Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä

70-luvulle on turha haikailla. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Nyt olemme uusien haasteiden edessä. Some ja pelaaminen ovat mielestäni suuria ongelmia. Ne eivät tule katoamaan toivomalla, vaan vanhempien pitää pitää huolta etteivät lapset ja nuoret katoa niihin syövereihin, sen isänkin. Lasten ruutuaikaa pitää rajoittaa ja taistella yhä koukuttavammiksi tehtyjen pelien kanssa. Ei ole helppo rasti. Vanhemmuudessa on aivan erilaiset vaikeudet kuin ennen ja toisaalta myös odotukset. Ennen riitti, kun ne lapset pysyivät hengissä.

Työelämä on muuttunut tässä samalla kuormittavammaksi ja se luonnollisesti syö jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että se siitä naisten syyllistämisestä taas. Hohhoijaa, varmaan on äitis vika sekin, jos housuus paskot.

Eipä ole, koska minut on kasvatettu ottamaan vastuuta eikä syyttämään muita kaikesta, toisin kuin nykynuoret, varsinkin femahtaneet naiset. Siksi elätän itseni käymällä töissä, enkä vaadi muita tekemään ja maksamaan kaikkea puolestani. 

Ok ai kauhee kuinka feminismi voikin pelottaa.

Ei kai sen enepää kuin sovinismikaan?

Sovinismi = ylimielinen asenne ja ajattelu, jossa jotakin (maata, kansaa, sukupuolta) pidetään luonnostaan muita parempana.

Feminismi = sosiaalisista ja poliittisista liikkeistä sekä ideologioista koostuva kokonaisuus, joita yhdistää yhteinen päämäärä: saavuttaa poliittinen, taloudellinen, henkilökohtainen ja sosiaalinen seksuaalisten suuntautumisten sekä sukupuolten tasa-arvo.

Kyllä tuo sovinismi kuulostaa vastenmielisestä aatteelta. Tasa-arvoa vastaan minulla ei ole mitään.

Samaa mieltä tasa-arvosta. Siihen tulee pyrkiä.

Tämän päivän feminismissä ei kuitenkaan ole mitään, mikä oikeasti edistäisi tasa-arvoa. Ikävä juttu sinäänsä. Aate on syönyt itsensä.

Ylilyönnit ovat kuitenkin vain osa ilmiöstä.

Sovinismi taas ei ole koskaan pyrkinyt tasa-arvoon, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että se siitä naisten syyllistämisestä taas. Hohhoijaa, varmaan on äitis vika sekin, jos housuus paskot.

Eipä ole, koska minut on kasvatettu ottamaan vastuuta eikä syyttämään muita kaikesta, toisin kuin nykynuoret, varsinkin femahtaneet naiset. Siksi elätän itseni käymällä töissä, enkä vaadi muita tekemään ja maksamaan kaikkea puolestani. 

Ok ai kauhee kuinka feminismi voikin pelottaa.

Ei kai sen enepää kuin sovinismikaan?

Sovinismi = ylimielinen asenne ja ajattelu, jossa jotakin (maata, kansaa, sukupuolta) pidetään luonnostaan muita parempana.

Feminismi = sosiaalisista ja poliittisista liikkeistä sekä ideologioista koostuva kokonaisuus, joita yhdistää yhteinen päämäärä: saavuttaa poliittinen, taloudellinen, henkilökohtainen ja sosiaalinen seksuaalisten suuntautumisten sekä sukupuolten tasa-arvo.

Kyllä tuo sovinismi kuulostaa vastenmielisestä aatteelta. Tasa-arvoa vastaan minulla ei ole mitään.

Samaa mieltä tasa-arvosta. Siihen tulee pyrkiä.

Tämän päivän feminismissä ei kuitenkaan ole mitään, mikä oikeasti edistäisi tasa-arvoa. Ikävä juttu sinäänsä. Aate on syönyt itsensä.

Ylilyönnit ovat kuitenkin vain osa ilmiöstä.

Sovinismi taas ei ole koskaan pyrkinyt tasa-arvoon, päinvastoin.

Ylilyönnit ovat kuitenkin suurin osa osa ilmiöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...

Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?

Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?

Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.

Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.

Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.

Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.

100% totta.

Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.

Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.

Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta. 

