Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Vähän sama homma hiusten kanssa.
Te naiset varaatte kampaajan heti edellisen käynnin perään.
Me miehet kävellään parturiin kysymään olisiko nyt aikaa?
Ehkä sinäkin voisit kokeilla jotain muuta lähestymistapaa asiassa?
Miesten hiukset usein vain leikataan, jolloin aikaa menee max. puoli tuntia. Tällöin on mahdollista saada aika varaamatta. Värjäykseen ja leikkaukseen menee pari- kolme tuntia. Kampaajat eivät näitä tee ilman ajanvarausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.
Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta.
Niin varmaan jotkut miehet ihan todella kokee tekevänsä osansa, kun vahtivat pyydettäessä vauvaa että vaimo saa käytyä suihkussa pikaisesti. Loppuajan voi viettää lepäillen tai harrastuksissa, kun sentään käy töissä ja toinen on vaan kotona. Ja kyllähän mies silloin viime kuussa imuroikin kerran, ja kesällä grillasi!
Naisilla onkin monesti tällaisia ajatuksia. Onko tuo omasta oikeasta elämästäsi vai ihan lonkalta heitettyä yleistystä?
Meilläkin nousi naisen toimesta tuollainen keskustelu esiin, kun hän luki netistä artikkelin meta-töistä ja niiden tekimisistä. Varsin feministinen artikkelili olikin. MInäkin tietysti luin sen. Nainen koki, että suurin osa kotitöistä ja näistä meta-töistä jää hänen vastuulleen. Minä olin tietysti asiasta eri mieltä, koska tunsin kyllä tehneeni oman osani.
Sanoin sitten, että laitetaan hommat paperille ylös ja jaetaan ne tasan puoliksi. Siihen paperiin kirjattiin myös niitä minun tekemiäni juttuja. Niitä, jotka naisilta monesti unohtuu. Ei ainoastaan naisen tekemiä.
Näin tehtiin ja miten kävikään. Minun vapaa-aikani lisääntyi. Nyt olisi paljon enemmän aikaa makoilla sohvalla.
Niin asiaahan on ihan tutkittukin ja tulos oli, että naiset tekee enemmän kotitöitä (ja kyllä, myös se renkaanvaihto oli huomioitu). Ja tämä ei edes sisältänyt sitä ns metatöitä. Teidän perheessä ehkä on toisin, niin on meidänkin perheessä eikä ole mitenkään vaikea myöntää että kyllä se mies tekee vähintäänkin osansa (minulla on taas pitemmät työpäivät). Mutta ei se poista sitä että useimmiten tilanne on toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on kyllä omanlaisensa. Naiset änkyröi kun miehet on sikoja, laiskoja, vätyksiä, narsisteja yms ja silti perustatte perheet ja elätte näiden kultahippujen kanssa. Vuosien ihmettelyn jälkeen parisuhde kulminoituu sitten tänne palstalle omaksi avauksekseen, missä muut elämää kokeneet naisuhrit jakavat vinkkejään (jätä se).
Hyvä tiivistys asiasta. Kai täällä jotain vertaistukea haetaan omiin ja monesti itseaiheutettuihin ongelmiin. Kyllä miestenkin on ihan hyvä käydä näitä lukemassa. Ainakin nyt on tullut selväksi, että on kahdenlaisia naisia.
Niitä, jotka viheltävät pelin ajoissa poikki.
Niitä, jotka toivovat ja odottavat asioiden muuttuvan paremmiksi. Nämä jälkimmäiset ovat enemmistönä tässäkin ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti.
Kyllä niistä lapsen tarvitsemista asioista kerrotaan jo synnytyslaitoksella, neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa. Ne sisältävät kaiken nukkumisesta ruokailuun ja ulkoiluun ja tuhat muutakin asiaa.
Sinäkin todennäköisesti mietit jotain pipon väriä, kun tosiasiassa kyse on siinäkin siitä, että sininen pipo on ohut puuvillapipo ja punainen paksu villapipo. Sillä on väliä, onko lapsella kuuma vai kylmä, kun lapsi on puettu väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti.
Onhan se, jos isä ei ole viitsinyt ottaa selvää.
Ja vaikka olisikin. Äiti päättää minkälaisen isän lapsi tarvitsee ja siksi varmasti moni mies tunteekin riittämättömyyttä. Ketju lukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan lähes kaikkia juhlia. Enkä ole mies.
Näin juuri, ja minä olen mies.
