Milloin ja mistä syystä itkit viimeksi?

Tämän viikon maanantaina; yksinäisyyttä ja ns. parhaan ystävän toimintaa ja käytöstä.

Mieheni kylmää suhtautumista minua kohtaan itkin eilen ja tänäänkin oli lähellä itkut.

Alkuviikosta miettiessäni elämän kauneutta (luonto, musiikki) ja tuskaa (sodat, sairaudet, krooniset kivut)

M34v / kipukroonikko

Tänään, itkin omaa huonoa oloa ja tilanteen toivottomuutta. Mutta ehkä tämä tästä kuitenkin taas, joskus.

5 vuotta sitten kun isä kuoli.

Taisi olla kolme vuotta sitten. Varhaisteinin perseily vei voimat. En ole koskaan ollut kovin itkuherkkä, edes lapsena. Mikähän lie tunnelukkopsykopaatti-pirkko tässä ollaankaan, huhuh.

Kammottava alotus🙁

Mies54v

Itkeskelin ruman naamani takia ja kuinka se on saanut minut eristäytymään vuosien saatossa.

Vuosi sitten, mummin kuollessa.

Itken todella helposti. Pelkkä yksinkertainen kaunis melodia voi saada minut herkistymään kyynelten partaalle, mikä oli muuten HIEMAN kiusallista kouluaikoina jossain koulun amatöörihuiluryhmän aamunavauksessa tai vaikka joulukirkossa. (Tämä on tositarina. Valitettavasti.) Nyt raskaana olen kyllä ehkä vielä entistäkin herkempi. Tänään ajeltiin autossa mieheni kanssa ja radiossa soi Bolland & Bollandin In the army now, siinä sitten laulettiin yhdessä miehen kanssa niin kuin usein tehdään, mut taisin päästä "missiles flying over your head"-kohtaan kun nousi pala kurkkuun ja piti hetki nieleskellä... Jotenkin katselin siinä sitä ympäröivää maisemaa ja näin mielessäni niin kristallinkirkkaasti, miten se kaikki voisi kyteä ja tuhka ja savu vain pöllytä, ja ne kranaatit ja ohjukset todellakin lentää taivaalla. Ja mietin toki sitä vieressäni istuvaa tarkka-ampujaksi koulutettua miestä rintamalla. Piti sitten räpytellä kunnes biisi vaihtui, sitten helpotti :D

Samoin vaikka löytöeläinkotien FB-sivujen postaukset hylätyistä eläimistä, yleensä kissoista (VARSINKIN jos ne on jouduttu lopettamaan) aiheuttavat hillitöntä itkua aivan siis samalla sekunnilla, kun sellaisen postauksen näen. Siis ihan heti. Saman tien. Ei pysty.

Vuonna 1988.

Mä en ole mitenkään erityisen herkkis, mutta liikutun usein telkkariohjelmista tai kirjoista.

Tänään vuodatin jokusen kyyneleen, kun lopetin kirjan Meitä vastaan rikkoneet.

Olin onnellinen ja surullinen päähenkilön puolesta.

(aiheena syömishäiriö ja Jehovantodistajuuden ehdottomuus)

Vierailija kirjoitti:

Itkin Pertti Perseilevän labradorinnoutajan kuolemaa.

Omassa elämässä ei ole ollut helppoa, ja itku on kadonnut jo kauan sitten. Kun luin Pertin poismenosta, tuli pitkästä aikaa itku. Muistui mieleen oman koiran kuolema, ja lopulta itkin monta muutakin itkemätöntä asiaa.

Koirat ja kissat ovat enkeleitä. Auttavat meitä käsittelemään tunteita.

Sama asia. Nytkin aloin itkeä, kun muistin, kuinka luottavaisena ja iloisena Pertti napitti kameraan, vaikka sillä jo ihan varmasti oli kovat tuskat.

Silti se toi valoa ja iloa meidän elämään.

Se oli kiva, kun Pertille ja sen kamulle oli nakin palasista kirjoitettu lumeen NAKKEJA PERRRRRKELE.

Oi, Pertti, on niin ikävä sitä.

😭🐶🐕💚

Nälästä ja väsymyksestä tänään 

Vierailija kirjoitti:

Kammottava alotus🙁

Mies54v

Miksi sinua pelottaa normaalit tunteet ja niistä puhuminen?

Eilen yksinäisyyttä. Itken monta kertaa viikossa ja aina tämä sama syy. Tuntuu tosi väärältä että ihminen voi olla näin yksin, yksinäinen ja turha.

Somea ja muita itsekkäitä asioita. Olen siis tyypillinen nainen. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tyttojen-ja-naisten-masennuslaakkei…

En muista, eilen tai tänään, en ole varma. Uupumus, töistä eniten johtuu mutta omissa asioissakin on sitä sun tätä. Olen jo terapiassa, joten saan kyllä apua.

Jaksamista muillekin uupuneille.

Tänään itkin monta kertaa, kun rahat lopussa, huomisesta en tiedä. Vielä 7 päivää ennenkuin saa jotain rahaa.

Keskiviikkona aikaisin aamulla töihin mennessä. Kuuntelin sattumoisin Joan Baezin All My Trials-biisin. Se oli yksi 7 vuotta sitten kuolleen äitini suosikki. Äkkikyyneleet vähän hävetti ruuhkajunassa ja teeskentelin saaneeni roskan silmään.

N55