Mitä teen, mikä saa ihmiset holhoamaan ja "auttamaan" mua yli kolmekymppistä?
Eli mikä aiheuttaa sen, että ihmiset alkaa todella usein neuvomaan ja yrittämään auttaa. He jättävät kuuntelematta mitä sanon, kun tahtovat auttaa "enemmän". He kohtelevat kuin holhottavaa, joka ei itse tiedä mitä haluaa tai tarvitsee, vaan jolle toisen pitää näyttää tai tarjota "parempi" vaihtoehto (mikä on yleensä huonompi). Kun sanon, että ei kiitos, toinen olisi hyvä, niin se menee kuin kuuroille korville.
Tätä siis tapahtuu monissa eri yhteyksissä. Ruokailuista (mitä haluan, mitä en, otanko lisää) tapaamisiin (haluanko nähdä vai en, missä, milloin) ja siihen tarvitsenko apua johonkin (ilmeisesti tarvitsen aina mikä on sekoittanut jo monta asiaa oma-aloitteisten avuntarjoajien toimesta) ym. ym. Kuin en itse tietäisi edes onko mulla kylmä vai kuuma vai sopiva.
Mikä saa tämän aikaan? Sanon kyllä mielipiteeni, mutta en huuda tai tiuski, vaan kohteliaasti aina. Ottaako ihmiset kohteliaan ja rauhallisen puheen jonain avuttomuutena?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt halutaan vääntämällä vääntää kaikki apn syyksi, muiden käytös ok ihan ok. Onneksi oikeassa elämässä ei ole ihan näin suosittua haukkua mielipiteen varjolla toisen kotia tms.
Minä en halua vääntää mitään kenenkään syyksi. Mutta jos kyse on siitä, että ihmiset aina uudestaan ja uudestaan holhoavat ja "auttavat" aloittajaa, joku hänen käytöksessään ja olemuksessaan aiheuttaa tuon reaktion. Tämä ei nyt ota kantaa siihen, onko se oikeutettua tai hyvää käytöstä.
Jos keskustelu olisi aloitettu toisin päin "kerroin mielipiteeni kaverin matosta, hän loukkaantui" niin siinä varmasti ruodittaisi että miksi joku on niin juntti että puhuu pahaa toisen kodista. Apn mielipide vaikuttaa aina siihen miten keskustelu etenee. Tärkeintä on olla eri mieltä kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
Jos keskustelu olisi aloitettu toisin päin "kerroin mielipiteeni kaverin matosta, hän loukkaantui" niin siinä varmasti ruodittaisi että miksi joku on niin juntti että puhuu pahaa toisen kodista. Apn mielipide vaikuttaa aina siihen miten keskustelu etenee. Tärkeintä on olla eri mieltä kuin ap.
Aloittaja kysyy, mikä saa ihmiset holhoamaan häntä. Hän ei kysy, miksi jotkut yksittäiset ihmiset hänen elämässään kertovat hänelle kysymättä mielipiteitä hänen mattovalinnoistaan ym. Hän sanoo "ihmiset", eli sopii olettaa, että useat eri ihmiset toimivat hänen kohdallaan noin, ei vain aina äiti tai vaikkapa ilkeä Einari-serkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt halutaan vääntämällä vääntää kaikki apn syyksi, muiden käytös ok ihan ok. Onneksi oikeassa elämässä ei ole ihan näin suosittua haukkua mielipiteen varjolla toisen kotia tms.
Minä en halua vääntää mitään kenenkään syyksi. Mutta jos kyse on siitä, että ihmiset aina uudestaan ja uudestaan holhoavat ja "auttavat" aloittajaa, joku hänen käytöksessään ja olemuksessaan aiheuttaa tuon reaktion. Tämä ei nyt ota kantaa siihen, onko se oikeutettua tai hyvää käytöstä.
Tää on totta. Jokuhan AP:ssa on sellaista, joka huokuu muille, että kommentoikaa ja holhotkaa. Ehkä hän puhuu hiljaisella äänellä käyttäen epävarmuutta korostavia sanoja, kuten "ehkä, kenties, pitäisikö...".
Oma habitus on usein syyllinen siihen miten muut sinua kohtelee. Jopa kiusatuilla, vaikka tämä onkin epäsuosittu mielipide.
