Mikä neuvoksi kun mies ei saa vietyä lasta päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nyt edes joku jotain järkeviä neuvoja. Kaikki vastaukset pelkkää puutaheinää tai trollauksia.

Ap

Tämä taitaa olla tilanne jossa miehellä ei ole vaihtoehtoa. Lapsen voi viedä päiväkotiin niin että hän saa aamupalan siellä. Vaatteet ja reppu illalla valmiiksi, pukee vaikka lapsen sylissä jos ei muuten onnistu. Mies voi herätä itse niin että hän ehtii käydä suihkussa ja juoda kahvit ennen lapsen aamutoimia. Lapsi kyllä vaistoaa vanhemman stressin ja haluttomuuden ja ehkä siksi kiukuttelee. Jos molemmat haluatte käydä töissä, kummankin on pakko joustaa. Keskustelkaa tämä asia muulloin kuin aamulla. On kokemusta, mullakin oli aluksi puoliso joka hölmistyi siitä että piti työpäivän jälkeen lähteä vaimon ja vauvan kanssa kauppaan. Ei ihan perhe elänyt mikroruoalla ja pleikkapeleillä. Auto siis miehellä töissä. Ollaan vielä kimpassa ja lapsikin jo teini :)

Vähän off topic, mutta miksi teidän taloudessa piti koko perheen lähteä sinne kauppaan? Olisihan vaihtoehtona ollut, että mies käy kaupassa töistä tullessaan tai äiti lähtee kauppaan miehen tultua töistä (vauvan kanssa tai jättäen vauva isän kanssa kotiin).

Usein miehet eivät osaa käydä kaupassa. Jos niille laittaa kauppalistan, ja laittaa siihen, että siivutettua Edam- juustoa, niin jos ko tuote on loppu, mies menee sekaisin, eikä osaa toimia ko tilanteessa.

Olisi useampikin huvittava tilanne mutta en laita tähän kun joku voi tunnistaa. Mutta joo, äippälomalla oli ihan kivakin käydä kaupassa kun oli koko päivän kotona ollut. Ja saatiin sitten vähän terveellisempi ostoskori ja vauvalle oikeat vellit ja soseet :) (Seuraava sitten viisastelee että miksi et tehnyt itse kun kotona olit, no, vauva heräili about tunnin välein.) 

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan: koska sä varmaan vastaavasti pääset aiemmin pois töistä, niin käytännössä hoidat kaiken muun lapseen liittyvän? Eli isä tuntee lapsen hirveän huonosti, ei osaa lukea mikroeleitä ja tilanteet pääsevät eskaloitumaan. Onko miehellä tapana herätä ja lähteä viime tingassa? Tämä tottumus ei ainakaan helpota asiaa.

Ihan ekana lisäisin perheen yhteistä tekemistä ja vähitellen isän vastuuta myös muuna aikana päivästä, että he tutustuisivat toisiinsa paremmin. Ettei pääse syntymään tilannetta, jossa heidän ainut kontaktinsa on nuo tulehtuneet aamutilanteet. Lapsen mielestä isä on ehkä vaan tyyppi, joka asuu heillä ja huutaa aamulla. En mäkään tykkäisi.

Mun mies ei osaa ennakoida. Hän esimerkiksi alkaa laittaa lapsille ruokaa (tai pahimmassa tapauksessa lähtee vasta kauppaan) siinä vaiheessa kun lapset on jo nälkäisiä.

Luulen että tämä on todella yleistä ja suurin ongelmien lähde.

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko se että veisi jo aamupalalle eli siis 8:ksi? Olisi yksi tappelu vähemmän. Siis vaatteet päälle ja menoksi.

Annas kun arvaan, että ap:n mies ei halua lähteä niin aikaisin kun oma työ alkaa klo 9. Heräilee mahdollisimman myöhään ja haahuilee aamun ja hups ja sitten onkin hirvee kiire ja tappelu lapsen kanssa päiväkotiin menemisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nyt edes joku jotain järkeviä neuvoja. Kaikki vastaukset pelkkää puutaheinää tai trollauksia.

