Mitä koirarotua suosittelette
Noin viisikymppisellä 15-vuotiaan lapsen vanhemmalle. Asuntona kolmio kaupungissa. Koiria ollut lapsuudesta asti, omina terreristä rescue-koiran kautta saksanpaimenkoiraan. Kaikki kanssa meni hyvin koko näiden eliniän ajan.
Harkinnassa oli aiemmin bullterrieri, mutta olen luopunut ajatuksesta näiden kaikkien koirahyöykkäysten vuoksi. En halua koiraa, jolla voi napsahtaa, ja tämä tappaa toisen koiran. Koira saa olla suhtaktiivinen, tykkään tehdä pidempiäkin lenkkejä metsässä. Koulutettavuuden ei tarvi olla helpoin mahdollinen, mutta ei turhan haastavakaan. Koko mielellään keskikokoinen, ehkä 15-35kg painoltaan. Turkin hoidettavuudella ei niin väliä. Mieluiten vähähaukkuinen kerrostalossa asumisen vuoksi. Vahtivietillä ei niin väliä. Metsästysviettiä ei saisi olla.
Tiedän, ettei näin koiraa valita, mutta ajattelin jos tätä kautta tulisi uusia ideoita. Edellisen koiran poismenoata on nyt kaksi vuotta, koen että nyt olisi aika uudelle koiralle. Olen vastuuntuntoinen koiranomistaja, ja panostan koiran tapakoulutukseen.
Kommentit (1103)
Amstaffi tappaa talossa ja puutarhassa.
Vierailija kirjoitti:
Amstaffi tappaa talossa ja puutarhassa.
Hyviä nuo amstaffien ym puolustelijoiden ainaiset jankutukset kyllä kultainen noutaja puree enemmän, nuo usan puremistilastot eivät ole päteviä ja paras amstaffi ei saa koskaan olla IHMISELLE aggressiivinen. Ööö, miten ne muut koirat, miten kun taas kerran ihan perhekoira tuhoaa vaikka lapsen pienen lemmikkikoiran, ihan varoittamatta. Puree siinä sivussa ihmistä vahingossa. Miksi kukaan ottaa tuollaista eläintä? On olemassa kovia rotuja, jotka eivät ole yhtä eläinaggressiivisia. Ehkä se kovan miehen tai naisen imago kannattaisi hakea muualta, kasvattaisi vaikka lihaksia ja menisi kamppailulajien alkeiskursseille. Jos on mma-ottelija tai bodari, niin menisi ainaisten kliseiden kautta, hommaisi puudelin, ja olisi tosimies.
Ikävä totuus on, että pitin tai amstaffin omistaja on usein heikohko nainen, jolla ei ole edes fyysistä kykyä pitää koiraa hallinnassa. Nämä ovat todella voimakkaita koiria kokoonsa nähden, ja omistajalla täytyisi olla edes voimaa pitämään koira aisoissa jos/kun saalistusvietti iskee päälle. Ei mulla sinällään noita rotuja vastaan ole, mutta niitä on väärillä ihmisillä.
AP, ota kultainen noutaja. Ei kannata ottaa vaikeaa koiraa, jos ei voi jossain vaiheessa panostaa siihen 24/7. Kokemusta on aika paljon.
Bichon frise on yksi parhaista seurakoirista. Itsellä 2.
Moni on kiva, kunhan jätät sairaat (esim. brakykefaliset) välistä. Kandee ottaa kahden rodun risteymä. Saa vielä edut rotujen piirteistä, mutta terveemmän pohjan. Jos siis hyvin käy. Aina ei käy. Miksi ei mopsikin (siis sairas) yhdistyneenä pidempikuonoiseen ja terveeseen rotuun. Varmaan tosi kiva.
Vierailija kirjoitti:
Moni on kiva, kunhan jätät sairaat (esim. brakykefaliset) välistä. Kandee ottaa kahden rodun risteymä. Saa vielä edut rotujen piirteistä, mutta terveemmän pohjan. Jos siis hyvin käy. Aina ei käy. Miksi ei mopsikin (siis sairas) yhdistyneenä pidempikuonoiseen ja terveeseen rotuun. Varmaan tosi kiva.
Niin, voi niistä ihan yhtä todennäköisesti saada
molempien rotujen huonoimmatkin ominaisuudet yhdistettyinä.
Monirodun kanssa voi olla aika hippaa. Voit saada maailman upein koiran, tai sitten ihan jotain muuta
Vierailija kirjoitti:
Ääneni menee petit basset griffon vendeenille! Aivan hirveän suloinen ja kiltti rotu. Kaverilla on ja välillä mullakin hoidossa. Pienessä ruumiissa ison koiran henki. Ei rähise, räksytä riehu. Paras perhekoira oienellä twistillä[/quote
Aivan ihania, ystävällisiä ja lutuisia koiria. Meidän naapurissa (omakotitalo) on ollut yli 10 vuoden aikana 4 kappaletta. Rotu kuuluu metsästyskoiriin (hound) ja riistavietti on suhteellisen vahva. Myös ääni on koiran kokoon nähden suuri, niin ettei välttämättä sovi kerrostaloon.
