ja lapsen tilannetta seurataan jo neuvolasta alkaen. Eivät ne ole mitään äitien hatusta vedettyjä määräyksiä. Meillä on myös lastensuojelutyötä, ei kai se turhaa ole.
Minäkin olisin halunnut toteuttaa äitiyttäni niin, että olisin vain ulkoillut lasten kanssa, kuten ex teki. Olin siitäkin vähästä liian pitkään tyytyväinen ja kun ympäristö vielä teki selväksi, että mies on hyvä, kun ulkoilee lasten kanssa. Kun kehuja sateli miehelle, niin ajattelin, että ei kai tässä voi valittaakaan.
Tilanne sitten eskaloitui pahemman kerran ja vasta silloin aloin oikeasti ajattelemaan kuinka epäreilu meidän työnjako oli. Mies ei ottanut tilanteesta onkeensa ja niinpä seurauksena oli ero heti, kun sain voimavaroja koottua. Liian pitkään siinäkin meni, mutta en jaksanut aikaisemmin.
Toivottavasti pääsit eron jälkeen toteuttamaan äitiyttäsi, kun mies siinä selvästi oli tiellä :)
Pääsin. Kuvaavaa on se, että olin psykoottistasoisesti masentunut, mutta sain silti lasten huoltajuuden erossa :)
Näinhän näissä huoltajakiistoissa monesti käykin.
Minä olin huolehtinut lapset ja kodin täysin yksin. Mies oli katsonut televisiota, eihän se suostunut edes opettelemaan laskujen maksamista. Ja kyllä, olisin opettanut ja moneen otteeseen suorastaan vaadin, mutta kun oli arki yksin pyöritettävänä, niin en jaksanut tapella. Olisi ehkä pitänyt nalkuttaa enemmän, mutta se ei mulle hyväluontoisena ihmisenä sovi.
No sehän oli ainoastaan positiivinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden vaatimukset on tavallaan kylläkin määritelty ja lapsen tilannetta seurataan jo neuvolasta alkaen. Eivät ne ole mitään äitien hatusta vedettyjä määräyksiä. Meillä on myös lastensuojelutyötä, ei kai se turhaa ole.
Minäkin olisin halunnut toteuttaa äitiyttäni niin, että olisin vain ulkoillut lasten kanssa, kuten ex teki. Olin siitäkin vähästä liian pitkään tyytyväinen ja kun ympäristö vielä teki selväksi, että mies on hyvä, kun ulkoilee lasten kanssa. Kun kehuja sateli miehelle, niin ajattelin, että ei kai tässä voi valittaakaan.
Tilanne sitten eskaloitui pahemman kerran ja vasta silloin aloin oikeasti ajattelemaan kuinka epäreilu meidän työnjako oli. Mies ei ottanut tilanteesta onkeensa ja niinpä seurauksena oli ero heti, kun sain voimavaroja koottua. Liian pitkään siinäkin meni, mutta en jaksanut aikaisemmin.
Toivottavasti pääsit eron jälkeen toteuttamaan äitiyttäsi, kun mies siinä selvästi oli tiellä :)
Pääsin. Kuvaavaa on se, että olin psykoottistasoisesti masentunut, mutta sain silti lasten huoltajuuden erossa :)
Näinhän näissä huoltajakiistoissa monesti käykin.
Minä olin huolehtinut lapset ja kodin täysin yksin. Mies oli katsonut televisiota, eihän se suostunut edes opettelemaan laskujen maksamista. Ja kyllä, olisin opettanut ja moneen otteeseen suorastaan vaadin, mutta kun oli arki yksin pyöritettävänä, niin en jaksanut tapella. Olisi ehkä pitänyt nalkuttaa enemmän, mutta se ei mulle hyväluontoisena ihmisenä sovi.
No sehän oli ainoastaan positiivinen asia.
No, en mielenterveyden menetystä pidä positiivisena asiana. Ihan liian pitkään jatkoin sitä sinnittelyä, niin pitkään, että jouduin osastolle huilaamaan. Lapset joutuivat sijoitukseen siksi aikaa mun tahdosta. Kävi ilmi, että mies oli pakottanut kuusivuotiaan syömään tomaattikastiketta ja spagettia joka päivä ( jotain kaupan valmista), vaikka lapsi on allerginen tomaatille. Neuvola jäi nuoremman osalta väliin ja vanhemman lapsen puheterapiat. Toisen lapsen atooppinen iho räjähti hoidon puutteessa. Mä psykoosipäissäni sairaalassa makselin laskuja ja yritin huolehtia kaikesta, mutta eihän siitä mitään tullut.