Täällä palstalla puhutaan usein siitä, että kanssaihmiset ovat "sellaisia ja tällaisia". Ikinä en ole törmännyt sellaisiin ihmistyyppeihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt halutaan vääntämällä vääntää kaikki apn syyksi, muiden käytös ok ihan ok. Onneksi oikeassa elämässä ei ole ihan näin suosittua haukkua mielipiteen varjolla toisen kotia tms.
Minä en halua vääntää mitään kenenkään syyksi. Mutta jos kyse on siitä, että ihmiset aina uudestaan ja uudestaan holhoavat ja "auttavat" aloittajaa, joku hänen käytöksessään ja olemuksessaan aiheuttaa tuon reaktion. Tämä ei nyt ota kantaa siihen, onko se oikeutettua tai hyvää käytöstä.
Tää on totta. Jokuhan AP:ssa on sellaista, joka huokuu muille, että kommentoikaa ja holhotkaa. Ehkä hän puhuu hiljaisella äänellä käyttäen epävarmuutta korostavia sanoja, kuten "ehkä, kenties, pitäisikö...".
Oma habitus on usein syyllinen siihen miten muut sinua kohtelee. Jopa kiusatuilla, vaikka tämä onkin epäsuosittu mielipide.
Tässähän on nyt se mahdollisuus, että jos tunnistaa itsessään sen piirteen, joka saa ihmiset kävelemään yli, voi yrittää muuttaa omaa käytöstään. Eivät kaikki ihmiset aloittajaa varmaankaan holhoa, mutta ihan riittävän moni, koska hän on kiinnittänyt asiaan huomiota ja ärsyyntynyt siitä. Kenenkään toisen ihmisen käytöstä ei voi muuttaa, siispä voi kokeilla, vaikuttaako oman käytöksen tunnistaminen ja muuttaminen siihen, miten muut kohtelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt halutaan vääntämällä vääntää kaikki apn syyksi, muiden käytös ok ihan ok. Onneksi oikeassa elämässä ei ole ihan näin suosittua haukkua mielipiteen varjolla toisen kotia tms.
Minä en halua vääntää mitään kenenkään syyksi. Mutta jos kyse on siitä, että ihmiset aina uudestaan ja uudestaan holhoavat ja "auttavat" aloittajaa, joku hänen käytöksessään ja olemuksessaan aiheuttaa tuon reaktion. Tämä ei nyt ota kantaa siihen, onko se oikeutettua tai hyvää käytöstä.
Näin on. Itse olen nätti nuori blondi, eikä minua kukaan yritä väkisin auttaa. Ap:n kohtelun syynä on varmaan enemmän hänen luonteensa ja/tai kykynsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keskustelu olisi aloitettu toisin päin "kerroin mielipiteeni kaverin matosta, hän loukkaantui" niin siinä varmasti ruodittaisi että miksi joku on niin juntti että puhuu pahaa toisen kodista. Apn mielipide vaikuttaa aina siihen miten keskustelu etenee. Tärkeintä on olla eri mieltä kuin ap.
Aloittaja kysyy, mikä saa ihmiset holhoamaan häntä. Hän ei kysy, miksi jotkut yksittäiset ihmiset hänen elämässään kertovat hänelle kysymättä mielipiteitä hänen mattovalinnoistaan ym. Hän sanoo "ihmiset", eli sopii olettaa, että useat eri ihmiset toimivat hänen kohdallaan noin, ei vain aina äiti tai vaikkapa ilkeä Einari-serkku.
Ilkeä Einari-serkku :DD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt halutaan vääntämällä vääntää kaikki apn syyksi, muiden käytös ok ihan ok. Onneksi oikeassa elämässä ei ole ihan näin suosittua haukkua mielipiteen varjolla toisen kotia tms.
Minä en halua vääntää mitään kenenkään syyksi. Mutta jos kyse on siitä, että ihmiset aina uudestaan ja uudestaan holhoavat ja "auttavat" aloittajaa, joku hänen käytöksessään ja olemuksessaan aiheuttaa tuon reaktion. Tämä ei nyt ota kantaa siihen, onko se oikeutettua tai hyvää käytöstä.
Näin on. Itse olen nätti nuori blondi, eikä minua kukaan yritä väkisin auttaa. Ap:n kohtelun syynä on varmaan enemmän hänen luonteensa ja/tai kykynsä.
