Mitä koirarotua suosittelette
Noin viisikymppisellä 15-vuotiaan lapsen vanhemmalle. Asuntona kolmio kaupungissa. Koiria ollut lapsuudesta asti, omina terreristä rescue-koiran kautta saksanpaimenkoiraan. Kaikki kanssa meni hyvin koko näiden eliniän ajan.
Harkinnassa oli aiemmin bullterrieri, mutta olen luopunut ajatuksesta näiden kaikkien koirahyöykkäysten vuoksi. En halua koiraa, jolla voi napsahtaa, ja tämä tappaa toisen koiran. Koira saa olla suhtaktiivinen, tykkään tehdä pidempiäkin lenkkejä metsässä. Koulutettavuuden ei tarvi olla helpoin mahdollinen, mutta ei turhan haastavakaan. Koko mielellään keskikokoinen, ehkä 15-35kg painoltaan. Turkin hoidettavuudella ei niin väliä. Mieluiten vähähaukkuinen kerrostalossa asumisen vuoksi. Vahtivietillä ei niin väliä. Metsästysviettiä ei saisi olla.
Tiedän, ettei näin koiraa valita, mutta ajattelin jos tätä kautta tulisi uusia ideoita. Edellisen koiran poismenoata on nyt kaksi vuotta, koen että nyt olisi aika uudelle koiralle. Olen vastuuntuntoinen koiranomistaja, ja panostan koiran tapakoulutukseen.
Kommentit (1103)
Unkarinvizsla toimisi hyvin lenkkikaverina, itselläni on Vizsla ja niiden luonne on kyllä herkän säyseä, hyvä lempeä koulutus niin on aivan huippu ja kuukkelista löytyy lisä infoa👍
Käyttäjä42959 kirjoitti:
Unkarinvizsla toimisi hyvin lenkkikaverina, itselläni on Vizsla ja niiden luonne on kyllä herkän säyseä, hyvä lempeä koulutus niin on aivan huippu ja kuukkelista löytyy lisä infoa👍
Eikös nämä lle metsästyskoiria?
täti123 kirjoitti:
Mietin että kerrostaloon ei ehkä kannata ottaa lapinkoiraa yms paksuturkkisia ulkona viihtyviä koiria. Ne on luotu lumeen ja pakkaseen ja nauttivat siitä todella. Koira kyllä tottuu mutta kannattaa valita sellainen rotu mille on tavallaan luonnollisempaa löhöillä sisällä. Kerrostalossa on kyllä hankalampaa koiran pito ja vaatii tosi paljon omistajalta viitseliäisyyttä. On kamalaa kuunnella päiväkausia kun alakerrassa koira valittaa yksin. Itken. En kestä. Älkää ottako koiraa jos se joutuu olemaan pitkiä aikoja yksin.
Lapinkoira viihtyy siellä, missä ihmiset ovat. Ei sitä saa laittaa yksin pihalle.
Unkarinvizsla on esteettisesti hieno
Joku kiltti rotu. Tuolla näkee niitä mutt-bitbulleja ihan tarpeeksi
Itse suosittelen jackrusselia.
Saksan pystykorva vai mikä lie mizel pizel ainakaan ei sovi kerrostaloon.
Räksyttää tauotta.
Ei mittelspitzia, kauhea koira.
Ei pystykorvia kannata kerrostaloon. Joku karjalan karhukoira on mitä upein koira, mutta se tarvitsee tehtävää.
Koirakingi kirjoitti:
Cockerspanieli (ei Amerikan) tai kultainen noutaja on parhaita vaihtoehtoja. Tykkäävät kaikista eivätkä ole mitään luonne ja sydänvikaisia kääpiökoiria.
Sitten kaikki älykkäät työkoirat kuten haskit ja saksanpaimenkoirat käy jos oikeasti viettää enemmän kuin tunnin päivässä luonnossa.
En suosittelisi mitään turhaa minikoiraa kellekään. Ne syö vähän mutta itsepäisiä ja sairaita kuin mitkä.