Ero tuli heti, kun sain koottua itseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Saako nainen olla "sellainen äiti kuin haluaa"? Vai jääkö hänen kontolleen kaikki työläs lapsen kanssa ja isi noukkii pullasta ne rusinat, jotka sattuu huvittamaan?
Jep. Kuka hoitaa ne tylsät mutta pakolliset jutut, jos molemmat vanhemmat "saa olla sellaisia kun haluaa". Minä haluaisin että lapsi tuotaisiin minulle pestynä ja ruokittuna, ja minä voisin vaikka rauhassa lukea kirjaa tai käydä kävelyllä.
Mutta kuka silloin san lapsen hoitaisi? Lasuko?
Ei se isä tuollaista itsyyttä haluakaan, hän kyllä hoitaa itse lapsensa kun annetaan mahsollisuus. Isyys ei velvoita naista mihinkään, isyys on, huolimatta äidistä.
Sinäkö nyt väität, että täällä vaeltaa suuri murheellinen joukko miehiä, joita vaimo on estänyt hoitamasta lasten vaipanvaihdot, yö- ja muut syötöt, oksennusten siivoamiset, iltapesut, hampaiden harjaukset, potattamiset, talvitamineisiin pukemiset, kuumeiset räkätaudit, hampaidentekoitkut, koliikit, vesirokot, uhmaiät jne.? Ja olet ilmeisesti vielä ihan tosissasi vänkäämisen uutteruudesta päätellen?
Huhhuh.
Määritellyt ne. Eikä ole väite vaan totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Saako nainen olla "sellainen äiti kuin haluaa"? Vai jääkö hänen kontolleen kaikki työläs lapsen kanssa ja isi noukkii pullasta ne rusinat, jotka sattuu huvittamaan?
Tottakai saa, kunhan ei vastuut muita omassa äitiydessään.
Isyys äitiys nönnönnöö. Järkiään näistä miesoletettujen kommenteista puuttuu olennainen: lapsi ja hänen lapsuutensa.
Ei vaan niissä se juuri on keskiössä. Lisääntyneillä naisilla vain omassa mielivallassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
Ihan kuin isukki suunnittelisi siinä omia synttäreitään eikä lapsen. Viisivuotias lapsi onkin innolla ampumassa ilmakiväärillä ja pelaamassa minigolfia. Kauhean vaikea on joillekin miettiä asioita sen lapsen kannalta.
Hauskastihan tämä näkyy noissa Häät sulhasen tapaan ohjelmissa, jossa lähes poikkeuksetta sulhanen järjestää itselleen ihan hillittömät bileet ja unohtaa ihan kokonaan morsiamen ja mitä tämä, vieraat, suvun vanhukset ja morsiusneidot tarvitsevat. Monta kertaa puuttuu ihan kyytikin sinne hääpaikalle sille morsiamelle tai panikoidaan hääkirkkoa viikko ennen häitä.
Se on ihan hirveä ohjelma, en tiedä miksi edes joskus päädyn katsomaan, kun harmittaa niin paljon morsiamen puolesta. Miehet ovat kaikki itsekeskeisiä sikoja tai putkinäköisiä urpoja.
Ja silti näiden kanssa tarttee sitten mennä naimisiin saakka. Missä hel.etissä on naisten itsesuojeluvaisto. Onko sitä lainkaan?
Ottamalla tollasen puolison kustaan omiin muroihin.
Kun se "paska isä" ei lue otsassa, eikä sitä pysty mistään varmasti varmistamaan. No ehkä tapauksessa että mies on leski ja ollut aina hyvä isä, voi päätellä että hän olisi sitä uusillekin lapsille. Muuten on ihan arpapeliä, vasta kun lapsi on olemassa saa selville onko mies aikuinen vaiko pelkkä larppaaja. Ei ne irl ole niin untamoja, että suoraan myöntäisi ettei ole tarkoitus tehdä mitään.