Miksi ap järjestät niitä synttäreitä ym 'juhlia' ylipäätään. Ei minulla ollut (enkä muista sisarillani enkä veljillänikään olleen) mitään synttäreitä lapsena, enkä koe jääneeni siinä mistään paitsi. - Eräs sukulaiseni taitaa järjestää noita nimipäivä- ja synttärijuttuja ja aina kun siitä kuulenkaan niin asia tuntuu oudolta sekä tunnen ikäänkuin jonkinlaista ahdistavaa pahoinvointia vaikkei minun onneksi tarvitse mitenkään olla osallisena. - Pyrin myös välttelemään vierailuja paikoissa joissa heti tarjoillaan jotain pötyä pöutään.
Minulla on yksi ystävä jolle ei järjestetty lapsena synttärijuhlia ja hän kyllä kokee jääneensä paitsi. Ei koskaan saanut olla keskipisteenä ja kokea itseään tärkeäksi, se on vaikuttanut itsetuntoon kyllä. Luulen että tuo juhlien vihaaminenkin on tosiaan jostain lapsuustraumasta johtuvaa, ei mikään sukupuolikysymys. Useimmat miehet kuitenkin ihan tykkää juhlista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:
Syyllistämistä kirjoitti:
Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.
Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,
niin ei tee mitään.
Masentunut.Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.
Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,
jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.
Juurikin näin !
Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !
Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.
Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.
Pätenee tämän ketjun mollaaviin miehiinkin, myös sinuun?
Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Miksi sitten näin?
Koska parisuhteeni on kestänyt jo yli 20 vuotta.
Hoidan oman osani kotitöistä.
Olen hoitanut osani lapsen kasvatuksesta ja paikalla olemisesta.
Kohtelen perheenjäseniäni kunnioituksella, koska he ovat elämäni tärkein asia.
Olen sellainen kunnon ja kunniallinen mies.
Siksi minulla on varaa mollata näitä vauvamammoja ja naureskella heidän tarinoilleen ihan niin paljon kuin haluan. Omaa puolisoani sensijaan en hauku.
Kaltaisiasi mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Teillä ei ole naista. Ainakaan enää. Ja siksi soittatte suutanne, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki naiset on paskoja. Miehissä ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Teidän juttunne ovat yhtä todellista kuin reality show, jota seuraatte.
Yrittäisit nyt edes hiukan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti.
Onhan se, jos isä ei ole viitsinyt ottaa selvää.
Ja vaikka olisikin. Äiti päättää minkälaisen isän lapsi tarvitsee ja siksi varmasti moni mies tunteekin riittämättömyyttä. Ketju lukkoon.
Ei äiti niitä kasvatussuosituksia, pukeutumissuosituksia, vauvanhoitosuosituksia jne mitenkään itse keksi ja päätä, voi hyvä luoja miten typerä voikaan joku olla. Ja äiti tietysti toivoisi ettei tarvitsisi itse hoitaa kaikkea, ja jos haluaa olla semmoinen isä joka jättää kaiken tylsän äidille, niin kyllä siitä olisi syytä kertoa jo hyvissä ajoin ennakkoon vaimolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti.
Onhan se, jos isä ei ole viitsinyt ottaa selvää.
Ja vaikka olisikin. Äiti päättää minkälaisen isän lapsi tarvitsee ja siksi varmasti moni mies tunteekin riittämättömyyttä. Ketju lukkoon.
Jos valittavana on lapsesta huolehtiva ja lapsen kanssa aikaa viettävä mies tai omat juttunsa etusijalle laittava mies, niin kumpi sinun mielestä on parempi isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Kyllä siinä vauvan tullessa taloon on aika paljon muutakin hoidettavaa ja muistettavaa, kuin se neuvola klo 14 (eikä mies sitä voi hoitaa, kun naisellehan se on jo tuttu paikka ja mies on sitä paitsi töissäkin). Ei siinä mitään muutosta tapahdu yhdessä yössä, muuta kuin tosiaan se, että perheeseen tulee yhden aikuisen työpanoksen vaativa pieni ihminen. Jos jako menee niin, että toinen käy töissä ja toinen huolehtii sen pienen ihmisen tarpeet (näinhän se on ihan luonnollista), tilanne pikkuhiljaa luisuu siihen että toinen tietää mitä se pieni tarvitsee ja tuntee lapsen, toinen ei. Ja samalla monet muutkin kodin asiat luisuu toiselle " kun olet kotona ja sinulla on aikaa". Ja kas kummaa, toinen onkin ulkokehällä perheestä ja pikkuhiljaa passivoituu. Jotkut antaa sen tapahtua, sekä naiset että miehet, jotkut ei. Ja vaikuttaahan siihen se millaisia malleja on lapsuudenkodista saanut, joillain nousee lapsuustraumatkin pintaan mikä voi vaikuttaa.