Australian kelpie. Kaunis, älykäs, terve, ystävällinen, hauska, energinen. Täydellinen.
Autsralisn gelpie on enerkinen ja hienokoira
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääneni menee petit basset griffon vendeenille! Aivan hirveän suloinen ja kiltti rotu. Kaverilla on ja välillä mullakin hoidossa. Pienessä ruumiissa ison koiran henki. Ei rähise, räksytä riehu. Paras perhekoira oienellä twistillä[/quote
Aivan ihania, ystävällisiä ja lutuisia koiria. Meidän naapurissa (omakotitalo) on ollut yli 10 vuoden aikana 4 kappaletta. Rotu kuuluu metsästyskoiriin (hound) ja riistavietti on suhteellisen vahva. Myös ääni on koiran kokoon nähden suuri, niin ettei välttämättä sovi kerrostaloon.
Älkää ottako metsästyskoiraa, jos ette metsästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hyvä testi, antoi tulokseksi rotuja, joista pidän ja joista minulla on kokemusta.
Surullista vaan on, että enää en voi ikäni vuoksi ottaa omaa koiraa. Täytyisi pysyä hyvässä kunnossa vielä 15 vuotta, jotta koira tulisi yhtä moitteettomasti hoidettua kuin ennenkin. Jaksanko vielä varmasti yli 80-vuotiaana samaan tapaan kuin nuorempana? Vastaan itselleni rehellisesti, että en.
Ota aikuinen koira, joka joutuu vaihtamaan notia. Ja pienikokoinen, ettei vedä sinua nurin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääneni menee petit basset griffon vendeenille! Aivan hirveän suloinen ja kiltti rotu. Kaverilla on ja välillä mullakin hoidossa. Pienessä ruumiissa ison koiran henki. Ei rähise, räksytä riehu. Paras perhekoira oienellä twistillä[/quote
Aivan ihania, ystävällisiä ja lutuisia koiria. Meidän naapurissa (omakotitalo) on ollut yli 10 vuoden aikana 4 kappaletta. Rotu kuuluu metsästyskoiriin (hound) ja riistavietti on suhteellisen vahva. Myös ääni on koiran kokoon nähden suuri, niin ettei välttämättä sovi kerrostaloon.
Älkää ottako metsästyskoiraa, jos ette metsästä.
Just näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hyvä testi, antoi tulokseksi rotuja, joista pidän ja joista minulla on kokemusta.
Surullista vaan on, että enää en voi ikäni vuoksi ottaa omaa koiraa. Täytyisi pysyä hyvässä kunnossa vielä 15 vuotta, jotta koira tulisi yhtä moitteettomasti hoidettua kuin ennenkin. Jaksanko vielä varmasti yli 80-vuotiaana samaan tapaan kuin nuorempana? Vastaan itselleni rehellisesti, että en.
Ota aikuinen koira, joka joutuu vaihtamaan notia. Ja pienikokoinen, ettei vedä sinua nurin.
Tai kouluttaa koira hyvin?
Kaikki koirien liioitellut piirteet: lyttynenä, kierot, lyhyet jalat, liian pitkä selkä, liian paksu turkki, poimuille menevä turkki, liian raskaat korvat (cocceri), roikkuvat, kuolaa valuvat huulet, mulkosilmät, liian pieni tai suuri koko. Kaikki nämä pitäisi saada jalostuksella pois. Ja koiranäyttelyt lopettaa, jossa määritellään nämä sairaat, koirille tuskaa tuottavat piirteet. Saksassa on risteytyksin luotu eko-rotu, jossa ulkonäkö ei ole keskeinen, vaan koiran terveys ja luonne. Suomeen myös tällaista koirien kasvatusta. Kuka löytäisi ja risteyttäisi esim. terveet, haukkumattoman, riistavapaan saksanpystykorvan ja rauhallisen paimenkoiran? Minulla on sellainen rescue, joka on aivan täydellinen, paitsi että haukkuu sisällä kun on pihavahti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hyvä testi, antoi tulokseksi rotuja, joista pidän ja joista minulla on kokemusta.
Surullista vaan on, että enää en voi ikäni vuoksi ottaa omaa koiraa. Täytyisi pysyä hyvässä kunnossa vielä 15 vuotta, jotta koira tulisi yhtä moitteettomasti hoidettua kuin ennenkin. Jaksanko vielä varmasti yli 80-vuotiaana samaan tapaan kuin nuorempana? Vastaan itselleni rehellisesti, että en.
Ota aikuinen koira, joka joutuu vaihtamaan notia. Ja pienikokoinen, ettei vedä sinua nurin.
Tai kouluttaa koira hyvin?
Alle vuoden ikäinen koira on impuösiivinen, vaikka olisi koulutettu. Saattaa vetäistä nurin. Ja pieni koira on ympäristöystävällisempi: syö vähemmät, kakat helpompi kerätä.
Whippet on nopea koira