Ap

Tämä taitaa olla tilanne jossa miehellä ei ole vaihtoehtoa. Lapsen voi viedä päiväkotiin niin että hän saa aamupalan siellä. Vaatteet ja reppu illalla valmiiksi, pukee vaikka lapsen sylissä jos ei muuten onnistu. Mies voi herätä itse niin että hän ehtii käydä suihkussa ja juoda kahvit ennen lapsen aamutoimia. Lapsi kyllä vaistoaa vanhemman stressin ja haluttomuuden ja ehkä siksi kiukuttelee. Jos molemmat haluatte käydä töissä, kummankin on pakko joustaa. Keskustelkaa tämä asia muulloin kuin aamulla. On kokemusta, mullakin oli aluksi puoliso joka hölmistyi siitä että piti työpäivän jälkeen lähteä vaimon ja vauvan kanssa kauppaan. Ei ihan perhe elänyt mikroruoalla ja pleikkapeleillä. Auto siis miehellä töissä. Ollaan vielä kimpassa ja lapsikin jo teini :)

Vähän off topic, mutta miksi teidän taloudessa piti koko perheen lähteä sinne kauppaan? Olisihan vaihtoehtona ollut, että mies käy kaupassa töistä tullessaan tai äiti lähtee kauppaan miehen tultua töistä (vauvan kanssa tai jättäen vauva isän kanssa kotiin).

Usein miehet eivät osaa käydä kaupassa. Jos niille laittaa kauppalistan, ja laittaa siihen, että siivutettua Edam- juustoa, niin jos ko tuote on loppu, mies menee sekaisin, eikä osaa toimia ko tilanteessa.

No hohhoijaa miten alentavaa... Jos ei aikuinen mies osaa käydä kaupassa niin on syytä opetella. Eikö mies muka syö kotona mitään, tee ruokaa tai lapsille koskaan mitään väli- tai iltapalaa? Vai miten voi olla muodostumatta minkäänlaista käsitystä siitä, mitä elintarvikkeita perheessä käytetään?

Me ollaan lapseton pariskunta. Viime viikolla laitoin miehelle viestillä kauppalistan, jossa oli maitoa, kahvia, leipää, juustoa ja vessapaperia. Toi vessapaperin sijaan talouspaperia. Listan laitoin siinä vaiheessa, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään viidettä päivää. Mies käy töiden jälkeen paistopisteellä ja lihatiskillä hakemassa itselleen eväät, kotona kiukkuaa nälkäisenä. En käy enää periaatteesta kaupassa joka ikinen viikko itse. Ikä alkaa nelosella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nyt edes joku jotain järkeviä neuvoja. Kaikki vastaukset pelkkää puutaheinää tai trollauksia.

Ap

Tämä taitaa olla tilanne jossa miehellä ei ole vaihtoehtoa. Lapsen voi viedä päiväkotiin niin että hän saa aamupalan siellä. Vaatteet ja reppu illalla valmiiksi, pukee vaikka lapsen sylissä jos ei muuten onnistu. Mies voi herätä itse niin että hän ehtii käydä suihkussa ja juoda kahvit ennen lapsen aamutoimia. Lapsi kyllä vaistoaa vanhemman stressin ja haluttomuuden ja ehkä siksi kiukuttelee. Jos molemmat haluatte käydä töissä, kummankin on pakko joustaa. Keskustelkaa tämä asia muulloin kuin aamulla. On kokemusta, mullakin oli aluksi puoliso joka hölmistyi siitä että piti työpäivän jälkeen lähteä vaimon ja vauvan kanssa kauppaan. Ei ihan perhe elänyt mikroruoalla ja pleikkapeleillä. Auto siis miehellä töissä. Ollaan vielä kimpassa ja lapsikin jo teini :)

Vähän off topic, mutta miksi teidän taloudessa piti koko perheen lähteä sinne kauppaan? Olisihan vaihtoehtona ollut, että mies käy kaupassa töistä tullessaan tai äiti lähtee kauppaan miehen tultua töistä (vauvan kanssa tai jättäen vauva isän kanssa kotiin).