Leskeys ei ole mikään mittari, koska miehen kuollut vaimo on voinut olla mahtava ihminen ja hyvä äiti, mutta se uusi vaimo on saattanut muuttua hirviöksi lapsen saatuaan. Arpapeliä se nimittäin miehelle on millainen kontrollifriikki naisesta äitiyden myöst kuoriutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, aikamoinen ketju! Onneksi olen itse löytänyt normaalijärkisen naisen, joka on ymmärtänyt, että lapsemme ovat yhtä paljon minun kuin hänenkin. Ollaan ns. samalla puolella oltu aina, mitä tulee lastenkasvatukseen. Sääliksi käy tämän ketjun enemmistön lapset.
M46
Jep, todellakin säälittää ne lapset joiden isät on tässä kuvattuja vätyksiä. Onneksi olen löytänyt normaalijärkisen miehen joka on kasvanut aikuiseksi ja osaa kantaa vastuunsa perheestään, eikä ole perässävedettävä riippa.
Mulla sama! Se onkikn helppoa kun itse on normaalijärkinen tervepäinen ihminen. Kaikilla miehillä ei käy näin hyvä tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Saako nainen olla "sellainen äiti kuin haluaa"? Vai jääkö hänen kontolleen kaikki työläs lapsen kanssa ja isi noukkii pullasta ne rusinat, jotka sattuu huvittamaan?
Tottakai saa, kunhan ei vastuut muita omassa äitiydessään.
Isyys äitiys nönnönnöö. Järkiään näistä miesoletettujen kommenteista puuttuu olennainen: lapsi ja hänen lapsuutensa.
Ei vaan niissä se juuri on keskiössä. Lisääntyneillä naisilla vain omassa mielivallassa.
Ai, lapsi on keskiössä kun mies toteaa, että kun vaimo kerran valittaa niin hoitakoon kaiken itse? Justjoo.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on taantunut ihan kinasteluksi kun tänne pelmahti trollaamaan lauma miehiä jotka tunnistivat itsensä ap:n kuvauksesta.
Palsta on kyllä mielenkiintoinen paikka. Tiedän että isäni on hirveä ihminen ja luulin että se on harvinaista. Mutta palstalta olen lukenut todella erikoisia tapoja miten miehet piinaavat vaimojaan ja lapsiaan. Järkyttävää on ollut miten paljon tuollaisia tarinoita löytyy. Eksyttäjämiehet esimerkiksi olivat aika hurja ilmiö, juuri yleisyytensä takia.
Kinasteluksi tämä muuttui siksi kun ei sallita mielipidettä vaan vängätään vastaan. Silloin syntyy kinaa. Iso osa on sitä mieltä että naisessa on vikaa myös, ja se on täysin validi mielipide, ja mp:n lisäksi täysi fakta. Oletko muuten lukenut sitä äitiketjua? Jos et niin kannattaisi, siellä on tällaisten äitien aikuisia tyttäriä kertomassa miten äidin hirmuhallinta vaikuttaa edelleen heidän elämäänsä. Järkytyt taatusti siitä mihin naiset äitinä pystyvätkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Saako nainen olla "sellainen äiti kuin haluaa"? Vai jääkö hänen kontolleen kaikki työläs lapsen kanssa ja isi noukkii pullasta ne rusinat, jotka sattuu huvittamaan?
Tottakai saa, kunhan ei vastuut muita omassa äitiydessään.
Isyys äitiys nönnönnöö. Järkiään näistä miesoletettujen kommenteista puuttuu olennainen: lapsi ja hänen lapsuutensa.
Ei lapseton larppaajatrolli kykene ymmärtämään, että lapsi on tässä se olennainen. Hulluna vain suolletaan naisvihaa kaikkialla, missä vain vähänkin on tilaisuus.
naisvihakortti käyttty! :D :D Aina kun osoitetaan että naisessa on vikaa myös, niin löydään pöytään :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Saako nainen olla "sellainen äiti kuin haluaa"? Vai jääkö hänen kontolleen kaikki työläs lapsen kanssa ja isi noukkii pullasta ne rusinat, jotka sattuu huvittamaan?
Tottakai saa, kunhan ei vastuut muita omassa äitiydessään.
Isyys äitiys nönnönnöö. Järkiään näistä miesoletettujen kommenteista puuttuu olennainen: lapsi ja hänen lapsuutensa.
Ei vaan niissä se juuri on keskiössä. Lisääntyneillä naisilla vain omassa mielivallassa.
Ai, lapsi on keskiössä kun mies toteaa, että kun vaimo kerran valittaa niin hoitakoon kaiken itse? Justjoo.
