Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti.
Onhan se, jos isä ei ole viitsinyt ottaa selvää.
Ja vaikka olisikin. Äiti päättää minkälaisen isän lapsi tarvitsee ja siksi varmasti moni mies tunteekin riittämättömyyttä. Ketju lukkoon.
Ei äiti niitä kasvatussuosituksia, pukeutumissuosituksia, vauvanhoitosuosituksia jne mitenkään itse keksi ja päätä, voi hyvä luoja miten typerä voikaan joku olla. Ja äiti tietysti toivoisi ettei tarvitsisi itse hoitaa kaikkea, ja jos haluaa olla semmoinen isä joka jättää kaiken tylsän äidille, niin kyllä siitä olisi syytä kertoa jo hyvissä ajoin ennakkoon vaimolle.
Ei pidä tehdä lapsia miesten kanssa jotka ovat tyhmiä. Mitä tämä kertoo naisesta joka silti niin tekee?
Mutta kun se biologinen kello tikittää ja siemenet on saatava sisään.
Jos sulla on noin, niin sitten on. Mutta puhu itsestäsi äläkä yleistä.
Monelle on pakko saada ne siemenet sisäänsä ja lapsi maailmaan. Muuten tunnette epäonnistuneenne naisena. Tik tok kello tikittää.
Ketkä ihmeen TE?
Hmm, olisiko tämä nyt sitten sitä miesvihaa, jos tässä puhuttaisiin miehistä? Mutta asiallista keskustelua ilmeisesti mielestäsi, kun puhutaan naisista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti.
Onhan se, jos isä ei ole viitsinyt ottaa selvää.
Ja vaikka olisikin. Äiti päättää minkälaisen isän lapsi tarvitsee ja siksi varmasti moni mies tunteekin riittämättömyyttä. Ketju lukkoon.
Ei äiti niitä kasvatussuosituksia, pukeutumissuosituksia, vauvanhoitosuosituksia jne mitenkään itse keksi ja päätä, voi hyvä luoja miten typerä voikaan joku olla. Ja äiti tietysti toivoisi ettei tarvitsisi itse hoitaa kaikkea, ja jos haluaa olla semmoinen isä joka jättää kaiken tylsän äidille, niin kyllä siitä olisi syytä kertoa jo hyvissä ajoin ennakkoon vaimolle.
Ei pidä tehdä lapsia miesten kanssa jotka ovat tyhmiä. Mitä tämä kertoo naisesta joka silti niin tekee?
Mutta kun se biologinen kello tikittää ja siemenet on saatava sisään.
Jos sulla on noin, niin sitten on. Mutta puhu itsestäsi äläkä yleistä.
Monelle on pakko saada ne siemenet sisäänsä ja lapsi maailmaan. Muuten tunnette epäonnistuneenne naisena. Tik tok kello tikittää.
Kuule, puhu sinä ihan vain omasta puolestasi edelleen. Jos olet siemeniä vailla niin se on sinun henkilökohtainen ongelmasi, älä kuvittele olevasi joku koko sukupuolesi yleinen edustaja, joka voi puhua kaikkien suulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.
Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.
Ei voi aina ajatella itsekkäästi mikä minulle sopii parhaiten! Täytyy ajatella muitakin ja muiden toiveita, jos on vielä perheenkin perustanut. Tekstisi kuvaa mitä suurinta itsekkyyttä, miehistä on tullut tällaisia munattomia luusereita, jotka eivät ota vastuuta asioista eivätkä osallistu perheen yhteisiin asioihin. Minä minä minä.... Säälittävää.
Mitä kun se mies ei haluaisi aina niitä juhlia. Ajatteleeko nainen silloin epäitsekkäästi, että okei. Ei nyt juhlita. Ei aina tarvitse.
Vai tuleeko se tänne valittamaan, kun miestä ei taaskaan juhlat kiinnosta? Ajatteleeko nainen silloin epäitsekkäästi vai itsekkäästi?
Voi luoja. Nainen ajattelee niitä lapsia, joiden olemassaolo taas unohtui kommentoijalta.
Mutta kun se koskee kaikkia juhlia. Niin lasten synttäreitä, joulua, anopin synttäreitä ja ihan mitä kekkereitä vaan. Sinä puhut vaan niistä lasten synttäreistä. Ja kyllä, niihin isän kuuluu osallistua.
Mutta kuuluuko kaikkiin muihinkin vaikka ne ei oikein edes kiinnostaisi?
Pystytkö yhtään laajentamaan ajatusmaailmaasi? Vai ajatteletko itsekkäästi?
