Onko 24 liian vanha aloittamaan oman elämänsä?

Kysyn, koska siltä se tuntuu. Ei ole kavereita, en ole koskaan käynyt treffeillä ja olen masentunut. Keskeytin opinnot (ja menetin ensikertalaisuuden) jatkuvien paniikkikohtauksien takia. Lisäänkö vielä, että muutin takaisin vanhemmilleni. En kyllä nuorempana ajatellut elämän menevän ihan näin.

Laitoin paikalliselle nuorisotyöntekijälle viestiä ja toivon mukaan saan ajan mahdollisimman pian, koska tarvitsen jonkinlaista ohjausta elämässä ennen kuin syrjäydyn täysin. Miten voi mennä näin p*skasti. Sinne meni se kauan toivottu korkeakoulututkinto samaten kuin viimeiset rippeet toivosta, että ei tämä elämä niin kamalaa ole.

Kumpa saisi apua ja pääsisi taas jaloilleen, menee muuten loppukin elämästä ohi. Olen liian vanha tälläiseen lapselliseen touhuun, mutta tässä sitä ollaan.