Niin, ja toki myös se, miten tietynlaiset ihmiset hänen ominaisuuksiinsa reagoivat. Mutta joka tapauksessa aloittaja ei voi vaikuttaa näiden ihmisten tapaan reagoida, hän voi vaikuttaa ainoastaan siihen, millaisen kuvan itsestään antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitä lapsellisia törppöjä nyt riittää lähes jokaisen lähipiiriin. Olkaa onnellisia, että me muut sitten opastetaan ja autetaan teitä. Ja todellakin noudattakaa neuvoja, niin saatte edes kohtuullisesti tämän elämänne elettyä.
Sä oot trolli mutta tämä on just se meininki miten noi "auttajat" ajattelevat.
Trolli tai ei, mutta tosiaan joka tuttavapiirissä on se tyyppi joka on hengissä ihan tuurilla,koska on niin kertakaikkisen kädetön elämän suhteen.
Joo lapsia ja vammaisia löytyy varmasti kaikkien lähipiiristä. Aikuisia ihmisiä ei silti tarvitse neuvoa, vaikka näemmä koetkin itsesi juuri tuollaiseksi ylivertaisen älykkääksi. Ajattele että pidät itseäsi syynä siihen että joku toinen aikuinen selviää hengissä :D etkä edes tajua miten kieroutunut ajatusmaailmasi on.
En tietenkään neuvo aikuisia täysjärkisiä ihmisiä. Olen hiljaa ja katson sitä kärsimistä ja ihmettelen mukana että mites nyt näin.
Puhutaan varmaan vähän eri asiasta. Nää neuvojat joita olen kohdannut neuvovat esim näin: kun olen pukeutunut punaiseen paitaan, niin se kommentoivat että eikö sininen olisi parempi. Kun olen ostanut uuden maton, he neuvovat että toisenlainen Matto olisi ollut parempi. Kun muutettiin, he neuvoivat ettei meidän suunnittelema huonojärjestys, ja huonekalujen järjestys ole yhtään hyvä vaan he tietävät paljon paremmin.
Nämä neuvojat myös hämmästyvät jos jostain asiasta tietää enemmän kuin he, sehän ei voi pitää paikkaansa. Ovat myös herkkiä loukkaantumaan jos joku toinen neuvoja neuvoo heitä :) kyse on siis ihmisistä joiden maailmassa asiat voivat olla vain yhdellä tavalla, heidän tavallaan.
Nuo on makuasioita. Miksi joku omia mieltymyksiään haluaa jakaa totuuksina on tietysti raskasta. Se on heidän luonteensa raskautta, ei sinun kannettavaa. Se että sinussa ei ole auktoriteettia näitä ihmisiä kohtaan ei ole kuitenkaan ongelma. Sinä olet sinä ja he on ihmisiä jotka tunkee nenänsä asioihin mihin eivät kuulu.
On ihan sanan raskasta kuunnella näitä "mielipiteitä" vaikka teidän mielestä niitä näemmä on ihan ok jostain syystä jakaa. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin olkaa hiljaa. Kun tällaiselle nerokkaalle mielipitee jakelijalle sitten lopulta sanoo suoraan ettei halua kuulla näitä ikäviä mielipiteitä niin alkaa oikeasti itku ja mongerrus "miksi sinun täytyy sanoa ääneen asioita vaikka tiedät että tuon ääneen sanominen loukkaa?" Niin no sitä samaa voisi kysyä häneltä mutta kun hän vaan hyvää hyvyyttään haluaa että kotimme olisi hänestä viihtyisämpi, ei meidän mielipiteillä ole väliä jotka siellä asumme.
Ihanko oikeasti näin monen mielestä on ok tosta noin vaan arvostella negatiivisesti toisten asioita ilman että mielipidettänne kysytään? Ihanko oikeasti? Ettekä nää siinä mitään väärää?
En jaa koskaan tuollaisia mielipiteitä koska minulle on ihan sama vaikka pukeutuisit jätesäkkiin ja asuisit tikun nokassa. Ne on sinun asioitasi eikä minua kiinnosta, mutta jos päätät vaikkapa alkaa elämään tulottomana kadulla ja myymään huumeita sekä itseäsi, niin siihen saatan sanoakin jotain, että ei ehkä kannata.