Niin varmaan jotkut miehet ihan todella kokee tekevänsä osansa, kun vahtivat pyydettäessä vauvaa että vaimo saa käytyä suihkussa pikaisesti. Loppuajan voi viettää lepäillen tai harrastuksissa, kun sentään käy töissä ja toinen on vaan kotona. Ja kyllähän mies silloin viime kuussa imuroikin kerran, ja kesällä grillasi!

Naisilla onkin monesti tällaisia ajatuksia. Onko tuo omasta oikeasta elämästäsi vai ihan lonkalta heitettyä yleistystä?

Meilläkin nousi naisen toimesta tuollainen keskustelu esiin, kun hän luki netistä artikkelin meta-töistä ja niiden tekimisistä. Varsin feministinen artikkelili olikin. MInäkin tietysti luin sen. Nainen koki, että suurin osa kotitöistä ja näistä meta-töistä jää hänen vastuulleen. Minä olin tietysti asiasta eri mieltä, koska tunsin kyllä tehneeni oman osani.

Sanoin sitten, että laitetaan hommat paperille ylös ja jaetaan ne tasan puoliksi. Siihen paperiin kirjattiin myös niitä minun tekemiäni juttuja. Niitä, jotka naisilta monesti unohtuu. Ei ainoastaan naisen tekemiä.

Näin tehtiin ja miten kävikään. Minun vapaa-aikani lisääntyi. Nyt olisi paljon enemmän aikaa makoilla sohvalla. 

Anna esimerkkejä noista sinun tekemistä jutuista, jotka naiselta usein unohtuu. Kiinnostaisi kuulla.

T. Perheenäiti kerrostalosta

Osaa et niistä ymmärtäisi, koska elät kerrostalossa. Mutta yritän silti. Autoon liittyviä asioita täällä ei kannata mainita, kun ne ei teille kelpaa. Nehän voi aina teettää muualla. Samalla tavalla, kuin kodin siivouksenkin voi ulkoistaa. Rahalla selviää molemmista eikä omaa aikaa tarvitsisi niihin käyttää.

Sitten mä pääsääntöisesti hoidin kaupassa käynnit ja ruokien tekemisen. Tiedät kyllä kai, millaista hommaa se perheessä on? Onkin muuten helpottanut huomattavasti, kun nyt tarttee hoitaa tuo homma vain joka toinen viikko.

Siivotessani usein pesin myös saunan ja kylppärin kaakeleineen ja lasiseineen. Kalkkitarroja ei laseissa ollut. Tämä jäi naiselta aina huomaamatta.

Lisäksi mä olin aika hyvin kartalla lapsen vaatetilanteesta. Hoitelin lapsen fysioterapia jutut. Neuvolassakin käytiin joskus kahdestaan (tätähän miehen ei palstamammojen mukaan pitäisi kyetä tekemään). Synttärit ja muut juhlatilaisuudet suunniteltiin kimpassa. Meillä ei siis ollut sitä tilanne, mikä näyttää olevan 90% palstamammojen kotona.

Mä tiedän, että nämä jutut ei ole teille yhtään mitään. Mutta minun vapaa-aikani lisääntyi aika paljon, kun kaikki laitettiin oikeasti puoliksi. Kumppani olikin aika yllättynyt tilanteesta. 

Miten ihmeessä joltain jää huomaamatta, että joku käy kaupassa ja laittaa ruokaa?? Ei ole kovin uskottava tarina sulla. Tosin saunaa ei kyllä kannata viikottain pestä, joten jos joka siivouksen yhteydessä sen teit, niin ehkä et sitten kuitenkaan siivonnut kovin usein. Mekin tehtiin sellainen työnjakoexcel ja selvisi, että mulle menee kolme kertaa enemmän aikaa kotitöihin kuin miehellä. Mitään ei senkään jälkeen kuitenkaan tapahtunut asian suhteen.

Ehkä sun ukkos sitten siivoaa nopeammin. Ja kaikkihan tietää, että mies ei millään pysty samaan puhtaustasoon kuin nainen. Ei tartte erikseen asiaa mainita. Eikä myöskään kykene näkemään sitä näkymätöntä pölyä.

Puhtaampi koti, onnellisempi perhe. Eiku.

Joo, töissäkin voi kaiken tehdä hutiloiden. Saman palkan siitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että se siitä naisten syyllistämisestä taas. Hohhoijaa, varmaan on äitis vika sekin, jos housuus paskot.

