Onko lähihoitajan koulutus oikeasti niin nolo?

Noloa on ainoastaan muiden työn ja ammatin arvostelu. Kaikkia töitä tarvitaan, kaikilla töillä vaan ei ikävä kyllä tule toimeen ilman tukia.

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja auttaa aina kirjoitti:

Sama ammatti kuin ennen oli apuhoitaja nimitykset vain vaihtuu aina ja laitos apulainen on laitoshuoltaja nykyään on niin monia nimityksiä hoitaja sanalle monia liitteitä.

Apuhoitajat on jo kaikki eläkeikäisiä. Koulutus oli 8kk. Se suoritettiin työssä oppimalla.

Kyllä heidät nimitettiin lähihoitajiksi, se on totta.

Lähärikoulutus on 3vuotta. Meillä sairaalassa oli jokunen apuhoitajakurssin käynyt. Heillä ei ollut lääke- ja pistoslupia. Myös vaativat painehaavat hoiti lähäri tai sairaanhoitaja.

Varmaan työpaikkakohtaisia eroja oli. Varsinkin yksityisellä puolella. Kunnalla oli tarkkaa.

Hyviä työntekijöitä olivat kuitenkin.

Kaikki apuhoitajat eivät ole eläkeiässä. Mitään vanhan hoitajakoulutuksen saaneita ei nimitetty lähihoitajiksi. Ainoastaan lähihoitajan tutkinnon suorittanut saa käyttää nimikettä lähihoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin 11 v sitten lähäriksi. Meillä oli aika tiukat pääsyvaatimukset ja silloin ei ollut edes mitenkään itsestäänselvää, että pääsee sisään. Onneksi tuo työkkärin aivopierukokeilu siitä, että kaikki kynnelle kykenevät tungetaan lähärikouluun kuopattiin vähin äänin. Hoitoala on vaativa ala.

Mikä sitten nykyään on se ei-vaativa ala mihin työttömät ohjataan? Vai onko tarkoitus, että työttömät vaan loppusijoitetaan kuntouttavaan työtoimintaan eikä heitä yritetäkään kouluttaa?

On. Siis ne, jotka eivät tulisi selviämään mistään opinnoista eivätkä työllistymään mihinkään. Joskus 1980-luvulla oli vielä "suojatyöpaikkoja" eli hyvin yksinkertaisia työtehtäviä, joissa pärjäsi ihan hyvin kehitysvammaiset, sokeat jne. Se vähä, mitä tällaisia paikkoja enää on, tehdään kuntouttavan työtoiminnan kautta. 

Pointti taisi kyllä olla se, että vielä muutama vuosi sitten tuo väki ohjattiin lähäriopintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nolous on sen arvostelijan korvien välissä. Tuollaiset saa jättää omaan arvoonsa.

Itse opiskelin lähihoitajaksi koska halusin hoitoalalle.  Lukion jälkeen hain sairaanhoitajan koulutukseen johon en päässyt, lähellä kyllä oli. Lähdin sitten opiskelemaan lähihoitajaksi ja koska koulutus kesti vain kaksi vuotta niin ajattelin käydä sen kokonaan enkä hakea seuraavassa yhteishaussa sairaanhoitajan koulutukseen ja jättää amis kesken. Kun valmistuin lähihoitajaksi, niin halusin tehdä töitä ja sitä teinkin monta vuotta. Nyt opiskelen töiden ohessa sairaanhoitajaksi. Aloitan pian tekemään avoimen yliopiston kursseja ja haaveissa siintää yliopisto-opinnot.

Todella lapsellista väittää, että lähihoitajaksi kouluttaudutaan vain siksi, että ei päässyt muualle. Pitäisi aikuisten ihmisten tajuta, että on paljon ihmisiä jotka haluaa hoitoalalle. Jotkut haluaa sairaanhoitajaksi tai terveydenhoitajaksi ja silloin pitää olla pohjalla lukio tai jokin amiskoulutus. Jos pohjalla lähihoitajan koulutus, niin kyllä se on hyödyllisempi kuin lukio. 

