Milloin ja mistä syystä itkit viimeksi?

Itkin kun kuuntelin Milanan Mun vuoro kappaleen. Kaunis, koskettava ja surullinenkin.

Tiistaina Akuuttia katsellessa.

Kun katsoin sen Marilynistä kertovan Blonden. Se oli yllättävän hyvä. Sitä ennen PMS-päissäni kun tuntui ettei poju-yde ymmärrä mua. (ymmärsi ihan hyvin, kaikki vain olivat vihollisiani)

Viikko sitten, kun katsoin Vain elämää ja tuli laulu Syvälle sydämeen sattuu ja sitten ne lapset tuli siihen laulamaan...

En edes muista. On niin tujut mielialalääkkeet että mikään ei itketä. Ei sen puoleen kyllä nauratakkaan. Nauran ehkä kaksi kertaa vuodessa. Itkenyt olen viimeksi masennusjakson aikaan 2021 alkuvuodesta, silloin olin ilman lääkitystä enkä muuta tehnytkään kun itkin. 

Eilen itkin, olen ihastunut henkilöön jota en voi saada..

Itkin viime viikolla sitä, kun yhdelle asiakkaalleni oli sattunut hirveä tapahtuma. Suretti niin valtavasti hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Itkin myös sen takia, että Mieheni väittää ettei voi keskittyä etätöiden tekoon, kun piereskelen lähes jatkuvasti. Häntä kuulemma häiritsee kovaääninen, pitkäkestoinen rutina ja kaikkialla asunnossamme leijuva hirveä löyhkä. Oon tosi loukkaantunut tästä😢

Ap[/quote

Mene trolli pois näiltä palstoilta!

Keskiviikkona riidan takia.

Pikkulapset itkee mitättömistä ja turhista asioista jos ei asiat mene niin kuin itse haluaa

Vierailija kirjoitti:

Keskiviikkona riidan takia.

Saitko sillä vollotuksella tahtosi läpi? Eli käytätkö sinäkin niin kuin hyvin monet muutkin naiset itkun valta välineenä?

Itken lähes viikottain kun tiedän että mieheni ahdistuu itkusta niin saan aina tahtoni läpi

Pari päivää sitten. Seksuaalisen puutteen takia, kun ei ole omaa miestä.

Itkin kun pelasin Endling Exctinction is forever -  nimistä videopeliä.

Pelaat maapallon viimeisenä kettoemona, ja tehtäväsi on pitää huoli siitä että pentusi selviävät hengissä, samaan aikaan ihmiset jatkuvasti tuhoavat ympäristöä ja yrittävät turkistaa sinut.

Yksi pennuista napataan pelin alkuvaiheessa, kun löydät sen niin sieppaaja on kuolleen lapsensa vieressä itkemässä ja päästää pentusi vapaaksi, liikuttava jälleennäkeminen, sen jälkeen voit lohduttaa sitä miestä.

Pelin lopussa metsästäjä tulee taas perääsi, saat pennut(tai pennun, riippuu kuina monta sait pidettyä hengissä) aidan alta, mutta sinua se ampuu. Pääset kuitenkin itsekin aidan alta. 

Et kuitenkaan selviä haavoistasi ja pentusi ja sinä hyvästelette toisenne.

Mä oon nykyään sellainen itkupilli, että itken harva se päivä kun katson jotain telkkarista, on olevinaan niin koskettavaa. Viimeisimmät kyyneleet taisin tirauttaa, kun katsoin pari päivää sitten Scorpion-sarjaa Viaplayltä. Muusta syystä taisin itkeä varmaan joku kuukausi sitten, kun tuli miehen kanssa jotain riitaa, silloinkin se oli tuntui ylireagoinnilta, mutta minkäs teet kun tulee tippa linssiin joka asiasta.

Varmaan pari viikkoa sitten yöllä kun en saanut unta. Aloin miettimään omaa koiraa, sitä että kun se sitten jonain päivänä kuolee. Että pystyinkö tarjoamaan sille lupaamani hyvän elämän? Että oliko se onnellinen minun ja meidän perheen kanssa? -- Siis ihan tavallinen kiltti koira ja hyvä perhe sillä on, saa nauttia ja olla. Oltiin vain oltu eläinlääkärillä kun oli ollut kynnessä lohkeama, niin sitten jotenkin jäi vellomaan yöllä mieleen synkät pilvet. 

En kovin usein itkeskele, useimmiten itkut tulee silloin kun olen yksin kotona, ajan autolla tai yöllä sängyssä, kun alan oikein mässäilemään jollain surullisella ajatuksella joka ei edes ole todellista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiviikkona riidan takia.

Saitko sillä vollotuksella tahtosi läpi? Eli käytätkö sinäkin niin kuin hyvin monet muutkin naiset itkun valta välineenä?

Itkin koska se riita lähti sipulista. Vitutti, että miten niin pienestä asiasta tuli niin iso riita että mies lähti keskellä yötä kotoa.

Minä en siis tiedä mikä siinä sipulissa hänellä niin laittoi tunteet kuohumaan.

Yritän nykyään välttää kaikkea itkettävää. Olen itkenyt ihan liikaa, murrosiästä lähtien. Katsoin pari viikkoa sitten tallentamaani Atlantan akvaario-ohjelmaa, jossa kerrottiin akvaarion vanhasta merisaukosta. Saukko oli muistaakseni 17-vuotias jo. Saukko sairastui ja sitä kyllä kuvattiin ja hoidettiin. Varmaan kaikki tehtiin mitä voitiin. Itkevien hoitajiensa ympäröimänä saukko kuitenkin kuoli. Minua liikuttaa juuri ihmisten aito suru. 

Eilen. Yksinäisyyttä.

Varmaan jonku piirretyn ällölaskelmoitua nyyhkykohtaa. Siis vaikka inhoan sitä laskelmointia nii silti hanat aukee. m55 (kai total turn-off ja hyvä niin)