Miehen ei tarvitse osallistua minun sukuni juhliin, eikä omankaan sukunsa, jos ei tahdo. Hän kuitenkin kohteliaisuuttaan menee esimerkiksi sisarustensa ja lastenlasten syntymäpäiville, vaikka ei pidä juhlista. Olen ollut mukana, kohteliaisuutta sekin, vaikka aina ei niin tiedätkö kiinnostaisi. Mutta se juhla on ilmeisen tärkeä järjestäjälleen, koska sellainen pidetään. Minun sukulaiseni asuvat kaukana, joten hyvin harvoin jos koskaan on juhlia, joihin miehen tarvitsisi vaivautua, enkä häneltä osallistumista vaatisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan nyt vielä kerran ja selkeästi: mies ei uskalla sanoa mielipidettään! Ja syystä että joskus seurustelun vakiintuessa ap on tyrmännyt tarpeeksi monta kertaa hänen ideansa ja tapansa tehdä asioita. Vuosien saatossa mies on kadottanut oman tahtonsa, koska se on aina jyrätty jollain tavalla. Helpommalla hän pääsee kun antaa vaimon touhata mielensä mukaan ja tämä pysyy siten tyytyväisenä. Ja uskokaa tai älkää, näin miehet ajattelevat. Mutta sitten kun alkaa se inttäminen, että mitä mieltä olet, mies yrittää kovasti miettiä, miten nainen sen sitten haluaisi tehdä. Koska jos sanoisi suoran mielipiteensä, mies tietää sen olevan väärin ja naisen tekevän silti oman päänsä mukaan. Alapeukuttakaa rauhassa, mutta näin asia monessa suhteessa vain on.
Jos mun mies osaisi suomea niin epäilisin sen kirjoittaneen tämän! Toi on nimittäin just se tekosyy mikä sieltä aina tulee kun kysyn että mikset kerro mitä haluat. Ja siinä on osittaista totuutta, mulla on joitakin vahvoja mielipiteitä ja ilmaisen ne suoraan. Kun taas mieheni on sellainen kiertelijä ja kaartelija joka kohteliaisuuttaan ei koskaan ilmaise mitä haluaa. Suhteen alussa en tietenkään tåtä tiennyt niin totta kai me mentiin mun pään mukaan suurin osa aikaa kun mä olin se joka sanoi mikä olis mulle kätevin. Sitten kun tajusin että mies ei oo kauheen suorapuheinen niin yritin ruveta kyselemään vähän tarkemmin että ootko varma ettei sulla oo mitään mielipidettä kun ei aina tarvi tehdä niikuin minä haluan mutta se oli kai sitten jo myöhäistä kun ei se usko että kun mä kysyn että mitä haluat niin se on ihan oikea kysymys eikä mitään kursailua. Kun minä kyllä sanon jos se on mulle tärkeää. Tähän tuo tosin vielä oman lisänsä se että mulla on paljon parempi suunnittelu- ja ajankäyttökyky kuin miehelläni ja joskus joudun oikeasti sanomaan että anteeksi mutta toi sun suunnitelma ei tule toimimaan koska x y z. Ja sitten mökötetään kun aina pitää tehdä niinkuin minä haluan. No ei tarvi mutta jos sä teet ihan toimimattoman suunnitelman niin pitääkö mun olla vaan hiljaa ja antaa sen mennä mönkään onks se sitten kivempi? Ihan mitä vaan kunhan ei tarvitse sanoa suoraan? Jos voitais yhdessä heitellä ideoita niin se ois kivointa mun mielestä mutta kun kaikista ehdotuksista tulee sellainen fiilis että se sit kuvittelee että mä ehdottomasti haluan tehdä niin vaikka ne on vaan vaihtoehtoja...
Miten miehille onkin niin vaikea sanoa asioita suoraan? Keskustella, neuvotella ja jopa olla eri mieltä?
Teinityttöni ja hänen kaverinsa lähinnä nahistelevat ja kiistelevät keskenään. He ovat olleet hyvin läheisiä jo pienestä pitäen, puolustavat toisiaan henkeen ja vereen, mutta yhteinen tekeminen ja oleminen on kaukana rauhallisesta. Voi kuvitella, että ongelmia seuraa, jos vakituisen poikaystävän löydettyään kuvittelevat, että pojatkin kestävät sellaista "rakkauden kieltä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti.
Onhan se, jos isä ei ole viitsinyt ottaa selvää.
Ja vaikka olisikin. Äiti päättää minkälaisen isän lapsi tarvitsee ja siksi varmasti moni mies tunteekin riittämättömyyttä. Ketju lukkoon.
