Mitä koirarotua suosittelette
Noin viisikymppisellä 15-vuotiaan lapsen vanhemmalle. Asuntona kolmio kaupungissa. Koiria ollut lapsuudesta asti, omina terreristä rescue-koiran kautta saksanpaimenkoiraan. Kaikki kanssa meni hyvin koko näiden eliniän ajan.
Harkinnassa oli aiemmin bullterrieri, mutta olen luopunut ajatuksesta näiden kaikkien koirahyöykkäysten vuoksi. En halua koiraa, jolla voi napsahtaa, ja tämä tappaa toisen koiran. Koira saa olla suhtaktiivinen, tykkään tehdä pidempiäkin lenkkejä metsässä. Koulutettavuuden ei tarvi olla helpoin mahdollinen, mutta ei turhan haastavakaan. Koko mielellään keskikokoinen, ehkä 15-35kg painoltaan. Turkin hoidettavuudella ei niin väliä. Mieluiten vähähaukkuinen kerrostalossa asumisen vuoksi. Vahtivietillä ei niin väliä. Metsästysviettiä ei saisi olla.
Tiedän, ettei näin koiraa valita, mutta ajattelin jos tätä kautta tulisi uusia ideoita. Edellisen koiran poismenoata on nyt kaksi vuotta, koen että nyt olisi aika uudelle koiralle. Olen vastuuntuntoinen koiranomistaja, ja panostan koiran tapakoulutukseen.
Kommentit (1103)
Eikös hollannin paimenkoira ole vähän kuin malinois, vaativa rotu?
Komodor, kiltti helppo kouluttaa, tulee toimeen kaikkien kanssa.
Kokonsa puolesta helppo ottaa mukaan. Soveltuu myös kaupunkiin ja mm. kerrostaloon on hiljainen eikä häiriinny yksin ollessaan ulkopuolista äänistä kun ei ole vahti viettiä.
Kerrostalossa kahden kultaisen noutajan kanssa asuneensa en ottaisi mitään pidempikarvaista kurankerääjää . Ne pitää aina kurakeleillä pestä tai muutoin hiekkaa (on sen kuivuessa) koko kämppä täynnä ja sitä oli, ja karvaa.... okt:ssa menettelee jos pesuhuoneeseen on suora yhteys ulkoa. Joku sileäkarvainen ja hiljainen.
Säynätsalo kirjoitti:
Komodor, kiltti helppo kouluttaa, tulee toimeen kaikkien kanssa.
Kokonsa puolesta helppo ottaa mukaan. Soveltuu myös kaupunkiin ja mm. kerrostaloon on hiljainen eikä häiriinny yksin ollessaan ulkopuolista äänistä kun ei ole vahti viettiä.
Taisi olla sarkasmia, komondor on iso koira. Turkki on kunnon moppi.
Näissä keskusteluissa ehdotetaan aina samoja rotuja. On niitä muitakin esim ihana nalle Kessu, Keeshond, hollanninpystykorva. Kilttiluonteisia, tykkäävät kovasti ihmisistä, kovin miellyttämisenhaluisia, ei riistaviettiä, herkuilla motivoitavissa hyvin, agilityssä pärjäävät. Pienempi kuin Eurasier mutta koiran kokoinen kuitenkin. Sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi.
Karvanlähtö 2 krt vuodessa muuten ei niin irtoa ekä tarvitse juurikaan huoltaa. Hylkii likaa, riittää kun harjaa silloin tällöin. Muutaman kerran vuodessa pesee. Jaksaa pitkiä lenkkejä mutta tyytyy vähempäänkin. Parveke ainakin kerrostalossa olisi hyvä olla kun tykkää siellä välillä matkoilla. Muuten ihmisten seurassa haluaa olla, ei mikään pihakoira. Vähän kuin lapinkoira.
En mitään, koiria on aivan liikaa täällä. Olen joutunut kerran koiran puremaksi, joten en halua lähelleni louskuttavaa, vierasta koiraa kaupungilla. Myös kakkakasat, huonosti koulutetut rakit, ilman hihnaa ulkoiluttaminen ja metriset flexit ärsyttävät. Säätäisipä tuleva hallitus kunnon ylellisyysveron koiranruoille ja -tarvikkeille, tai mikä parempaa, ison koiraveron.
Vierailija kirjoitti:
Säynätsalo kirjoitti:
Komodor, kiltti helppo kouluttaa, tulee toimeen kaikkien kanssa.
Kokonsa puolesta helppo ottaa mukaan. Soveltuu myös kaupunkiin ja mm. kerrostaloon on hiljainen eikä häiriinny yksin ollessaan ulkopuolista äänistä kun ei ole vahti viettiä.Taisi olla sarkasmia, komondor on iso koira. Turkki on kunnon moppi.