Usein miehet eivät osaa käydä kaupassa. Jos niille laittaa kauppalistan, ja laittaa siihen, että siivutettua Edam- juustoa, niin jos ko tuote on loppu, mies menee sekaisin, eikä osaa toimia ko tilanteessa.

No hohhoijaa miten alentavaa... Jos ei aikuinen mies osaa käydä kaupassa niin on syytä opetella. Eikö mies muka syö kotona mitään, tee ruokaa tai lapsille koskaan mitään väli- tai iltapalaa? Vai miten voi olla muodostumatta minkäänlaista käsitystä siitä, mitä elintarvikkeita perheessä käytetään?

Me ollaan lapseton pariskunta. Viime viikolla laitoin miehelle viestillä kauppalistan, jossa oli maitoa, kahvia, leipää, juustoa ja vessapaperia. Toi vessapaperin sijaan talouspaperia. Listan laitoin siinä vaiheessa, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään viidettä päivää. Mies käy töiden jälkeen paistopisteellä ja lihatiskillä hakemassa itselleen eväät, kotona kiukkuaa nälkäisenä. En käy enää periaatteesta kaupassa joka ikinen viikko itse. Ikä alkaa nelosella.

Kaupan kuljetuspalvelu auttoi meillä, kun ei ole autoa :)

Miten tämä eteni?

Hmmm...jos sinä olet töissä, ja mies ei kertomasi mukaan saa vietyä lasta päiväkotiin mutta lähtee töihin - niin missä tämä lapsi on sen ajan kun te olette töissä..? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nyt edes joku jotain järkeviä neuvoja. Kaikki vastaukset pelkkää puutaheinää tai trollauksia.

Ap

Tämä taitaa olla tilanne jossa miehellä ei ole vaihtoehtoa. Lapsen voi viedä päiväkotiin niin että hän saa aamupalan siellä. Vaatteet ja reppu illalla valmiiksi, pukee vaikka lapsen sylissä jos ei muuten onnistu. Mies voi herätä itse niin että hän ehtii käydä suihkussa ja juoda kahvit ennen lapsen aamutoimia. Lapsi kyllä vaistoaa vanhemman stressin ja haluttomuuden ja ehkä siksi kiukuttelee. Jos molemmat haluatte käydä töissä, kummankin on pakko joustaa. Keskustelkaa tämä asia muulloin kuin aamulla. On kokemusta, mullakin oli aluksi puoliso joka hölmistyi siitä että piti työpäivän jälkeen lähteä vaimon ja vauvan kanssa kauppaan. Ei ihan perhe elänyt mikroruoalla ja pleikkapeleillä. Auto siis miehellä töissä. Ollaan vielä kimpassa ja lapsikin jo teini :)

Vähän off topic, mutta miksi teidän taloudessa piti koko perheen lähteä sinne kauppaan? Olisihan vaihtoehtona ollut, että mies käy kaupassa töistä tullessaan tai äiti lähtee kauppaan miehen tultua töistä (vauvan kanssa tai jättäen vauva isän kanssa kotiin).

Usein miehet eivät osaa käydä kaupassa. Jos niille laittaa kauppalistan, ja laittaa siihen, että siivutettua Edam- juustoa, niin jos ko tuote on loppu, mies menee sekaisin, eikä osaa toimia ko tilanteessa.

Ei ole todellista! Mä haluaisin nähdä kaupassa tällaisen Edam-kriisikohtauksen, siis voi apua.

Kummastuttaa jos aikuinen ei pärjää pienelle lapselle. Kuinka kuvittelee pärjäävänsä yläkouluikäiselle? Vanhemmat, ottakaa kasvatusvastuu.

