Kuinka purat tunteitasi, mikäli sinulla ei ole ketään, kenelle jutella?
Millaisin keinoin purat tunteitasi, mikäli sinulla ei ole ketään, kenen kanssa jutella? Ja auttavatko nämä keinot siten, etteivät tunteet jää enää sisälle kytemään?
Kommentit (35)
Olen huomannut syöväni nykyään enemmän ja epäterveellistä ruokaa koska ainakin ruoka saa unohtamaan hetkeksi kaiken pahan ja yksinäisyyden.
Myös alkoholi mutta huomasin, että masennus on kamala seuraavien päivien ajan.
Puhun itselleni. Toimii paremmin kuin toiselle puhuminen, koska kuuntelija ei väitä vastaan eikä vaihda aihetta kesken.
Vierailija kirjoitti:
AV auttaa.
Täällä näkyy kyllä jos jonkinmoista tunteenpaloa. Ei taida silti auttaa, kun sama ralli jatkuu päivästä toiseen.
Itken. Itken. Rutistan ja rapsutan koiraa.
Treenaan ja liikun luonnossa. Koitan pitää pääni aina kunnossa , oli tilanne kuinka vaikea tahansa. Olen yksinäinen 247, ketään kelle puhua.
Mutta nämä auttavat.
Jaa, pohdin aihetta itsekseni ja tarkastelen niitä tunteita. Aina on auttanut, tunteet menevät aina ohi, eikä mikään ole pilalla tai ikuista.
Keksin hyviä trolliavauksia ja kommentoin usein Pietarin trollitehtaasta.
Kuuntelen tällaista harvinaista :
Luen kirjallisuutta, kävelen luonnossa. Joskus olisi kiva jutella jonkun kanssa, mutta ei ole ketään, jonka kanssa jutella. Olen niin tottunut yksinoloon, että jopa naapurin hyvän huomenen toivotus hämmästyttää. Vein roskat ja tuntematon nuorimies sanoi minulle päivää. Olin hämmästynyt.
Keskustelu sukulaisen kanssa. Tai ajattelemalla että jotkut ihmiset ovat häiriintyneitä, eivät hillitse käytöstään, alkoholisteja varmaan - että kaikkia sekopäitä sitä onkin. Että onpa valitettavaa. Ja on mentävä eteenpäin, ei ehdi enempää miettiä sitä. Nuorempana vatkasi eestaas asioita ajatuksissa ja syväpohdintaa, jos joku oli paha ihminen. Kotona voi myös pitää pienen pohdintamonologin jos oikein harmittaa ja kohta on vähän parempi.
Vierailija kirjoitti:
Keksin hyviä trolliavauksia ja kommentoin usein Pietarin trollitehtaasta.
Terveisiä vaan tehtaallenne arvon Igor. Turpaanne saatte, ensin Ukrainassa ja sen jälkeen sitten alkaa lopullinen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Luen kirjallisuutta, kävelen luonnossa. Joskus olisi kiva jutella jonkun kanssa, mutta ei ole ketään, jonka kanssa jutella. Olen niin tottunut yksinoloon, että jopa naapurin hyvän huomenen toivotus hämmästyttää. Vein roskat ja tuntematon nuorimies sanoi minulle päivää. Olin hämmästynyt.
On muuten tuttu tunne, tuntuu kuin heräisi henkiin kun joku vahingossa puhuukin jotain, siitä saa heti sellasen energian itselle kun on saanut edes vähän kosketusta lajitoveriin. Sääli, meitä on monia.
Juttelen pääni sisällä kuin kertoisin jollekin toiselle. Aika monesti olen etsinyt täältä sopivia keskusteluja, joissa voin käydä läpi sitä omaakin asiaani. Useimmiten en kuitenkaan julkaise kommenttejani. Riittää että saan kirjoitettua sen ja sitten pyyhin pois tai poistun. Outo tapa, tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksin hyviä trolliavauksia ja kommentoin usein Pietarin trollitehtaasta.
Terveisiä vaan tehtaallenne arvon Igor. Turpaanne saatte, ensin Ukrainassa ja sen jälkeen sitten alkaa lopullinen ratkaisu.
Hei ei tähän ketjuun nyt näitä. Pidetään asiallisena.
Mistä ihmeestä sitä purettavaa sitten tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksin hyviä trolliavauksia ja kommentoin usein Pietarin trollitehtaasta.
Terveisiä vaan tehtaallenne arvon Igor. Turpaanne saatte, ensin Ukrainassa ja sen jälkeen sitten alkaa lopullinen ratkaisu.
Hei ei tähän ketjuun nyt näitä. Pidetään asiallisena.
Sano se tehtaan trollille äläkä minulle.
AV auttaa.