Jos valittavana on lapsesta huolehtiva ja lapsen kanssa aikaa viettävä mies tai omat juttunsa etusijalle laittava mies, niin kumpi sinun mielestä on parempi isä?
No miksi sitten valitsit sen huonon? Peiliinkatsomisen paikka.
Ei kukaan valitse tietoisesti huonoa kumppania. Isästä ei vaan tiedä onko se hyvä isä ennen kuin lapsi on olemassa. Puhe on halpaa, mutta oletus on kuitenkin että lupaukset pidetään. Vätykset eivät sitten pidä ja joutavat luiskaan.
Ja äidit ovat tietenkin aina hyviä, niinhän se oikeuslaitoskin päättää. Tässähän se nyky-yhteiskunta pähkinänkuoressa: nainen ja vähemmistöt hyvä ja jalustalle nostettava, valkoinen mies paha ja potkittava.
Mihin perustat yleistyksesi? Jotenkin surullista, että täällä huudetaan miesvihaa, jota itse lietsotaan ja paisutellaan. Ei ole naisten vika, että joku mies itse sitä täällä viljelee.
Perustan yleistykseni feministien, jota tässäkin langassa on lähes kaikki naiset julistaneet kannattavansa, ulostuloihin, oikeuslaitoksen toimintaan ja jopa valtamedian asenneilmapiiriin.
Asenteellista, yleistävää mutua ovat perusteesi, eli yhtä tyhjän kanssa. Eipä yllätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin että tämä oli joku vitsi kun sanottiin että vauva.fissä esiintyy miesvihaa mutta ei se näytäkään olevan.
Koetko miesvihaksi sen, että yksittäisen miehen käytöstä ruoditaan? Ajatteletko, että jokainen mies on yhtä kuin koko sukupuolensa? Eivätkö miehet mielestäsi ole erillisiä yksilöitä vaan kollektiivi?
Kyllä tätäkin ketjua lukiessa jää semmonen kutina, että miehet ovat suurimmaksi osaksi yksi kollektiivinen ryhmä paskakasoja.
Jos tulet tänne ajatuksella, että spottaanpa tässä nyt taas sitä palstalle tyypillistä miesvihaa, niin toki sitä löydät. Samalla sinulta jää huomaamatta naisviha, jota on vähintään yhtä paljon, ellei enemmän. Mitä tuo kertoo sinusta ja tarkoitusperistäsi?
Mistä sie tiiät, et naisviha jäis huomaamatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä käsitin jo aikoja sitten, että ei tälle foorumille ole järkeä runoilla munallisena mitään järkevää. Naisten pelikenttä ja hiekkalaatikko. Polkka myöskin sen mukaista. Palstan naiset tuntuvat kykenevän ajattelemaan asiat vain feminiinisestä näkökulmasta. Miehiä ei siinä kaivata.
Lopetinkin kaiken omasta mielestä järkevän tuhraamisen. Nykyään provoilen ja vitsailen fiilikseni mukaan. Onkin jo hyvä näppituntuma, mikä ärsyttää ja millä kerää mahtavimmat alapeukutukset.
Ruikutusketjut ei tuu ikinä loppumaan, joten hauskuutta riittää loputtomiin.
On sulla köyhä elämä, jos tuollaisesta lapsellisesta jankkaamisesta ja peukutusten kyttäämisestä pitää elämääsi ilo repiä. Otan osaa.
Älä turhaan. Kaikilla täällä roikkuvilla on köyhä elämä. Sullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti.
Onhan se, jos isä ei ole viitsinyt ottaa selvää.
Ja vaikka olisikin. Äiti päättää minkälaisen isän lapsi tarvitsee ja siksi varmasti moni mies tunteekin riittämättömyyttä. Ketju lukkoon.
Jos valittavana on lapsesta huolehtiva ja lapsen kanssa aikaa viettävä mies tai omat juttunsa etusijalle laittava mies, niin kumpi sinun mielestä on parempi isä?
No miksi sitten valitsit sen huonon? Peiliinkatsomisen paikka.
Ei kukaan valitse tietoisesti huonoa kumppania. Isästä ei vaan tiedä onko se hyvä isä ennen kuin lapsi on olemassa. Puhe on halpaa, mutta oletus on kuitenkin että lupaukset pidetään. Vätykset eivät sitten pidä ja joutavat luiskaan.
Ja äidit ovat tietenkin aina hyviä, niinhän se oikeuslaitoskin päättää. Tässähän se nyky-yhteiskunta pähkinänkuoressa: nainen ja vähemmistöt hyvä ja jalustalle nostettava, valkoinen mies paha ja potkittava.
