Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ollaanko me naiset, jotka valitsee yhden miehen nuoruudessa, harvinaisia?
20.10.2022 |
Valitsin yhden kunnon miehen 25-vuotiaana ja olen vieläkin hänen kanssaan (31v). Haluan loppuelämän kestävän parisuhteeseen joka kestää vanhuteen. Ei kiinnosta irtoseksi/paneskelu ympäriinsä. Mieheni oli ekani(olin neitsyt 25vuotiaana). mietin onko tämä harvinaista nykypäivänä?
Kommentit (62)
Kun kerran tässä nykypäivää kauhistellaan, niin 1990-luvulla tehdaspaikkakunnalla aika moni meistä tytöistä koki ekan kertansa sellaisessa kännissä, että nykypäivänä sulho istuisi raastuvassa.
Joten minä sanoisin, että nykynuoret nimenomaan osaavat odottaa rauhassa. Taitaa näkyä ihan tilastoissakin, että nuoret ovat maltillisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen ja suurin osa tuntemistani naisista on edelleen yhdessä nuoruudenrakkaansa kanssa. Tosin tässä iässä alkaa myös niitä eroavia pariskuntia ilmaantua. Mutta onhan parikymmentä vuottakin pitkä aika. Eräs ystävistäni on ollut miehensä kanssa jopa 13-vuotiaista asti! Sähän aloitit aika myöhään niin olette olleet aika vähän aikaa yhdessä.
Niin. Eivät tiedä paremmasta. Ellei sitten ole ok mies.
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni oli miehensä kanssa 15 vuotiaasta kuusikymppiseksi asti. Sitten mies kuoli. Vaikeaahan se on yksin tottua elämään kun on koko ajan ollut puoliso. Onneksi asuu vain n 3km päässä vanhasta isästämme,niin käy häntä auttelemassa ja vielä pari vuotta töissä ennen eläkeikää. Lisäksi hänellä on lapsenlapsia.
luultavasti kuolemakin meidät joskus erottaa. Mutta koetan nauttia näistä hetkistä mitä on joka päivä =)
Onhan noita kaikenmaailman Auneja ollut aina
Tuo kuulostaa just siltä mitä olisin halunnut. Itse vaan valitsin ensimmäisen miehen huonosti, ja se homma päättyi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Hänen jälkeensä en ole ollut kenenkään kanssa. Pidän kyllä huolen että seuraava mies on parempi ja jää viimeisekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää aika yleiseltä, varsinkin insinöörit viedään jo kouluaikana. Varmaan koulun ulkopuolella on verkot odottamassa, kun melkein kaikki on työelämään päästyään naimisissa.
Ja tämän olen siis nähnyt töissäni insinööritoimistossa, en koulun ulkona päivystämässä.
En ole koskaan kehuskellut sillä että tavattiin mieheni kanssa 18-vuotiaina. Pikemminkin välttänyt tarkemmin puhumasta asiasta koska ainakin kun oltiin nuoria, sitä pidettiin nolona ja huonona asiana että jää "jumiin" ekan seurustelukumppanin kanssa. Jopa koulussa opastettiin 90-luvulla kuinka kannattaa kokea seksisuhteita nuorena ennenkuin löytää "sen oikean". Ei ole siis tullut keulittua sillä että oltiin neitsyitä ja rakastuttiin toisiimme niin nuorina. Eikä siis oltu mitään kilttejä seurakuntanuoria. Nyt oltu yhdessä 26 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kiinnostaa tässä eniten se, olitko sinä miehesi ensimmäinen myös? Jos et, niin ei tuossa oo mitään millä paukuttaa henkseleitä.
Niinpä. Huonoimmat miehethän on aina olleet kaksinaismoraalisia. Jos on neitsyenä sellaisen valinnut, niin ei ole hääviä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kaikenmaailman Auneja ollut aina
Niin, ja yhtä Aunea kohti on aina löytynyt koko kylällinen miehiä. Jopa kylän hurskaimman emännän sulhanen, ja vielä poikakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kaikenmaailman Auneja ollut aina
Niin, ja yhtä Aunea kohti on aina löytynyt koko kylällinen miehiä. Jopa kylän hurskaimman emännän sulhanen, ja vielä poikakin.
Ja miksipä ei. Eihän se järvi soutamalla kulu.
Ap sä edustat normia. Miksi luulet olevasi jotenkin erikoinen? Ja tottakai kaikki haluaisivat sen kestävän. Onnistumisprosentti on 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kaikenmaailman Auneja ollut aina
Niin, ja yhtä Aunea kohti on aina löytynyt koko kylällinen miehiä. Jopa kylän hurskaimman emännän sulhanen, ja vielä poikakin.