Kuten jo sanottu, ero vapauttaa. On ihan turha pohtia muuta vaihtoehtoa koska näkökulmat ovat vastakkaiset. Minä tulen vastaan heti kun toinen osapuoli tulee myös. Jos hän ei tule vastaan, niin se on sitten hänen päätöksellään siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on taantunut ihan kinasteluksi kun tänne pelmahti trollaamaan lauma miehiä jotka tunnistivat itsensä ap:n kuvauksesta.
Palsta on kyllä mielenkiintoinen paikka. Tiedän että isäni on hirveä ihminen ja luulin että se on harvinaista. Mutta palstalta olen lukenut todella erikoisia tapoja miten miehet piinaavat vaimojaan ja lapsiaan. Järkyttävää on ollut miten paljon tuollaisia tarinoita löytyy. Eksyttäjämiehet esimerkiksi olivat aika hurja ilmiö, juuri yleisyytensä takia.
Kinasteluksi tämä muuttui siksi kun ei sallita mielipidettä vaan vängätään vastaan. Silloin syntyy kinaa. Iso osa on sitä mieltä että naisessa on vikaa myös, ja se on täysin validi mielipide, ja mp:n lisäksi täysi fakta. Oletko muuten lukenut sitä äitiketjua? Jos et niin kannattaisi, siellä on tällaisten äitien aikuisia tyttäriä kertomassa miten äidin hirmuhallinta vaikuttaa edelleen heidän elämäänsä. Järkytyt taatusti siitä mihin naiset äitinä pystyvätkään.
Kuvitteletko oikeasti, että täällä keskustelevat naiset ajattelevat kaikkien äitien olevan järjestään AINA hyviä, pyhiä ja kykenemättömiä pahaan?
EI tulisi mieleenkään väittää mitään sellaista. Ihmisyksilöissä on todella luonnevikaista porukkaa, kaikkihan sen tietävät. Itse kukin on joskus ollut tekemisissä perheiden kanssa joissa on marttyyreita, täysin rajattomia, lamaantuneita ja väkivaltaisia äitejä, muutamia mainitakseni.
Se ei vaan poista sitä olemassaolevaa ilmiötä, että jotkut isit tekevät sen tempun, että sulkeutuvat omaan kuplaansa perheasioissa eivätkä tee lasten kanssa mitään, vaikka ihan muuta olisi suunniteltu.
Ja sitä ei muuten näe päältäpäin kenestä tulee osallistuva isä ja kenestä ei. Ei edes pitkän tuntemisen jälkeen. Vierestä voi jeesustella, mutta väitän, ettet tiedä perheensä asioihin omistautumisen astetta edes omista kavereistasi.
Oman puolisoni kanssa on käynyt tuuri, hän rakastaa meitä ja osoittaa sen. Joitakin perheitä kun seuraa, niin ei ole mitenkään itsestäänselvää tämä. Isänikin hoiti minua ihan vastasyntyneestä asti, koska äiti joutui jäämään pitkäksi aikaa sairaalaan. Rutiinit lähti pyörimään heti, ei ollut varaa jäädä miettimään onko lastenhoito oma juttu, pyytääkö vaimo tarpeeksi kauniisti, opettaako joku, saako tehdä tarpeeksi omalla tavallaan. Tällaisia jos jää miettimään, on jo vähän lusmu.
Sekään ei pidä paikkaansa, että "aina on yhtä paljon vikaa molemmissa vanhemmissa", koska kukin tekee itse sen valinnan sulkeutuuko omalta perheeltään vai ei.
Voihan sitä sättiä naista siitä ettei ole jo eronnut. Yleensä näissä perheissä se ero kyllä ennemmin tai myöhemmin tulee, mutta ymmärrän kyllä heitä, jotka toivovat osallistumattomuuden olevan vaihe, joka menee ohi. Tai ei ole voimavaroja lähetä vielä, kun ei ole varmaa viitsisikö isä nähdä lapsia sitten ollenkaan.
Valittaa saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden vaatimukset on tavallaan kylläkin määritelty ja lapsen tilannetta seurataan jo neuvolasta alkaen. Eivät ne ole mitään äitien hatusta vedettyjä määräyksiä. Meillä on myös lastensuojelutyötä, ei kai se turhaa ole.
Minäkin olisin halunnut toteuttaa äitiyttäni niin, että olisin vain ulkoillut lasten kanssa, kuten ex teki. Olin siitäkin vähästä liian pitkään tyytyväinen ja kun ympäristö vielä teki selväksi, että mies on hyvä, kun ulkoilee lasten kanssa. Kun kehuja sateli miehelle, niin ajattelin, että ei kai tässä voi valittaakaan.