Ei suinkaan. Komodorin varaani, kiltti helppo kouluttaa, tulee toimeen kaikkien kanssa mutta hampaat järkyttävän terävät ja myös se myrkyllinen lima kannattaa huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt turkki vai pitkä? Jaksatko trimmata tai pestä?
Musta mopsi olisi söpö, mutta se on sulle liian pieni ja kaippa liian sairaita nykyään.
Vinttikoirat (ne keskikokoiset) on vähähaukkuisia ja seurallisia.
Shiba inulla on luonnetta, eikä hauku plus on söpö kun pehmolelu. Itse ehkä ottaisin sen.
Meillä on ollut kolme vinttikoiraa. Ensin otettiin nuori poika, joka ei tullut kasvattajan vanhimman uroksen kanssa toimeen. Murrosikä ilmeisesti aiheutti rajattomuutta. Meille muutettuaan uikutti päivät, jos oltiin poissa. Usein koko väki oli poissa vain muutaman tunnin päivässä, kun alakoulussa olleet lapset tuli niin aikaisin kotiin.
Me otettiin nuorelle pojalle kaveriksi tyttöpentu. Uikutus loppui siihen ihan heti. Usein nukkuivat kiinni toisissaan päikkäreitä. Mutta haukkuivat porukalla, jos jotain outoa ääntä kuului, esim. ohi ajava auto tai ikkunan takaa kulkeva koiranulkoiluttaja tai katolta putoava lumi jne.
Kolmas vinttikoira tuli meille säälistä. Sen meidän pojan sisko oli muuttanut vanhan rouvan luo pentuna ja vanha rouva halvaantui ja tarjosi takaisin kasvattajalle. Kasvattaja laittoi meille viestiä, voidaanko edes pieneksi hetkeksi ottaa se koira hoitoon, kun kasvattajalla oli kahdet pennut samaan aikaan. Ei oikein hyvä aika tulla ns. kriisitilanteessa hoitoon. Niin se tytteli muutti meille. Poika oli onneksi ehditty leikata eli kastroida.
Hyvin meillä meni. Ja vinttikoirat osaavat muuten todellakin haukkua, jos niitä on kolme laumassa.
Meillä ei ole enää yhtään vinttikoiraa jäljellä. Tytöt eli 9- ja 11-vuotiaaksi ja poika täytti samalla viikolla 10 v., kun lähti yhtäkkiä jalat alta. Ell nukutti ikiuneen. Sen jälkeen kun poika kuoli, se meille pentuna tullut tyttö ihan selvästi masentui. Söi huonosti, karva alkoi irrota, laihtui. Ell veikkasi surua syyksi, verikokeissa ei erikoista näkynyt. Me ei edes tiedetä, mikä kohtaus sille tuli, yhtäkkiä alkoi kouristaa ja kuoli muutamassa minuutissa minun syliin.
Make dogowners humble again kirjoitti:
En mitään, koiria on aivan liikaa täällä. Olen joutunut kerran koiran puremaksi, joten en halua lähelleni louskuttavaa, vierasta koiraa kaupungilla. Myös kakkakasat, huonosti koulutetut rakit, ilman hihnaa ulkoiluttaminen ja metriset flexit ärsyttävät. Säätäisipä tuleva hallitus kunnon ylellisyysveron koiranruoille ja -tarvikkeille, tai mikä parempaa, ison koiraveron.
Jep, ja sulle vihaveron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säynätsalo kirjoitti:
Komodor, kiltti helppo kouluttaa, tulee toimeen kaikkien kanssa.
Kokonsa puolesta helppo ottaa mukaan. Soveltuu myös kaupunkiin ja mm. kerrostaloon on hiljainen eikä häiriinny yksin ollessaan ulkopuolista äänistä kun ei ole vahti viettiä.Taisi olla sarkasmia, komondor on iso koira. Turkki on kunnon moppi.
Ei suinkaan. Komodorin varaani, kiltti helppo kouluttaa, tulee toimeen kaikkien kanssa mutta hampaat järkyttävän terävät ja myös se myrkyllinen lima kannattaa huomioida.
Mua puri varaani! Varaanivero! Varaaninkakkaa joka paikassa, puoliksi syötyjä pikku-kauriita jalkakäytävillä ja varaaneja pidetään ihmisinä. Otetaan jopa sänkyyn. Sellanen ollut jopa b&b talossa. Kato vaikka Toni Niemistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt turkki vai pitkä? Jaksatko trimmata tai pestä?
Musta mopsi olisi söpö, mutta se on sulle liian pieni ja kaippa liian sairaita nykyään.
Vinttikoirat (ne keskikokoiset) on vähähaukkuisia ja seurallisia.