Joo ei. Mies ei voi hoitaa neuvolaa, kun se on vieras paikka...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Ja se mitä lapsi tarvitsee, on tietenkin äidin päätös. Luonnollisesti.
Loppupelissä se on lasun ratkaisu, riittääkö lapselle esim likaiset vaatteet, huono ilmapiiri kotona ja roskaruoka silloin tällöin.
Minua oikeasti kiinnostaisi, millainen lapsuus on ollut näillä joiden mielestä lapsi on lähinnä tavara joka voidaan laittaa kaappiin 10 vuodeksi ja unohtaa sinne, ilman mitään synttäreitä tai jouluja.
Onko heillä ollut yhtä huonot ja julmat vanhemmat, vai ovatko he vaan narsisteja joilla on ollut hyvä koti, mutta jotka eivät tajua että nyt olisi heidän vuoronsa olla se hyvä vanhempi, joka laittaa lasten edun omansa edelle? Mutta ei ne vastaa, larppaa vaan epäuskottavasti jotakin perhe-elämää, josta heillä ei selvästi ole hajuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:
Syyllistämistä kirjoitti:
Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.
Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,
niin ei tee mitään.
Masentunut.Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.
Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,
jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.
Juurikin näin !
Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !
Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.
Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.
Hyviä miehiä on valtavasti. Sitten taas on ne miehet, joita oma jälkikasvu ei kiinnosta, ja he ovat surun ja pettymyksen aihe sekä puolisoille että lapsille.
Höpsis, ne on ihan hyviä miehiä ja isiä kun vaimon tilalle tulee toinen nainen, sellainen joka ei ole mennyt pilalle lasten saannin myötä.
Tässä on muuten hippunen totuutta mukana.
Oletettavasti se uusi nainen on lapseton noissa teidän kuvitelmissa. Lapsettomat naiset nyt ei ihan ensimmäisenä ole jonossa, kun lapsia hankkinut, eronnut mies etsii uutta naista. Jos nainen sellaiseen haksahtaakin, niin aika äkkiä selviää, että mies yrittää nakittaa lastensa hoidon naiselle.
Ehkä tämä on sun omasta elämästäsi. Tuskinpa voit puhua muiden puolesta.
Nyt en ymmärrä kommenttiasi. Tarkoitatko, että mies voi kuitenkin ottaa seuraavaksi naisen, jolla on lapsia? Tuohan on kiva uutinen. Vai tarkoitatko, että mies hoitaa omat lapsensa niin, että uuden naisen ei tarvitse siihen hommaan ryhtyä? Silloin eron syy ei ainakaan ole se, että mies on ulkoistanut itsensä perheen arjesta vaan jotain ihan muuta.
Sille en voi mitään, jos et ymmärrä.
Mies voi ottaa seuraavan naisen, jolla on jo lapsia. Oikeassa elämässä näinkin tapahtuu. Mies voi hoitaa omat lapsensa. Tätäkin tapahtuu oikeassa elämässä. Monesti uusi nainen silti haluaa jollain tavalla osallistua lasten elämään. Tätäkin tapahtuu oikeassa elämässä.
Syy eroon voi todellakin olla ihan jotain muuta kuin perheen arki. Tätäkin tapahtuu oikeassa elämässä.
Millaista on sinun oikea elämäsi? Tynnyrissä se ainakin tuntuu tapahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Loppupelissä se on lasun ratkaisu, riittääkö lapselle esim likaiset vaatteet, huono ilmapiiri kotona ja roskaruoka silloin tällöin.
Kyllä tuo nyt kuulostaa jo lasun paikalta, lapsi huostaan vain tuollaiselta äidiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?
Noiden oireiden ilmantuessa olisi syytä käydä hyvinkin perinpohjainen keskustelu asioisa ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Minä ainakin toimisin niin, enkä jäisi ihmettelemään.
Jos tilanne on jo sellainen, että mies ei muka tunne omia lapsiaan, niin sitä on silloin kestänyt jo monta vuotta. Ihan liian monta. Kuka tämän on oikein mahdollistanut?
