Tuleva isoäiti haluaa olla lapselle joku halvatun MUMA!
Meille on syntymässä jouluna ensimmäinen lapsi. Olemme miehen kanssa jo päättäneet, että hänen äitinsä on lapselle mummu ja oma äitini puolestaan mummi. Tuleva mummi olikin nimityksestään innoissaan, mutta mummu ilmoitti päättäneensä olevansa MUMA. Mikä ihmeen MUMA!?
Jääräpäisesti inttää olevansa nyt nimityksensä päättänyt. Mies yritti selittää äidilleen ettei isovanhempi sitä nimitystä päätä ja että "muma" ei edes ole mikään sana, mutta anoppi vaan inttää ja kiukuttelee. Ehdotettiin myös, että haluaisiko olla mummun sijaan sitten vaikka mummo tai mamma, mutta ei - pakko saada olla joku saam*rin muma....
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Pakottaa tuo jatkuvalla korjaamisella nöyrtymään siihen mummuuteen vai laittaa hetkeksi välit jäähylle?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan aina mummoksi niin kyllä se siitä ajan kanssa vakiintuu käyttöön. Nimimerkillä kokemusta valitettavasti on. Ja ilkkujille tiedoksi, on oikeasti yllättävän ärsyttävää kun tuleva isovanhempi yrittää ottaa itselleen käyttöön jonkun ihan järjettömän nimityksen.
Seurasin sivusta kahden rouvan tapaamista. Lapsenlasta kuljettava pahastui, kun toinen alkoi häntä mummotella ja korjasi äkkiä olevansa nonna. Kyseessä suomalainen nainen.
Sen lapsenlapsen toisella vanhemmalla saattoi olla italialaiset juuret tai olla itse ihan italialainen.
Jos noin olisi, niin silloinhan se nonna olisi juurikin sen "italialaisen" puolison äiti...
Isäni toiset isovanhemmat olivat ämmi ja äijä, Karjalassa. Isä itse puhui jo kauan ennen ensimmäistäkään lapsenlasta, että haluaa olla äijä. Ja äijä hän on. Oma äitini halusi olla mummi - minulla on ollut vain mummoja (3kpl), miehen vanhemmat olivat tylsästi mummu ja vaari (tosin ruotsalaisia sukujuuria, joten farfar oli vääntynyt vaariksi).
Minä ehkä pitkin hampain voisin olla mummo, mutta en missään nimessä mummi tai mummu! Ämmi minä olisin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä käly päätti, että äitini (siis lapsensa isoäiti), on mamma. Äitini päätti yhtä peräänantamattomasti, että miniästä tuli hänelle sen jälkeen rouva Järvinen. Olihan se kiva jossain sukujuhlissa, kun tuosta nimityksestä tuli kaikkien käyttämä.
Tämä on hauska! Erittäin nokkela anoppi :D Voithan alkaa määräämään miten henkilö x (lapsesi) kutsuu henkilöä y (anoppi), jos sulle sopii sama myös itseäsi kohtaan.
No jos kutsuisitte sitä ihan etunimellä. ei siitä pitäisi kenenkään pahoittaa mieltä.
Minunkin eks-miniäni määräsi äidilleen ja minulle mummu-nimet, ihan älyttömät, en edes enää muista niitä. Sekä äitinsä että minä ilmoitettiin, ettemme ole lainkaan käytettävissä mihinkään tehtäviin, emme osallistu, emme tule ristiäisiin ja hoitakoon percehedelmänsä ihan itse. No ero tuolle parille ennen kun lapsi ehti täyttää kolmea kuukautta, oli vissiin sama härdellimääräyhomma kotona koko ajan myös. Äitinsä joutui sitten hoitamaan kakaran, kun tämä miniänkuvatus ei tietystikään itse viitsinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan aina mummoksi niin kyllä se siitä ajan kanssa vakiintuu käyttöön. Nimimerkillä kokemusta valitettavasti on. Ja ilkkujille tiedoksi, on oikeasti yllättävän ärsyttävää kun tuleva isovanhempi yrittää ottaa itselleen käyttöön jonkun ihan järjettömän nimityksen.
Seurasin sivusta kahden rouvan tapaamista. Lapsenlasta kuljettava pahastui, kun toinen alkoi häntä mummotella ja korjasi äkkiä olevansa nonna. Kyseessä suomalainen nainen.
Sen lapsenlapsen toisella vanhemmalla saattoi olla italialaiset juuret tai olla itse ihan italialainen.
Jos noin olisi, niin silloinhan se nonna olisi juurikin sen "italialaisen" puolison äiti...
Tai ihan ne molemmat isoäidit on nonnia.
Meidän isoäitiä kutsutaan Kardemummaksi.
Minä haluan olla mummi, kun se aika koittaa. Minullakin oli mummi ja lapseni kutsuvat äitiäni mummiksi, joten perinne jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Onpas kummallisia kommentteja. Mistä olette saaneet käsityksen, että isovanhempi päättää perheen puolesta nimityksensä? Se nimi on kunnianosoitus perheeltä isovanhemmalle, eikä isovanhemmalta itselleen. Muutenhan kaikki isovanhemmat olisivat ties mitä mumeja, mömöjä, papuja ja pöpöjä. "Ämmi" ihan jäätävän hirveä, kuulostaa joltain humalassa keksityltä muka-hyvältä idealta, jota katuisi seuraavana aamuna.