Mihin perustat yleistyksesi? Jotenkin surullista, että täällä huudetaan miesvihaa, jota itse lietsotaan ja paisutellaan. Ei ole naisten vika, että joku mies itse sitä täällä viljelee.
Eihän kukaan ukko ole niin tyhmä, jotta viljelisi miesvihaa. Hulluahan se olis. Mutta naisvihaa kylläkin. Sitä me vijlellään. Haukutaan femakoiksi, lepakoiksi, pihtareiksi, palstamammoiksi ja moneksi muuksikin. Koska se saa teidän verenpaineet nousemaan. Lähdette ihan liian helposti leikkiin mukaan. Ja me nauretaan poppareita syöden.
Ei kuulosta aikuisen miehen touhulta. Oletko tuollainen mieslapsi, joista tässäkin ketjussa on ollut puhetta?
PS: Osasitko tehdä popparisi ihan itse, vai huusitko äitimuorin apuun?
Ei täällä kukaan aikuinen kirjottele. Et sinäkään. Olen kasvanut kahden naisen kasvattamana. Johtuukohan ongelmani siitä?
ps. poppareita saa kaupasta ihan valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Miten miehille onkin niin vaikea sanoa asioita suoraan? Keskustella, neuvotella ja jopa olla eri mieltä?
Teinityttöni ja hänen kaverinsa lähinnä nahistelevat ja kiistelevät keskenään. He ovat olleet hyvin läheisiä jo pienestä pitäen, puolustavat toisiaan henkeen ja vereen, mutta yhteinen tekeminen ja oleminen on kaukana rauhallisesta. Voi kuvitella, että ongelmia seuraa, jos vakituisen poikaystävän löydettyään kuvittelevat, että pojatkin kestävät sellaista "rakkauden kieltä".
Oikeasti, mietipä sitä että miten se on niin vaikeaa? Miehet ja miehisyys on systemaattisesti ahdistettu nurkkaan huutamalla toksista ja ties mitä vuosikaudet ja sitten ihmetellään, kun ne eivät enää käyttäydy miehisesti. Kuka hullu uskaltaa, kun naiset voivat loukkaantua mistä tahansa pienestä huomautuksesta ja tinderin karkkikauppa on auki sekunnissa, josta voi katsoa seuraavan kyykytettävän. Jos mies ei ole rikas tai satumaisen komea ja haluaa parisuhteen, niin kuten tästäkin langasta voimme päätellä, niin ainoa keino on myötäillä ja olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti.
Onhan se, jos isä ei ole viitsinyt ottaa selvää.
Ja vaikka olisikin. Äiti päättää minkälaisen isän lapsi tarvitsee ja siksi varmasti moni mies tunteekin riittämättömyyttä. Ketju lukkoon.
Jos valittavana on lapsesta huolehtiva ja lapsen kanssa aikaa viettävä mies tai omat juttunsa etusijalle laittava mies, niin kumpi sinun mielestä on parempi isä?
No miksi sitten valitsit sen huonon? Peiliinkatsomisen paikka.
Ei kukaan valitse tietoisesti huonoa kumppania. Isästä ei vaan tiedä onko se hyvä isä ennen kuin lapsi on olemassa. Puhe on halpaa, mutta oletus on kuitenkin että lupaukset pidetään. Vätykset eivät sitten pidä ja joutavat luiskaan.
Ja äidit ovat tietenkin aina hyviä, niinhän se oikeuslaitoskin päättää. Tässähän se nyky-yhteiskunta pähkinänkuoressa: nainen ja vähemmistöt hyvä ja jalustalle nostettava, valkoinen mies paha ja potkittava.
Mihin perustat yleistyksesi? Jotenkin surullista, että täällä huudetaan miesvihaa, jota itse lietsotaan ja paisutellaan. Ei ole naisten vika, että joku mies itse sitä täällä viljelee.
Perustan yleistykseni feministien, jota tässäkin langassa on lähes kaikki naiset julistaneet kannattavansa, ulostuloihin, oikeuslaitoksen toimintaan ja jopa valtamedian asenneilmapiiriin.
Asenteellista, yleistävää mutua ovat perusteesi, eli yhtä tyhjän kanssa. Eipä yllätä.
Asenteellinen ja yleistävä on varmasti tuttua teille naisille. Eli ei varmaan teitä yllätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden vaatimukset on tavallaan kylläkin määritelty ja lapsen tilannetta seurataan jo neuvolasta alkaen. Eivät ne ole mitään äitien hatusta vedettyjä määräyksiä. Meillä on myös lastensuojelutyötä, ei kai se turhaa ole.
