Oon antanu 14 vuotta elämästäni lapsille, perheelle

Reija meni äsken baariin.

Kauankohan taas on siellä.

Kyllä on aikamoinen juoppo

Milläköhän rahoilla oikein juo.

Työtön luuseri.

Ei kyllä käy kateeksi.

No,eipä ollut vanhemmatkaan sen parempia.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai sä nouset. Mä aina kiitän Luojaani,että asuin nuorena yksin vuosia ilman miestä tai lasta. Se kasvatti. Jos nyt tulisi ero ja teinin isä haluaisi ainokaisemme,niin siitä vaan. Osaan olla yksinkin.

Sulla on ap lapset. Ehkä ne on viikon pois mutta onhan ne joskus edes viikonloput sun luona Muun ajan käyt töissä, pidät hauskaa.

Voi luoja miten lapsellinen kommentti. Voisin olla ilman lapsia, koska osaan olla yksinkin. Hä?

Miten niin sinun lasten hyvinvoinnilla ei ollut mitään merkitystä? Miksi et anna arvoa omalle työllesi?

Odotat hetken tilanteen laskeutumista. Koita ottaa suru vastaan, mutta ehdottomasti avun kanssa. Jos ei ole muita kenelle puhua ja purkaa, niin hae ammattiauttajan luoksse, sitä varten he ovat.

Koita luottaa siihen, että asiat jossain vaiheessa selkiintyvät parempaan päin, vaikka nyt ei siltä tuntuisi yhtään.

Asiat muuttuu ja ottaa uusia suuntia, ja sulla on siihen vaikutusvaltaa. Hyvän kautta kun vaikuttaa, niin lopputulos on parempi.

Ehkä jotain on jäänyt huomaamatta/tiedostamatta omassaki asenteessa. Ehkä tästä ikävästä tapahtumasta voit jotenkin kasvaa ihmisenä. Tiedän, helppo sanoa ja paljon vaikeampi toteuttaa. Silti, se on parasta mitä voit itsellesi ja lapsillesi tehdä. Uskoa siihen, että kivun ja kasvun kautta voi tulla tulevaisuudesta parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin kun sä et ole se kiva vanhempi joka laiskuuttaan antaa elää kuin pellossa eikä välitä mistään. Mutta ei hätää. Anna lasten mennä isänsä mukana. Saa isäkin vihdoin tehdä jotain ja jos ongelmia tulee niin lasu voi käydä siellä vahtimassa. Äijä itkee uupumusta hetken päästä, mutta älä luovuta. Se on hänen vuoro nyt. Niin ja viimeistään nyt kannattaa oppia se että kukaan ei arvosta mitään mitä teet joten sen voi jättää tekemättäkin. Varaa joku kiva pikkuloma, käy kasvohoidossa, hierojalla, kyllä se siitä.

Tää oli oikeesti tosi hyvä neuvo! Kun on 14 vuotta elämästään omistanut perheelle, uhrautunut, koska on uskonut tekevänsä oikein, niin on varmasti vaikea päästää irti. Mutta sitten kun sen uskaltaa tehdä, niin voikin yllättyä. Positiivisesti!

Minä olen harrastukset maksanut omasta tahdostani, mies ei ole halunnut niitä maksaa. Mielummin harrastaa itse.

Itse olen lapseni halunnut. Ja todellakin haluaisin kaikessa rankkuudessaan heidän kanssa elää arkea jatkossakin. Ja se tässä maailmassa minulle tärkein asia viedään minulta pois.

Joku sillon tällön viikonloppukyläily on kaukana oikeasta perhe-elämästä.

Elämän tärkein juttu otetaan pois vasten tahtoani.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen harrastukset maksanut omasta tahdostani, mies ei ole halunnut niitä maksaa. Mielummin harrastaa itse.

Itse olen lapseni halunnut. Ja todellakin haluaisin kaikessa rankkuudessaan heidän kanssa elää arkea jatkossakin. Ja se tässä maailmassa minulle tärkein asia viedään minulta pois.

Joku sillon tällön viikonloppukyläily on kaukana oikeasta perhe-elämästä.

Elämän tärkein juttu otetaan pois vasten tahtoani.

Tuotahan se äitiys on. Annetaan kaikkensa, ja sitten lapset lähtee. Toki tuli sinulle liian aikaisin ja yllättäen, mutta sinun pitää nyt löytää ne hyvät puolet asiasta. Omaa aikaa, omaa elämää, harrastus, ystäviä.

Voiko surkeampaa olla kuin kaltaisesi ihminen, joka on omistanut koko elämänsä jonkun toisen miellyttämiselle?

kuka käski?

Alussa on shokki, mutta sitten tulee sekin aamu kun olet nukkunut hyvät yöunet eikä mikään pakota tekemään mitään ja tajuat että elämä on aika kivaa kun saa vaan olla kenenkään vaatimatta mitään. Mutta tosiaan jos sinulle oli hirveän tärkeää elää elämäsi jonkin aiemmin suunnittelemasi kaavan mukaan niin sitä ei enää ole. Sulla alkoi nyt uusi tulevaisuus ja elämä.

Ovatko teinisi kuittailleet sinulle tyyliin "hanki elämä!", vielä kun perheenne oli yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

kuka käski?

Kun ihmistä rakastaa hänestä pitää huolta, jos ei voisi vähempää kiinnostaa niin sellainen jätetään pärjäämään itsekseen. Ap rakastaa perhettään.