Ja ennen kuin alatte parjaamaan, niin olen nainen. Sellainen joka ei ymmärrä, miksi tilanteen annettaisiin mennä tuollaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on kyllä omanlaisensa. Naiset änkyröi kun miehet on sikoja, laiskoja, vätyksiä, narsisteja yms ja silti perustatte perheet ja elätte näiden kultahippujen kanssa. Vuosien ihmettelyn jälkeen parisuhde kulminoituu sitten tänne palstalle omaksi avauksekseen, missä muut elämää kokeneet naisuhrit jakavat vinkkejään (jätä se).
Niin, usko tai älä, tässä maassa on monia naisia jotka ovat huonossa parisuhteessa ja kaipaavat vertaistukea. Monia naisia joilla ei ehkä ole käsitystä millainen olisi normaali parisuhde, ja millaista käytöstä toiselta kannattaa sietää. Kaikilla kun ei ole vaikka sieltä lapsuuden perheestä saatua tasapainoisen parisuhteen mallia. Ja he hakevat neuvoja ja vertaistukea täältä palstalta anonyymisti. Onhan täällä toisinaan miehiäkin ihmettelemässä vaimonsa touhuja, mutta kyllähän tämä enemmän naisten palstaksi on profiloitunut.
Kaikilla on kuitenkin omat aivot, joilla ajatella.
Jos ei kykene tajuamaan, minkälainen suhde on hyvä ja minkälainen ei, niin silloin ei mikään vertaistuki kyllä asiassa auta. No jokainen elää elämäänsä omalla tavallaan. Mulla sitä ei riitä tuhlattavaksi saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.
Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta.
Niin varmaan jotkut miehet ihan todella kokee tekevänsä osansa, kun vahtivat pyydettäessä vauvaa että vaimo saa käytyä suihkussa pikaisesti. Loppuajan voi viettää lepäillen tai harrastuksissa, kun sentään käy töissä ja toinen on vaan kotona. Ja kyllähän mies silloin viime kuussa imuroikin kerran, ja kesällä grillasi!
Naisilla onkin monesti tällaisia ajatuksia. Onko tuo omasta oikeasta elämästäsi vai ihan lonkalta heitettyä yleistystä?
Meilläkin nousi naisen toimesta tuollainen keskustelu esiin, kun hän luki netistä artikkelin meta-töistä ja niiden tekimisistä. Varsin feministinen artikkelili olikin. MInäkin tietysti luin sen. Nainen koki, että suurin osa kotitöistä ja näistä meta-töistä jää hänen vastuulleen. Minä olin tietysti asiasta eri mieltä, koska tunsin kyllä tehneeni oman osani.
Sanoin sitten, että laitetaan hommat paperille ylös ja jaetaan ne tasan puoliksi. Siihen paperiin kirjattiin myös niitä minun tekemiäni juttuja. Niitä, jotka naisilta monesti unohtuu. Ei ainoastaan naisen tekemiä.
Näin tehtiin ja miten kävikään. Minun vapaa-aikani lisääntyi. Nyt olisi paljon enemmän aikaa makoilla sohvalla.
Anna esimerkkejä noista sinun tekemistä jutuista, jotka naiselta usein unohtuu. Kiinnostaisi kuulla.
T. Perheenäiti kerrostalosta
Ei se vastaa, koska tuo kirjoittamansa ei ollut totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
Sinäkö sen määrittelet tai joku toinen nainen, millainen isä saa olla?
Tätä mä juuri tarkoitinkin. Tässä onkin yksi syy siihen, miksi toiset miehet vaan saavat tarpeekseen asioista. Jos asiat aletaan määrittelemään naisen suulla, niin on turhaa ihmetellä, miksi mies ei sitä ja tätä.
Jotain aikuisten mielihaluja. Koskeeko tämä myös äitejä vai ainoastaan miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?
Noiden oireiden ilmantuessa olisi syytä käydä hyvinkin perinpohjainen keskustelu asioisa ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Minä ainakin toimisin niin, enkä jäisi ihmettelemään.
Jos tilanne on jo sellainen, että mies ei muka tunne omia lapsiaan, niin sitä on silloin kestänyt jo monta vuotta. Ihan liian monta. Kuka tämän on oikein mahdollistanut?
Ja ennen kuin alatte parjaamaan, niin olen nainen. Sellainen joka ei ymmärrä, miksi tilanteen annettaisiin mennä tuollaiseksi.