Tuntuu olevan huonot määritelmät ja vaatimukset, kun lapsilla ja nuorilla menee koko ajan vain huonommin vaikka kasvatus on koko ajan vapaampaa, rennompaa ja lapset enemmän huomioon ottavaa. Miten voi olla näin? Voisiko olla, että liika vapauskin kostautuu?
En usko, että se johtuu näistä määritelmistä ja vaatimuksista, vaan siitä etteivät ne toteudu kaikkien kohdalla. Elämä täällä on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenien saatossa. Kilpailu on kovaa jo nuoresta lähtien, koulut ja luokkakoot ovat paisuneet, erityislapset ovat oman onnensa nojassa muiden joukossa, huumeita saa helpommin kuin alkoholia, työtä on vaikea saada (ennen riitti, että osasit kävellä tehtaan portille) ja helppoja, suorittavia töitä ei ole. Oma lukunsa on päihdeongelmat kaikissa ikäluokissa, myös vanhempien kohdalla. Apua päihde- ja mielenterveysongelmiin on vaikeampi saada. Ylipäätään kaiken avun saaminen on vaikeutunut. Oma lukunsa on vielä pelit ja some, joiden käytön vahtimideen vanhemmilta pitäisi löytyä voimavaroja ja ymmärrystä.
Tämä on suoraa seurausta (feministi)naisten puskemasta arvoliberaalista yhteiskunnasta jossa kaikki sallitaan, mitään ei rajoiteta, mihinkään ei saa lapsia patistaa, niitä kuskataan joka paikkaan ja opetetaan laiskuus jo pienestä pitäen, töitä ei tarvitse tehdä jos ei jaksa, seksityötä ja itsensä myymistä normalisoidaan ja yritetään luoda mielikuvaa, että se on työtä siinä missä vaikkapa hoivatyö. Ja lisäksi kristinuskon moraaliset arvot on heitetty romukoppaan ja tilalle tuotu minäminä, seksivau, eli pinnallinen täysin degeneroitunut vasemmistolainen feministikulttuuri. Tää yhteiskunta on p*skottu ja nimenomaan naisten toimesta.
Ja ei, en ole edes kirkon jäsen mutta ymmärrän, että kristinuskon moraalisissa opeissa on paljon hyvää.
Miten väsynyttä paskaa kaataa kaikki yhteiskunnan ongelmat naisten niskaan, ihan kuin miehet olisivat täysin kyvyttömiä ja vastuuttomia päätöksenteossa.
Ei ihmiset tämän paremmin ennenkään ole voineet. Ainoa ero että asioista ei puhuttu eikä saanut mitään apua mihinkään. Painettiin pahkaansa, itse lääkittiin viinalla ja lopulta ratkaisuna itsemurha.
Että se siitä naisten syyllistämisestä taas. Hohhoijaa, varmaan on äitis vika sekin, jos housuus paskot.
Vähän on väsynyttä omasi tarinasikin.
Vielä vähän aikaa sitten nuoriso kyllä voi paremmin. Liikkui ja leikki ulkona. Vanhempia ja varsinkin opettajia kunnioitettiin. Käytöstavat ovat kadonneet johonkin. Syyt kai vanhemmissa (äiditkin kai lukeutuu näihin). Koulu oli muutenkin parempi paikka kuin tänä päivänä. Mielenterveysongelmat eivät olleet samalla tasolla kuin nyt. On aika naivia väittää, että lisääntyneet mielenterveysongelmat johtuisivat vaan siitä, että asioista on puhuttu enemmän.
Itsemurha tehdään yhä paljon ja apua ongelmiin ei ole tarjolla. Oli kenen vika tahansa. Tuskin naisetkaan tähän tilanteeseen täysin syyttömiä ovat? Eikö niitä istu hallituksessa ministereinä vaikka kuinka monta. Silti niitä miesten aiheuttamia ongelmia ei olla saatu korjattua.
Olin lapsi ja nuori 80,-ja 90-luvuilla ja ihan yhtä pilalla oli maailma silloinkin.
En tunnista tätä kuvausta liikkuvista, hyvinvoivista, kohteliaista lapsista, jotka kiltteinä ja kohteliaina kunnioittavat vanhempiaan ja opettajiaan.
Nuo nostalgiset horinat kuulostavat sellaisilta vanhoilta propaganda-filmien selostukselta, eikä sellaista maailmaa ole koskaan ollut.
Oikeasti 80,-ja 90-luvuillakin oli lapsia, jotka eivät liikkuneet, söivöt roskaruokaa, istuivat töllön ääressä ja jopa koneen ääressä.
Luokkakoot olivat isoja ja luokissa oli meno kuin eläintarhassa. Kiusaaminen oli yleistä ja todella raakaakin joskus.