Ja miksipä ei. Eihän se järvi soutamalla kulu.
Tästä kyllä eri mieltä. Se "järvi" todellakin kuluu soutamalla.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän montakin, ketkä olleet yhdessä teini-ikäisistä lähtien. Itsekkin olin tälläinen. Kunnes mies 22 yhteisen vuoden jälkeen lähti toisen matkaan. Ja tässä eroa käsitellessä on tullut vastaan paljon ihmisiä, joilla juurikin ~20 yhteisen vuoden jälkeen jompikumpi löytänyt toisen.
Ei ne vuodet kerro mitään. Kaikki voi muuttua ihan hetkessä.
Teini-iässä jää nuoruus elämättä, kun sitoutuu parisuhteeseen. Lisäksi ihminen muuttuu valtavasti aikuistuessaan. Osa lähtee elämään uutta nuoruutta sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kaikenmaailman Auneja ollut aina
Niin, ja yhtä Aunea kohti on aina löytynyt koko kylällinen miehiä. Jopa kylän hurskaimman emännän sulhanen, ja vielä poikakin.
Ja miksipä ei. Eihän se järvi soutamalla kulu.
Eipä siinä mitään, jos molemmille puolisoille on samat säännöt. Koskelan perheessä taidettiin kallistua siihen, että soudeltiin vain omalla järvellä eikä Akselin tarvinnut ottaa henkeä itseltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kaikenmaailman Auneja ollut aina
Niin, ja yhtä Aunea kohti on aina löytynyt koko kylällinen miehiä. Jopa kylän hurskaimman emännän sulhanen, ja vielä poikakin.
Ja miksipä ei. Eihän se järvi soutamalla kulu.
Tästä kyllä eri mieltä. Se "järvi" todellakin kuluu soutamalla.
Eikö se kulu siinäkin silloin että yks ja sama tyyppi soutaa joka ilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kaikenmaailman Auneja ollut aina
Niin, ja yhtä Aunea kohti on aina löytynyt koko kylällinen miehiä. Jopa kylän hurskaimman emännän sulhanen, ja vielä poikakin.
Ja miksipä ei. Eihän se järvi soutamalla kulu.
Tästä kyllä eri mieltä. Se "järvi" todellakin kuluu soutamalla.
Eei kulu. Pitemminkin nälkä kasvaa syödessä.
Vähän vahingossa kävi. Alettiin seurustella 18-vuotiaina, kumpikin toistemme ensimmäiset. Ajattelin silloin että varmaan parin kuukauden päästä erotaan. Nyt ollaan oltu yhdessä koko aikuisikämme ja puolet elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän montakin, ketkä olleet yhdessä teini-ikäisistä lähtien. Itsekkin olin tälläinen. Kunnes mies 22 yhteisen vuoden jälkeen lähti toisen matkaan. Ja tässä eroa käsitellessä on tullut vastaan paljon ihmisiä, joilla juurikin ~20 yhteisen vuoden jälkeen jompikumpi löytänyt toisen.
Ei ne vuodet kerro mitään. Kaikki voi muuttua ihan hetkessä.Teini-iässä jää nuoruus elämättä, kun sitoutuu parisuhteeseen. Lisäksi ihminen muuttuu valtavasti aikuistuessaan. Osa lähtee elämään uutta nuoruutta sitten myöhemmin.
Mikä "nuoruus"? Tuliko vahingossa n-kirjain h- kirjaimen sijasta? En nimittäin keksi mikä nuoruuden osa-alue jää elämättä parisuhteessa ellei sitten ole kyse seksielämästä useiden kumppanien kanssa. Lapsia ei ole pakko hankkia ja yhdessä voi kokea kaikenlaista vaikka oltaisiin parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kaikenmaailman Auneja ollut aina
Niin, ja yhtä Aunea kohti on aina löytynyt koko kylällinen miehiä. Jopa kylän hurskaimman emännän sulhanen, ja vielä poikakin.
Ja miksipä ei. Eihän se järvi soutamalla kulu.
Tästä kyllä eri mieltä. Se "järvi" todellakin kuluu soutamalla.
Eikö se kulu siinäkin silloin että yks ja sama tyyppi soutaa joka ilta?
Kyllä kuluu. Mutta ärsyttää tuo sanonta ettei muka kuluisi.
Alue: Aihe vapaa
Mun siskoni oli miehensä kanssa 15 vuotiaasta kuusikymppiseksi asti. Sitten mies kuoli. Vaikeaahan se on yksin tottua elämään kun on koko ajan ollut puoliso. Onneksi asuu vain n 3km päässä vanhasta isästämme,niin käy häntä auttelemassa ja vielä pari vuotta töissä ennen eläkeikää. Lisäksi hänellä on lapsenlapsia.