Jotkut luulee, että lähihoitajan työ on vain jotakin mummojen pyllyen pesua, mutta se on paljon muutakin. Itse olen töissä vanhusten tehostetussa palveluasumisessa. Kyllä, on myös sitä pyllynpesua, mutta on myös lääkehoitoa, hoitosuunnitelmien päivittämistä ja hoitopalaverien pitämistä läheisten kanssa, verenpaineen yms. mittaamiset. Iltaisin ja viikonloppuisin meillä ei ole sairaanhoitaja paikalla, joten me lähihoitajat sen katsomme pitääkö asukas laittaa päivystykseen. 

Tämä x 100. Ei lisättävää.

Vierailija kirjoitti:

Työkkäri ohjaa yleensä lähäreiksi ne jotka eivät muualle pääse. Siksi lähäreissä on paljon entisiä syrjäytyneitä. Tämä johtuu siitä, että kyseessä on todella helppo koulutus joka samalla työllistää hyvin.

Joo ja kun nykyään oppilaitokset saa rahaa siitä että joku valmistuu ,niin alalle eksyy ihmisiä jotka ei oikeesti pääsisi alalle koska sisäänpääsyä on madallettu/helpotettu. Ennen vanhaan oppilaitokset sai rahaa siitä kun joku hyväksyttiin kouluun opiskelijaksi ja näin pääsykokeetkin oli tiukempi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ammatti/koulutus ole nolo, mutta ei kyseessä ole myöskään vaativa asiantuntijatyö, jollaista siitä on yritetty viime aikoina leipoa. Koulutuksessa käydään läpi miten puetaan lapsia, pestään pyllyä, vaihdetaan lakanat ym. perustason juttuja. Vähän vaativampana sitten haavan sitominen ja verenpaineen mittaus, mutta mitään rakettitiedettä ei ole sekään.

Lasten pukemista en itse opiskellut käytännön ollenkaan. Kuten en muutakaan lasten hoitoa. Erilaisia mittauksia, suoniverinäyte, laskimonäyte, sydänfilmi, pistokset ihon alle ja lihakseen piti kaikkien opetella. Ensiapukurssi käytiin. Käytännössä aikuisen pesut tulivat jossain työssäoppimisessa eteen. Haavanhoito, katetrointi, peg- ravitsemus ja monien sairauksien hoito opittiin. Stressaavinta olivat ne järkyttävän pitkät esseet ja näyttösuunnitelmat. Suuntautumisvuosi sitten riippui alasta. Mitä kenenkin piti siinä oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ammatti/koulutus ole nolo, mutta ei kyseessä ole myöskään vaativa asiantuntijatyö, jollaista siitä on yritetty viime aikoina leipoa. Koulutuksessa käydään läpi miten puetaan lapsia, pestään pyllyä, vaihdetaan lakanat ym. perustason juttuja. Vähän vaativampana sitten haavan sitominen ja verenpaineen mittaus, mutta mitään rakettitiedettä ei ole sekään.

Lasten pukemista en itse opiskellut käytännön ollenkaan. Kuten en muutakaan lasten hoitoa. Erilaisia mittauksia, suoniverinäyte, laskimonäyte, sydänfilmi, pistokset ihon alle ja lihakseen piti kaikkien opetella. Ensiapukurssi käytiin. Käytännössä aikuisen pesut tulivat jossain työssäoppimisessa eteen. Haavanhoito, katetrointi, peg- ravitsemus ja monien sairauksien hoito opittiin. Stressaavinta olivat ne järkyttävän pitkät esseet ja näyttösuunnitelmat. Suuntautumisvuosi sitten riippui alasta. Mitä kenenkin piti siinä oppia.

Käytännön tasolla siis. En muista olisiko tullut missään vaiheessa edes teoriassa. En tehnyt työssäoppimisjaksoja lasten parissa.

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa lähäriopiskelijoista ei meinaa selvitä "lääkelaskuista" jotka ovat yksinkertaista ala-astematikkaa. Tämä kertoo lähäreistä aika paljon. Varsinkin jos miettii, että samanikäiset lukiolaiset ratkovat differentiaali- ja intergraalilaskentaa ym.

Kysymys harvoin on laskutaidosta vaan stressin sietokyvystä ja tarkkuudesta, pienikin virhe aiheuttaa kokeen hylkäämisen.