Kodeissa oli ongelmia ihan kuin nytkin, väkivaltaisia, alkoholisteja, omien sodan läpikäyneiden vanhempiensa traumatisoimia vanhempia, jotka purkivat oman pahan olonsa lapsiinsa.
Työttömyyttä ja sitten juurettomuutta kun piti työn perässä lähteä peräkyliltä kaupunkeihin ja jopa Ruotsiin töihin. Kouluttamattomilla ihmisillä ei ollut keinoja, eikä kykyjä sopeutua ja tätä sopeutumattomuuttakin purettiin omiin lapsiin vuosikausia muuton jälkeen.
Mistään ei todellakaan puhuttu, eikä mitään käsitelty millään tasolla.
Todellakin nyt ovat monet asiat paremmalla tolalla kuin menneinä vuosikymmeninä.
Nämä vanhoja hyviä aikoja kaipailevat taitavat olla niitä ( miehiä), jotka haluaisivat pitää naiset hellan ja nyrkin välissä ja lapset hiljaisina huutamalla ja lyömällä.
Mutta herätys todellisuuteen, maailma on muuttunut ja muuttumassa. Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon ja nämäkin dinosaurukset ovat kokemassa saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti.
Loppupelissä se on lasun ratkaisu, riittääkö lapselle esim likaiset vaatteet, huono ilmapiiri kotona ja roskaruoka silloin tällöin.
Minua oikeasti kiinnostaisi, millainen lapsuus on ollut näillä joiden mielestä lapsi on lähinnä tavara joka voidaan laittaa kaappiin 10 vuodeksi ja unohtaa sinne, ilman mitään synttäreitä tai jouluja.
Onko heillä ollut yhtä huonot ja julmat vanhemmat, vai ovatko he vaan narsisteja joilla on ollut hyvä koti, mutta jotka eivät tajua että nyt olisi heidän vuoronsa olla se hyvä vanhempi, joka laittaa lasten edun omansa edelle? Mutta ei ne vastaa, larppaa vaan epäuskottavasti jotakin perhe-elämää, josta heillä ei selvästi ole hajuakaan.
Nuo mainitsemasi asiat ovat niitä jotka äiti määrittelee kaikkien puolesta. Äiti määrittelee milloin vaate on likainen, vaikak se ei kenenkään mjuun mielestä sitä vielä olisi. Äidin mukaan täytyy silti mennä, koska muuten hirveä huuto. Roskaruoka on myös äidin määritelmän vallassa, eli äiti määrää mikä on roskaruokaa, ja mitä ylipäätään saa syödä, sekä lapsi että mies. Huono ilmapiiri tulee tuosta kontrollihormonihirviöstä kotiin, ja senkin äiti määrittelee johtuvan siitä että isä ei tottele äitiä, joten isä pitää vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Sinäkö sen määrittelet tai joku toinen nainen, millainen isä saa olla?
Tätä mä juuri tarkoitinkin. Tässä onkin yksi syy siihen, miksi toiset miehet vaan saavat tarpeekseen asioista. Jos asiat aletaan määrittelemään naisen suulla, niin on turhaa ihmetellä, miksi mies ei sitä ja tätä.
Jotain aikuisten mielihaluja. Koskeeko tämä myös äitejä vai ainoastaan miehiä?
Näin. Oma exäni oli tällainen kuvatunlainen määräilijä/kontrolloija/käskyttäjä/raivoaja (ja on edelleen), nykyinen vaimo ei todellakaan ole. Hänellä on lapsi, minulla myös, yhteisiä ei ole. Kyllä se on siitä kumppanista kiinni miten elämä menee. Toisen kanssa voi onnistua aivan ilman riitaa ja huutoa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?
Noiden oireiden ilmantuessa olisi syytä käydä hyvinkin perinpohjainen keskustelu asioisa ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Minä ainakin toimisin niin, enkä jäisi ihmettelemään.
Jos tilanne on jo sellainen, että mies ei muka tunne omia lapsiaan, niin sitä on silloin kestänyt jo monta vuotta. Ihan liian monta. Kuka tämän on oikein mahdollistanut?
Ja ennen kuin alatte parjaamaan, niin olen nainen. Sellainen joka ei ymmärrä, miksi tilanteen annettaisiin mennä tuollaiseksi.
Älä larppaa naista, kun et ole. Mutta kerro nyt meille miten pakotetaan mies ottaamaan vastuuta lapsesta, jos mies ei sitä halua tehdä? Keskustelu ja nalkutus ainakaan ei toimi yhtään, erolla uhkailukin vain jos tosiaan toteuttaa uhkauksensa.