Jännää, että lopullinen vastuu perheestä on tämän palstan mukaan aina äidillä. Jos seuraa tämän keskustelun ohjeita voisi summata seuraavasti
Äidin pitää sekä tehdä ne hommat, jotka muuten jäävät lapsen kanssa tekemättä, mutta sen lisäksi hänen pitää:
-Valistaa miestä siitä, mitä lapsen hankkiminen tarkoittaa. Mieshän ei tätä muuten tiedä.
-Motivoida miestä oikealla tavalla osallistumaan. Jos sanoo väärällä tavalla, niin sitten ei mies tee mitään.
-Mielellään olla ihan samanlainen ihminen kuin ennen lapsen saamista, vaikka elämäntilanne on aivan eri.
-Huolehtia lapsesta 10-vuotiaaksi, koska sitä nuoremmat ei ole miehelle tarpeeksi kiinnostavia
-Antaa miehen olla sellainen isä kuin haluaa. Mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan vastuiden jakamisesta
-Jos näistä huolimatta kaikki lapsenhoito jää naisen tehtäväksi,se on hänen syynsä, koska hän on mahdollistanut sen.
-Osallistumattomasta miehestä olisi pitänyt erota jo. Toisaalta sekin on väärin, kun naiset hajottaa perheet.
Mielestäni se ongelma tässä keskustelussa on, että nainen on ainoa, jolta odotetaan perheasioissa tietoisia päätöksiä. Miehille asiat ikään kuin vain tapahtuu, eikä heitä pidetä aktiivisina toimijoina, joilta voi odottaa aikuisen vastuita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Vähän sama homma hiusten kanssa.
Te naiset varaatte kampaajan heti edellisen käynnin perään.
Me miehet kävellään parturiin kysymään olisiko nyt aikaa?
Ehkä sinäkin voisit kokeilla jotain muuta lähestymistapaa asiassa?
Kyse on kahdesta eri asiasta, käytännössä kahdesta eri palvelusta. Jos saan tänään idean, että hei pitäisi käydä kampaajalla, vakiopaikassani on seuraava vapaa aika n. 6 viikon päästä. Joudun siis odottamaan sen tai soittelemaan ympäri kampaamoja olisiko jollakulla aikaa tänään. Ja jos on, riskeeraan vieraan kampaajan kanssa sen että lopputulos ei miellytä tai on jopa katastrofi (kokemusta on, hiukseni on pilattu täysin - viiden vuoden kasvatus meni töysin hukkaan).
Osan asioista voi hoitaa vaikka saman päivänä mahdollisimman vähällä vaivalla. Osaa ei.
Ja sinä päätät kaikkien perheenjäsenten puolesta mitkä nämä asiat ovat.
No asun onnellisesti yksin, mutta esim siskoni perhettä seuratessa - ongelma on siinä että hänen miehensä mukaan kaikki on miehen parturikäyntiä vastaavaa.
Jos lapsi haluaa vaikka Spiderman-kakun synttäreilleen, ko. miehen mukaan sen tilaaminen etukäteen on turhaa naisten hössötystä. Kai sellaisen nyt saman päivän aamuna saa Prisma-reissulta? Ei saa. Kakun tilaaminen etukäteen ei ole sitä että nainen päättää että kakku pitää tilata etukäteen, vaan sitä että kakkua ei saa ollenkaan jos ei sitä tilaa etukäteen! Ei tämä ole kenenkään päätettävissä, varsinkaan vain siksi että nainen haluaisi kiusata miestä.
Ja ylipäätään koko synttäreitä ei lapselle tulisi, jos tämä mies olisi niistä vastuussa, koska ketään ei kutsuttaisi eikä mitään tarjoiluja suunniteltaisi ja - mikä tärkeintä - lapselta ei kysyttäisi mitä HÄN haluaa.
Onnea onnistuneesta kumppanin valinnasta!
Näin juuri, ja minä olen mies.
Miksi ap järjestät niitä synttäreitä ym 'juhlia' ylipäätään. Ei minulla ollut (enkä muista sisarillani enkä veljillänikään olleen) mitään synttäreitä lapsena, enkä koe jääneeni siinä mistään paitsi. - Eräs sukulaiseni taitaa järjestää noita nimipäivä- ja synttärijuttuja ja aina kun siitä kuulenkaan niin asia tuntuu oudolta sekä tunnen ikäänkuin jonkinlaista ahdistavaa pahoinvointia vaikkei minun onneksi tarvitse mitenkään olla osallisena. - Pyrin myös välttelemään vierailuja paikoissa joissa heti tarjoillaan jotain pötyä pöutään.