Lue keskustelun säännöt.
Kuinka purat tunteitasi, mikäli sinulla ei ole ketään, kenelle jutella?
19.10.2022 |
Millaisin keinoin purat tunteitasi, mikäli sinulla ei ole ketään, kenen kanssa jutella? Ja auttavatko nämä keinot siten, etteivät tunteet jää enää sisälle kytemään?
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen paljon ja kirjoitan päiväkirjaan. Seuraan politiikkaa ja tieteellisiä artikkeleita. Kursseilla käyn myös.
Kirjoitan tänne mitä sylki suuhun tuo. Auttaa.
Ei ketään ole koskaan kiinnostanut miltä minusta nyt tuntuu, eikä nytkään. Haukut olen kyllä saanut aina ihan ilmaiseksi.
Tunnen tunteet kehossa. Istun meditaatiossa ja tunnen vitutuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä menen ulos ja nimenomaan metsään. Hankin kunnon hien pintaan. Puhun yksin ja kuin keskustelisin toisen ihmisen kanssa. Neulon jotain todella haastavaa ja toistelen sitä kaavaa sekä lasken ääneen silmukoita.. Tai hoen vttusaatananpersehelvettiä.
En tiedä auttaako ja kuinka paljon, mutta ei näitä osaa enää olla tekemättäkään. Ne siis tulee ihan itsestään enkä mitenkään suunnittele että lähdenpä tästä pitkälle kävelylenkille juttelemaan ja käymään keskustelua yksinäni. Jossain vaiheessa vaan hoksasin, että kas mä en käykään keskustelua enää pääni sisällä.
Pyörittelen asioita vaan omassa päässä loputtomasti eri perspektiiveistä.
Noloista ja ahdistavista kokemuksista mietin että lopputulema on kuitenkin se että minä ja muut ollaan madon syöminä haudassa joku päivä, ei näiden asioiden kanssa tarvi ikuisesti elää joku päivä kaikki tämä paska on ohi. Jos kunnolla keskityn nykyhetkeen ja asioihin joista saan mielihyvää niin silloin historiani ikävät kokemukset eivät ole edes tavallaan tapahtuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitan tänne. En ilkeile koskaan, vinoilen korkeintaan vähän ja vain aiheesta. Hyväntahtoisille jutuille en vinoile. Mun paha olo ei oikeuta mua levittämään sitä eteenpäin. Varsinkaan, kun se EI tee maailmaa paremmaksi, ei mulle, eikä kenellekään muullekaan.
Kuuntelen mielialaan sopivaa musiikkia. Joko raivoisaa räimettä tai lohdutonta nyyhkettä. Viime päivinä on soinut päässä Apulannan:
Mitä sitten jos sielun menettää
On vain pakko roikkuu perässä
Vierailija kirjoitti:
AV auttaa.
Siinä mielessä kyllä, että mitä enempi täällä viettää aikaa niin sitä vähemmän niitä livekohtaamisiakaan ihmisten kanssa enää kaipaa.
Ihmiset alkaa vaikuttaa olevan aika vtunperseestä joten yksin onkin ihan tosi jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolihetki. Keskity tietyksi aikaa murheisiisi ja kirjoittamalla vastaa tiettyihin kymyskysiin:
https://www.ttl.fi/tyopiste/huolihetki-auttaa-jos-murehtiminen-hairitse…
Kirjoittamalla saat asiat jäsennettyä ja pois päästäsi. Nittä ei tarvitse kannatella mielenpällä, kun ovat paperilla. Auttaa.
Mäkin puhun itselleni. Yleensä vielä englanniksi. Joskus puhun myös autolleni. Ennen mulla oli koira, jolle puhuin kaiken, mut häntä ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus katon peiliin ja yllätyn tavallaan et oon yhä olemassa.
Meditoin ja harjoitan maranathaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin puhun itselleni. Yleensä vielä englanniksi. Joskus puhun myös autolleni. Ennen mulla oli koira, jolle puhuin kaiken, mut häntä ei enää ole.
Mä puhuin kanssa koiralleni ja nykyään sitten höpöttelen tuolle tuhkauurnalle ja toivottelen mammankullalle huomenet ja hyvät yöt. Aina suomeksi. Sen sijaan itsekseni mäkin puhun kielillä eli ensin alkuun juttelin enkkua mutta tätä nykyä ruotsia.
Usein myös ajattelen nykyään ruotsiksi vaikka en ole ruotsin- enkä kaksikielinen. Kai mä olen sekoamassa pikkuhiljaa.
Älä ruoki trollia.