Tilanne sitten eskaloitui pahemman kerran ja vasta silloin aloin oikeasti ajattelemaan kuinka epäreilu meidän työnjako oli. Mies ei ottanut tilanteesta onkeensa ja niinpä seurauksena oli ero heti, kun sain voimavaroja koottua. Liian pitkään siinäkin meni, mutta en jaksanut aikaisemmin.
Toivottavasti pääsit eron jälkeen toteuttamaan äitiyttäsi, kun mies siinä selvästi oli tiellä :)
Pääsin. Kuvaavaa on se, että olin psykoottistasoisesti masentunut, mutta sain silti lasten huoltajuuden erossa :)
Näinhän näissä huoltajakiistoissa monesti käykin.
Minä olin huolehtinut lapset ja kodin täysin yksin. Mies oli katsonut televisiota, eihän se suostunut edes opettelemaan laskujen maksamista. Ja kyllä, olisin opettanut ja moneen otteeseen suorastaan vaadin, mutta kun oli arki yksin pyöritettävänä, niin en jaksanut tapella. Olisi ehkä pitänyt nalkuttaa enemmän, mutta se ei mulle hyväluontoisena ihmisenä sovi.
No sehän oli ainoastaan positiivinen asia.
No, en mielenterveyden menetystä pidä positiivisena asiana. Ihan liian pitkään jatkoin sitä sinnittelyä, niin pitkään, että jouduin osastolle huilaamaan. Lapset joutuivat sijoitukseen siksi aikaa mun tahdosta. Kävi ilmi, että mies oli pakottanut kuusivuotiaan syömään tomaattikastiketta ja spagettia joka päivä ( jotain kaupan valmista), vaikka lapsi on allerginen tomaatille. Neuvola jäi nuoremman osalta väliin ja vanhemman lapsen puheterapiat. Toisen lapsen atooppinen iho räjähti hoidon puutteessa. Mä psykoosipäissäni sairaalassa makselin laskuja ja yritin huolehtia kaikesta, mutta eihän siitä mitään tullut.
Ero tuli heti, kun sain koottua itseni.
Voi juma.auta sentään.
Me en puhu täällä sun mielenterveydestäsi vaan lapsen huoltajuudesta.
Mutta hyvä, että sait asiasi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on taantunut ihan kinasteluksi kun tänne pelmahti trollaamaan lauma miehiä jotka tunnistivat itsensä ap:n kuvauksesta.
Palsta on kyllä mielenkiintoinen paikka. Tiedän että isäni on hirveä ihminen ja luulin että se on harvinaista. Mutta palstalta olen lukenut todella erikoisia tapoja miten miehet piinaavat vaimojaan ja lapsiaan. Järkyttävää on ollut miten paljon tuollaisia tarinoita löytyy. Eksyttäjämiehet esimerkiksi olivat aika hurja ilmiö, juuri yleisyytensä takia.
Kinasteluksi tämä muuttui siksi kun ei sallita mielipidettä vaan vängätään vastaan. Silloin syntyy kinaa. Iso osa on sitä mieltä että naisessa on vikaa myös, ja se on täysin validi mielipide, ja mp:n lisäksi täysi fakta. Oletko muuten lukenut sitä äitiketjua? Jos et niin kannattaisi, siellä on tällaisten äitien aikuisia tyttäriä kertomassa miten äidin hirmuhallinta vaikuttaa edelleen heidän elämäänsä. Järkytyt taatusti siitä mihin naiset äitinä pystyvätkään.
Kuvitteletko oikeasti, että täällä keskustelevat naiset ajattelevat kaikkien äitien olevan järjestään AINA hyviä, pyhiä ja kykenemättömiä pahaan?
EI tulisi mieleenkään väittää mitään sellaista. Ihmisyksilöissä on todella luonnevikaista porukkaa, kaikkihan sen tietävät. Itse kukin on joskus ollut tekemisissä perheiden kanssa joissa on marttyyreita, täysin rajattomia, lamaantuneita ja väkivaltaisia äitejä, muutamia mainitakseni.
Se ei vaan poista sitä olemassaolevaa ilmiötä, että jotkut isit tekevät sen tempun, että sulkeutuvat omaan kuplaansa perheasioissa eivätkä tee lasten kanssa mitään, vaikka ihan muuta olisi suunniteltu.