Shiba inulla on luonnetta, eikä hauku plus on söpö kun pehmolelu. Itse ehkä ottaisin sen.
Meillä on ollut kolme vinttikoiraa. Ensin otettiin nuori poika, joka ei tullut kasvattajan vanhimman uroksen kanssa toimeen. Murrosikä ilmeisesti aiheutti rajattomuutta. Meille muutettuaan uikutti päivät, jos oltiin poissa. Usein koko väki oli poissa vain muutaman tunnin päivässä, kun alakoulussa olleet lapset tuli niin aikaisin kotiin.
Me otettiin nuorelle pojalle kaveriksi tyttöpentu. Uikutus loppui siihen ihan heti. Usein nukkuivat kiinni toisissaan päikkäreitä. Mutta haukkuivat porukalla, jos jotain outoa ääntä kuului, esim. ohi ajava auto tai ikkunan takaa kulkeva koiranulkoiluttaja tai katolta putoava lumi jne.
Kolmas vinttikoira tuli meille säälistä. Sen meidän pojan sisko oli muuttanut vanhan rouvan luo pentuna ja vanha rouva halvaantui ja tarjosi takaisin kasvattajalle. Kasvattaja laittoi meille viestiä, voidaanko edes pieneksi hetkeksi ottaa se koira hoitoon, kun kasvattajalla oli kahdet pennut samaan aikaan. Ei oikein hyvä aika tulla ns. kriisitilanteessa hoitoon. Niin se tytteli muutti meille. Poika oli onneksi ehditty leikata eli kastroida.
Hyvin meillä meni. Ja vinttikoirat osaavat muuten todellakin haukkua, jos niitä on kolme laumassa.
Meillä ei ole enää yhtään vinttikoiraa jäljellä. Tytöt eli 9- ja 11-vuotiaaksi ja poika täytti samalla viikolla 10 v., kun lähti yhtäkkiä jalat alta. Ell nukutti ikiuneen. Sen jälkeen kun poika kuoli, se meille pentuna tullut tyttö ihan selvästi masentui. Söi huonosti, karva alkoi irrota, laihtui. Ell veikkasi surua syyksi, verikokeissa ei erikoista näkynyt. Me ei edes tiedetä, mikä kohtaus sille tuli, yhtäkkiä alkoi kouristaa ja kuoli muutamassa minuutissa minun syliin.
Millaisia vinttikoiria? Mulla oli melkein 14 vuotta unkarinvinttikoiran ja hollanninpaimenkoiran rakkauslapsi. Oli kyllä hyvin paimenkoiramainen, omaten suuren suojeluvietin. Tekisi mieli vielä joskus hommata joku ns.aito vinttikoira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt turkki vai pitkä? Jaksatko trimmata tai pestä?
Musta mopsi olisi söpö, mutta se on sulle liian pieni ja kaippa liian sairaita nykyään.
Vinttikoirat (ne keskikokoiset) on vähähaukkuisia ja seurallisia.
Shiba inulla on luonnetta, eikä hauku plus on söpö kun pehmolelu. Itse ehkä ottaisin sen.
Meillä on ollut kolme vinttikoiraa. Ensin otettiin nuori poika, joka ei tullut kasvattajan vanhimman uroksen kanssa toimeen. Murrosikä ilmeisesti aiheutti rajattomuutta. Meille muutettuaan uikutti päivät, jos oltiin poissa. Usein koko väki oli poissa vain muutaman tunnin päivässä, kun alakoulussa olleet lapset tuli niin aikaisin kotiin.
Me otettiin nuorelle pojalle kaveriksi tyttöpentu. Uikutus loppui siihen ihan heti. Usein nukkuivat kiinni toisissaan päikkäreitä. Mutta haukkuivat porukalla, jos jotain outoa ääntä kuului, esim. ohi ajava auto tai ikkunan takaa kulkeva koiranulkoiluttaja tai katolta putoava lumi jne.
Kolmas vinttikoira tuli meille säälistä. Sen meidän pojan sisko oli muuttanut vanhan rouvan luo pentuna ja vanha rouva halvaantui ja tarjosi takaisin kasvattajalle. Kasvattaja laittoi meille viestiä, voidaanko edes pieneksi hetkeksi ottaa se koira hoitoon, kun kasvattajalla oli kahdet pennut samaan aikaan. Ei oikein hyvä aika tulla ns. kriisitilanteessa hoitoon. Niin se tytteli muutti meille. Poika oli onneksi ehditty leikata eli kastroida.
Hyvin meillä meni. Ja vinttikoirat osaavat muuten todellakin haukkua, jos niitä on kolme laumassa.