Kerro ihmeessä, ihan käytännön tekoina. Lapsen jättäminen isän kanssa kahden ainakaan ei toimi, tuloksena voi olla mies joka on jättänyt lapsen yksin ja ruokkimatta ja häipynyt joko fyysisesti sinne autotalliin ja jättänyt lapsen itkemään, tai laittanut peliluurit päähän ja lapsi itkee yksin naapurihuoneessa.
Oikeasti olisi Nobelin paikka, jos olisi toimiva keino pakottaa mieslapsi aikuistumaan.
Olisi nobelin paikka jos joku keksisi mitetn naiset saadaan olemaaan lisääntymättä tuollaisten kanssa. Hehän levittävät samaa perimää sitten omille pojilleen ja homma alkaa taas alusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Saako nainen olla "sellainen äiti kuin haluaa"? Vai jääkö hänen kontolleen kaikki työläs lapsen kanssa ja isi noukkii pullasta ne rusinat, jotka sattuu huvittamaan?
Näin varmaan jossain suhteessa tapahtuukin. Silloin kannattaa ehkä miettiä, onko kumppani sinulle juuri se oikea.
Eli jälkiaborttiko? Nainen kyllä pääsee eroon paskasta miehestä, mutta mistä lapsille uusi hyvä isä? Ne miehet on oikeasti kortilla, vapaana on just näitä mieslapsia joiden käsitys isyydestä on just joku sellainen, että ekan kerran lapsen kanssa jutellaankaan kun lapsi on 10 v.
Vahinko on jo tapahtunut lapsen kannalta, lapsuutta ei saa takaisin.
Lapsilla on sellainen isä kuin sinä olet heille valinnut. Et voi ottaa mitään uutta isää lapsille mistään. Noin ajattelee juuri tällainen kontrolloija, että isän voi poistaa ja ottaa jostain uuden ja sitten äiti määrää että nyt lapsilla on kivat tunteet. Olet jo tehnyt lapsiasi kohttaan vahingon, eikä sille enää voi mitään. Nyt kannat siitä vastuun.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies osallistuu kyllä jopa välillä oma-aloitteisesti mutta ärsyttää kun mun täytyy olla aina se joka huolehtii että asiat hoituu.
Pyysin miestä käymään apteekissa ostamassa panadolia varastoon. Samalla hän laittoi lapselle bebanthenia ja putkilo oli ihan lopussa. Mun mielestä vielä sanoin että voiko ostaa bebanthenia samalla lisää. No sai sitten käytyä apteekissa 5 päivää sen jälkeen kun ekan kerran sanoi että voi käydä, mutta toi vain panadolia. Ei kuulemma huomannut että se bebanthen oli myös loppu. Miten sitä ei huomaa jos puristaa tuubista tyyliin vikat?!
Hammaspesustakin täytyy joka kerta itse kysyä, muistitko pestä lasten hampaat, niin aamulla kuin illalla. Jos siis itse en ole pessyt niitä, tai olen vaikka illalla poissa kun lapset menee nukkumaan niin täytyy etukäteen muistuttaa muista pestä hampaat. Eikä siltikään välttämättä muista.
Sikäli pieniä juttuja mutta kun elämä alkaa olla päivittäin täynnä pieniä juttuja niin ei vaan jaksaisi huolehtia kaikesta. Ja jos en itse huolehdi niin sitten kukaan ei huolehdi. Jos en ole muistuttanut että meillä on lounas klo 11 (niin kuin joka päivä), täytyy tehdä ruoka valmiiksi, niin mies kävelee jääkaapille klo 11 ja alkaa ihmetellä että mitä nyt syötäisiin kun ei ole ruoka valmiina. Kalenteriin olen kirjoittanut kaikki menot, sanon vielä että lisäsin nyt tälle päivälle tämän menon, se vaikuttaa sinun elämääsi tavalla x. Sitten taas ihmetellään että mitä, mistä mä oisin voinut tietää että tänään on tämmöinen. No jos vaikka katsoisi sitä kalenteria keskellä taloa niin voisi nähdä.
Kiitos, helpotti kun sai valittaa.
Mun mies on ihan samanlainen, mutta en nyt sentään mennyt lisääntymään hänen kanssaan :D Kyllä tuollainen piirre tulee esiin jo tutustumisvaiheessa, ja silloin pitää joko ottaa tai jättää. tUlet huomaamaan että miehesi piirre siirtyy myös hänen pojalleen, ja sitten teillä on kaksi "oho, en mä huomannut"-henkilöä kotona, ja sinulla vain yhä enemmän muistettavaa. Jos siis lähdet tuohon puolesta tekemiseen.