Hei ap, mua kohdellaan myös edelleen usein tosi holhoten ja neuvoen ikäänkuin ylhäältä päin aikuiselta lapselle. Olen 46v-uotias, hyvä ura vakaalla alalla ja ok asemassa, raha-asiat tosi hyvin, kiva kolmio pk-seudulla mahtavassa paikassa ja pitkä (20 + v) parisuhde, paljon mielenkiinnon kohteita ja osaamista myös vapaa-ajalla. En tosiaan kaipaisi enkä enää jaksaisi kuunnella kenenkään neuvoja, mutta aina niitä saan. Häätkin olisi pitänyt muiden mieliksi järkätä, hiukset leikata, istua toisella tavoin tuolissa, lapsia tehdä, lihaa syödä, käyttää eri vaatteita, meikata enemmän, meikata vähemmän... näitähän riittää.
Toisin kuin jotkut muut on sanoneet ketjussa, syy on aina siinä ylimielisessä neuvojassa, ei sinussa. Olet mahdollisesti kovin kiltti, kuten minä ja tällöin ihmiset kokevat olevansa sun yläpuolella, koska eivä arvosta muuta kuin kovia arvoja ja kilpailuja. Ratkaisua mulla ei ole, ainoastaan tsemppiä.
Tiedoksi neuvojille: kukaan ei tarvitse tai halua neuvojanne. Muiden elämä tai valinnat eivät kuulu teille.
Mulla on esim niin, että oon työpaikan nuorin, ja aina kun pomo tulee paikalle, on näitä hlöitä jotka alkaa, "auttamaan" mua kun en muka muuten pystyisi, ja nämä hlöt ei käyttäydy samalla tavalla sillon kun pomo on poissa. 😊 Myös esim säännöistä saatetaan poiketa, niin että joku unohtaa omat hommansa ja alkaa neuvomaan väärin luullen osaten itse paremmin ja todellisuudessa tekee aivan väärin kaiken. Oon myös hyvännäköinen, aito ja fiksu, toisin kuin nämä "auttajat". Myös naisellinen ja moni näistä "auttajista" jotenkin jätkämäisiä luonteita. Tuossahan on vaan kyse siitä, että halutaan vaikuttaa pomon silmissä muka fiksuilta, uskottavilta, auttavaisilta verrattuna itseeni. Eli juuri syy on kateus ja kilpailunhalu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keskustelu olisi aloitettu toisin päin "kerroin mielipiteeni kaverin matosta, hän loukkaantui" niin siinä varmasti ruodittaisi että miksi joku on niin juntti että puhuu pahaa toisen kodista. Apn mielipide vaikuttaa aina siihen miten keskustelu etenee. Tärkeintä on olla eri mieltä kuin ap.
Aloittaja kysyy, mikä saa ihmiset holhoamaan häntä. Hän ei kysy, miksi jotkut yksittäiset ihmiset hänen elämässään kertovat hänelle kysymättä mielipiteitä hänen mattovalinnoistaan ym. Hän sanoo "ihmiset", eli sopii olettaa, että useat eri ihmiset toimivat hänen kohdallaan noin, ei vain aina äiti tai vaikkapa ilkeä Einari-serkku.
Olen eri mutta mulla neuvojia enemmän tai vähemmän ovat omat vanhempani, miehen vanhemmat ja yksi isovanhempi. Eli lähipiiristä löytyy jo viisi neuvojaa. Ihan hyvin voisin sanoa että ihmiset neuvoo. Nämä neuvovat tietysti myös muita kuin minua.
Minullakin on pari vanhaa ystävää, joiden mielestä olen sellainen suloisen herttainen kävelevä katastrofi ja "vähän autettava". Johtuu varmaan siitä, että sosiaalisesti kömpelönä ja epävarmana, mutta vekkulina tyttönä sorruin ottamaan sellaisen hessuhopomaisen pellen roolin muuten aika vakavamielisessä kaveriporukassani.