Eipä ole, koska minut on kasvatettu ottamaan vastuuta eikä syyttämään muita kaikesta, toisin kuin nykynuoret, varsinkin femahtaneet naiset. Siksi elätän itseni käymällä töissä, enkä vaadi muita tekemään ja maksamaan kaikkea puolestani. 

Ok ai kauhee kuinka feminismi voikin pelottaa.

Ei kai sen enepää kuin sovinismikaan?

Sovinismi = ylimielinen asenne ja ajattelu, jossa jotakin (maata, kansaa, sukupuolta) pidetään luonnostaan muita parempana.

Feminismi = sosiaalisista ja poliittisista liikkeistä sekä ideologioista koostuva kokonaisuus, joita yhdistää yhteinen päämäärä: saavuttaa poliittinen, taloudellinen, henkilökohtainen ja sosiaalinen seksuaalisten suuntautumisten sekä sukupuolten tasa-arvo.

Kyllä tuo sovinismi kuulostaa vastenmielisestä aatteelta. Tasa-arvoa vastaan minulla ei ole mitään.

Samaa mieltä tasa-arvosta. Siihen tulee pyrkiä.

Tämän päivän feminismissä ei kuitenkaan ole mitään, mikä oikeasti edistäisi tasa-arvoa. Ikävä juttu sinäänsä. Aate on syönyt itsensä.

Ylilyönnit ovat kuitenkin vain osa ilmiöstä.

Sovinismi taas ei ole koskaan pyrkinyt tasa-arvoon, päinvastoin.

Kaikki täyspäiset miehet kyllä tietää mitä tasa-arvo meinaa. Ne jotka ei tajua, niitä ei feminismillä pelasteta. Feminismiä tuputtamalla kaikille, alkaa se täypäinenkin mies hiukan asiaa kyllästyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...

Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?

Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?

Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.

Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.

Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.

Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.

100% totta.

Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.

Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.

Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta. 

Niin varmaan jotkut miehet ihan todella kokee tekevänsä osansa, kun vahtivat pyydettäessä vauvaa että vaimo saa käytyä suihkussa pikaisesti. Loppuajan voi viettää lepäillen tai harrastuksissa, kun sentään käy töissä ja toinen on vaan kotona. Ja kyllähän mies silloin viime kuussa imuroikin kerran, ja kesällä grillasi!

Naisilla onkin monesti tällaisia ajatuksia. Onko tuo omasta oikeasta elämästäsi vai ihan lonkalta heitettyä yleistystä?

Meilläkin nousi naisen toimesta tuollainen keskustelu esiin, kun hän luki netistä artikkelin meta-töistä ja niiden tekimisistä. Varsin feministinen artikkelili olikin. MInäkin tietysti luin sen. Nainen koki, että suurin osa kotitöistä ja näistä meta-töistä jää hänen vastuulleen. Minä olin tietysti asiasta eri mieltä, koska tunsin kyllä tehneeni oman osani.

Sanoin sitten, että laitetaan hommat paperille ylös ja jaetaan ne tasan puoliksi. Siihen paperiin kirjattiin myös niitä minun tekemiäni juttuja. Niitä, jotka naisilta monesti unohtuu. Ei ainoastaan naisen tekemiä.

Näin tehtiin ja miten kävikään. Minun vapaa-aikani lisääntyi. Nyt olisi paljon enemmän aikaa makoilla sohvalla. 

Anna esimerkkejä noista sinun tekemistä jutuista, jotka naiselta usein unohtuu. Kiinnostaisi kuulla.

T. Perheenäiti kerrostalosta

Osaa et niistä ymmärtäisi, koska elät kerrostalossa. Mutta yritän silti. Autoon liittyviä asioita täällä ei kannata mainita, kun ne ei teille kelpaa. Nehän voi aina teettää muualla. Samalla tavalla, kuin kodin siivouksenkin voi ulkoistaa. Rahalla selviää molemmista eikä omaa aikaa tarvitsisi niihin käyttää.

Sitten mä pääsääntöisesti hoidin kaupassa käynnit ja ruokien tekemisen. Tiedät kyllä kai, millaista hommaa se perheessä on? Onkin muuten helpottanut huomattavasti, kun nyt tarttee hoitaa tuo homma vain joka toinen viikko.

Siivotessani usein pesin myös saunan ja kylppärin kaakeleineen ja lasiseineen. Kalkkitarroja ei laseissa ollut. Tämä jäi naiselta aina huomaamatta.