Ja sitä ei muuten näe päältäpäin kenestä tulee osallistuva isä ja kenestä ei. Ei edes pitkän tuntemisen jälkeen. Vierestä voi jeesustella, mutta väitän, ettet tiedä perheensä asioihin omistautumisen astetta edes omista kavereistasi.
Oman puolisoni kanssa on käynyt tuuri, hän rakastaa meitä ja osoittaa sen. Joitakin perheitä kun seuraa, niin ei ole mitenkään itsestäänselvää tämä. Isänikin hoiti minua ihan vastasyntyneestä asti, koska äiti joutui jäämään pitkäksi aikaa sairaalaan. Rutiinit lähti pyörimään heti, ei ollut varaa jäädä miettimään onko lastenhoito oma juttu, pyytääkö vaimo tarpeeksi kauniisti, opettaako joku, saako tehdä tarpeeksi omalla tavallaan. Tällaisia jos jää miettimään, on jo vähän lusmu.
Sekään ei pidä paikkaansa, että "aina on yhtä paljon vikaa molemmissa vanhemmissa", koska kukin tekee itse sen valinnan sulkeutuuko omalta perheeltään vai ei.
Voihan sitä sättiä naista siitä ettei ole jo eronnut. Yleensä näissä perheissä se ero kyllä ennemmin tai myöhemmin tulee, mutta ymmärrän kyllä heitä, jotka toivovat osallistumattomuuden olevan vaihe, joka menee ohi. Tai ei ole voimavaroja lähetä vielä, kun ei ole varmaa viitsisikö isä nähdä lapsia sitten ollenkaan.
Valittaa saa.
Eiköhän nyt kaikille ole tullut selväksi, että osallistumattomuus ei ole ohimenevä vaihe. Se on elämäntapa. Pihalle, ulos ja luiskaan. Sitä ei tule hyväksyä eikä kannustaa miestään siihen. Äiti tarvitsee tukea eniten, kun lapsi on pieni. Jos silloin ei hommat kiinnosta, niin pihalle, ulos ja luiskaan. Yhteiskunta tarjoaa tukea, jos sitä haluaa hakea.
Meillä tyttö kärsi ekat kuusi kuukautta jostain suolisto-ongelmista. Tuttua varmaan muillekin. Itku ja parku alkoi illalla puoli kuusi ja jatkui joskus puoli kahteen yöllä. Tätä siis lähes kuusi kuukautta. Parin tunnin välein vaihdeltiin sylittelijää ja samalla vedettiin kuulosuojaimet korvillemme. Hiljaisuutta oli 28 askelman verran. Hiljaisuuden portaat. 28 askelmaa alakerrasta yläkertaan ja takaisin. Mutta ei portaita jaksa montaa tuntia putkeen kävellä. Jos tommosessa vaiheessa toista ei olisi hommat kiinnosta, niin pihalle, ulos ja luiskaan.
En pysty kuvittelemaan, että isä ei hoitaisi osuuttaan asiassa. Semmosia ei tarvitse kotona säilytettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Moni nainen mieluusti antaisi tämän mahdollisuuden, mutta minkäs teet jos isä haluaa olla semmoinen isä jonka elämä ei liikaa muutu lapsen syntymän jälkeen ja jättää vauva- ja pikkulapsihommat vaimolle. Ajattelee että alkaa sitten olla lapsen kanssa kun voi ottaa sen mukaan omiin harrastuksiin. Kyllä sen miehen pitäisi ihan itse olla aktiivinen heti ensimetreiltä, ja jo ennen lapsen syntymää, ei voi olla niin että on vaimon tehtävä huolehtia että se mies oppii olemaan isä.
Silloin otat erilaisen isän lapsillesi. Helppoa.
Mistä voi käydä hankkimassa lapselleen uuden isän? Otetaanko se vanha vaihdossa?
Mies, ja isä valitaan ENNEN kuin lapsi tehdään. Ei toisinpäin. Luulisi että tämä on ihan biologiaa mutta ei näköjään kaikille.
Raukka parka et ymmärrä sarkasmia, jonka edellinen kommentillaan kohdisti tähän:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen mieluusti antaisi tämän mahdollisuuden, mutta minkäs teet jos isä haluaa olla semmoinen isä jonka elämä ei liikaa muutu lapsen syntymän jälkeen ja jättää vauva- ja pikkulapsihommat vaimolle. Ajattelee että alkaa sitten olla lapsen kanssa kun voi ottaa sen mukaan omiin harrastuksiin. Kyllä sen miehen pitäisi ihan itse olla aktiivinen heti ensimetreiltä, ja jo ennen lapsen syntymää, ei voi olla niin että on vaimon tehtävä huolehtia että se mies oppii olemaan isä.