Mikä on tilanne nykyään? Viekö isä lapsensa päiväkotiin?

Antaa olla viemättä. Mitä se sinun elämääsi vaikuttaa, olethan jo töissä kun mies jää kotiin hoitamaan lasta.

Jos jättää lapsen yksin niin teet lasun ja eroat, tietenkin.

Kuinka kauan lapsi on käynyt päiväkodissa? Jos ei kovin kauaa, on tavallista että koko aamu on yhtä itkua. Voisi auttaa, että lapsi vietäisi suoraan aamupalalle päiväkotiin. Lapsi sängystä vaatteisiin ja hampaidenpesulle ja sitten suoraan autoon ja päiväkotiin.

Kysy neuvolasta apua. Luultavasti tilanne ratkeaa ihan pienillä muutoksilla, uusilla rutiineilla. Miehen pitäisi kuitenkin sisäistää, että ratkaisut ovat hänen käsissään ja aikuisena ihmisenä vain hän voi kantaa vastuun. Luulisi olevan itsestään selvää, mutta valitettavasti myös ex-puolisoni syyllistyi samaan kädettömyyteen ja vastuunpakoiluun. Lähetteli minulle kuvia ja videoita karjuvista lapsista, ihan niin kuin minä olisin voinut jotain tilanteellee työpaikalta käsin. 

Jos teillä on hyvä, rauhallinen hetki keskustella asiasta, ehdottaisin seuraavia muutoksia:

Lapsi herää riittävän ajoissa. Aamussa olisi hyvä olla minimissään varttitunti puskuriaikaa, mielummin puoli tuntia. 

Rutiinit kuntoon, asiat tehdään samassa järjestyksessä, rauhalliseen tahtiin joka aamu. Tarvittaessa kuvia avuksi, niin lapsi hahmottaa asian paremmin. 

Ennakointi, seuraavasta vaiheesta ilmoitetaan lapselle rauhallisesti, mielummin kaksi tai kolme varoitusta. "Kohta mennään vaihtamaan vaatteet, ehdit vielä syödä aamupalaa hetken aikaa." "Nyt syöt vielä kolme lusikallista puuroa, sitten mennään vaihtamaan vaatteet." "Kun on vaatteet päällä, pestään vielä hampaat." 

Sanoittaminen, tämä on se vaikein toteuttaa aamulla väsyneenä ja kiireessä, mutta toisaalta nopein tie onnistumiseen. Tapahtumien, tunteiden, odotusten sanoittaminen. Lapsi ei osaa käyttäytyä "oikein", jos häntä ei auta. 

Minulle on ollut lasten saamisessa suurimpia yllätyksen aiheita, että miten epätasa-arvoista lastenhoito ihan oikeasti on. Siis se, miten epätasa-arvoiseksi omaksin parisuhde muuttui heti kun lapsi tuli mukaan kuvioon.

Tällaista samaa asetelmaa on niin paljon, ja yleensä juuri näin päin, että isän mielestä kaikki epämiellyttävät vastuut kuuluvat äidille.

Samaa on ollut meilläkin. Miehen hoitovuoroilla hän antaa lapsen riisua vaatteet lähdön hetkellä ja mennä leikkimään ja hymyilee typerästi sanoen, että ohhoh, ei taida äiti päästäkään vielä lähtemään töihin. Saattaa illalla ilmoittaa, että lapsia ei halua harjata hampaita, tule itse yrittämään jos ne muka haluat että ne harjataan. Ja pakkasaamuina lapsi ei halua haalaria, tule itse pukemaan jos ihan välttämättä haluat että lapsi menee haalarissa. Hän ei rupea hiuksia harjaamaan, eihän lapsi edes halua. Ei sille kelvannut puuro, joko syötät itse tai hän antaa keksejä. Ei se halua mennä nukkumaan, mene itse lukemaan iltasatua tai sitten annetaan valvoa. Ja tätä rataa.

