Kokoaikainen huoli
Minulla on 2,5kk tyttö ja hän on ainut lapseni. Arki on lähtenyt todella hyvin käyntiin, mutta yksi asia on vaivannut todella paljon ja ajattelinkin kysyä onko muilla tästä kokemusta ja miten pääsitte siitä yli?
Lapsen syntymästä asti olen ollut todella huolissani ja peloissani siitä, että vauvalle sattuisi jotain ja huoli on niin suurta, että se ihan ahdistaa kokoajan tuntuu rinnassa sellainen puristava tunne.
Pelkään erityisesti sitä, että vauvani yhtäkkiä vain kuolee nukkuessaan. En itse pysty nukkua yöllä kun vauva nukkuu vaan pidän kättä vauvan rinnalla tunnustellen hengittääkö hän koko yön.
Jos vauvani on edes vähän kipeä haluaisin viedä häntä heti päivystykseen tai soittaa jokaisesta asiasta neuvolaan ja kysyä onko kyseinen asia normaalia en kuitenkaan ole näin päässyt tekemään sillä mieheni estää minua
Mieheni ja hänen vanhempiensa mielestä olen hysteerinen ja he jopa vähän pilkkaavat minua asiasta, mutta en vain voi ajatuksilleni mitään.
Tällä hetkellä haluaisin ostaa kokonaan uuden patjan sänkyyni sillä pelkään sänkymme olevan liian pehmeä vauvalle (nukumme siis perhepedissä sillä vauva ei pinnasänkyyn nukahda).
Voisiko joku antaa jotain vinkkejä miten huoli ja ahdistus vauvan hyvinvoinnista helpottaisi edes vähän?
Hei Aloittaja !
Minun korvaani tuo kuulostaa, että siellä on rakastava & välittävä äiti. Ihan ymmärrettävää, että ensimmäisen lapsen kohdalla tulee paljon tunnetiloja, mietityttää, pelottaa tilanteet ja ajatukset. Minusta sinun kannattaisi puhua miehesi kanssa aivan kahden asioista. Ei ole oikein, että toinen nauraa äitinsä kanssa sinulle tai pitää pilkkana. Äidin rakkaus ja huoli on ihan ymmärrettävää. Välillä tosin tuntuu, että itse olen ollut huolissani myös vähän pienistäkin asioista ja mies saattanut hymähdellä. Me äidit taidamme kumminkin tietää paljon enemmän, milloin lapsella on hätä tai tarvitsee lääkäriä. Sen minkä itse olen myös vuosien varrella oppinut, ei ainakaan kannata mennä lukemaan mitään täältä netistä. (koskien sairauksia jne.) Hakeutua suoraan vaan lääkärille lapsen liittyen tai - ihan omaan terveydentilaan koskien.
Palaten tuohon sinun asiaasi, minusta sinun olisi hyvä käydä vaikka neuvolassa puhumassa. Siellä kumminkin osataan tukea parhaalla tavalla. Sekä jos lähialueellasi järjestetään jotain vauvaperhe tapaamisia, suosittelen menemään. Siellä toisia äitejä ja vauvat pääsee näkemään toisia, syntyy ystävyyksiä, sekä voi jutella vauva-arkeen liittyviä asioita (juurikin näitä, mitä aloituksessasi kerrot).