Silloin otat erilaisen isän lapsillesi. Helppoa.
Mutta kuten tutkimuksetkin osoittavat, lukutaito on joillekin hyvin vaikea taito. Etenkin sarkasmin tunnistaminen on joillekin heikosti lukeville aivan mahdoton tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Tämän palstan miesten logiikan mukaan syy on tietenkin sinun, koska et joko ole opettanut kodinhoitoa miehelle /et osaa motivoida häntä tarpeeksi nätisti /et ole eronnut hänestä. Et osannut ennen lapsia lukea, että tilanne tulisi olemaan tämä, valitsit väärän kumppanin, ja nyt tuhoat lastesi mahdollisuuden saada terveen esimerkki parisuhteesta.
Syyllisyys on sinun, sillä välin miehesi voi vetää lonkkaa.
Ihan turhaa tollanen selittäminen. Asiat olisi voinut kyllä toisellakin tapaa hoitaa. Teoilla on aina seurauksia.
Vaimo olisi voinut yrittää opettaa sitä miestään. Jos ei ylpeys kestä, niin ei sitten. Jos kestää ja miestä ei kiinnosta, se lempataan pihalle. Sitä ei silloin yhteiselämä kanssasi kiinnosta.
Miksi tää on teille näin vaikea asia? Jos tollasta lusmuilijaa pidetää vuodesta toiseen (tässä tapauksessa tehty 3 lasta) niin ei kai se mies silloin mikään paskakasa voi olla?
Ja jos on, niin miksi tulisi sen pitäjää kutsua? Eipä ainakaan kovin viisaaksi.
Onko tämä oksennus nyt tulkittava niin, että vain naisten teoilla on seurauksia? Ja jos valitsee olla tekemättä mitään, on täysin vapaa kaikesta vastuusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Saako nainen olla "sellainen äiti kuin haluaa"? Vai jääkö hänen kontolleen kaikki työläs lapsen kanssa ja isi noukkii pullasta ne rusinat, jotka sattuu huvittamaan?
Jep. Kuka hoitaa ne tylsät mutta pakolliset jutut, jos molemmat vanhemmat "saa olla sellaisia kun haluaa". Minä haluaisin että lapsi tuotaisiin minulle pestynä ja ruokittuna, ja minä voisin vaikka rauhassa lukea kirjaa tai käydä kävelyllä.
Mutta kuka silloin san lapsen hoitaisi? Lasuko?
Ei se isä tuollaista itsyyttä haluakaan, hän kyllä hoitaa itse lapsensa kun annetaan mahsollisuus. Isyys ei velvoita naista mihinkään, isyys on, huolimatta äidistä.
Sinäkö nyt väität, että täällä vaeltaa suuri murheellinen joukko miehiä, joita vaimo on estänyt hoitamasta lasten vaipanvaihdot, yö- ja muut syötöt, oksennusten siivoamiset, iltapesut, hampaiden harjaukset, potattamiset, talvitamineisiin pukemiset, kuumeiset räkätaudit, hampaidentekoitkut, koliikit, vesirokot, uhmaiät jne.? Ja olet ilmeisesti vielä ihan tosissasi vänkäämisen uutteruudesta päätellen?
Huhhuh.
Määritellyt ne. Eikä ole väite vaan totuus.
Se on mielestäsi vain naisen harrastamaa määrittelyä, että lapsi on sairas/ muuten kipeä/ tarvitsee ruokaa/ valvoo yöllä/ pitää pestä/ kakkaa/ tulee uhmaikään jne?
Aikamoista. On taas lautajonnet oikein urakalla esittelemässä tyhmyyttään. Kenenkähän heikkolahjaisia poika lienevät nämä? (Eivät minun, mulla ei ole lautaikäisiä poikia. Onneksi.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, aikamoinen ketju! Onneksi olen itse löytänyt normaalijärkisen naisen, joka on ymmärtänyt, että lapsemme ovat yhtä paljon minun kuin hänenkin. Ollaan ns. samalla puolella oltu aina, mitä tulee lastenkasvatukseen. Sääliksi käy tämän ketjun enemmistön lapset.