Ja tokihan neuvolassa sitten ammattilainen suuntaa puheensa pelkästään äidille, että miten tärkeää on  sitä ja tätä. Isä tekee mitä huvittaa ja saa siitä suuren kiitoksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä aikuinen mies ei saa pakotettua pienelle lapselle esim. vaatteita päälle? Ja korvatulpatkin on keksitty jos huuto häiritsee.

Ei voi pakottaa, siitä tulee lasu.

Eihän tule. Pakottaminen tapahtuu puhumalla jämäkästi ja auttamalla lapselle vaatteet päälle. Lapsi on jo huomannut, että pompottaminen onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä aikuinen mies ei saa pakotettua pienelle lapselle esim. vaatteita päälle? Ja korvatulpatkin on keksitty jos huuto häiritsee.

Ei voi pakottaa, siitä tulee lasu.

Eihän tule. Pakottaminen tapahtuu puhumalla jämäkästi ja auttamalla lapselle vaatteet päälle. Lapsi on jo huomannut, että pompottaminen onnistuu.

Lisään vielä, että jos lapsi saa päättää, että käyvätkö vanhemmat töissä, niin kyllähän sen lapsen mielipiteen tietää. Tätä temppua yrittävät vielä teinitkin, jos ei heille ole aikaisemmin kertonut asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Lopettaa aamupalan tarjoilun kokonaan. Pukee vaan lapsen vaikka väkisin ja vie päikkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ollut lasten saamisessa suurimpia yllätyksen aiheita, että miten epätasa-arvoista lastenhoito ihan oikeasti on. Siis se, miten epätasa-arvoiseksi omaksin parisuhde muuttui heti kun lapsi tuli mukaan kuvioon.

Tällaista samaa asetelmaa on niin paljon, ja yleensä juuri näin päin, että isän mielestä kaikki epämiellyttävät vastuut kuuluvat äidille.

Samaa on ollut meilläkin. Miehen hoitovuoroilla hän antaa lapsen riisua vaatteet lähdön hetkellä ja mennä leikkimään ja hymyilee typerästi sanoen, että ohhoh, ei taida äiti päästäkään vielä lähtemään töihin. Saattaa illalla ilmoittaa, että lapsia ei halua harjata hampaita, tule itse yrittämään jos ne muka haluat että ne harjataan. Ja pakkasaamuina lapsi ei halua haalaria, tule itse pukemaan jos ihan välttämättä haluat että lapsi menee haalarissa. Hän ei rupea hiuksia harjaamaan, eihän lapsi edes halua. Ei sille kelvannut puuro, joko syötät itse tai hän antaa keksejä. Ei se halua mennä nukkumaan, mene itse lukemaan iltasatua tai sitten annetaan valvoa. Ja tätä rataa.

Ja tokihan neuvolassa sitten ammattilainen suuntaa puheensa pelkästään äidille, että miten tärkeää on  sitä ja tätä. Isä tekee mitä huvittaa ja saa siitä suuren kiitoksen.

Nykypäivänä myös isät osallistuvat tasapuolisesti lastensa hoitoon. Onnistui aikoinaan myös 60-luvulla syntyneeltä puolisoltani. Isäni oli syntynyt 40-luvulla ja myös hän hoiti välillä lastenlapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Eväät päiväkotiin, jos siellä ei aamiaista saa. Onko samoja ongelmia sinun kanssasi, uhmaikä? Eikö halua päiväkotiin? Keskustelu ja positiivinen palaute auttaa, kuten sanoit. Entä kuvien käyttö päivän kulusta, auttaisiko? Tai kello soimaan kun pitää olla syöty tai vaatteet päällä?

Päiväkoteihin EI saa viedä eväitä, paitsi retkipäivinä.

Mies lähtte ja vie lapsen kasiin aamupalalle ja sitten menee veijoessolle kahville.