Toisaalta se on hyvä, kiireessä otat varmasti oikean pullon Oxynormia kun olet tarkka ja keskityt, on eri asia antaa 3ml 10mg/ml olevaa mikstuuraa kuin 0,3ml.

Vierailija kirjoitti:

Minusta sata kertaa nolompi on sellainen koulutus, jossa istut vuosikausia koulunpenkillä verovaroja kuluttaen, mutta alasi on joku diipadaapa joten et valmistuttuasi löydä töitä. Sitten haet opiskelemaan lisää samankaltaista huttua yliopistoon, ja jumahdat kouluun ja elät tukien turvin. Näitäkin on.

Se on just näin.

Ei munkaan mielestä yhtään nolo ammatti. Ja kuten aiemmin sanottu, voihan siinäkin erikoistua, eikä työ ole pelkkää perseen pyyhkimistä. Harmillisesti mun tietojen mukaan ulkomailla työt ei välttämättä maistu, kaikkialla ei joko tunneta nimikettä tai se voi olla jopa "huonommalla" tasolla kuin Suomessa. Ei saa tehdä kaikkea, mitä työnkuvaan Suomessa kuuluisi tai mihin on koulutettu.

Muistan 100% yhdessä vaiheessa sen karmean vihan lähihoitajia kohtaan. Ja olihan myös se stereotypia, että vain pissikset ryhtyivät lähihoitajiksi.

Koska se ammatti on monen mielestä ällöttävää, vaipan vaihtoa ja perseen pesemistä.

Koska yhdessä vaiheessa jokainen latvalaho tungettiin lähihoitaja koulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Koska se ammatti on monen mielestä ällöttävää, vaipan vaihtoa ja perseen pesemistä.

Koska yhdessä vaiheessa jokainen latvalaho tungettiin lähihoitaja koulutukseen.

Et ole tainnut seurata ketjua ja oletan että sinulla ei ole muutenkaan paljoa kokemuksen syvää rintaääntä asiasta? Kyllä se duuni on paljon muutakin kuin "perseen pyyhkimistä" ja osalla se ei kuulu lainkaan duuniin. Itse työskentelen ohjaajana eikä minun ole tarvinnut perseitä ihmetellä kuin harjoitteluaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajan ammatti on saanut ihmeellisen häpeätahran osakseen, mutta voin sanoa alalla vietetyn kymmenen vuoden perusteella sanoa, että hoitoala ei tule toimeen ilman lähihoitajia.

Lähihoitajat keksittiin vasta 1990-luvulla. Hoitoalaa taas on ollut Suomessakin jo satoja vuosia.

Lähihoitajaa ennen opiskeltiin perushoitajiksi ja sitä ennen apuhoitajiksi. Eli vaikka lähihoitaja -nimike on uusi, ei itse työtehdävä ole uusi. Nimike vain on muuttunut. 

Koulutuksen sekä myös työn sisältä on muuttuut radikaalisti. On sama kuin vertaisit entisajan ojan lapiokaivajaa kaivurinkuljettajan työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajan ammatti on saanut ihmeellisen häpeätahran osakseen, mutta voin sanoa alalla vietetyn kymmenen vuoden perusteella sanoa, että hoitoala ei tule toimeen ilman lähihoitajia.

Lähihoitajat keksittiin vasta 1990-luvulla. Hoitoalaa taas on ollut Suomessakin jo satoja vuosia.

Lähihoitajaa ennen opiskeltiin perushoitajiksi ja sitä ennen apuhoitajiksi. Eli vaikka lähihoitaja -nimike on uusi, ei itse työtehdävä ole uusi. Nimike vain on muuttunut. 

Koulutuksen sekä myös työn sisältä on muuttuut radikaalisti. On sama kuin vertaisit entisajan ojan lapiokaivajaa kaivurinkuljettajan työhön.

Niinpä. Esimerkiksi pyllynpesuun on nykyään robotit olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa lähäriopiskelijoista ei meinaa selvitä "lääkelaskuista" jotka ovat yksinkertaista ala-astematikkaa. Tämä kertoo lähäreistä aika paljon. Varsinkin jos miettii, että samanikäiset lukiolaiset ratkovat differentiaali- ja intergraalilaskentaa ym.