Meillä ei ole enää yhtään vinttikoiraa jäljellä. Tytöt eli 9- ja 11-vuotiaaksi ja poika täytti samalla viikolla 10 v., kun lähti yhtäkkiä jalat alta. Ell nukutti ikiuneen. Sen jälkeen kun poika kuoli, se meille pentuna tullut tyttö ihan selvästi masentui. Söi huonosti, karva alkoi irrota, laihtui. Ell veikkasi surua syyksi, verikokeissa ei erikoista näkynyt. Me ei edes tiedetä, mikä kohtaus sille tuli, yhtäkkiä alkoi kouristaa ja kuoli muutamassa minuutissa minun syliin.
Millaisia vinttikoiria? Mulla oli melkein 14 vuotta unkarinvinttikoiran ja hollanninpaimenkoiran rakkauslapsi. Oli kyllä hyvin paimenkoiramainen, omaten suuren suojeluvietin. Tekisi mieli vielä joskus hommata joku ns.aito vinttikoira.
Tiedäthän että vintti koirat tarvitsevar JOKA päivä 20-45km lenkin.
Vierailija kirjoitti:
Säynätsalo kirjoitti:
Komodor, kiltti helppo kouluttaa, tulee toimeen kaikkien kanssa.
Kokonsa puolesta helppo ottaa mukaan. Soveltuu myös kaupunkiin ja mm. kerrostaloon on hiljainen eikä häiriinny yksin ollessaan ulkopuolista äänistä kun ei ole vahti viettiä.Taisi olla sarkasmia, komondor on iso koira. Turkki on kunnon moppi.
Ja suojeluvaistoinen. En menis pottuileen suden- ja karhuntappajalle. Pistäisin pulinarttuni asialle.)
Malofako puli narttu ja musta shiba uros olis hyvä yhdistelmä
Vierailija kirjoitti:
Moni on kiva, kunhan jätät sairaat (esim. brakykefaliset) välistä. Kandee ottaa kahden rodun risteymä. Saa vielä edut rotujen piirteistä, mutta terveemmän pohjan. Jos siis hyvin käy. Aina ei käy. Miksi ei mopsikin (siis sairas) yhdistyneenä pidempikuonoiseen ja terveeseen rotuun. Varmaan tosi kiva.
Sekarotuinenkin voi olla sairas. Voi esim.periä molempien vanhempiensa rotujen viat. Luonnekin on vaikea tietää.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa kahden kultaisen noutajan kanssa asuneensa en ottaisi mitään pidempikarvaista kurankerääjää . Ne pitää aina kurakeleillä pestä tai muutoin hiekkaa (on sen kuivuessa) koko kämppä täynnä ja sitä oli, ja karvaa.... okt:ssa menettelee jos pesuhuoneeseen on suora yhteys ulkoa. Joku sileäkarvainen ja hiljainen.
Halvin koiran pesuun käytettävä amme maksaa 150€. Kantaa 70 kg, joten mikäli amme mahtuu kylppäriin kuten minulla mikään turkki ei ole ongelma.
Säynätsalo kirjoitti:
Komodor, kiltti helppo kouluttaa, tulee toimeen kaikkien kanssa.
Kokonsa puolesta helppo ottaa mukaan. Soveltuu myös kaupunkiin ja mm. kerrostaloon on hiljainen eikä häiriinny yksin ollessaan ulkopuolista äänistä kun ei ole vahti viettiä.
Jaa vasikan kokoinen rastakoira on helppo ottaa mukaan? Eihön se edes mahdu tavalliseen autoon :D. Puhumattakaan paimenkoira/laumanvartijataustasta, en ottaisi taajamaan moista koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Säynätsalo kirjoitti:
Komodor, kiltti helppo kouluttaa, tulee toimeen kaikkien kanssa.
Kokonsa puolesta helppo ottaa mukaan. Soveltuu myös kaupunkiin ja mm. kerrostaloon on hiljainen eikä häiriinny yksin ollessaan ulkopuolista äänistä kun ei ole vahti viettiä.Jaa vasikan kokoinen rastakoira on helppo ottaa mukaan? Eihön se edes mahdu tavalliseen autoon :D. Puhumattakaan paimenkoira/laumanvartijataustasta, en ottaisi taajamaan moista koiraa.
Aito komondor on muuten hurja koira, nähnyt pari sellaista aikanaan unkarilaisessa maalaistalossa. Ihan valtava otus. Kova vartiointivietti. Vaikka olin kasvanut saksanpaimenkoirien keskuudessa, nämä oli eri maata.
Kokoomuslaiset ovat Suomen koiria...Eivät ole edes ihmisiä vaan valehtelivia koiria..
eurasier on pystykorva ja paras mahdollinen kerrostalokoira