Lisäksi mä olin aika hyvin kartalla lapsen vaatetilanteesta. Hoitelin lapsen fysioterapia jutut. Neuvolassakin käytiin joskus kahdestaan (tätähän miehen ei palstamammojen mukaan pitäisi kyetä tekemään). Synttärit ja muut juhlatilaisuudet suunniteltiin kimpassa. Meillä ei siis ollut sitä tilanne, mikä näyttää olevan 90% palstamammojen kotona.

Mä tiedän, että nämä jutut ei ole teille yhtään mitään. Mutta minun vapaa-aikani lisääntyi aika paljon, kun kaikki laitettiin oikeasti puoliksi. Kumppani olikin aika yllättynyt tilanteesta. 

Miten ihmeessä joltain jää huomaamatta, että joku käy kaupassa ja laittaa ruokaa?? Ei ole kovin uskottava tarina sulla. Tosin saunaa ei kyllä kannata viikottain pestä, joten jos joka siivouksen yhteydessä sen teit, niin ehkä et sitten kuitenkaan siivonnut kovin usein. Mekin tehtiin sellainen työnjakoexcel ja selvisi, että mulle menee kolme kertaa enemmän aikaa kotitöihin kuin miehellä. Mitään ei senkään jälkeen kuitenkaan tapahtunut asian suhteen.

Ehkä sun ukkos sitten siivoaa nopeammin. Ja kaikkihan tietää, että mies ei millään pysty samaan puhtaustasoon kuin nainen. Ei tartte erikseen asiaa mainita. Eikä myöskään kykene näkemään sitä näkymätöntä pölyä.

Puhtaampi koti, onnellisempi perhe. Eiku.

Joo, töissäkin voi kaiken tehdä hutiloiden. Saman palkan siitä saa.

En tiä, tuleeko tää sulle yllätyksenä, mutta kaikilla on semmonen työ-minä ja koti-minä. Sullakin.

Mitä se ukkosi saa kotitöistään palkkaa. Lienee syvällä palkkakuopssa, jos hommat kertyy sulle. Anna joskus porkkanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.

Kuten kirjoitin, niin tässä ei kylläkään ollut kyse vain juhlista vaan kaikesta perheen yhteisestä. Yhdessäolosta ja yhteisestä tekemisestä. Ja minun tyyli on aika rela. Sama mitä kuvasin vaikka lasten synttäriaamusta ja kakusta toistuu kun menemme vaikka perheenä järskille. Mies istuu sivussa eikä ole yhtään läsnä vaikka on näennäisesti paikalla, ei puhu mitään, ei ota itselleen jätskiä vaikka tykkää jätskistä ja minusta osoittaa koko olemassaolollaan, että ei osallistu yhteiseen, vaikka siis on paikalla.

Ap

Tuohan kuulostaa melkein henkiseltä väkivallalta. Millaisen kuvan lapsetkin saavat, että isä ei heistä juurikaan välitä eikä heidän seurassa halua olla. Ihan kamalaa! Kannattaisi mennä parisuhdeterapiaan, ja jos ei suostu tai sen avulla asiat parane niin ero, jo ihan lastenkin takia. Eihän tuollaista elämää voi elää vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.

Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.

Ei voi aina ajatella itsekkäästi mikä minulle sopii parhaiten! Täytyy ajatella muitakin ja muiden toiveita, jos on vielä perheenkin perustanut. Tekstisi kuvaa mitä suurinta itsekkyyttä, miehistä on tullut tällaisia munattomia luusereita, jotka eivät ota vastuuta asioista eivätkä osallistu perheen yhteisiin asioihin. Minä minä minä.... Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.

Kuten kirjoitin, niin tässä ei kylläkään ollut kyse vain juhlista vaan kaikesta perheen yhteisestä. Yhdessäolosta ja yhteisestä tekemisestä. Ja minun tyyli on aika rela. Sama mitä kuvasin vaikka lasten synttäriaamusta ja kakusta toistuu kun menemme vaikka perheenä järskille. Mies istuu sivussa eikä ole yhtään läsnä vaikka on näennäisesti paikalla, ei puhu mitään, ei ota itselleen jätskiä vaikka tykkää jätskistä ja minusta osoittaa koko olemassaolollaan, että ei osallistu yhteiseen, vaikka siis on paikalla.

Ap

Eihän tuollaista elämää voi elää vuosikausia.