Ja nuorena se toimikin, olin porukan ilopilleri ja tunnelmankeventäjä, mutta aikuiseksi kasvettuamme kaverini eivät huomanneet, että myös minäkin kasvoin; siinä parinkympin korvilla yksi kavereistani alkoi aidosti uskoa, että olen ihan hallitsematon täystuho, ei esim halunnut minua autoonsa, koska "saattaisin rikkoa sen". Toinen ystävä muuttui holhoavaksi, huolehtivaksi ja ikään, kuin turvalliseksi aikuiseksi minulle, oli siinä vaiheessa pakko ärähtää, kun hän viime vuonna neuvoi hitaalla selkokielellä ja kädestä pitäen Prisman pikakassan käyttöä tai alkoi kysymättä siivota kämppääni ja järjestää huonekalujani uusille paikoille.
Omasta mielestäni olen ihan tavallinen rauhallinen, itsenäinen ja huumorintajuinen nainen. Tämä ystävieni infantilisoiva suhtautuminen tosin on saanut aikaan sen, että olen heidän seurassaan nykyään hiljainen ja ryppyotsaisen vakava, mikä ei ole kivaa meistä kenestäkään.
Uusien, aikuisena saamieni ystävien kanssa tätä ongelmaa ei ole, vaan he kohtelevat minua, kuin yhtä aikuisista, kysyvät neuvoa ja ottavat minut tosissaan.
Joten mietipä, ap, historiaasi näiden "auttajiesi" kanssa
Ongelma on siinä, ettet osaa pitää puoliasi, vaan kohteliaasti piipität kerrasta toiseen. Ei kukaan arvosta sellaista v.....n piipittävää hiirtä, jonka ainoa päämäärä on olla aina ja joka tilanteessa KOHTELIAS 🥱🥱🥱
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, ettet osaa pitää puoliasi, vaan kohteliaasti piipität kerrasta toiseen. Ei kukaan arvosta sellaista v.....n piipittävää hiirtä, jonka ainoa päämäärä on olla aina ja joka tilanteessa KOHTELIAS 🥱🥱🥱
Tämähän se. Ap:n pitää oikeasti itse ryhdistäytyä, ottaa paikkansa omana itsenään, katsoa silmiin vakaasti ja pistää stoppi turhuuksille heti, ei vasta vartin tai vuoden jälkeen. Ryhdistäytyminen ei tarkoita ihmisiä vastaan sotimista, vaan hötkyilemätöntä asennetta, vakautta, tilanteessa pysymistä ja itsetuntoa. Kaikkia taitoja voi harjoitella ihan joka paikassa ja kaikkien kanssa. Jääräpäisyytäkään ei tarvita, vaan vain tilanteensa hallitsemista. Marttyyriasennekaan ei ole terve, joten se kannattaa kitkeä itsestä pois heti alkuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat lapselliselta, epävarmalta ja uusavuttomalta muiden silmissä. Ehkä myös vähän ahdistuneelta ja masentuneelta.
En ole mitään näistä. Paitsi joskus ahdistaa ja etenkin nämä tilanteet aiheuttavat sitä ahdistusta.
Annan muille tilaa ja olen rauhallinen, en hermostu helposti. Ehkä ei pitäisi sitä tilaa antaa. Ei vaan ole luonteeni mukaista änkeä ensimmäiseksi ja kovaäänisimmäksi. Sanon asiat, mutta rauhallisesti. Konflikteja saatan vältellä, koska asiat ovat mielestäni yksinkertaisia kun ne ottaa sellaisina kuin ne on, rauhallisesti. Senkin joku ehkä käsittää pelokkuudeksi: "hän ei uskalla sanoa miltä hänestä tuntuu" vaikka tosiasiassa hän vain kohtaa asian rauhallisena ja miettii, että nyt kävi näin, ok, miten jatketaan.
Se, että jotkut käsittävät rauhallisuuden avuttomuudeksi on mielestäni outoa. Kaikkien seurassa näin ei toki tapahdu. He, jotka tuntevat minut paremmin ajattelevat minut ennemminkin hieman itsepäisenä ja oman mielen mukaan toimivana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat lapselliselta, epävarmalta ja uusavuttomalta muiden silmissä. Ehkä myös vähän ahdistuneelta ja masentuneelta.
En ole mitään näistä. Paitsi joskus ahdistaa ja etenkin nämä tilanteet aiheuttavat sitä ahdistusta.
