Naiset miten halusisitte että mies lähestyy teitä esim baarissa
Tai muuallakin, harrastuksissa tai vastaavissa paikoissa? Onko huumori hyvä lähestymistapa? Vai katseiden vaihto?
Kommentit (69)
Baarimiehiä en edes tervehdi. Jossain järkevässä paikassa hidas lähestyminen on jees, ensin pitkään pelkkiä katseita, sitten jotain juttelua ja jos nainen on ihastunut, numeron pyytäminen.
m58v kirjoitti:
Olen tosin mies mutta arvelisin, että baarissa tuollainen jalkaisin kävelemällä tapahtuva lähestyminen olisi paikallaan.
vs. pöydän alta kontaten?
Vierailija kirjoitti:
Pistää käden rintsikoiden sisään
Niin ja kysymättä. Vain gilttimies kysyy lupaa
Vierailija kirjoitti:
Tota, en halua, että yksikään vieras mies lähestyy minua missään. Kaikista vähiten baarissa humalassa.
"Mä tunnen sut tuolta ulko-oven jonosta".
Vierailija kirjoitti:
En osaisi kuvitella että yksikään mies lähestyisi mua kun ei ole koskaan näin käynyt. N33
Eipä maksa vaivaa ketään lähestyä, ihan turhaa touhua. Aiheuttaa vain noloja tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
käykö neiti täällä usein?
:D En kyllä pystyis ohittamaan ketään, joka näin aloittaa. Sulaisin saman tien.
Ei ole miehen tehtävä lähestyä naista. Nainen haluaa olla rauhassa ystävineen.
En halua. Ensinnäkin en mene baariin yksin että tarvitsisin seuraa ja en kuitenkaan kuule mitä se sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaisi kuvitella että yksikään mies lähestyisi mua kun ei ole koskaan näin käynyt. N33
Eipä maksa vaivaa ketään lähestyä, ihan turhaa touhua. Aiheuttaa vain noloja tilanteita.
Joo, on se niin noloa jutella ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Tällä irtoaa joka kerta: Lähestyt naista ja menet sen eteen ja sanot "Reikä se on rotallakin. Lähteekö akka messiin?" . Tuijotat sitä suoraan silmiin, se on tärkeää. Onnea matkaan!
Muhun on tätä kikkaa kerran nuorena baarissa yritettykin, harmi vaan että olin jo varattu, niin en sitten lähtenyt.
Aloitat vaan keskustelun jostain ympäripyöreästä eli ns. tikusta asiaa. Kunhan et vaikuta liian suorasukaiselta ja epätoivoiselta vaan ystävälliseltä. Älä koske kuitenkaan naista.
minulle ei elekieli toimi, koska olen likinäköinen
paras tapa lähestyä naista on lähestyä neutraalisti. Siis ilman odotuksia tai iskuyrityksiä, ilman mitään etukäteisanalyysiä tyyliin: tuo näyttää hyvältä/tuota haluaisin p4nn4.
Juttelemaan vaan, ensin kannattaa ottaa katsekontaktia. Selvin päin on aina plussaa.
Luonnollisesti. Ei tarvii olla mitään erikoista itse puheessa, ei hauskaa eikä nokkelaa, parempi jos ei ole. Minä osaan tehdä arvioni muutenkin.
Viimeksi mulle jutteli eräs nuori mies, surffari, kysymällä haluanko istumapaikan penkissä. (Mun ois muuten pitäny seistä penkin vieressä ladatessa kännykkää, kun hänellä oli ostokset penkillä.) Oli hyvin luontevaa jutella hänen kanssaan, hän oli kiinnostunut elämäntyylistäni. Lopetimme kun hänen vaimonsa tuli kaupasta. Mies nousi ja sanoi nimensä + "oli hauska tutustua", samalla kun ojensi kätensä ja kättelimme (en ole kätellyt ketään aikoihin!) Se oli aitoa, koska hän ei yrittänyt mitään. Hänellä oli aurinkolasit ja hassun tuuhea parta, hiukset oli kai ponnarilla, eikä tullut liian tuttavallinen olo hänen kanssaan, koska: hän ei muuttanut rentoa istumisasentoaan minun vuokseni. Hänen puheäänensä ei ollut lässyttävä. Hän kuunteli rauhassa, kun vastasin. Aurinkolasien läpi ei nähnyt silmiä. Lyhyesti sanottuna, hän lähestyi olematta tunkeileva.
Jos joku yrittäisi jotain, hänen kannattaisi mielestäni unohtaa että on yrittämässä, jos se hänestä tarkoittaisi petkuttamista. Ja tietysti olla muutenkin petkuttamatta, muisti tai ei... Epävarmuus ja jännittäminen ei haittaa, kunhan siitä ei paista läpi just se petkutus. Petkutuksella tarkoitan, että toisesta huomaa, ettei hän ajattele kommunikointia yhteisenä asiana (jaettu ymmärrys) vaan vilpillisenä vuoropelinä. Se on ällöttävää.
Katsekontaktilla voi katsoa, vastaanko siihen. Minulla on aika lepäävä nart-tunaama, mutta rohkein palkitaan! Sitten voi tulla sanomaan vaikka moi, jos minulla ei ole juttua kesken toisen ihmisen kanssa. Hyvät mahdollisuudet jutustelulle on, jos ollaan saman tyylisiä. Ei mitään juustoista iskureplaa, vaan ihan rehellistä tavallista juttelua. Jos ei säästä kuitenkaan.
Parasta oli kun molemmat olivat selvinpäin eikä kumpikaan suunnitellut mitään. En muista mistä hän ilmestyi, mutta tanssimme yhdessä aika villisti ja pidimme hauskaa. Jatkoimme pöydässä ja koko illan syvällistä keskustelua. Kaikki teennäiset tutustumisrepliikit jäivät pois. Se oli kaunista ja ikimuistoista. Emme menneet sänkyyn.
Ei millään tavalla. En hae miestä mistään.