Kyllä voi. Ja moni elääkin. Tässä ei ole mitään epäselvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.

Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.

Ei voi aina ajatella itsekkäästi mikä minulle sopii parhaiten! Täytyy ajatella muitakin ja muiden toiveita, jos on vielä perheenkin perustanut. Tekstisi kuvaa mitä suurinta itsekkyyttä, miehistä on tullut tällaisia munattomia luusereita, jotka eivät ota vastuuta asioista eivätkä osallistu perheen yhteisiin asioihin. Minä minä minä.... Säälittävää.

Mitä kun se mies ei haluaisi aina niitä juhlia. Ajatteleeko nainen silloin epäitsekkäästi, että okei. Ei nyt juhlita. Ei aina tarvitse.

Vai tuleeko se tänne valittamaan, kun miestä ei taaskaan juhlat kiinnosta? Ajatteleeko nainen silloin epäitsekkäästi vai itsekkäästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.

Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.

Ei voi aina ajatella itsekkäästi mikä minulle sopii parhaiten! Täytyy ajatella muitakin ja muiden toiveita, jos on vielä perheenkin perustanut. Tekstisi kuvaa mitä suurinta itsekkyyttä, miehistä on tullut tällaisia munattomia luusereita, jotka eivät ota vastuuta asioista eivätkä osallistu perheen yhteisiin asioihin. Minä minä minä.... Säälittävää.

Mitä kun se mies ei haluaisi aina niitä juhlia. Ajatteleeko nainen silloin epäitsekkäästi, että okei. Ei nyt juhlita. Ei aina tarvitse.

Vai tuleeko se tänne valittamaan, kun miestä ei taaskaan juhlat kiinnosta? Ajatteleeko nainen silloin epäitsekkäästi vai itsekkäästi?

Voi luoja. Nainen ajattelee niitä lapsia, joiden olemassaolo taas unohtui kommentoijalta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.

Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.

Sitten pitäisi tietysti jättytyä sinkuksi,jos ei tykkää yhtään seurasta.Jos haluaa perheen,voisi olettaa,että perheen seura kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että se siitä naisten syyllistämisestä taas. Hohhoijaa, varmaan on äitis vika sekin, jos housuus paskot.

Eipä ole, koska minut on kasvatettu ottamaan vastuuta eikä syyttämään muita kaikesta, toisin kuin nykynuoret, varsinkin femahtaneet naiset. Siksi elätän itseni käymällä töissä, enkä vaadi muita tekemään ja maksamaan kaikkea puolestani. 

Ok ai kauhee kuinka feminismi voikin pelottaa.

Ei kai sen enepää kuin sovinismikaan?

Sovinismi = ylimielinen asenne ja ajattelu, jossa jotakin (maata, kansaa, sukupuolta) pidetään luonnostaan muita parempana.

Feminismi = sosiaalisista ja poliittisista liikkeistä sekä ideologioista koostuva kokonaisuus, joita yhdistää yhteinen päämäärä: saavuttaa poliittinen, taloudellinen, henkilökohtainen ja sosiaalinen seksuaalisten suuntautumisten sekä sukupuolten tasa-arvo.

Kyllä tuo sovinismi kuulostaa vastenmielisestä aatteelta. Tasa-arvoa vastaan minulla ei ole mitään.

Samaa mieltä tasa-arvosta. Siihen tulee pyrkiä.

Tämän päivän feminismissä ei kuitenkaan ole mitään, mikä oikeasti edistäisi tasa-arvoa. Ikävä juttu sinäänsä. Aate on syönyt itsensä.

Ylilyönnit ovat kuitenkin vain osa ilmiöstä.

Sovinismi taas ei ole koskaan pyrkinyt tasa-arvoon, päinvastoin.

Ylilyönnit ovat kuitenkin suurin osa osa ilmiöstä.

Tai sitten sinä vain luulet niin, koska kiinnität huomiosi pelkästään niihin.

Feminismi on pyrkimystä tasa-arvoon, ei naisten (tai kenenkään muunkaan) ylivaltaan. Tähän valtaosa perusfeministeistä tähtää, siis todellakin valtaosa. Ääripäät, vaikka olisivat kuinka pieniä, ovat toki äänekkäitä ja näkyviä. Tyhmimmät sitten kuvittelevat, että ne ovat koko totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.

Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.