Mies ilmoittaa äidilleen, että nimitys on mummu tai mummo, jos ei passaa niin sitten puhutellaan etunimellä.
Ap
Mites sitten jos on useampi lapsi. Jokaisen heidän perhe keksii oman nimen isovanhemmille vai? Minä olen mumma ja isoisä on pappa kaikille lapsenlapsille. Itse valitsimme. Ehkä miehen äiti haluaisi olla mummi, kysykää. Oma äitisi voisi sitten olla mummu.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan olla mummi, kun se aika koittaa. Minullakin oli mummi ja lapseni kutsuvat äitiäni mummiksi, joten perinne jatkuu.
No ethän sinä sitä päätä.
Vierailija kirjoitti:
Ämmi on ihan kauhea. Ei erotu paljoakaan ämmästä.
Se on vaan plussaa minusta. Ämmi-sana kuulostaa väkevältä naisihmiseltä, mutta siinä on sama sointi kuin sanassa lämmin. Muistuttaa myös sanaa äiti, muttei liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No isovanhempi juurikin sen nimensä itse päättää. Anna olla muma. Mä aion olla mumma.
Me kysyimme omilta vanhemmiltamme, mitä nimeä he itse haluavat käyttää tulevien lastenlasten kanssa. Tuli Mamma ja Pappa, sekä Mummi ja Ukki . Meille ihan ok.
Meillä tehtiin samoin. Tosin anoppi yritti ensin väistellä päätöstä sanomalla, että lapsi saa päättää aikanaan miten isovanhempia kutsuu. Okei - mutta millä nimityksellä olisimme puhuneet anopista lapselle siihen saakka? Jos olisimme puhuneet vaikka Marjasta tai isoäidistä, olisi se nimitys kuitenkin vakiintunut lapsellekin.
Meidän lapsilla on mumu. Miksi ei voisi olla muma, jos haluaa? Mitä se on keneltäkään pois? Kyllä siihen äkkiä tottuu, kun ottaa käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti on minun lapsilleni mummu, veljen lapsille mummi, siskoni lapsille mami ja isäpuoleni tyttären lapsille mummukka. On siinä melkoinen selittäminen, kun yksi puhuu mummista ja toinen mummusta ja sitten lapsenlapset ihmettelevät, kun se onkin sama ihminen. "Anna mummu minulle kakkua", "Minulle mummi ekana", "Mami, ei sitten Ellille mansikoita" jne.
Juuri tämän takia haluan itse olla ämmi kaikille lapsenlapsilleni. On myös siitä mukava, että sopii yhtä hyvin äidin- ja isänäidille. Toivottavasti ei tule kilpailua toisen isoäidin kanssa siitä, kumpi saa olla ämmi. :)
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan olla mummi, kun se aika koittaa. Minullakin oli mummi ja lapseni kutsuvat äitiäni mummiksi, joten perinne jatkuu.
ja tulet olemaan se vanha mäkättävä kääkkä, joka eiymmärrä, kun ei pygee käpylehmät vaan tiktokit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ämmi on ihan kauhea. Ei erotu paljoakaan ämmästä.
Se on vaan plussaa minusta. Ämmi-sana kuulostaa väkevältä naisihmiseltä, mutta siinä on sama sointi kuin sanassa lämmin. Muistuttaa myös sanaa äiti, muttei liikaa.
ihan wt nimitys
ämmillä on varmaan pari tatskaa ja muutaman eggnotin jälkeen työntää kieleään tyttärensä miehen suuhun
Vierailija kirjoitti:
Onpas kummallisia kommentteja. Mistä olette saaneet käsityksen, että isovanhempi päättää perheen puolesta nimityksensä? Se nimi on kunnianosoitus perheeltä isovanhemmalle, eikä isovanhemmalta itselleen. Muutenhan kaikki isovanhemmat olisivat ties mitä mumeja, mömöjä, papuja ja pöpöjä. "Ämmi" ihan jäätävän hirveä, kuulostaa joltain humalassa keksityltä muka-hyvältä idealta, jota katuisi seuraavana aamuna.
Mies ilmoittaa äidilleen, että nimitys on mummu tai mummo, jos ei passaa niin sitten puhutellaan etunimellä.
Ap
No kai hän nyt itse saa päättää miksi häntä kutsutaan! Haluatko sinä, että joku päättää puolestasi millä nimityksellä sinua kutsutaan??
Mumman vielä ymmärtäisin mutta muma on huvittavan typerä. :D
Hahaa, sepä olisikin kun ap:n lapsi päätyisi tekemään mukuloita pohjalaisen kanssa ja ap:sta tehtäisiin ämmi! Tai muija, eikö niin sanota jossain Itä-Suomessa päin? Kun eihän isoäiti itse saa päättää omaa kutsunimeään :)