Millähän perusteella olet muodostanut käsityksen minikoirista ja minkä kokoinen koira on mielestäsi mini? On tosi, että alle 5 kiloisilla koirilla on usein hammasongelmia kun suu on jalosyettu niin pineksi. Samoin niillä roduilla on ongelmua, joille on jalostettu korkea, pyöreä otsa. Mutta esim. Yli 6kg koirat saattavat olla jo tarpeeksi isoja terveyden kannalta. Esim. Skotlannin lammaskoirat on tosi oppivaisia, siksi menestyvät hyvin agilityssä.
Suosittelisin kääpiöpilsneriä🐕🦺
En suosittele mitään koiraa.
Älkää hyvät ihmiset ottako koiria itsellenne.
Ehkä pari vuotta jaksatte olla innoissanne ja harrastaa aktiivisesti koiran kanssa, mutta suurimmalla osalla se into hiipuu ja lopulta käytte enää 5-10min pissalenkeillä ja voivottelette kuinka koirasta on vaan vaivaa ja vastuuta.
Älkää tehkö sitä.
Harva ihminen on koiransa arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele mitään koiraa.
Älkää hyvät ihmiset ottako koiria itsellenne.
Ehkä pari vuotta jaksatte olla innoissanne ja harrastaa aktiivisesti koiran kanssa, mutta suurimmalla osalla se into hiipuu ja lopulta käytte enää 5-10min pissalenkeillä ja voivottelette kuinka koirasta on vaan vaivaa ja vastuuta.
Älkää tehkö sitä.
Harva ihminen on koiransa arvoinen.
Toivottavasti tällaisia ihmisiä ei ole paljoa, mutta yleistäminen ei kannata. Itselläni ei ole ollut tapana 56 ikävuoden aikana olla vaan pari vuotta innoissaan mistään elävästä. Kyllähän nyt aikuisen pitäisi tajuta, että koira on 10-15 vuotta elämästä aktiivisesti mukana.
Koirakingi kirjoitti:
Cockerspanieli (ei Amerikan) tai kultainen noutaja on parhaita vaihtoehtoja. Tykkäävät kaikista eivätkä ole mitään luonne ja sydänvikaisia kääpiökoiria.
Sitten kaikki älykkäät työkoirat kuten haskit ja saksanpaimenkoirat käy jos oikeasti viettää enemmän kuin tunnin päivässä luonnossa.
En suosittelisi mitään turhaa minikoiraa kellekään. Ne syö vähän mutta itsepäisiä ja sairaita kuin mitkä.
Valitettavasti harva selviää cockerin turkinhoidosta!
Snautseria suosittelen minäkin, turkin hoidon voi opetella itse, meillä ihana kasvattaja, joka sen hoitaa. Snautserin kanssa voi tehdä oikeastaan mitä vain: agilitya, metsästystä, näyttelyjä. Tosin snautseri ei tee mitään huvikseen vaan sitä täytyy motivoida.
Vierailija kirjoitti:
Snautseria suosittelen minäkin, turkin hoidon voi opetella itse, meillä ihana kasvattaja, joka sen hoitaa. Snautserin kanssa voi tehdä oikeastaan mitä vain: agilitya, metsästystä, näyttelyjä. Tosin snautseri ei tee mitään huvikseen vaan sitä täytyy motivoida.
Suursnautseri?
Cockerspanieli (ei Amerikan) tai kultainen noutaja on parhaita vaihtoehtoja. Tykkäävät kaikista eivätkä ole mitään luonne ja sydänvikaisia kääpiökoiria.
Sitten kaikki älykkäät työkoirat kuten haskit ja saksanpaimenkoirat käy jos oikeasti viettää enemmän kuin tunnin päivässä luonnossa.
En suosittelisi mitään turhaa minikoiraa kellekään. Ne syö vähän mutta itsepäisiä ja sairaita kuin mitkä.