Ei voi aina ajatella itsekkäästi mikä minulle sopii parhaiten! Täytyy ajatella muitakin ja muiden toiveita, jos on vielä perheenkin perustanut. Tekstisi kuvaa mitä suurinta itsekkyyttä, miehistä on tullut tällaisia munattomia luusereita, jotka eivät ota vastuuta asioista eivätkä osallistu perheen yhteisiin asioihin. Minä minä minä.... Säälittävää.

Mitä kun se mies ei haluaisi aina niitä juhlia. Ajatteleeko nainen silloin epäitsekkäästi, että okei. Ei nyt juhlita. Ei aina tarvitse.

Vai tuleeko se tänne valittamaan, kun miestä ei taaskaan juhlat kiinnosta? Ajatteleeko nainen silloin epäitsekkäästi vai itsekkäästi?

Voi luoja. Nainen ajattelee niitä lapsia, joiden olemassaolo taas unohtui kommentoijalta.

Mutta kun se koskee kaikkia juhlia. Niin lasten synttäreitä, joulua, anopin synttäreitä ja ihan mitä kekkereitä vaan. Sinä puhut vaan niistä lasten synttäreistä. Ja kyllä, niihin isän kuuluu osallistua.

Mutta kuuluuko kaikkiin muihinkin vaikka ne ei oikein edes kiinnostaisi?

Pystytkö yhtään laajentamaan ajatusmaailmaasi? Vai ajatteletko itsekkäästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.

Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.

Ei voi aina ajatella itsekkäästi mikä minulle sopii parhaiten! Täytyy ajatella muitakin ja muiden toiveita, jos on vielä perheenkin perustanut. Tekstisi kuvaa mitä suurinta itsekkyyttä, miehistä on tullut tällaisia munattomia luusereita, jotka eivät ota vastuuta asioista eivätkä osallistu perheen yhteisiin asioihin. Minä minä minä.... Säälittävää.

Mitä kun se mies ei haluaisi aina niitä juhlia. Ajatteleeko nainen silloin epäitsekkäästi, että okei. Ei nyt juhlita. Ei aina tarvitse.

Vai tuleeko se tänne valittamaan, kun miestä ei taaskaan juhlat kiinnosta? Ajatteleeko nainen silloin epäitsekkäästi vai itsekkäästi?

Ajatteletko sinä niitä lapsia? Kun sinä et pidä jouluista, etkä synttäreistä, niin ei silloin niitä pidä lapsillekkaan järjestää. Jos on sinuisey keskenään, niin silloin voi sopia aikuisten kesken. Itse pidän juhlista. Jos mies ei niistä pitäisi, niin hän saisi olla rauhassa ja yksin ja itse järjestäisin juhlat- jossain muualla kuin kotona, ja miestä ei sinne kutsuttaisi. Hän saisi viettää sen ajan, kuten haluaa.

Aika moni mies ei kestä perhe-elämää ja lähtee,kun lapsia syntyy.Ei jotenkin osaa osallistua yhteiseen elämään ja onhan se paljon vaativampaa kuin sauna-illat poikien kanssa ja pitkään nukkuminen .Harmi jos ei osaa iloita seurasta ja lasten kasvun seuraamisesta.Onneksi suurin osa kasvaa ja poikien illat jäävät taakse,kehitytään ja kasvetaan ja halutaan muutakin kuin itsenäistä elämää.Perhe-elämä on antoisaa,mutta tiettyä kypsyyttä se vaatii eikä kaikille tietenkään sovi sama.Hyvä jos sen tiedostaa,ennenkuin perustaa perheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti. 

Kyllä niistä lapsen tarvitsemista asioista kerrotaan jo synnytyslaitoksella, neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa. Ne sisältävät kaiken nukkumisesta ruokailuun ja ulkoiluun ja tuhat muutakin asiaa.

Sinäkin todennäköisesti mietit jotain pipon väriä, kun tosiasiassa kyse on siinäkin siitä, että sininen pipo on ohut puuvillapipo ja punainen paksu villapipo. Sillä on väliä, onko lapsella kuuma vai kylmä, kun lapsi on puettu väärin.