Annan muille tilaa ja olen rauhallinen, en hermostu helposti. Ehkä ei pitäisi sitä tilaa antaa. Ei vaan ole luonteeni mukaista änkeä ensimmäiseksi ja kovaäänisimmäksi. Sanon asiat, mutta rauhallisesti. Konflikteja saatan vältellä, koska asiat ovat mielestäni yksinkertaisia kun ne ottaa sellaisina kuin ne on, rauhallisesti. Senkin joku ehkä käsittää pelokkuudeksi: "hän ei uskalla sanoa miltä hänestä tuntuu" vaikka tosiasiassa hän vain kohtaa asian rauhallisena ja miettii, että nyt kävi näin, ok, miten jatketaan.Se, että jotkut käsittävät rauhallisuuden avuttomuudeksi on mielestäni outoa. Kaikkien seurassa näin ei toki tapahdu. He, jotka tuntevat minut paremmin ajattelevat minut ennemminkin hieman itsepäisenä ja oman mielen mukaan toimivana.
Ja välillä käy niin, että kun "holhoava" tyyppi sitten jossain vaiheessa huomaa minun toimivan kuitenkin oman mieleni mukaan, mitenkään loukkaamatta häntä, niin hän silti vaikuttaa kokevansa tulleensa hieman loukatuksi tai kokevansa, että "apu ei kelpaa, miksi, älä nyt ole niin vaatimaton".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat lapselliselta, epävarmalta ja uusavuttomalta muiden silmissä. Ehkä myös vähän ahdistuneelta ja masentuneelta.
En ole mitään näistä. Paitsi joskus ahdistaa ja etenkin nämä tilanteet aiheuttavat sitä ahdistusta.
Annan muille tilaa ja olen rauhallinen, en hermostu helposti. Ehkä ei pitäisi sitä tilaa antaa. Ei vaan ole luonteeni mukaista änkeä ensimmäiseksi ja kovaäänisimmäksi. Sanon asiat, mutta rauhallisesti. Konflikteja saatan vältellä, koska asiat ovat mielestäni yksinkertaisia kun ne ottaa sellaisina kuin ne on, rauhallisesti. Senkin joku ehkä käsittää pelokkuudeksi: "hän ei uskalla sanoa miltä hänestä tuntuu" vaikka tosiasiassa hän vain kohtaa asian rauhallisena ja miettii, että nyt kävi näin, ok, miten jatketaan.Se, että jotkut käsittävät rauhallisuuden avuttomuudeksi on mielestäni outoa. Kaikkien seurassa näin ei toki tapahdu. He, jotka tuntevat minut paremmin ajattelevat minut ennemminkin hieman itsepäisenä ja oman mielen mukaan toimivana.
Ja välillä käy niin, että kun "holhoava" tyyppi sitten jossain vaiheessa huomaa minun toimivan kuitenkin oman mieleni mukaan, mitenkään loukkaamatta häntä, niin hän silti vaikuttaa kokevansa tulleensa hieman loukatuksi tai kokevansa, että "apu ei kelpaa, miksi, älä nyt ole niin vaatimaton".
Äh, nyt ylianalysoit asioita. Se on täydellistä turhuutta, jonka voisit lopettaa. Älä mieti muita ja älä mieti liikaa tseäsi ja menneitä tilanteita, sillä silloin tulee juuri tällaisia epämääräisiä höpötyksiä, joita jäät sitten vatvomaan ja pyörittelet pienessä päässäsi kiusaten itseäsi. Menneet ovat menneitä, nyt on nyt ja tulevaisuudesta et tiedä.
Hanki itsellesi mielekästä hyvää tekemistä ja uusia ihmisiä ympärillesi, älä jää vanhaan kiinni.
Minun veikkaukseni on, että olet nätti ja harkitseva. Ihmiset kiinnittävät muutenkin enemmän huomiota nätteihin kuin tavallisiin, joten olet tavallaan jatkuvasti luupin alla. Siksi löytyy aina joku "pelastaja", jos et ole 110 % ajastasi skarppi ja päämäärätietoinen.
Minulla oli samanlainen nuoruus. En osannut nauttia höösäämisestä, vaan pidin kohtelua alentuvana. Sopivasti lihottuani ja vanhennuttuani saan empiä itsekseni eikä "pelastajia" enää ole. Eikä muuten haittaa yhtään! Tykkään siitä, että apua tulee vasta kun itse sitä pyydän.