M46
Jep, todellakin säälittää ne lapset joiden isät on tässä kuvattuja vätyksiä. Onneksi olen löytänyt normaalijärkisen miehen joka on kasvanut aikuiseksi ja osaa kantaa vastuunsa perheestään, eikä ole perässävedettävä riippa.
Mulla sama! Se onkikn helppoa kun itse on normaalijärkinen tervepäinen ihminen. Kaikilla miehillä ei käy näin hyvä tuuri.
Olet löytänyt tervejärkisen miehen, eli homopari siellä? Adoptoitteko lapset, vai miten tuo perheellistyminen onnistui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Tämän palstan miesten logiikan mukaan syy on tietenkin sinun, koska et joko ole opettanut kodinhoitoa miehelle /et osaa motivoida häntä tarpeeksi nätisti /et ole eronnut hänestä. Et osannut ennen lapsia lukea, että tilanne tulisi olemaan tämä, valitsit väärän kumppanin, ja nyt tuhoat lastesi mahdollisuuden saada terveen esimerkki parisuhteesta.
Syyllisyys on sinun, sillä välin miehesi voi vetää lonkkaa.
Ihan turhaa tollanen selittäminen. Asiat olisi voinut kyllä toisellakin tapaa hoitaa. Teoilla on aina seurauksia.
Vaimo olisi voinut yrittää opettaa sitä miestään. Jos ei ylpeys kestä, niin ei sitten. Jos kestää ja miestä ei kiinnosta, se lempataan pihalle. Sitä ei silloin yhteiselämä kanssasi kiinnosta.
Miksi tää on teille näin vaikea asia? Jos tollasta lusmuilijaa pidetää vuodesta toiseen (tässä tapauksessa tehty 3 lasta) niin ei kai se mies silloin mikään paskakasa voi olla?
Ja jos on, niin miksi tulisi sen pitäjää kutsua? Eipä ainakaan kovin viisaaksi.
Lapsille voi haluta sisaruksia. Itsekin halusin toisen lapsen vaikka arvasin, miten siinä käy. Opettaminen onnistuu vain, jos toinen haluaa opetella. Ei onnistu silloin, kun jotain pitää tehdä ja toinen sanoo, että nyt ei onnistu, kun on sitä ja tätä.
Täällä saa jatkuvasti lukea, miten miehen pitää antaa hoitaa hommat omalla tavallaan. Nytkö se ruuanlaiton opettelu pitääkin mennä naisen ohjauksessa ja valvonnassa?
Sinä olet halunnut, mitä olet halunnut.
Nyt saattaa poikasi tuleva vaimo olla samassa kusessa kuin sinä nyt olet.
Tätä on teille täysin turhaa enää yrittää täällä selittää. Myös sulla on vastuu tilanteestasi, josta nyt kärsit. Syyllinen ei ole AINOASTAAN miehesi. Se on vaan seuraus päätöksiin.
Siinä olet oikeassa, että miehen pitääkin antaa hoitaa hommansa omalla tavallaan. Mutta ei sitä pidetä, jos jättää ne tekemättä. Herranen aika sentään miten naivia. Ja tyhmää.
Selityksiä on aina helppoa hakea ja toista syytellä. Samoin vertaistuki helpottaa hetkeksi. Joskus vaan kannattaisi olla oman elämänsä rattaissa kuljettajana.
Ei ole kusessa, kumpikin poika osaa tehdä vaikka mitä. Kumpikin on ollut tai on nyt parisuhteessa eikä ne päättyneetkään parisuhteet päättyneet siihen, että poika olisi heittäytynyt palveltavaksi.
Eli kotona miehen antama malli ei siis ole ollut turmiollista vaikka pelkäsit. Varsinkin esikoispoikasi kohtaloa, jolla oli vaikeuksia roskapussin kanssa. No sittenhän sun valittamisesi on täysin turhaa, jos asiat onkin ihan OK.
Sori, mutta mä tipahdin kärryiltä ny täysin.
Joo, ihan ymmärrettävää, että jos lukutaito ei oo ihan hallinnassa niin helposti tipahtaa.
Tsemppiä sulle elämääsi, ei oo helppoa selvitä nyky-yhteiskunnassa, jos ei saa lukemastaan selvää. Sen verran tekstipainotteista on nykyään elämä.
Masentunut on kuitenkin osannut pitää huolen lasten arjesta, mihin terve mies ei ole kyennyt.