Ja mihin tuota taitoa tarvitaan? Minä olen sen pitkän matikan kirjoittanut L:nä, ja teen töitä juristina. Koskaan enkä missään ole tarvinnut elämässä matikkaa muuta kun sen peruskoulun tason verran. Ainoa ihminen kenen tiedän sitä matikkaa työssään oikeasti käyttävän on matematiikan opettaja. Yksi käytännön esimerkki, milloin ja mihin olet elämässä tarvinnut vaikka integrointitaitoa? 

Hoitotyö taas pelastaa ihmishenkiä, konkreettisesti. Noloa on olla ymmärtämättä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ammatti/koulutus ole nolo, mutta ei kyseessä ole myöskään vaativa asiantuntijatyö, jollaista siitä on yritetty viime aikoina leipoa. Koulutuksessa käydään läpi miten puetaan lapsia, pestään pyllyä, vaihdetaan lakanat ym. perustason juttuja. Vähän vaativampana sitten haavan sitominen ja verenpaineen mittaus, mutta mitään rakettitiedettä ei ole sekään.

Lasten pukemista en itse opiskellut käytännön ollenkaan. Kuten en muutakaan lasten hoitoa. Erilaisia mittauksia, suoniverinäyte, laskimonäyte, sydänfilmi, pistokset ihon alle ja lihakseen piti kaikkien opetella. Ensiapukurssi käytiin. Käytännössä aikuisen pesut tulivat jossain työssäoppimisessa eteen. Haavanhoito, katetrointi, peg- ravitsemus ja monien sairauksien hoito opittiin. Stressaavinta olivat ne järkyttävän pitkät esseet ja näyttösuunnitelmat. Suuntautumisvuosi sitten riippui alasta. Mitä kenenkin piti siinä oppia.

Onpas outoa. Meillä koko tutkinto alkoi noista lastenhoitojutuista ja eka työssä oppiminen oli päiväkodissa. Minä vuonna lähihoitajan tutkintoon ei kuulunut lastenhoito?

Aika monipuolinen koulutus oli. Kesti 2,5 vuotta. Paljon teoriaa ja harjoittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ammatti/koulutus ole nolo, mutta ei kyseessä ole myöskään vaativa asiantuntijatyö, jollaista siitä on yritetty viime aikoina leipoa. Koulutuksessa käydään läpi miten puetaan lapsia, pestään pyllyä, vaihdetaan lakanat ym. perustason juttuja. Vähän vaativampana sitten haavan sitominen ja verenpaineen mittaus, mutta mitään rakettitiedettä ei ole sekään.

Lasten pukemista en itse opiskellut käytännön ollenkaan. Kuten en muutakaan lasten hoitoa. Erilaisia mittauksia, suoniverinäyte, laskimonäyte, sydänfilmi, pistokset ihon alle ja lihakseen piti kaikkien opetella. Ensiapukurssi käytiin. Käytännössä aikuisen pesut tulivat jossain työssäoppimisessa eteen. Haavanhoito, katetrointi, peg- ravitsemus ja monien sairauksien hoito opittiin. Stressaavinta olivat ne järkyttävän pitkät esseet ja näyttösuunnitelmat. Suuntautumisvuosi sitten riippui alasta. Mitä kenenkin piti siinä oppia.

Onpas outoa. Meillä koko tutkinto alkoi noista lastenhoitojutuista ja eka työssä oppiminen oli päiväkodissa. Minä vuonna lähihoitajan tutkintoon ei kuulunut lastenhoito?

Ei sitä ole kuulunut koskaan lähihoitajakoulutukseen. Minä, jolta kysyt , valmistuin 2014.

Vierailija kirjoitti:

Aika monipuolinen koulutus oli. Kesti 2,5 vuotta. Paljon teoriaa ja harjoittelua.

Pintaraapaisu kaikesta. Ja moni vetää senkin läpi armoykkösillä.

Tärkein työ mitä olen lähihoitajana (tai muutenkaan) tehnyt on saattohoito. Nyt takana on yli kolmekymmentä ihmistä joita olen ollut hoitamassa heidän viimeisillä hetkillään, jokaisen muistan vaikka en ehkä nimiä. 

Lähihoitajamies 52-v