Lapsi tarvitsee mitä tarvitsee. Ei siihen tarvita neuvolaa kertomaan muuta kuin äideille. Normi ihminen tajuaa kyllä että lapsi on ihminen ja tarvitsee sitä mitä ihminen tarvitsee.  Nuo ovat simppeleitä asioita, joista sinä naisena teet kokopäivätyön itsellesi, ja myös miehellesi, ja ujutat kaiken maailman kontrolloitavia aisoita noihin yksinkertaisiin asioihin, kuten silmääsi enemmän miellyttävät lakin värit, ja nämä ylimääräiset ovat sellaisia jotka mielestäsi ovat niitä mitä neuvolakin käskee tekemään. 

Eli sinun määräämälläsi tavalla, ei niin kuin oikein olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.

Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.

Ei voi aina ajatella itsekkäästi mikä minulle sopii parhaiten! Täytyy ajatella muitakin ja muiden toiveita, jos on vielä perheenkin perustanut. Tekstisi kuvaa mitä suurinta itsekkyyttä, miehistä on tullut tällaisia munattomia luusereita, jotka eivät ota vastuuta asioista eivätkä osallistu perheen yhteisiin asioihin. Minä minä minä.... Säälittävää.

Mitä kun se mies ei haluaisi aina niitä juhlia. Ajatteleeko nainen silloin epäitsekkäästi, että okei. Ei nyt juhlita. Ei aina tarvitse.

Vai tuleeko se tänne valittamaan, kun miestä ei taaskaan juhlat kiinnosta? Ajatteleeko nainen silloin epäitsekkäästi vai itsekkäästi?

Voi luoja. Nainen ajattelee niitä lapsia, joiden olemassaolo taas unohtui kommentoijalta.

Mutta kun se koskee kaikkia juhlia. Niin lasten synttäreitä, joulua, anopin synttäreitä ja ihan mitä kekkereitä vaan. Sinä puhut vaan niistä lasten synttäreistä. Ja kyllä, niihin isän kuuluu osallistua.

Mutta kuuluuko kaikkiin muihinkin vaikka ne ei oikein edes kiinnostaisi?

Pystytkö yhtään laajentamaan ajatusmaailmaasi? Vai ajatteletko itsekkäästi?

Avausessa esimerkkeinä olivat joulu ja lapsen synttärit. Anopin synttärit ja muut kekkerit revit omasta päästäsi. Niissä ei kai isän läsnäolo ole lapsen kannalta tarpeen, joten eiköhän se mies voi jäädä halutessaan kotiin jurottamaan. Juntin leimanhan siitä toki saa, mutta itseelleen se mies sen hankkii, joten sen kun hankkii.

Ps. En itsekään ole mikään juhlaihminen, mutta kohteliasuussyistä (ja miestäni ilahduttaakseni) osallistun hänen sukulaistensa juhliin. Samoin hän minun, vaikkei niistä nautikaan. Rakkaiden puolesta sitä tekee välillä juttuja, jotka eivät itsellä niin nappaa. Mutta ole sinä perheettömänä just niin juntti kuin haluat, ei kai se meille kenellekään muulle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti. 

Onhan se, jos isä ei ole viitsinyt ottaa selvää.

Ja vaikka olisikin. Äiti päättää minkälaisen isän lapsi tarvitsee ja siksi varmasti moni mies tunteekin riittämättömyyttä. Ketju lukkoon. 

Ei äiti niitä kasvatussuosituksia, pukeutumissuosituksia, vauvanhoitosuosituksia jne mitenkään itse keksi ja päätä, voi hyvä luoja miten typerä voikaan joku olla. Ja äiti tietysti toivoisi ettei tarvitsisi itse hoitaa kaikkea, ja jos haluaa olla semmoinen isä joka jättää kaiken tylsän äidille, niin kyllä siitä olisi syytä kertoa jo hyvissä ajoin ennakkoon vaimolle.

Ei pidä tehdä lapsia miesten kanssa jotka ovat tyhmiä. Mitä tämä kertoo naisesta joka silti niin tekee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti. 

Onhan se, jos isä ei ole viitsinyt ottaa selvää.

Ja vaikka olisikin. Äiti päättää minkälaisen isän lapsi tarvitsee ja siksi varmasti moni mies tunteekin riittämättömyyttä. Ketju lukkoon. 

Jos valittavana on lapsesta huolehtiva ja lapsen kanssa aikaa viettävä mies tai omat juttunsa etusijalle laittava mies, niin kumpi sinun mielestä on parempi isä?

No miksi sitten valitsit sen huonon? Peiliinkatsomisen paikka.