Suomessa laki vaatii huolehtimaan lapsistaan. Tämä on joillekin miehille yllätys, että ne lapset tosiaan on hoidettava niin hyvin kuin ikinä pystyy ja ap teki erinomaisen työn ja vähän ylikin. Hän on myös aivan oikeutetusti närkästynyt koska naisen ja äidin rooli perheessä on epäkiitollinen. Hän on järjestänyt niin sujuvan elämän muille että he on alkaneet luulla sitä minimiksi ja itsestäänselvyydeksi. Minä vain nyt toivon että kun se puhelin alkaa soida 'miksi et ole tehnyt sitä ja tätä. Missä mun paperit on ja koska mun hammaslääkäri on' niin ap nostaa kädet ylös ja antaa pärjätä itsekseen. Ei ne muuten opi mikä järkyttävä työmäärä heidän eteensä on tehty. Seuraavaksi ne on jossain parisuhteessa orjuuttamassa kumppaneitaan, jos eivät opi nöyryyttä ja kiitollisuutta. Aina käsi ojossa sujuvasti ottamassa muilta kaiken, mutta itse ei panosta mitään kun läpeensä itsekeskeisiä. Tämä on nyt lapsille se toisen kasvatuksen alku ja oppi.

Minä annoin 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksen toivossa ei huolehdita muista, vain rakkaudesta. 

No on aika inhimillistä että apta harmittaa tuo tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Voiko surkeampaa olla kuin kaltaisesi ihminen, joka on omistanut koko elämänsä jonkun toisen miellyttämiselle?

Voi olla. Muun muassa sinä jonka ainut ilon aihe on yrittää lyödä lyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, rakkaudesta ja omasta tahdostani olen kaiken perheeni eteen tehnyt. Eikä se riittänyt. Ei sillä ollut mitään merkitystä.

Ehkä ne joskus palaavatkin. Ehkä eivät. Teinithän jo pärjää keskenään, ja tykkäävät vapaammasta menosta.

Ei minulla ole yhtään mitään omaa elämää. Ei edes ystäviä.

En tiedä. Leikin lasten edessä että ei tunnu missään. Tietysti saatte päättää itse. Tekisi mieli haistattaa kaikille paskat ja häipyä. Mitä en tietenkään tee. Mutta just nyt tuntuu sille, että se olisi paras vaihtoehto.

Otapa nyt aikalisä. Ihan oikeasti nauti mahdollisesta yksinolosta ja vapaa-ajasta, jos kerran sellaista saat. Hyviä vinkkejä täällä onkin ollut, esim. loma, kasvohoito, hieronta... siis hemmottele itseäsi. Kun et anna katkeruudelle sijaa ja jatkat ryhdikkäästi elämääsi, lapsetkin arvostavat sinua ja palaavat väistämättä luoksesi (niin usein ja sillä tavalla, kuin heidän iässään se on mahdollista). Jos heittäydyt katkeraksi ja ilkeäksi, ajat lapsia pois.

Äiti on aina äiti, ja lapsensa hyvin & rakkaudella hoitanutta äitiä ei hylätä.

Minä olen ollut huono äiti ja voin sanoa että se vasta hävettää ja harmittaakin lopun elämääni. Vaikka lapset on aikuisia niin suru ja häpeä ei lopu minulla. Sinä ap teit hyvin. Teit kaikkesi. Voit olla tyytyväinen itseesi. Nyt laitat sen kaiken hyvän mihin kykenet itseesi ja pidät itsestäsi huolta, olet sen ansainnut.

Yksikään noista asioista ei kuvannut sitä, minkälainen olet lasten KANSSA ja miten lapset sinut näkevät. Pelkät arkisuoritteet eivät tee vanhemmasta "parempaa" lasten silmissä.

Miksi teinit haluavat isälleen? Me jäimme aikoinaan asumaan isän kanssa, koska hän omisti kotimme. Äiti oli jotenkin kuvitellut, että erossa omaisuus menee puoliksi, mutta jaettiinkin omaisuuden arvo. Hän sai rahaa, isä piti talon ja tietty me halusimme asua edelleen samassa tutussa kodissa, käydä koulua ja olla kavereiden kanssa kuin ennenkin. Äiti oli maksanut harrastukset ja vaatteet jne., isä taloa, mutta se oli ollut äidin oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään noista asioista ei kuvannut sitä, minkälainen olet lasten KANSSA ja miten lapset sinut näkevät. Pelkät arkisuoritteet eivät tee vanhemmasta "parempaa" lasten silmissä.

Niin siinä on perheen isä hylännyt ap:n yksin tekemään kaiken. Silloin työmäärä nousee niin suureksi että ei jää enää kapasiteettia olla rento ja hauska, koska rennot ja hauskat ihmiset teettää kaiken työn muilla. Siksi niillä on aikaa ja mielessä tilaa olla läsnä, koska joku muu hoitaa joka ikisen muun asian mikä pitää ihmiset hengissä ja tarjoaa sen elämän mikä on. Ap joutui suorittamaan paljon koska hän oli yksinhuoltajana parisuhteessa ja näköjään teki vielä henkisen työn pitäessään mustasukkaista miestä rauhallisena. Hän on ollut henkisesti täysin ylikuormittunut varmaan jo yli vuosikymmenen.