Meillä mies tekee moneen kertaan asiat, ja käy kaupassa vaikka 3 kertaa kun unohti joka kerralla jotain, ja minä en puutu siihen. Jos mies on viimeinen joka tuli sisään illalla, niin kysyn häneltä kun hän pujahtaa peiton alle illalla että muistiko hän laittaa oven lukkoon, ja sitten hän nousee, kävelee alakertaan ja käy katsomassa onko ovi lukossa. Se on semmoista, eikä tuolle oikein mitään voi, hänellä vaan ajatukset menee ihan eri lailla ja asioita unohtuu jos ei heti tee. Päässä ei voi olla hänellä kuin 1 asia kerrallaan.
Tuen jonkin verran, ja jos asia on mulle tärkeä niin silloin kysyn ja huolehdin, muutoin saa olla.
Mutta että lapsia hänen kanssaan? Ei helkkarissa :D Miehellä on poika joka on samanlainen kuin isänsä. Isä huoleehtii tämän pojan asiat, minä en niihin puutu ollenkaan.
Ylisukupolvisista sotatraumoista puhutaan liian vähän. Sodasta ei ole vielä sataakaan vuotta. Muutaman artikkelin olen nähnyt ja isäni on viimein jotain puhunut haavoittuneen sotaveteraani-isän lapsena. Sota-aika vaikuttaa meihin yhä.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta. Näin siis siinäkin tapauksessa, että mies on itse alkujaan halunnut lapsia, osoittanut olevansa ihmisenä empaattinen ja elämänhallinta kunnossa.
Ei sanaakaan siitä miksi miehet kokevat lapset vieraiksi näiden synnyttyä ja mitä he voisivat sille itse tehdä.
Eikä sanaakaan siitä ett ämniehen käytöksen aiheuttaa se äiti itse. Ero on ainoa vaihtoehto, koska mikään määrä keskustelua ja terapiaa ei saa naista ymmärtämään omaa osuuttaan tapahtumiin. Siski ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti.
Loppupelissä se on lasun ratkaisu, riittääkö lapselle esim likaiset vaatteet, huono ilmapiiri kotona ja roskaruoka silloin tällöin.
Minua oikeasti kiinnostaisi, millainen lapsuus on ollut näillä joiden mielestä lapsi on lähinnä tavara joka voidaan laittaa kaappiin 10 vuodeksi ja unohtaa sinne, ilman mitään synttäreitä tai jouluja.
Onko heillä ollut yhtä huonot ja julmat vanhemmat, vai ovatko he vaan narsisteja joilla on ollut hyvä koti, mutta jotka eivät tajua että nyt olisi heidän vuoronsa olla se hyvä vanhempi, joka laittaa lasten edun omansa edelle? Mutta ei ne vastaa, larppaa vaan epäuskottavasti jotakin perhe-elämää, josta heillä ei selvästi ole hajuakaan.
Nuo mainitsemasi asiat ovat niitä jotka äiti määrittelee kaikkien puolesta. Äiti määrittelee milloin vaate on likainen, vaikak se ei kenenkään mjuun mielestä sitä vielä olisi. Äidin mukaan täytyy silti mennä, koska muuten hirveä huuto. Roskaruoka on myös äidin määritelmän vallassa, eli äiti määrää mikä on roskaruokaa, ja mitä ylipäätään saa syödä, sekä lapsi että mies. Huono ilmapiiri tulee tuosta kontrollihormonihirviöstä kotiin, ja senkin äiti määrittelee johtuvan siitä että isä ei tottele äitiä, joten isä pitää vaihtaa.
Tähän pikku tarina tältä aamulta.
Hain eilen tytön koulusta. Vaateet näytti siltä, että tyttö olis ollut maansiirtohommissa. Eipä siinä mitään, leikki on lasten työtä. Pesin vaateet ja laitoin kuivumaan. Äiti sitten sanoi, että huomenna voi panna toiset vaateet. Tämänkin olisin tajunnut ilman erillistä sanomista.
Aamulla sitten puettiin vaateet päälle ja äiti sitten kysyi, miksi ette laita niitä eilisiä vaateita (joo, ne oli kuivat)? Mitä tämmöisessä tilanteessa pitäisi sanoa vai pitäisikö vaan pitää turpansa kiinni? Minä en pitänyt.
Alue: Aihe vapaa
Ei kuulosta aikuisen miehen touhulta. Oletko tuollainen mieslapsi, joista tässäkin ketjussa on ollut puhetta?
PS: Osasitko tehdä popparisi ihan itse, vai huusitko äitimuorin apuun?